Lue keskustelun säännöt.
Äitini ei välitä yhtään, vaikka hajoan vaikean vauvavuoden alle
Hän ei koskaan soita tai tarjoa apuaan. Pahinta kuitenkin on, että kertoessani vauvan koliikki-itkuista, omasta uupumuksestani, huolestani ja univelastani hän ei kommentoi niitä mitenkään. Hän haluaa vaan suloisia kuvia vauvasta ja käydessään kylässä sylittelee ja kuvaa vauvaa eli ottaa vain "parhaat palat". Tuntuu niin pahalta kun oma äiti ei osoita mitään myötätuntoa tai totea, että "sinulla kuulostaa olevan rankkaa". Sekin jo auttaa kun joku huomaa ja myöntää, että nyt on rankkaa aikaa.
Kommentit (1209)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kauheasti on nykyään vauvapalstalle kirjoittelevilla vauvaperheillä vähät välittäviä isovanhempia, muita sukulaisia ja ystäviä.
No se ON NYKYPÄIVÄÄ. Ja yleistä. Meillä on kahdet tuollaiset isovanhemmat. Eivät lainkaan tapaa lapsenlapsiaan. Kun ei kiinnosta.
Itse tietenkin hoidattivat omat lapsensa munmoloissa joka ikinen viikonloppu ja koulujen lomat.
Vähän on ajat muuttuneet.
Uutisoitiin, että kyselyn mukaan joka toinen teini koki henkistä väkivaltaa ja oliko se joka neljäs vai viides myös ruumiillista väkivaltaa vanhemmiltaan tänä päivänä.
Näkee, että on liian suuri pala lastenkasvatus nykyvanhemmilla. Kyllä pitäisi mummojen ja pappojen auttaa enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivottavasti saat apuja muualta Ap! Tiedän, että on surullista kun oma äiti ei tunnu välittävän, valitettavasti on paljon omakohtaista kokemusta.
Itse haluaisin auttaa hoitamalla vauvoja (alle 1v) kun omat lapset jo teinejä ja rakastan vauvoja, mutta mitähän kautta löytäisin väylän auttaa? Asun Vantaalla.
Pitää ymmärtää etukäteen jo ajatella realistisesti, että mitä työtä se lapsenhoito on, ettei ala sitten musertumaan. Itselle kyllä ollut aina päivänselvää kuinka rankkaa se on, koska olen sukulaisten lapsia aikanaan niin paljon kaitsenut. Suosittelen muillekin lasta haluaville oikeasti hoitamaan jonkun lapsia vaikka viikonkin, niin saa edes jonkinlaisen aavistuksen siitä mitä olisi tiedossa.
Eikä tässä yhteiskunnassa voi enää tuudittautua siihen, että kyllä joku muu hoitaa, äiti, kaveri, tai kylännaiset. Ei sellaista enää ole. Ihmisillä on omat elämänsä, lapsensa, ja työnsä. Ja isovanhemmat työuransa jälkeen haluavat viettää eläkepäiviä, eivät jatkuvasti hoitaa sinappikonetta. Se on ihan ymmärrettävää.
Ap ei ole oppinut, ettei mikään hänen tekonsa saa äitiään välittämään. Luulee, että äiti välittää, koska tuntuu rankalta. Ei välitä! Ei ole välittänyt, eikä tule välittämään, sillä tavalla kuin ap toivoo, ja yrittää vauvan nojalla manipuloida.
Vierailija kirjoitti:
Pitää ymmärtää etukäteen jo ajatella realistisesti, että mitä työtä se lapsenhoito on, ettei ala sitten musertumaan. Itselle kyllä ollut aina päivänselvää kuinka rankkaa se on, koska olen sukulaisten lapsia aikanaan niin paljon kaitsenut. Suosittelen muillekin lasta haluaville oikeasti hoitamaan jonkun lapsia vaikka viikonkin, niin saa edes jonkinlaisen aavistuksen siitä mitä olisi tiedossa.
Eikä tässä yhteiskunnassa voi enää tuudittautua siihen, että kyllä joku muu hoitaa, äiti, kaveri, tai kylännaiset. Ei sellaista enää ole. Ihmisillä on omat elämänsä, lapsensa, ja työnsä. Ja isovanhemmat työuransa jälkeen haluavat viettää eläkepäiviä, eivät jatkuvasti hoitaa sinappikonetta. Se on ihan ymmärrettävää.
Vieraiden lasten pitäminen ei mitenkään ole sama asia, kuin oma perhe. Vähän niin kuin sanoisi, että koiran ottaminen olisi harjoittelua kumppanin pitämiseen.
Nyt ei edes ole aiheena lapset, vaan katkeruus äitisuhteesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma äiti on 70- ja 80- luvuilla hoitanut 4 lasta ilman minkäänlaista apua isämme lisäksi tietysti. Ja hyvin hoisivatkin, vahva nainen kun on. Ei oltu mummoloissa hoidettavana kun sen verran kaukana asuivat. Välit oli silti lämpimät ja meillä oli onnellinen lapsuus. Saimme mallin vahvasta vanhemmuudesta ja siitä, että itse on pärjättävä kuitenkin. Oli päivänselvää mitoittaa omien lapsien lukumäärä omien voimavarojen suhteen samoin kuin ikäerot. Ts. Ei liian pieniä ikäeroja, eikä liikaa lapsia. Hyvin on pärjätty ja lapsia on kolme jokaisella ja itse ollaan lapset hoidettu, vaikka rankkaakin on välillä ollut. Sellaista se lasten saaminen ja hoitaminen on.
Useat nykyvanhemmista ovat vieraantuneet todellisuudesta, eivätkä tajua voimavarojaan ollenkaan. Lapsia tehdään se pari lukuhihnalta ymmärtämättä, että pieni ikäero on rankkaa kenelle vaan. Sitten ihmetellään kun ei jakseta, eikä kukaan auta. Jos tietää olevansa pullamössöä, täytyy lasten määrä ja ikäerot mitoittaa sen mukaan.
Ehkä hän ei halua lähteä mukaan valittamaan asioista, jotka on ihan arkipäivää kaikille äideille. Ne tuntuvat toki isoilta asioilta sillä hetkellä kun ovat ajankohtaisia. Ehkä hän haluaa muistuttaa sinua teoillaan siitä, että muistaisit vauva-arkesi ihanatkin puolet. Minua ainakin ärsytti kun neuvolassa tarjottiin kotiapua kun valitin etten ehdi siivoamaan. Olisin kaivannut potkua persiille, en mitään muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaako niitä lapsia hankkia?
Vierailija kirjoitti:
Itse sain kärsiä kaiken yksin, kaikki meni hyvin mieheni kanssa, mutta toista lasta emme tehneet, oli vuosi 1988. Parempi niin, ei mieheni olisi jaksanut lapsia enempää, meidän lapsesta tuli kiltti ja kuuliainen. Hänen lapset taas ei tykkää säännöistä ja alkavat haukkua: olet vanha mummo tai olet saatanan idiootti. Kasvatus on mennyt pieleen, miettikää ennen kuin teette lapsia, ei aina ole sitä onnea.
Meidän suvussa jokainen lapsi on otettu aina innolla ja kiitollisuudella vastaan. Lapsesta asti korostettu kuinka arvokas lahja elämä on ja uuden ihmisen syntymä. Lasten elämä on värikästä, täynnä erilaisia kehitysvaiheita, kapinaa ja vauhtia ja energiaa enemmän kuin aikuisilla. Porukasta löytyy luonnostaan kilttejä ja sitten räväkämpiä persoonia. Yhtään jäsentä tässä suvussa ei ole kyllä kukaan katunut, ei vanhemmat, ei mummot, ei papat, ei sedät, ei tädit. Kyllä noista sinunkin lapsenlapsista hyvin todennäköisesti ihan kunnon kansalaisia kasvaa uhma- ja murrrosikien jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap suosittelen hakemaan tukea muualta, neuvolasta, terapiasta jne. Lapsen syntymä saa käymään oman suhteen vanhempiinsa läpi ja jos suhde on ollut vaikea niin kuin sinulla ja äidilläsi, tilanne voi käydä hyvin kivuliaaksi. Äitisi on ollut samanlainen jo ennen lapsesi syntymää eikä tule muuttumaan lapsesi myötä. Sinä sen sijaan olet täysin eri ihminen ja sinun tarinasi ja sinun ja lapsesi tarina voi olla täysin erilainen kuin sinun ja äitisi tarina. Se tarvitsee vain tässä vaiheessa tukea ja menneen prosessointia jonkun aivan muun ihmisen kuin äitisi kanssa. Toivottavasti löydät hyvän ammattilaisen auttamaan. Hae sitkeästi apua, pikkulapsiaikana erilaisia palveluja on itseasiassa helpompi saada kuin, jos olisit halunnut aiemmin lapsettomana aikuisena lähteä selvittämään asioita.
Valitetaan, että nykyisin on niin rankkaa. Palaisitko entisaikoihin, aikaan ilman mukavuuksia, ilman työtä helpottavia koneita, ilman nettiä. Ehkä meille nykyajan ihmisille olisi terveellistä jos voisi tehdä aikamatkan menneisyyteen. Äidit joutui synnyttämään kymmenenkin lasta, kun ei ollu ehkäisyä. Nyrkkipyykkiä pestiin ja imetettiin muiden töiden välissä. Osa lapsista kuoli kulkutauteihin. Joutui suremaan. Ihmettelen, että miten ne äidit esim. sata vuotta sitten kesti hajoamatta. Näyttää, että yhteiskunta on sitten kehittynyt vaan huononpaan suuntaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitää ymmärtää etukäteen jo ajatella realistisesti, että mitä työtä se lapsenhoito on, ettei ala sitten musertumaan. Itselle kyllä ollut aina päivänselvää kuinka rankkaa se on, koska olen sukulaisten lapsia aikanaan niin paljon kaitsenut. Suosittelen muillekin lasta haluaville oikeasti hoitamaan jonkun lapsia vaikka viikonkin, niin saa edes jonkinlaisen aavistuksen siitä mitä olisi tiedossa.
Eikä tässä yhteiskunnassa voi enää tuudittautua siihen, että kyllä joku muu hoitaa, äiti, kaveri, tai kylännaiset. Ei sellaista enää ole. Ihmisillä on omat elämänsä, lapsensa, ja työnsä. Ja isovanhemmat työuransa jälkeen haluavat viettää eläkepäiviä, eivät jatkuvasti hoitaa sinappikonetta. Se on ihan ymmärrettävää.Vieraiden lasten pitäminen ei mitenkään ole sama asia, kuin oma perhe. Vähän niin kuin sanoisi, että koiran ottaminen olisi harjoittelua kumppanin pitämiseen.
Nyt ei edes ole aiheena lapset, vaan katkeruus äitisuhteesta.
Kyllä se kuule on perusidealtaan aivan sama asia. Vielä rankempaa on omien lasten kanssa, kun niiden kanssa on oltava päivä toisensa jälkeen. Ja tuo koira-kumppani vertauksesi on aivan paska. Kyllä tässä vaan aiheena on vauvanhoidon rankkuus ja se ettei isoäiti hoida. Oletko ihan sekaisin?
Vanha keskustelu, mutta voisi olla ihan täysin omasta kynästä. Onko vielä ap kuulolla, mikä tilanne teillä nyt? Täällä varmaan suht saman ikäinen vauva tuon ap viestin perusteella.. Meillä erona, että jäi eläkkeelle ja olisi aikaa sekä hyvä toimintskyky kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kerro neuvolassa jaksamisongelmistasi. Voit myös tehdä oman kotikuntasi sosiaalitoimeen perheestäsi lastensuojeluilmoituksen. Tukea on helpompi saada, jos on sosiaalitoimen asiakkuus.
Tsemppiä!
Hetkinen, on epäempaattista ja jotenkin laitosmaista ajattelua, että pitäisi tehdä lasu kun omalla äidillä ei tule vastakaikua vauvavuoden myötäelämisessä kuin hyvissä asioissa.
Eihän tässä ole kyse mistään lasuasiasta. Ei kyse ole siitä, että lapsi jäisi heitteille tai hoitoa vaille. Vauvavuosi usein voi ollaa rankkaa ja siitä saa ja pitää puhua ilman, että se tarkoittaa, että pitää ottaa lastensuojelun apua mukaan. Lapsen turvallisuus kun ei ole siinä vaarassa, vaikka myönnetään, että vauva vaatii veronsa.
Ap:n ongelma oli äiti, joka ei syystä tai toisesta pysty myötäelämään ja tukemaan kuuntelemalla lastaan isoäidiksi tultuaan.
Älä tee lapsia jos et kykene niitä hoitamaan. Ei ole vaikeaa.
Mitä sun mies tekee tai miehen äiti
Vierailija kirjoitti:
Mitä sun mies tekee tai miehen äiti
Niinpä. Tai onko aloittajan isä, lapsen isoisä, aktiivisempi auttamaan?
Ikävä tilanne, mutta hyvää se että hän suhtautuu sentään positiivisesti vauvaan. Selvisin itse hengissä, vaikka oma äitini yritti kaikin tavoin pahentaa oloani jäädessäni lapseni kanssa yksin, kun hän oli 2 viikkoa vanha, vaikka olin hänestä hyvin riippuvainen. Emme ole edelleenkään hyvissä väleissä, eikä hän ole kiinnostunut lapsenlapsestaan. Voimia!
Just nyt tuntuu että voisin tehdä tytölleni samoin. Hän on lukioikäinen, todella itsekeskeinen tyyppi. Tähän kun vielä pamauttais mulle vauvan hoidettavaksi, niin tekisin kyllä selvän pesäeron, että se on hänen vauva, ja aika ruveta ottamaan pää pois pensaasta, jokainen on vastuussa käytöksestään ja valinnoistaan.
Toki auttaisin, jos näin kävis (ja hänellä tosiaan voi käydä, kun ei tunnu oppivan elämän realiteetteja millään!), mutta kunhan nyt vaan kerroin. Ei ne äidit pahoja ole, vaikkei hypikään 24/7 aikuisten lasten pillin mukaan.
Olen nyt kohta 5 vuotta sietänyt aivan ala-arvoista draamaa. 80% koko perheen energiasta ja rahoistakin leijonan osa menee prinsessan oikkuihin. Silti itkee että äiti on paskaläpi, jos joskus käytän yhden päivän omiin harrastuksiini tai 100€ omasta palkastani itseeni. Silloin hän menee koulupsykologille itkemään että äiti on hirviö eikä välitä. Myöhäisteini, joten pientä toivoa on, että kasvaa aikuiseksi, mutta tunnen vastaavia "aikuisiakin".
Oma äitini ei kyennyt enää apuja antamaan siinä vaiheessa kun sain lapseni. Isäni 40 luvun mies ei kyllä osaa apuja antaa ja enemmän olen ollut avuksi sinnepäin. Sitten äitini kuolikin.
Kukaan ei varsinaisesti ole kohta 9 vuoden aikana apua tarjoamalla tarjonnut. Muutamat kyllä hoitavat kun pyydetään. Harvoin pyydetään.
Minua auttoi irtipäästäminen. Kun en keneltäkään mitään odota niin en vaivu katkeruuteen. Järjestä oma elämä niin helpoksi että jaksat ja pyydä neuvolasta apuja päiviisi.
Ihan kenelle tahansa en vauvaani jättäisi.