miten koit huutojaot?

[quote author="Vierailija" time="25.06.2015 klo 23:07"]

Minut valittiin aina toiseksi viimeisenä, ja se oli kauhean alentavaa. Meillä oli sosiaaliset hierarkiat niin että oli pari ylempänä olevaa ihmistä jotka pysyivät siellä aina, ja pari alempaa ihmistä jotka olivat aina alimpina. Sitten niillä väliin jäävillä oli hirveät katkerat tappelut siitä kuka on suosiossa ja kuka ei.

[/quote]

millaisista kodeista ne "aina hupulla" olevat tulivat? olivatko vanhemmat hyvinpärjääviä taloudellisesti? ovat menestyneet hyvin myöhemminkin?

mä olin aina viimeinen. luulen, että se olisi ollut helpompi hyväksyä, jos oikeasti olisin ollut huono liikunnassa. mutta kun siitä ei ollut kyse.

Huutajina oli aina samat liikuntapriimukset. Jos joskus kokeiltiin vaihtaa niitä huutajia, niin totta kai ensin kannatti huutaa joku näistä priimuksista omaan joukkueeseen, minkä jälkeen hän tietysti päätti loppuista valinnoista.

Yksi vaihtoehto huutovalinnalle olisi, että opettaja jakaisi oppilaat pysyviin joukkueisiin, esim valkoiset ja siniset. Samoilla joukkueilla pelattaisiin niin pesikset kuin koriksetkin. Silloin priimuksillekin saattaisi olla hyötyä siitä, että he saisivat niitä hitaampia innostumaan, jotta joukkue pärjäisi paremmin. Tietysti opettajan tehtävänä olisi yrittää pitää joukkueet mahdollisimman tasaväkisiniä tehden muutoksia tarpeen mukaan.

Ai niin, mutta.. silloinhan opettajan pitäisi jotenkin osallistua liikuntatunteihin ja sehän ei nyt sovi. Ainakin meidän liikuntaopet tapasivat heittää pelivehkeet kentälle ja sanoa mitä tehdään. Sen jälkeen ope siirtyi korkeushyppypatjalle makoilemaan ja katsomaan pilviä tai huonolla säällä luikki autoonsa juomaan kahvia termarista - ja Suomessa on aika usein huono sää.

Oli inhottavaa ja nöyryyttävää odotella omaa nimeään, kuulisiko sen toiseksi vai kolmanneksi viimeisenä. Lähes poikkeuksetta joukkueet valittiin huutojaolla ja tottakai ne urheilulliset suosikit sai olla valitsemassa. Ei mitenkään innostanut yrittämään parastaan tai muutenkaan kiinnostumaan liikunnasta ryhmässä. Yksilölajeista kyllä tykkäsin. Yhden ainoan kerran sain itse olla valitsemassa joukkuetta ja silloin tein aivan tahallaan niin, että valitsin ensimmäisenä ne yleensä viimeisenä valitut ja lopuksi ne suosikit. Mikä tunne antaa toisten maistaa omaa lääkettään :D

up

Olin aina viimeinen, joukkueet kinasivat lopuksi kumpi joutuu ottamaan minut. "X oli meillä viimeksi, te otatte sen nyt!"

Joo, ei kiinnosta joukkueurheilu...yksin kiva liikkua.

[quote author="Vierailija" time="25.06.2015 klo 23:43"]

Yksi vaihtoehto huutovalinnalle olisi, että opettaja jakaisi oppilaat pysyviin joukkueisiin, esim valkoiset ja siniset. Samoilla joukkueilla pelattaisiin niin pesikset kuin koriksetkin. Silloin priimuksillekin saattaisi olla hyötyä siitä, että he saisivat niitä hitaampia innostumaan, jotta joukkue pärjäisi paremmin. Tietysti opettajan tehtävänä olisi yrittää pitää joukkueet mahdollisimman tasaväkisiniä tehden muutoksia tarpeen mukaan.

[/quote]

huutojaossahan käy useimiten niin, että joukkueet on just ne samat, jos huutajat on samat. ja aina pitää kuitenkin nöyryyttää uudelleen niitä viimeisiä, vaikka opettajat tietää tämän.

itse pidin liikunnasta ala-asteella, yläasteella inhosin. syy oli että liikunnanopettaja oli huono.

opettajia linjoilla? käytätkö huutojakoa tunneillasi? miksi?

Itse huusin aina tasapuolisesti kaikkia joukkueeseeni. Eli ainakin minun luokallani jokainen joutui vuorollaan viimeiseksi.

Meillä oli reilu ope ja hän antoi kaikkien vuorotellen olla joukkueen kapteenina. Ja joskus taas laskettiin vuoronumeroita. Ja välillä erilaisilla tyyleillä, 1-2-1-2 olis pidemmän päälle opittu liian hyvin ;)

Tuntuu, että aina löytyy vaan näitä jotka on valittu viimeisinä... Ite ainakin tulin aina valituks ensimmäisten joukossa, jos en ite ollu huutaja. Pitäis varmaan tuntea huonoa omaatuntoa ja häpeillä tätä, mutta mulla on ainakin ollu aina liikuntatunneilla kivaa. Niin ylä- ja ala-asteella kuin myös lukiossa. Paitsi niinä kertoina kun oli hiihtoa, - se oli perseestä.

Jännä miten meillä vakihuutajat ei edes olleet urheilullisesti parhaita vaan niitä luokan suosituimpia, kovaäänisimpiä ja useimmiten ilkeimpiä. Huutojakoja kiusallisemmaksi kuitenkin koin terveystiedon tunnilla rasvaprosenttimittauksen. Toki varsinainen luku oli "salainen", mutta liikka-/terveystiedon ope kiersi katsomassa ja kailotti montako pykälää oli suotavaa ylempänä. Luokassa oli muutama sittemmin anorektikoksi paljastunut. Mullakin BMI oli jotain 20, mutta nykyisin termein laihaläski vissiin olin ja kritiikit sai kuulla. 

Onko kukaan muuten kohdannut koskaan inhimillistä liikkaopea? 

up

[quote author="Vierailija" time="17.07.2015 klo 21:29"]

Onko kukaan muuten kohdannut koskaan inhimillistä liikkaopea? 

[/quote]

minä olen. hän sanoi, että hän suunnittelee tuntinsa jotta ne oppilaat, jotka eivät pidä liikuntatunneista, alkaisivat pitää niistä. joku voi tietysti tähän sanoa, että miksi tunnit pitää suunnitella heikoimpien mukaan, mutta homma meni nii, ettei suosituimmat ja liikunnallisemmat mitenkään kärsineet siitä että heikoimmat huomioitiin. tämä tarkoitti mm. sitä että huutojakoja ei ollut ja mitään pakollista tulosten mittaamista ei ollut. mittanauhat yms. välineet kyllä tuotiin paikalle, jotta pystyi saamaan tuloksen esim. pituushypyssä.

traumoja täälläkin.

Ala-asteella se vitutti ja teininä se sai laittamaan homman kokonaan läskiksi, kun luuserijengi kilpaili keskenään huonoudella.

Ei se mitään isompia riitoja aiheuttanut, mutta liikuntatunneilla pingottajat välillä suuttuivat, kun "puolustin" leväperäisesti ja vastustaja teki maalin.

[quote author="Vierailija" time="17.07.2015 klo 21:29"]Onko kukaan muuten kohdannut koskaan inhimillistä liikkaopea? [/quote]

80-luvulla? Oletko hullu? Pari sijaista oli välinpitämättömiä, mutta ei niistäkään mikään inhimillisyys huokunut. Vakiopettajat olisivat saaneet armeijasta kenkää alta aikayksikön simputtamisen takia. Silloin siihen hommaan valikoitui aika luonnevikaista porukkaa. Kai ne olivat pääsääntöisesti entisiä wannabe-urheilijoita, joiden lahjat eivät riittäneet kansallisen tason urheilijoiksi ja kognitiiviset kyvyt eivät riittäneet oppimaan mitään hyödyllistä ja purkivat sitten katkeruuttaan simputtamalla lapsia.

Olin yleensä viimeisten joukossa, mutta sehän oli vain liikuntaa, jota en kouluaikoina juuri arvostanut. Pidin vain lukuaineita tärkeinä.

Joten minusta huutojaot oli ihan ok, eikä vaikuttaneet ystävyyssuhteisiin.

[quote author="Vierailija" time="25.06.2015 klo 23:03"]

koulussa, kun valittiin joukkueita liikuntatunnilla. sinä, joka olit se viimeiseksi valittu. jaettiinko joukkueet näin koko kouluaikanasi? miten koit tämän? millaisia ajatuksia herätti? vaikuttiko tämä liikuntatuntien ulkopuolisiin suhteisiin luokkakavereiden kanssa?

[/quote]

Huvitti vaan. En ottanut itseeni kun tiesin että vahvuuteni olivat jossain ihan muualla kuin liikunnassa.

Meillä yleensä viimeisten joukossa valittiin: epäsuositut, hiljaiset ja arat, lihavat ja kömpelöt. Surullista, mutta näin se aina meni.

[quote author="Vierailija" time="26.06.2015 klo 00:03"]

[quote author="Vierailija" time="25.06.2015 klo 23:43"]

Yksi vaihtoehto huutovalinnalle olisi, että opettaja jakaisi oppilaat pysyviin joukkueisiin, esim valkoiset ja siniset. Samoilla joukkueilla pelattaisiin niin pesikset kuin koriksetkin. Silloin priimuksillekin saattaisi olla hyötyä siitä, että he saisivat niitä hitaampia innostumaan, jotta joukkue pärjäisi paremmin. Tietysti opettajan tehtävänä olisi yrittää pitää joukkueet mahdollisimman tasaväkisiniä tehden muutoksia tarpeen mukaan.

[/quote]

huutojaossahan käy useimiten niin, että joukkueet on just ne samat, jos huutajat on samat. ja aina pitää kuitenkin nöyryyttää uudelleen niitä viimeisiä, vaikka opettajat tietää tämän.

itse pidin liikunnasta ala-asteella, yläasteella inhosin. syy oli että liikunnanopettaja oli huono.

[/quote]

ja oppilas oli tosi hyvä.

ehkäpä teillä ei sattunut olemaan oikea liikkamaikka. Sielläkin on epäpäteviä sijaisia.

Meillä  oli huutojakoja joskus. Olin hyvä liikassa. Maikka oli tosi pätevä, kiva ja hyvä...mun mielestä. Ja  että joka ei liikasta tykännyt...ei usein tykännyt maikastakaan. En tykännyt huutojaosta. Nykyään ei enää niitä paljonkaan käytetä.