Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Rasisti (yms.) puoliso
26.06.2015 |
Viime aikoina on tullut tunne, että minulla ei ole mitään puhuttavaa puolisoni kanssa maailman asioista. Näkemyksemme ovat todella erilaiset ja olen huomannut, että minun näkökulmiani hän ei yleensä voi ymmärtää. Sen sijaan saan itse kuunnella sellaista sontaa jota en haluaisi kuulla, rasismia (yleensä siteeraten keltaista laatulehdistöä ei esim. omia aivojaan) ja jossain määrin homofobisiakin kommentteja. Itselläni ei ole samanlaisia mielipiteitä. Olen päätynyt olemaan hiljaa, kun toinen suoltaa, koska vastakommentointini menee täysin kuuroille (lue:fanaattisille) korville. Toinen ei edes halua ymmärtää.
Tilanne on alkanut rasittamaan. Tuntuu, että meidän välillämme on iso kuilu enkä enää löydä sitä ihmistä johon alunperin tutustuin. Suljen ajatukset omaan päähäni, se on helpompaa kun kuunnella naljailuja niistä tai yliolkaisia "hällä väliä"-kommentteja.
Yksinäinen olo. Muita?
Kommentit (44)
[quote author="Vierailija" time="26.06.2015 klo 14:59"]
Lisätäkseni vielä, myös todella mustasukkainen (turhaan) ja toisinaan humalassa arvaamaton. Toisaalta todella välittävä. Olen jotenkin puun ja kuoren välissä tässä tilanteessa.
Enkä voi kellekään tutullekaan kertoa totuutta (vaikka enpä paljon tuttujani näe, jos näen, niin yleensä seuraa kotona kuulustelu).
Ap.
[/quote]
Provo. Ei kukaan hyysäri nai tuollaista miestä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.06.2015 klo 15:01"]Samantapainen ongelma minullakin, mies hyväksyy kuulemma lesbot muttei homoja, kannattaa persuja, ihailee Breivikiä ja kuuntelee äärioikeistolaista metallia. Yleensä ollaan vaan puhumatta näistä asioista, koska muuten meillä synkkaa hyvin eikä nuo sinänsä vaikuta arkeen mitenkään. Vähän ristiriitainen olo silti.
[/quote]
Miten sä voit olla tuollaisen kanssa? Huh vain suomessa tuommoista voisjoku pitää normaalina
Mun miehellä ei ole homofobiaa eikä ole rasistikaan. Mutta sillä on ikävä tapa mitätöidä mun mielipiteet ja saada mut tuntemaan itseni tyhmäksi. Monesti jälkeenpäin on tullut täysin selväksi, että minä olin oikeassa ja mies väärässä eli en oikeasti ole tyhmä. Mies se idiootti oli. Tuo on selkeästi opittu tapa, miehen isä tekee samaa. Anoppi on oikeassa ja silti appi antaa ymmärtää että anoppi ei tiedä mistään mitään. Mieheni voi tuossa tilanteessa dissata äitiään isänsä mukana. Siinä perheessä on siis selvä asia että miehet tietää ja naiset ei. Muutaman kerran on ollut pakko puuttua asiaan ja laittaa faktat pöytään. Onneksi puhelimessa on netti :)
Ja lisäksi ei miestä edes kiinnosta jutella mun kanssa mistään, se tekee omia juttujaan. Jos yritän jutella niin se mulkaisee mua silleen että pidä turpas kiinni, ei kiinnosta, on peli kesken.
Joten aika yksinäinen sitä välillä on :(
Jätä se mies ja löydä itsellesi uusi nuorempi ja paljon mukavampi mies Afrikasta. Ikä ei siellä ole merkityksellistä vaan kuinka hyvä olet ihmisenä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole nainutkaan. Eikä nämä piirteet ymmärrettävästi ollut heti alussa esiintyviä.
Ap.
[quote author="Vierailija" time="26.06.2015 klo 15:10"]
Jätä se mies ja löydä itsellesi uusi nuorempi ja paljon mukavampi mies Afrikasta. Ikä ei siellä ole merkityksellistä vaan kuinka hyvä olet ihmisenä!
[/quote]
Minä luulen että ap. löytää kyllä kivan miehen lähempääkin mutta ap:n mies taitaa kuulua siihen joukkoon joka matkustaa thaikkuihin etsimään uuden rakkauden. Löytää itselleen sopivan "tasavertaisen" kumppanin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla nyt ei ole mitään pakkomiellettä, eikä haluakaan, "löytää kiva mies". Haluaisin, että tämä nykyinen olisi kiva, mutta pitääkö mun kohta vaan luopua siitä toiveesta. Tuntuu raskaalta ajatella, että meneekö tämäkin suhde nyt vaan lopulta metsään. Siksi varmaan yritän ja yritän.
[quote author="Vierailija" time="26.06.2015 klo 15:10"][quote author="Vierailija" time="26.06.2015 klo 15:01"]Samantapainen ongelma minullakin, mies hyväksyy kuulemma lesbot muttei homoja, kannattaa persuja, ihailee Breivikiä ja kuuntelee äärioikeistolaista metallia. Yleensä ollaan vaan puhumatta näistä asioista, koska muuten meillä synkkaa hyvin eikä nuo sinänsä vaikuta arkeen mitenkään. Vähän ristiriitainen olo silti.
[/quote]
Miten sä voit olla tuollaisen kanssa? Huh vain suomessa tuommoista voisjoku pitää normaalina
[/quote]
En kai mä sitä normaalina pidäkään. Toisaalta omatkin elämänarvoni ehkä aiheuttaisivat kauhistelua suuressa osassa ihmisiä, vaikken tuollaista junttiutta edustakaan. Mies puolestaan hyväksyy mun omituisuudet, joten mä koitan sietää sen satunnaista urpoilua, eipä se noista asioista juuri koskaan puhu ja on kuitenkin älykäs ja empaattinen tyyppi. Lapsia ei aiota hankkia. 15
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo lomamatka on kyllä hyvä neuvo; voi olla että lähentyisette miehesi kanssa esim. Rinkebyn lomalla. Kuulostaa vaan siltä, että miehesi ei tuota lomaa enää kaipaa.
Luonnevikaiselta kuulostaa. Siitä toipuu(ehkä)vain jos asian tiedostaa itse- kuten esim. alkoholismista.
Taustalla voi olla masennusta tms, mutta jokaisen tulisi ottaa vastuu itsestään. Tässä tapauksessa aloittajan olisi hyvä vaikka vetäytyä hetkeksi omaan elämään ja miettiä, onko siinä enää tilaa miehelle. Väistelemällä tilanne vain pahenee. Oman ajan otto voi saada ehkä toisenkin arvioimaan elämäänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.06.2015 klo 15:01"]
11, en ihan ymmärrä mitä tarkoitat (vikan lauseen vain). Minähän nimenomaan olen se kuunteleva osapuoli. Ap.
[/quote]Mutta kuunteletko miestäsi siis syvällisesti? Jos hän esim. mainitsee jonkin mamuihin liittyvän uutisen, joka huolestuttaa häntä, niin kysytkö hänen tunteitaan liittyen asiaan? Tai homofobiaan? Pelkääkö hän kenties homoja?
Voisit esim. kysyä, mikä homoudessa on hänelle ongelmallista. Jos ymmärrät miestäsi, on sinun ehkä helpompi vain olla erimieltä ja hyväksyä se, että ajattelette asiasta eri tavalla. Voi olla, että teille syntyy mielenkiintoisia keskusteluja! Tsemppiä!
[quote author="Vierailija" time="26.06.2015 klo 15:24"]
[quote author="Vierailija" time="26.06.2015 klo 15:10"][quote author="Vierailija" time="26.06.2015 klo 15:01"]Samantapainen ongelma minullakin, mies hyväksyy kuulemma lesbot muttei homoja, kannattaa persuja, ihailee Breivikiä ja kuuntelee äärioikeistolaista metallia. Yleensä ollaan vaan puhumatta näistä asioista, koska muuten meillä synkkaa hyvin eikä nuo sinänsä vaikuta arkeen mitenkään. Vähän ristiriitainen olo silti. [/quote] Miten sä voit olla tuollaisen kanssa? Huh vain suomessa tuommoista voisjoku pitää normaalina [/quote] En kai mä sitä normaalina pidäkään. Toisaalta omatkin elämänarvoni ehkä aiheuttaisivat kauhistelua suuressa osassa ihmisiä, vaikken tuollaista junttiutta edustakaan. Mies puolestaan hyväksyy mun omituisuudet, joten mä koitan sietää sen satunnaista urpoilua, eipä se noista asioista juuri koskaan puhu ja on kuitenkin älykäs ja empaattinen tyyppi. Lapsia ei aiota hankkia. 15
[/quote]
Ihailee Breivikiä ja kuuntelee äärioikeistolaista metallia? Sun miestäsi tuntematta voin täydellä varmuudella sanoa, että hän ei ole älykäs eikä empaattinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.06.2015 klo 14:57"]
Ota lomaa! Lähde Ranskaan Calaisiin tai Lyoniin!
Tai vapaaehtoistyöhön tänne:
http://mvlehti.net/2015/06/25/homosertifioitu-keskus-ei-ole-tulijoiden-mieleen/
[/quote]
Tai Tunisiaan!
33, ok, ymmärrän pointin.. Mieheni ei puhu näistä asioista kiihkoilematta ja olenhan minä yrittänyt viritellä kiinnostavia keskusteluja asioista. Hänellä on halveksiva asenne ja alkaa tuntumaan, että ei pidä edes miehiä ja naisia samanarvoisina, vaan miehiä enemmän vakavasti otettavina.
Olen huomannut, että hänen perheessään on muitakin joilla on vastaavanlaisia arvoja ja mietinkin nyt, että kuinka syvällä nuo mielipiteet kulkee. Tästä pitäisi nyt tehdä looginen johtopäätös, eli tilanne lienee pysyvä. Miksi minun on niin vaikeaa hyväksyä se?
Ap.
Homofobisuus, rasismi, mustasukkaisuus ja arvaamattomuus humalassa - kuulostaa erittäin tutulta. Onko sun mies suomalainen? Mun mieheni on ulkomaalainen, hyvin vanhoillisen kristillisyyden ja machokulttuurin kasvatti, ja on oppinut tiettyjä arvoja jo lapsuudessa... Ei hän homoja suoraan halveksu, mutta pitää pilkkanaan. Tiettyjä uskonnollisia ihmisryhmiä kohtaan on hyvin ennakkoluuloinen. Mitään machismiin liittyvää naisten alistamista ei hyväksy, mutta arvostaa kyllä miehen ja naisen perinteisiä rooleja.
Tämä nyt varmaan kuulostaa pahemmalta kuin on, mies on oikeasti kultainen ja hyvä ihminen. Valitettavasti vaan kovin kapeakatseinen ja mustavalkoinen joissakin tilanteissa...
[quote author="Vierailija" time="26.06.2015 klo 15:24"]
[quote author="Vierailija" time="26.06.2015 klo 15:10"][quote author="Vierailija" time="26.06.2015 klo 15:01"]Samantapainen ongelma minullakin, mies hyväksyy kuulemma lesbot muttei homoja, kannattaa persuja, ihailee Breivikiä ja kuuntelee äärioikeistolaista metallia. Yleensä ollaan vaan puhumatta näistä asioista, koska muuten meillä synkkaa hyvin eikä nuo sinänsä vaikuta arkeen mitenkään. Vähän ristiriitainen olo silti. [/quote] Miten sä voit olla tuollaisen kanssa? Huh vain suomessa tuommoista voisjoku pitää normaalina [/quote] En kai mä sitä normaalina pidäkään. Toisaalta omatkin elämänarvoni ehkä aiheuttaisivat kauhistelua suuressa osassa ihmisiä, vaikken tuollaista junttiutta edustakaan. Mies puolestaan hyväksyy mun omituisuudet, joten mä koitan sietää sen satunnaista urpoilua, eipä se noista asioista juuri koskaan puhu ja on kuitenkin älykäs ja empaattinen tyyppi. Lapsia ei aiota hankkia. 15
[/quote]
Voiko Breivikia ihaileva ihminen olla empaattinen? Breivik teurasti liki sata viatonta nuorta ihmistä. Jos sitä miestä ihailee niin ei voi tuntea empatiaa. Ei vaan voi.
Puolisoni on ihan umpisuomalainen. Ap.
Lisäksi tuntuu, että puolisoni epäilee minua kaikesta. Miten tilanne onkin mennyt tällaiseksi, näin ahtaaksi. Olin ennen itsenäinen ja voimakas, päättäväinen ihminen, joka ei olisi jäänyt kenenkään jalkoihin.
Alue: Aihe vapaa
17, ymmärrän kyllä tuon kantasi. Antaisin itsekin ihan saman neuvon toiselle ihmiselle. Sitten kun itse pyörii tunteissaan, niin sitä päätyy helposti aina vaan yrittämään uudelleen ja uudelleen. Pelkään todella miten asiat vaikuttaa itseeni pitkän päälle. Olen jo nyt eri ihminen, kuin tavatessamme.
Kiitos tuosta neuvosta.