Lue keskustelun säännöt.
Masentuneiden puolisot! Kuinka te jaksatte?
26.06.2015 |
Mistä saada voimia omaan jaksamiseen kun kaikki arjen asiat kaatuvat omille harteille, ja lisänä on masentunut, itsemurha-altis puoliso joka vaatisi jatkuvasti tukea myös?
Välillä olen krsivällinen ja jaksan hyvin, mutta välillä ahdistus valtaa myös oman mielen. Puoliso ollut nyt puoli vuotta vaikeasti masentunut ja jatkuvan tuen tarpeessa. On lääkitys ja terapia, tosin terapeutti nyt kesätauolla. Omaa aikaa ei itsellä ole. Lasten vuoksi omasta jaksamisesta kuitenkin pitäisi pitää huolta. Miten tämä yhtälö toteutetaan, vai onko se mahdollista?
Kommentit (46)
[quote author="Vierailija" time="26.06.2015 klo 19:56"]Ap, oletteko saaneet palvelusetelin? Sillä saat lähes ilmaista lastenhoitoapua, jotta voit kerran viikossa käydä jossain itseksesi. Mitä muita tukipalveluita teillä on? Vaadi nyt kaikki mahdollinen apu neuvolasta ja kunnalta. Et voi palaa loppuun pienten kanssa ja se on iso riski.
minun puolisoni sairastui esikoisen syntymän jälkeen. Olen ollut todella yksin, kantanut vastuuta. Nyt olemme eron partaalla. Olen niin väsynyt tähän että on vastuu lapsista ja lisäksi miehestä. Lisäksi mieheni ei ota vastuuta edes sairaudestaan. Ei hoida itseään niin kuin pitäisi. Haluaisin erota, mutta lapset ovat niin pienet ja en tiedä miten pärjättäisiin taloudellisesti.
[/quote]
Ja toisen lapsen sitten päätit kuitenkin tehdä? Sillä se miehen masennus sitten paranee vai? Ei hyvänen aika, ota nyt hieman vastuuta omasta ja etenkin lasten elämästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli mies keskivaikeasti masentunut, pahimmassa vaiheessa oli sairaslomaa töistä ja masennuslääkitys. Siinä lisänä työstressistä johtuneet voimakkaat fyysiset rasitusoireet, mutta hoito siis keskittyi noihin masennusoireisiin. Pahimmalta tuntuu miehen syyttelevyys, joka kaiketi kuuluu asiaan: monesti avauduttuaan minulle tuntitolkulla työhuolistaan ja pahasta olostaan valitti vielä siitä, ettei _kukaan_ kuuntele eikä ymmärrä. Että minäkään en anna hänen olla oma itsensä, ankeutan vaan hänen elämäänsä. Mitenkään ei taustoita syytöksiään. Mielestäni olen tehnyt kaikkeni tukeakseni. Elettyäni vuosikausia miltei täysin läheisyydettömässä ja myös seksittömässä liitossa aina äkäisen, arvostelevan ja täysin kuuntelemattoman miehen kanssa en voi itsekään kovin hyvin. Olenkin lähitulevaisuudessa saamassa itselleni ulkopuolista keskusteluapua (omat arkisiin ongelmiin ja omaan terveyteen liittyvät huolet olen kantanut melkein täysin yksin). Toivottavasti minäkin saan uutta näkökulmaa ja keinoja omaan jaksamiseen.
Mullakin on puoliso masentunut.. Päivä kerrallaan mennään. Joskus tuntuu etten itse jaksa joskus tuntuu että jaksan. En haluaisi luovuttaa vielä. Kumpa hän tulisi takaidin, on ikävä ihmistä jonks masennus on nielaissut :'(
Mies on masentunut. Mitään apua ei suostu hankkimaan. Keskusteluavusta ei usko hyötyvänsä, lääkkeitä ei suostu kokeilemaan, eikä sähköhoitoa. Odottaa että tarjoaisin hänelle ratkaisun ongelmiin. Kaikista ehdotuksistani suuttuu tai ei suostu kokeilemaan. Erityisesti kesät ovat pahoja.
Täällä odotellaan iltavuorosta miestä jolle pieni vastoinkäyminen pilasi koko päivän ja pahaa oloa ja kyllästymistä on purettu päivän aikana tekstiviestein minulle. Kiva tietty että purkaa, mutta toisinaan väsyttää tämä jatkuva varpaillaan olo.
Pelottaa mitä tästä vielä tulee :/
Mielenkiintoinen ketju. Minä olen meillä se masentunut, koskaan en ole saanut mitään tukea puolisolta, en puhu masennuksestani. No eipä minua kukaan kuuntelisikaan.Terapiassa olen käynyt ja ilmeisesti loppuelämäni syön lääkkeitä. Masentunut ei juuri jaksa kohentaa omaa oloaan.
Olen katkera.