Yle: Walhelmin perheen isä on välillä syömättä, jotta lapsille riittää ruokaa – mutta onko rivitalossa asuvalla perheellä sittenkään oikeutta puhua köyhyydestä?

YLE:llä oli taannoin ohjelma nimeltä Kukkaron herraksi. Juuri tällaistia ylivelkaantuneita ja elämänhallinnan menettäneitä neuvottiin löytämään tie ulos kestämättömästä tilanteestaan.

Velkaneuvojan kanssa käytiin läpi tulot ja menot ja mistä voi karsia. Tehtiin rankkaakin pririsointia. Monelle ohjelmassa olleelle varmaan voimaannuttavaa, ei tarvitse olla olosuhteiden uhri vaan voi ottaa vastuun elämästään.

En millään tavoin vähättele po. perheen tilannetta mutta jotakin ulkopuolista apua he tarvitsisivat.

Vierailija kirjoitti:

Palkansaajilla eli itse oman elämänsä kustantaville lapsi tietää rahanmenoa. Tuilla eläville lapsi tuo lisätuloa. Meidän systeemi on tämä.

Järkevintä olisi korottaa lapsilisiä, mutta leikata muut lapsikohtaiset etuudet pois. Nyt esim. toimeentulotuen lapsikohtaiset korotukset syövät järkevyyden käydä töissä varsinkin yksinhuoltajilta suurilla lapsimäärillä.

Joskus puhutaan kuinka rikkailta pitäisi ottaa lapsilisät pois, mutta tuossakaan ei ole nykysysteemissä järkeä, koska lapsilisät edes vähän lisäävät työnteon järkevyyttä.

Muut lapsikohtaiset etuudet pois, korotus lapsilisiin ja lapsilisät huomiomatta vanhemman toimeentulolaskelmassa ratkaisisi tätä paljon.

voi luoja. Ihme kitinää. Noilla on kiva rivari, auto ja varaa moneen lapseen lasta. Meidän perheessä on yksi lapsi, jolle pystymme kustantamaan harrastukset, mutta asumme kerrostalossa, eikä autoon ole varaa. Tietenkin katsomme myös, ettei kauppalaskujen hinta paisu (kaikkihan sitä tekee). En koe olevani köyhä, vaan elintasomme on kaikesta huolimatta mukava. ...On todella harhaanjohtavaa ja epäreilua aidosti köyhiä kohtaan, että YLE esittää Walhelmit köyhinä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä siinä on erityisen hienoa että valitsivat mökin Särkänniemen sijaan?

Kustannukset kuitenkin aivan eri luokkaa eli ei mun mielestä edes kovin vertailukelpoiset tekemiset.

Särkänniemi yhden päivän ilo, mökillä olivat monta päivää. Liikuntaa, uimista, yhdessä kiukaan sytyttelyä ja muuta puuhaa perheen kanssa.

.Suomenna huononkin kuivanmaan mökin viikkovuokra on 1000e. Ei ole tavis keskituloisella varaa sellaineen! Näköjään köyhillä on...

Älkää uskoko trollia, oli miehen vanhempien mökki.

Ja kaikilla köyhillä tai edes keskituloisilla ei ole koskaan käytössään tuollaista mökkiä.

Vierailija kirjoitti:

Hei älkää viitsikö kommentoida perheen äidin ulkonäköä! Ihan sama missä asiassa nainen on julkisuudessa niin heti alkaa hirveä vääntö naisen ulkonäöstä! Todella törkeää. Ei sillä ole tämän asian kanssa mitään tekemistä. 

Totuus nyt vaan on se, ettei tuollaista ulkomuotoa saa ilman jatkuvaa herkkujen mässytystä tai alkoholin käyttöä. Niihin menee paljon rahaa. Ihan turhaan kitisevät rahan puutteesta. Jos ei ole rahaa ruokaan, niin ehkä 200-kiloinen rouva voisi välillä paastota eikä 60-kiloinen mies.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä hyvinvoivat alemman- ja ylemmän keskiluokan kultapossukerholaiset arvostelevat kovin sanoin jutun perhettä.

Hyvin havaitsee, ettei sitä ymmärrystä heikompiosaisia kohtaan tunnu moneltakaan löytyvän, jos ei ole omakohtaista kosketuspintaa asioihin. Tuomita kyllä silti osataan.

Vai ärsyttääkö arvostelijoita eniten se, ettei heillä itsellään ole noin lämmin suhde omiin lapsiinsa tai aikaa heille. Suhde, joka ei perustu rahalla ostettuun rakkauteen.

Minä elän kädestä suuhun. Ei tulisi mieleenkään hommata esimerkiksi koiria, kun ei tässä tilanteessa ole varaa. Toki en ole pikavippikierteessäkään enkä ulosotossa koska osaan elää varojeni mukaan.

Minä elän myös kädestä suuhun, en ole pikavippikierteessä enkä ole ottanut lemmikkiä vaikka haluaisin, koska ei ole varaa. Lapsiakaan ei ole.

Mutta minä en koe olevani millään tavalla parempi ihminen kuin ne, jotka elävät toisin enkä koe, että minulla olisi oikeus tuomita ihmisiä, jotka tekevät erilaisia ratkaisuja kuin minä - vaikka ne tuntuisivat joskus minusta vaikka turhilta tai jopa typeriltä.

Minä en ole elänyt niiden ihmisten nahoissa yhtään hetkeä, joten miten minulla olisi oikeus/varaa tuomita? Minullahan ei ole mitään käsitystä, millainen jonkun toisen ihmisen elämä, tarpeet, ongelmat, kokemukset jne. ovat.

"en koe olevani millään tavalla parempi ihminen kuin ne, jotka elävät toisin enkä koe, että minulla olisi oikeus tuomita ihmisiä, jotka tekevät erilaisia ratkaisuja kuin minä - vaikka ne tuntuisivat joskus minusta vaikka turhilta tai jopa typeriltä."

Kyse ei ole henkilökohtaisista valinnoista ja erilaisesta elämäntavasta, vaan siitä, että omat valinnat ja elintaso(!) maksatetaan yhteiskunnan, s.o. sinunkin palkastasi verotuista rahoista. Se ei vaan käy, että toiset valitsevat vapaamatkustajan tien - minun/meidän muiden kustannuksella.

Minustakin ihmiset saavat elää miten haluavat, kunhan minua ei laiteta maksumieheksi. ¿Estamos?

Niin, kun tässähän kyse ei ole siitä, että nainen valitsisi itselleen. Hän valitsee samalla lastensa ja meidän kaikkien puolesta, kun päättää tehdä vielä yhden, ja vielä yhden.

John Donnen kuuluisa lausahdus "yksikään ihminen ei ole saari" tarkoittaa myös tätä: jokaisen ihmisen valinnat vaikuttavat koko yhteiskuntaan. Ja kun yksi ihminen valitsee kupata niitä yhteiskunnan rahoja oikein olan takaa ja täysin vastuuttomasti, jaettavaa jää vähemmän, tai sitten täytyy repiä maksajien selkänahasta enemmän.

Tällä palstalla on varsinainen empatiakuilu!

Toivon kyseiselle perheelle kaikkea hyvää ja toivottavasti tämä julkisuus toisi perheen isälle työpaikan, hyvin yritteliäältä hän vaikutti jutun perusteella. Ja varsinkin henkilöltä, joka osaisi arvostaa ensimmäisen askeleen mahdollisuutta palkkatyöhön ja sitä kautta parempaan elämään.

Perheen äidille toivon sydämeni pohjasta terveyttä, jotta lapset saavat pitää mahdollisimman pitkään hyvän äidin. Ja jaksamista koko perheelle, myös lapsille tässä tilanteessa.

Mainittakoon nyt vielä, että he tekevät perheenä arvokasta ja tärkeää työtä, sillä moni tällä palstalla kommentoinut ja tuominnut ei taida edes ymmärtää mitä on henkisesti mutta myös fyysisesti jaksaminen tuossa tilanteessa ja lisäksi lapsen kanssa, joka tarvitsee apua nyt ja tulevaisuudessa kuin oman ikäisensä ikinä. Se on jo asia, johon ei edes moni muutoin elämässään ”menestynyt” pysty.

Toivon teille iloa ja uskoa parempaan huomiseen, apua ja lähimmäisen rakkautta.

Vierailija kirjoitti:

Tällä palstalla on varsinainen empatiakuilu!

Toivon kyseiselle perheelle kaikkea hyvää ja toivottavasti tämä julkisuus toisi perheen isälle työpaikan, hyvin yritteliäältä hän vaikutti jutun perusteella. Ja varsinkin henkilöltä, joka osaisi arvostaa ensimmäisen askeleen mahdollisuutta palkkatyöhön ja sitä kautta parempaan elämään.

Perheen äidille toivon sydämeni pohjasta terveyttä, jotta lapset saavat pitää mahdollisimman pitkään hyvän äidin. Ja jaksamista koko perheelle, myös lapsille tässä tilanteessa.

Mainittakoon nyt vielä, että he tekevät perheenä arvokasta ja tärkeää työtä, sillä moni tällä palstalla kommentoinut ja tuominnut ei taida edes ymmärtää mitä on henkisesti mutta myös fyysisesti jaksaminen tuossa tilanteessa ja lisäksi lapsen kanssa, joka tarvitsee apua nyt ja tulevaisuudessa kuin oman ikäisensä ikinä. Se on jo asia, johon ei edes moni muutoin elämässään ”menestynyt” pysty.

Toivon teille iloa ja uskoa parempaan huomiseen, apua ja lähimmäisen rakkautta.

Halveksin sydämestäni tuollaisia ihmisiä kuin tuo tuon perheen äiti. Itsekäs, omanapainen mankuja. Lapsia käy sääli.

Näin köyhän näkökulmasta heillä näyttää olevan paljon sellaista, mitä minulla ei ole, mm. auto, tatuointeja, merkkivaatteita. Ihan pskaa väittää, että Suomessa tarvitsee nähdä nälkää vähävaraisuuden takia. Olen ollut työtön, työkyvytön, elänyt pienellä palkalla, olen ollut lapseton köyhä ja köyhä kahden lapsen kanssa, yhteishuoltaja ja yksinhuoltaja, sekä omaishoitaja. Ikinä ei ole tarvinnut nälkää nähdä. Valinnoista on sitten kiinni se, että mihin rahat riittävät. Itse olen valinnut elää ilman autoa, vaikka asumme huonojen kulkuyhteyksien päässä palveluista. Olen todennut, että auto kuitenkin söisi hyötyynsä nähden niin paljon niukkoja resursseja, että on parempi olla ilman. Ostan kaikki vaatteeni käytettyinä kenkiä lukuun ottamatta. Meidän perheellä on jokaisella yksi pari kenkiä ja yksi takki kullekin vuodenajalle. Poimin marjat ja sienet kävely- ja pyöräilymatkan päästä, teen itse ruoan. Näillä keinoin olen pystynyt säästämään lapsille rahat ajokortteihin. Nyt säästämme opiskelua varten, ettei lasten tarvitse ottaa lainaa, ainakaan niin paljoa. Ja joskus meillä on silti varaa käydä pitsalla tai hampurilaisilla tai ostaa jotain pientä mukavaa.

Mitäköhän todellisuudessa tarkoittaa tuon isän väite, että sellaisia päiviä on ollut jopa useita putkeen ettei hän itse ole syönyt?

Tuskin on ollut laittamatta mitään suuhunsa.

Aivan älytöntähän se on jos niin on toiminut, ellei tarkoituksella paastoa, sillä löytyyhän niitä edullisia raaka-aineita kuten perunaa, porkkanaa, lanttua, riisiä, pastaa ymv. joilla saa edullisesti isokin perhe mahansa täyteen.

Vierailija kirjoitti:

Se isä vaikutti masentuneelta ja jotenkin luovuttaneelta tai toivonsa menettäneeltä. Ei varmaan olemiseen auta että tuntuu olevan ainoa aikuinen siinä perheessä, tai ainakin yrittää olla, ja joutuu huolehtimaan käytännössä lähes kaikesta.

Sääliksi käy häntä, näytti kuvissa aivan luovutttaneelta eikä vaimoa kiinnosta raha-asiat...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rouva on reilusti ylipainoinen ja hänellä on "oikeus" tehdä paljon lapsia. Luuli "saavansa hyvän elämän" tultuaan Suomeen.  Adoptiovanhemmat eivät ole köyhiä, mitä tuo on opiskellut?

Mulla on oikeudet, siinäpä asennetta. 

Etkö lukenut juttua? Adoption jälkeen hän päätyi lastenkotiin. Todella rankka lapsuus.

Niinpä. Perheen äiti asui ensin lapsena perheensä kanssa Kolumbiassa ulkona(!), sitten tuli 6-vuotiaana Suomeen adoptioperheeseen jossa elämä oli melkoista helvettiä, ja sieltä pelastuttuaan kasvoi aikuiseksi eri laitoksissa. Ja nyt sairastaa sydämen vajaatoimintaa, jonka takia työkyky on mennyt.

Ainakaan mulla ei ole sydäntä sanoa, että tämän perheen äidin olisi pitänyt toimia fiksummin. Rankka lapsuus on varmasti jättänyt jälkensä. 

Meinaat että rankka lapsuus on jonkinlainen vapaudut vankilasta -kortti, jonka jälkeen ei tarvitse otttaa mitään vastuuta mistään koskaan?

Missä se raja menee? Minä olen autisti ja minua on käytetty seksuaalisesti hyväksi teininä, tarkoittaako tämä nyt että voin lakata tekemästä järkeviä valintoja ja yhteiskunta ja av-raati vaan silittää päätä? Serkkuni sai antennijohdolla selkäänsä sen mitä isä äidin hakkaamiselta jouti antamaan, saako hänkin antaa firmansa ajautua konkurssiin ja yhteiskunta ja av-raati silittää päätä?

Vai koskeeko tämä kaikki kenties vain ei-suomalaisia?

Ihan riippumatta siitä, mitä lapsuudessa on tapahtunut, aikuinen oikeustoimikelpoinen ihminen on vastuussa itsestään ja omista valinnoistaan. Tämä yhteiskunta ei yksinkertaisesti VOI toimia sillä tavalla, että jos osaa esittää riittävän rankan nyyhkytarinan, kaikki annetaan anteeksi.

Varsinkin kun aina niistä hirvittävistä oloistakin joku ponnistaa pinnalle. Jopa huipulle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei älkää viitsikö kommentoida perheen äidin ulkonäköä! Ihan sama missä asiassa nainen on julkisuudessa niin heti alkaa hirveä vääntö naisen ulkonäöstä! Todella törkeää. Ei sillä ole tämän asian kanssa mitään tekemistä. 

Totuus nyt vaan on se, ettei tuollaista ulkomuotoa saa ilman jatkuvaa herkkujen mässytystä tai alkoholin käyttöä. Niihin menee paljon rahaa. Ihan turhaan kitisevät rahan puutteesta. Jos ei ole rahaa ruokaan, niin ehkä 200-kiloinen rouva voisi välillä paastota eikä 60-kiloinen mies.

Ei se kuule välttämättä 10v aikana ole tullut, eikä kyse ole rahattomuudesta ja lihavuudesta. Jos et ole itse lihava tai ikinä sellaiseksi tullut syystä tai toisesta et voi ymmärtää mitä kilojen tiputtaminen vaatii. Vaikka olisi kaikki maailman rahat syödä terveellisesti, ei läskit välttämättä lähde koska se terveellisesti syöminen tai liikkuminen ei johdu rahasta. Vaan ihan muusta, päänsisällä ja ulkopuolella. Ja lisäksi, kun joku on vaikka saanut 5 lasta niin ei ole mikään ihme jos kiloja on kertynyt, se selittää jo osansa. Minullekin riitti vain kaksi raskautta ja hervoton väsymys, henkinen ja fyysinen, ja vieläkin on kiloja tallella. Miksi koska koen edes hetken hyvää oloa siitä että voin syödä suklaata vrt porkkanaa. Koska sitä hyvää oloa ei tässä tilanteessa tule muualta.. niin tuota, ymmärrän täysin miksi itse valitsen samalla rahalla kaupasta suklaan kuin salaattipaketin ja kurkun.

Tässä yhteydessä on todella typerää alkaa jankkaamaan köyhyydestä ja elinpainosta, ne ei ole mitenkään verrannollisia että vain laihat on oikeasti köyhiä.

Mulle tuli tavallaan hyvin toiveikas olo heidän suhteensa. Näytti olevan rakkautta, empatiaa, arvostusta. Mulla oli köyhä perhe ja tuollainen rakastava ja kannusstava ilmapiiri puuttui. Tällä,perheellä on kuitenkin paljon.

Mä myös ihailin kaunista kotia. Jotenkin kaikesta tästä tuli olo, että perheen asiat kyllä vielä kirkastuvat.

Pojat olivat tosi suloisia, hyvinkäyttäytyviä. Mä toivotan isälle voimia ja jaksamista. Hänen harteillaan näytti olevan aika paljon. Ja tietysti koko perheelle. Äidin huumori ja iloisuus oli myös mukavaa katseltavaa.

Empatiani kohdistuu perheen lapsiin, ei noihin vanhempiin. Omalla uusavuttomuudellaan aiheuttaneet kaiken. Hommataan tatuointeja, ei ruokaa, tehdään lapsia toisensa perään sairauksista huolimatta, vingutaan köyhyyttä vaikka eletään kuin keskituloiset. Mitenköhän tuo vinkuna vaikuttaa lasten psyykkeeseen pitkässä juoksussa..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tällä palstalla on varsinainen empatiakuilu!

Toivon kyseiselle perheelle kaikkea hyvää ja toivottavasti tämä julkisuus toisi perheen isälle työpaikan, hyvin yritteliäältä hän vaikutti jutun perusteella. Ja varsinkin henkilöltä, joka osaisi arvostaa ensimmäisen askeleen mahdollisuutta palkkatyöhön ja sitä kautta parempaan elämään.

Perheen äidille toivon sydämeni pohjasta terveyttä, jotta lapset saavat pitää mahdollisimman pitkään hyvän äidin. Ja jaksamista koko perheelle, myös lapsille tässä tilanteessa.

Mainittakoon nyt vielä, että he tekevät perheenä arvokasta ja tärkeää työtä, sillä moni tällä palstalla kommentoinut ja tuominnut ei taida edes ymmärtää mitä on henkisesti mutta myös fyysisesti jaksaminen tuossa tilanteessa ja lisäksi lapsen kanssa, joka tarvitsee apua nyt ja tulevaisuudessa kuin oman ikäisensä ikinä. Se on jo asia, johon ei edes moni muutoin elämässään ”menestynyt” pysty.

Toivon teille iloa ja uskoa parempaan huomiseen, apua ja lähimmäisen rakkautta.

Mitä työtä he tarkalleen ottaen tekevät?

Onko tuo äiti IKINÄ ollut töissä? Tietääkö edes mitä se tarkoittaa? Onko ikinä kantanut vastuuta mistään? Viisi lasta ja "stressaantuu raha-asioista"?

Hehän on vain tehtailleet lapsia ja se nuorinhan on täys lottovoitto tuollaiselle porukalle. Ikuinen tekosyy olla tekemättä mitään.

Kyllä se perheen isä näytti kaikkea muuta kuin onnelliselta lottovoittajalta. Sanoikin jotain että haluaisi töihin, varmasti kaipaisi vähän muitakin kuvioita, vaihtelua ja ihmisiä elämäänsä kuin tuo mitä nyt elää.

Vierailija kirjoitti:

Miten voi samaan aikaan olla varaa ottaa tatuointeja ja kuitenkin yksi perheenjäsen on nälässä, kun ruokaa ei riitä kaikille?

Tuon äijän on pakko olla ihan tossun alla, ei ole muuta vaihtoehtoa. Hän ilmeisesti yrittää tarjota emännälle kaiken mitä emäntä haluaa ja on itse vaikka syömättä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Marjametsään ja sienestämään ensi syksynä vaan koko poppoo.  Ilmaisia leiriytymispaikkoja löytyy, ja on lapsillekin ilmaista tekemistä, kun kerran rahaakaan ei ole harrastuksiin. Tekee marjoista mehuja, hilloja ja pakastaa tuoreena. Samoin sienet voi ryöpätä ja pakastaa. Ja myy ylimääräiset, niin pääsee perhe Särkänniemeen. Vaan kun ei viitsi eikä jaksa.

1. Mehut ja hillot ovat täynnä sokeria, ja sokerin syöntihän oli synneistä kauhein.

2. Pakastin maksaa, ja noin iso perhe tarvitsisi useamman pakastimen,

3. Kuka hitsi ostaa sieniä aloittelevilta sienestäjiltä?

Sokeria ei ole pakko laittaa, mikäli tuotteet pakastaa, ja myöskin makeutusaineet on keksitty. Ja marjat voi, ja yleensä pakastetaankin sellaisenaan. Olet ilmeiseti  uusavuton "aloittelija "itse.

Noilla satavarmasti on pakstin, ellei useampiakin. Ja pyytäköt lahjoittajilta, tai ostakoot käytettynä.

Sadat "aloittelijat" myyvät netissä useillakin sivustoilla tse keräämiään sieniä ja marjoja.  Menekkiä on enemmän kuin ostettavaa.  Ostajat käyvät jopa kotoa noutamassa.   Olen itsekin myynyt mm. mustikkaa, puolukkaa, lakkaa ilmoittamalla tietyillä sivustoilla. Toki täytyy marjat ja sienet tunnistaa ensin, mutta onnistunee normaaliälyiseltä!!

En ole uusavuton aloittelija, tajuan valmis tahattoman komiikan siinä, että ihminen, jonka asenne on ”pyytäkööt ilmaiseksi pakastimen” on sormi pystyssä neuvomassa viiden lapsen vanhempia, kuinka nämä tienaisivat marjanpoiminnalla. Kumpi niistä sinne metsään menee, sydänvikainen vai omaishoitaja? Vai molemmat?

Eikös tämä äiti voisi olla omaishoitajana ja isä mennä töihin?

Vierailija kirjoitti:

Mitäköhän todellisuudessa tarkoittaa tuon isän väite, että sellaisia päiviä on ollut jopa useita putkeen ettei hän itse ole syönyt?

Tuskin on ollut laittamatta mitään suuhunsa.

Aivan älytöntähän se on jos niin on toiminut, ellei tarkoituksella paastoa, sillä löytyyhän niitä edullisia raaka-aineita kuten perunaa, porkkanaa, lanttua, riisiä, pastaa ymv. joilla saa edullisesti isokin perhe mahansa täyteen.

Mä uskoisin, että taisteluväsymystä. Kun hän oli yksin lasten kanssa, niin lapsille jaksoi laittaa vielä ruuan, mutta omalta kohdalta ruoka ei enää kiinnostanut. Mulle tuttu tunne. Laitan perheelle ruuan ja itse en syö. Jos joskus pääsisin valmiiseen pöytään, niin olisi aivan mahtavaa. Eräänlaista köyhyyttä siis omalla kohdalla. Ei kaikista inspiroivimpia raaka-aineita jne. Mua ei ruoka muutenkaan motivoi.

Vierailija kirjoitti:

Mulle tuli tavallaan hyvin toiveikas olo heidän suhteensa. Näytti olevan rakkautta, empatiaa, arvostusta. Mulla oli köyhä perhe ja tuollainen rakastava ja kannusstava ilmapiiri puuttui. Tällä,perheellä on kuitenkin paljon.

Mä myös ihailin kaunista kotia. Jotenkin kaikesta tästä tuli olo, että perheen asiat kyllä vielä kirkastuvat.

Pojat olivat tosi suloisia, hyvinkäyttäytyviä. Mä toivotan isälle voimia ja jaksamista. Hänen harteillaan näytti olevan aika paljon. Ja tietysti koko perheelle. Äidin huumori ja iloisuus oli myös mukavaa katseltavaa.

Missä?

 Minä näin täysin luhistuneen, hiljaisen laihan miehen, joka oli menettänyt otteen kaikkeen ja joka oli kuin eksynyt kolmevuotias.

Ja itsekkään omissa traumoissaan rypevän äitilapsen, joka vain vaati. Vaati ja vaati.

Lapsille, oikeasti, kumpikaan ei pystynyt oikeaa ajatusta uhraamaan yhtään. Isällä kolkutteli jossain, mutta äiti oli niin omien tarpeidensa lumoissa, että hän ei lapsien tarpeita kohtaa koskaan.

Koko touhussa ei ollut mitään järkeä. VIISI LASTA väkisin, vaikkei mitään eväitä, ei taloudellisia eikä henkisiä, ollut heistä huolehtimiseen.

Kaupassa kävivät kuin meidän toimiston seiskaluokkalaiset tet-harjoittelijat. Rahan oikea käyttö niin vierasta.

Ja mitä ihmettä oli se tavara, vaatteet, tatskat, älypuhelimet jne?