Mies, työssäkäynti ja vauva

Koitapa itse nukkua vuosi parin tunnin pätkissä, siinä varmasti jaksaa kaiken lisäksi kun alkaa väsymyksen vuoksi näköhäiriöt ja sydämen tykytykset

Mikä vuosi?

Ensimmäisen lapsen kanssa, ei ollut mitään ongelmia kun lapsi nukkui todella hyvin. Jaksoin hyvin hoitaa yöheräämiset kun niitä oli yksi tai kaksi yössä. Mutta toisen kanssa oli sitten jo ihan toista. Kun et kolmeen viikkoon saa kuin 20 minuutin torkkuja niin olet todella rikki. Kun lapsi nukkui 30 minuutin pätkissä ja heräsi jatkuvasti, niin loppujen lopuksi en voinnut enään mennä nukkumaan koska oli jo todella vaikea herätä kun lapsi hetken päästä heräsi. Lapsi ei myöskään nukkunut päivällä kuin korkeintaan 40 minuuttia, joten päiväunia ei voitu ottaa.

Tämä toinen lapsi oli todella huono nukkumaan ja alkoi nukkua 3 tunnin pätkissä vasta 8 kuukauden ikäisenä. Vuoden ikäisenä nukkui 6 tuntia. Mutta voin kertoa että kaikki vauvat ei todella nuku. Yritä itse herätä 20 - 30 minuutin välein 3 viikkoa, niin tiedät miltä se tuntuu. Ja sitten voi tulla moittimaan jos äiti vaatii että mies joskus hoitaa.

Se oli niin raskasta aikaa, että luovuin kolmannesta lapsesta. En todella haluaa käydä tuota läpi toista kertaa. Rakastan molempia lapsia yli kaiken, mutta ne yövalvomiset olivat todella rankaa hommaa. Muistan sen ensimmäisen yön kun sain nukkua 6 tuntia, mikä ilo!

Onhan se noinkin. Mutta itse lähden aina siitä että jokainen perhe päättää omat tapansa elää. Ja mikä heille sopii se on heille oikein. Ollaanpa me muut mitä mieltä tahaansa.

[quote author="Vierailija" time="26.06.2015 klo 07:29"]Kaveri valittaa että miehenkin pitäisi heräillä yöllä vauvan kanssa, vaikka mies käy töissä pitkää päivää ja joutuu heräämään aikaisin. Oonkohan outo nainen mutta olen sitä mieltä että niin kauan kuin nainen on kotona ja mies käy töissä niin se vauva on naisen työ? Toki miehen tulee auttaa. En ainakaan itse olettaisi että mies joutuisi väsyneenä töihin. Kotona ollessa kun voi ottaa torkutkin kun ehtii ja niin tekee tämä kaverikin. Kyllä se on tiedossa jo etukäteen että rankkaa sen vauvan kanssa on.
[/quote]
No meillä nukuttiin samassa huoneessa ja mies kyllä heräsi yleensä kun vauvakin. Imetysaikana jatkoi unia, mutta jos lapsi oli esim vääntänyt niskapaskat tai kastellut koko sängyn tai kuumeessa tjtn niin tietenkin heräsi kaveriksi auttamaan. Ei aikuinen mies luhistu vaikkei joskus täysiä unia nukukaan aina eikä tuo kyllä koskaan valuttanut kun heräsi auttamaan.

Minusta mies kannattaa ottaa mukaan vauvan hoitoon, osittain myös yöllä, jotta siitä tulee tapa. Helposti lipsahtaa siihen että äiti tekee kaiken, mikä ei yhden lapsen kanssa välttämättä ole ongelma, jos lapsi suht hyvä nukkuja. Mutta kun sitten tulee se kakkonen ja ykkönen ei enää nuku päiväunia, ei sillä kotona olevalla äidilläkään ole mitään mahdollisuutta levätä päivisin.

Meillä mies on vuorotöissä. Jos on aamuvuoro, niin en oleta hänen heräävän keskellä yötä vauvan takia. Iltavuorojen aikana herää kyllä yölläkin tai aamulla niin, että minä saan nukkua pitempään. Tosin enää tuo vauvakaan ei juuri öisin heräile tai itke, kun ikää on jo 9 kuukautta.

Kun meille tuli vauva, puolisoni vaati minun heräilevän öisin yhtä paljon kuin hänkin. Olin silloin vaativassa asiantuntijatyössä. Vauva oli vaikea, eikä nukkunut öisin kunnolla. En saanut siis nukuttua kunnolla yli vuoteen. Kognitiiviset kykyni romahtivat, eikä töiden teosta tullut yhtään mitään. Pidin kaikki mahdolliset vanhempainvapaat, vuosilomat, muut vapaat, palkatonta vapaata ja lopulta sairaslomaa. Työnkuvan väliaikaisesta muutoksesta ja tilanteestani ylipäätään keskusteltiin työnantajan kanssa. 

Sain lopulta potkut, kun en kyennyt tarpeeksi laadukkaaseen työpanokseen (yt-neuvottelun kautta salakavalasti ja virallinen syy oli ihan toinen). Ei kuulemma ollut fiksua viedä oikeuteen, vaikka kuinka olisi näytöt puolellani. Olin vielä ensimmäiset kuukauden toiveikas uuden työn löytymisestä, mutta noin vuoden työnhaun jälkeen minut jätettiin, koska raha-asiat aiheuttivat ylitsepääsemättömiä haasteita suhteeseen (mm. talo oli pakko myydä). Masennuin ja kesti vielä noin kaksi vuotta, ennen kuin pääsin jälleen uuteen työhön ja elämä jota kuinkin raiteilleen. Tästä on nyt reilu vuosi. Nykyisin on aika tulehtuneet välit exään.

Että näin kävi täällä, toivottavasti ei kellekään muulle käy samoin vastaavassa tilanteessa.

Mulla ja ex-miehellä on neljä lasta. Meillä tehtiin vauva-aikoina niin että se jolla oli työpäivä, sai nukkua yönsä rauhassa. Tarvittaessa vaikka eri huoneessa nukkuen. Kun aloin keikkailemaan vanhempainvapaan jälkeen viikonloppuisin, tämä koski myös minua.

Lisäksi teimme viikonloppuisin että minä laitoin vauvan illalla nukkumaan ja painuin itse nukkumaan, mies hoiti ekan yösyötön noin puolilta öin ja toi sitten vauvan minun viereen, jolloin minä ehdin yleensä nukkua yhtäjaksoisesti noin klo 22-03. Vaihtoehtoisesti minä hoidin yösyötöt ja mies otti hoitovastuun aamusta kun vauva alkoi heräillä kuuden-seitsemän aikaan.

Vauva-aika on hankalaa unenpuutteen takia, unen katkaisu on vanha kidutuskeino. Ihmisen pitäisi saada ainakin 3 tuntia yhtäjaksoista unta pysyäkseen edes jotenkin toimintakykyisenä. Onneksi meillä ei tarvinnut tästä asiasta erityisemmin riidellä.

Up