Lue keskustelun säännöt.
Masentuneiden puolisot! Kuinka te jaksatte?
26.06.2015 |
Mistä saada voimia omaan jaksamiseen kun kaikki arjen asiat kaatuvat omille harteille, ja lisänä on masentunut, itsemurha-altis puoliso joka vaatisi jatkuvasti tukea myös?
Välillä olen krsivällinen ja jaksan hyvin, mutta välillä ahdistus valtaa myös oman mielen. Puoliso ollut nyt puoli vuotta vaikeasti masentunut ja jatkuvan tuen tarpeessa. On lääkitys ja terapia, tosin terapeutti nyt kesätauolla. Omaa aikaa ei itsellä ole. Lasten vuoksi omasta jaksamisesta kuitenkin pitäisi pitää huolta. Miten tämä yhtälö toteutetaan, vai onko se mahdollista?
Kommentit (46)
[quote author="Vierailija" time="26.06.2015 klo 20:09"]
Seitsemän vuotta jaksoin rinnalla. Lähinnä enimmäkseen alamäkeä, mutta nyt mies on tolpillaan ja jopa töissä. Tämä tapaus kanssa karkaili aikoinaan itsemurhaamaan ja veteli pilleriövereitä päästäkseen hengestään. Pariin otteeseen herraa etsittiin myös ambulanssivoimin. Raakaa se oli ja nyt olen aika katkera ja henkisesti verillä, vaikka tilanne on jo laantunut. Nyt vasta on löytynyt aikaa käydä itse läpi omaa padottua surua.
[/quote]
Meillä mies siis pimahti, kun toisen kerran tulin raskaaksi ja aborttiviikot olivat jo menneet. Suruni kumpuaa siitä, että lapsien vauvavuodet rymistelivät ohi sormien, kun mies pelleili ja söi kaiken vapaa-ajan sairastamisellaan. Olen oikeasti katkera.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.06.2015 klo 19:54"]
No eikös avioliittolupauksessa nimenomaan sovita, että myötä ja vastoinkäymisissä tuetaan toista??? Eikö se vala sitten mitään merkitsekään, ja samaan aikaan ollaan muka niin tohkeissaan homoliitoista, että niitä ei nyt missään nimessä voi sallia ja ei ainakaan kirkkoahäitä.
[/quote]
Siihen lupaukseen ei liity se, että lasten elämä pilataan. Masentuneen vanhemman lapsille tulee järjettömiä koko elämän kestäviä pelkotiloja, huonoa itsetuntoa, syömishäiriöitä, alttiutta päihteiden liika,- ja väärin käyttöön, mielenterveysongelmia, syrjäytymisriski monin kertaistuu jne. Lapset pitää aina laittaa puolison edelle. Tarkoitan tässä tietenkin pitkiä, syviä masennusjaksoja isillä ja äideillä jotka eivät esim. suostu hoitoon ja siten heidän käytöshäiriöt heijastuvat koko perheeseen. Hyvässä hoitosuhteessa oleva aikuinen ei välttämättä ole turvallisuus riski ollenkaan.
[quote author="Vierailija" time="26.06.2015 klo 20:12"]
Meillä ei nyt kesäaikaan ole apuja, ei terapiaa miehellä ja ei hoitoa lapsille (paitsi jos sukulaiset ja ystävät auttaa). Siksi varmaa tämän aloituksen teinkin, että pelottaa miten kesästä selvitään. Elokuussa isommat lapset aloittavat osa-aikaisessa hoidossa.
olo on ristriitainen, oikein en uskaltaisi jättää miestä yksn ettei tee mitään itselleen, mutta toisaaltalasten olisi parempi viettää aikaa erillään hänestä. Pelkään, kuinka miehen masennus vaikuttaa lapsiin mikäli masennus pitkittyy. Nyt e vamaan ole vielä peruuttamatonta vahonkoa tapahtunut. Onko kellään tietoa miten vanhemman masennus vaikuttaa lapsiin?
tämä on nyt tällaista haparoivaa ajatuksenvirtaa.
ap
[/quote]
Minulla oli oma äiti masentunut ja kävi osastollakin moisen vuoksi. Sitä syytti itseään tilanteesta ja koin isää kohtaan vihaa, kun ei tehnyt tilanteelle mitään. Olin n. 10 siihen aikaan ja tilanne raukeni 14 vuotiaana huostaanottooni. -33
8: meillä mies on ärtyisä ja itkuisa, kärsii myös unettomuidesta. Hieman lääkevastainen myös vaikka tällä hetkellä lääkkeitä syökin. Hänellä masennus on vaikea, on työ- ja toimintakyvytön (ei esim saa syödyksi ellen laita ruokaa valmiiksi ja komenna syömään) sekä hän puhuu itsensä tappamisesta. Kuitenkaan osastohoitoon häntä ei ole otettu, vaikka mielestäni se alkaa tässä olla kohta ainoa vaihtoehto. Mistä tuon kiinalaisen lääkärin löytää?
Mulla kakssuuntainen.Nytkin oon sairaalassa.Mies ei oikein jaksa tukea mua niin paljon kuin toivoisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.06.2015 klo 13:13"]
Mulla kakssuuntainen.Nytkin oon sairaalassa.Mies ei oikein jaksa tukea mua niin paljon kuin toivoisin.
[/quote]
millaista tukea toivoisit? Keskustelua, käytännön asioissa apua, läheisyyttä, mitä?
ap
Käytännön asiat joitaa hyvin.Mutta toivoisin lohdutusta ja ymmärtämistä sekä että hän kyselisi multa että miten voit tai miten menee.Nytkin oon laittanut monta tekstaria joihin ei oo vastannut.Toki ymmärrän että myös hänellä on vaikeaa vaikka ei sitä myönnä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Akupunktiolääkäri-Lääkäri Yang-Salmela Huihua,
Hämeenkatu 15 C, TRE
Masentuneella ei ole voimia lohduttaa toista eikä sitä voi mielestäni vaatiakaan. Hänellä on ihan tarpeeksi vaikeaa itsensä kanssa. Masentunut on poissa kuvioista jonkin aikaa sekä fyysisesti että psyykkisesti. Aivot eivät toimi oikeasti kunnolla. Aivotoiminta kyllä palutuu, kun asiat loksahtavat paikoilleen.
Masennus on hyvin yleistä, yleisempää kuin kuvitellaan, vielä vain salaillaan. Jos asian ottaa puheeksi, kohtalontovereita löytyy joka kahvipöydästä.
Huolehdi omasta jaksamisestasi, ota harrastutaukoja ja hae tukea ystäviltäsi, vaikka kuinka aluksi hävettäisikin kertoa puolison sairaudesta Turha hävetä, se on tällä hetkellä meidän kansallistauti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.06.2015 klo 12:17"]
3: mitä olet puhunut miehen masennuksesta lapsille ja minkä ikäisenä, kuinka he sen kokevat? Meillä lapset vielä niin pieniä etteivät ymmärrä.
[/quote]
Miehestä on tullut masennuksen takia lapsille vähän sivuhenkilö, koska hän on henkisesti niin poissaoleva ja itseensä käpertynyt. Lapsille isä on aika paljolti kuin joku huonekalu, joka vaan on siinä, mutta johon ei saa / viitsi yrittää kontaktia. Aika pienestä asti olen masennuksesta puhunut, esim. sanonut ettei isää saa nyt häiritä kun isällä on tosi paha olla, häntä ahdistaa ja masentaa, jos esim. lasten melu on käynyt liikaa hänen hermoille.
t. 3
[quote author="Vierailija" time="26.06.2015 klo 13:19"]
Käytännön asiat joitaa hyvin.Mutta toivoisin lohdutusta ja ymmärtämistä sekä että hän kyselisi multa että miten voit tai miten menee.Nytkin oon laittanut monta tekstaria joihin ei oo vastannut.Toki ymmärrän että myös hänellä on vaikeaa vaikka ei sitä myönnä.
[/quote]
Olen itse ollut nuorempana masentunut ja täytyy sanoa että tuollaiseen ei masentunut vaan pysty. Hän on niin kiinni siinä omassa pahassa olossaan että koko ulkomaailma, jopa läheisimmät, jäävät lopulta aika kaukaiseksi. Oma tunne-elämä nielee kaikki voimat, sen kanssa eläminen, joten ei jaksa huomioida muita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.06.2015 klo 13:54"][quote author="Vierailija" time="26.06.2015 klo 12:17"]
3: mitä olet puhunut miehen masennuksesta lapsille ja minkä ikäisenä, kuinka he sen kokevat? Meillä lapset vielä niin pieniä etteivät ymmärrä.
[/quote]
Miehestä on tullut masennuksen takia lapsille vähän sivuhenkilö, koska hän on henkisesti niin poissaoleva ja itseensä käpertynyt. Lapsille isä on aika paljolti kuin joku huonekalu, joka vaan on siinä, mutta johon ei saa / viitsi yrittää kontaktia. Aika pienestä asti olen masennuksesta puhunut, esim. sanonut ettei isää saa nyt häiritä kun isällä on tosi paha olla, häntä ahdistaa ja masentaa, jos esim. lasten melu on käynyt liikaa hänen hermoille.
t. 3
[/quote]
Tossa vaiheessa se masentunut painuu helvettiin jos lapsetkaan ei saa olla lapsia. Suututtaa tuollainen aikuisen paapominen.
[quote author="Vierailija" time="26.06.2015 klo 15:19"]
[quote author="Vierailija" time="26.06.2015 klo 13:54"][quote author="Vierailija" time="26.06.2015 klo 12:17"] 3: mitä olet puhunut miehen masennuksesta lapsille ja minkä ikäisenä, kuinka he sen kokevat? Meillä lapset vielä niin pieniä etteivät ymmärrä. [/quote] Miehestä on tullut masennuksen takia lapsille vähän sivuhenkilö, koska hän on henkisesti niin poissaoleva ja itseensä käpertynyt. Lapsille isä on aika paljolti kuin joku huonekalu, joka vaan on siinä, mutta johon ei saa / viitsi yrittää kontaktia. Aika pienestä asti olen masennuksesta puhunut, esim. sanonut ettei isää saa nyt häiritä kun isällä on tosi paha olla, häntä ahdistaa ja masentaa, jos esim. lasten melu on käynyt liikaa hänen hermoille. t. 3 [/quote] Tossa vaiheessa se masentunut painuu helvettiin jos lapsetkaan ei saa olla lapsia. Suututtaa tuollainen aikuisen paapominen.
[/quote]
Pääosin saa olla, yleensä miehelle riittää se että hän menee yläkertaan suljetun oven taakse jos ei kestä ääniä. Joskus on ollut huonoja kausia jollon ollut voimakasta ahdistusta ja silloin olen lapsia kehottanut vähän hiljempää olemaan. Kun mies sai rauhoittavan lääkkeen masennuslääkkeen rinnalle, tilanne helpottui paljon, koska lääkkeen avulla mies pääsee yli akuutista paniikki/ahdistuskohtauksesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Masentunut on se virtahepo olohuoneessa.
Hei! Meillä myös masentunut mies kotona ja pieniä lapsia. Minkä ikäisiä itse olette/lapsenne? En tiedä miten olen puolison masennusta jaksanut, on ollut todella vaikeaa. Päivä kerrallaan on menty. Miehellä vaikea masennus.
Minun mies luultavasti myös jotenkin masentunut. Istuu ja tuijottaa televisiota, tiuskii ja hermostuu hetkessä kuten myös leppyykin. Ei halua tehdä yhdessä mitään. Juo liikaa ja katuu seuraavana päivänä. Välillä itkee ja pyytää anteeksi, välillä toivoo että minä tappaisin itseni! Meillä kolme alle kouluikäistä lasta.
Hoidan kaiken yksin siivouksesta ja lasten hoitamisesta lähtien..
Olisko keskustelutoveria?
Mieheni ei halua uskoa että on masentunut eikä halua lääkäriin. En oikein tiedä mitä tehdä enää.
Hae nyt sitä palveluseteliä. Se on joka kunnassa. Saat sitä kautta apua lasten kanssa kesäksi. Tässä esim Oulun lapsiperheiden palveluiden. Se on tarkoitettu juuri tuollaiseen tilanteeseen. http://www.ouka.fi/oulu/palveluseteli/lapsiperheiden-kotipalvelut
En ole vastuussa siitä jos miehesi päättää tehdä itselleen jotain. Sinun tärkein tehtäväsi on pitää huolta omasta ja lastesi jaksamisesta, miehesi jaksamisesta tulisi huolehtia jonkun terapeutin ja hänen itsensä. Olet nyt omaishoitajana ja se on liian raskasta kun sinulla on pienet lapset.
minusta kesän tauko kuulostaa hyvältä ajatukselta.
[quote author="Vierailija" time="29.06.2015 klo 21:49"]
Minun mies luultavasti myös jotenkin masentunut. Istuu ja tuijottaa televisiota, tiuskii ja hermostuu hetkessä kuten myös leppyykin. Ei halua tehdä yhdessä mitään. Juo liikaa ja katuu seuraavana päivänä. Välillä itkee ja pyytää anteeksi, välillä toivoo että minä tappaisin itseni! Meillä kolme alle kouluikäistä lasta. Hoidan kaiken yksin siivouksesta ja lasten hoitamisesta lähtien.. Olisko keskustelutoveria? Mieheni ei halua uskoa että on masentunut eikä halua lääkäriin. En oikein tiedä mitä tehdä enää.
[/quote]
miten kauan teillä on ollut tämä tilanne? Miksi olet hänen kanssaan yhdessä jos teillä on noin vaikeaa? Haluatko erota?
Meillä ei nyt kesäaikaan ole apuja, ei terapiaa miehellä ja ei hoitoa lapsille (paitsi jos sukulaiset ja ystävät auttaa). Siksi varmaa tämän aloituksen teinkin, että pelottaa miten kesästä selvitään. Elokuussa isommat lapset aloittavat osa-aikaisessa hoidossa.
olo on ristriitainen, oikein en uskaltaisi jättää miestä yksn ettei tee mitään itselleen, mutta toisaaltalasten olisi parempi viettää aikaa erillään hänestä. Pelkään, kuinka miehen masennus vaikuttaa lapsiin mikäli masennus pitkittyy. Nyt e vamaan ole vielä peruuttamatonta vahonkoa tapahtunut. Onko kellään tietoa miten vanhemman masennus vaikuttaa lapsiin?
tämä on nyt tällaista haparoivaa ajatuksenvirtaa.
ap