Millainen ihminen jää ikisinkuksi?

Mun lähipiiristä löytyy kaksi ihmistä.

Mies joka on nuorempana ollut todella komea ja naisten keskuudessa suosittu. Liian ujo avaamaan kuortaan kenellekään. Minun setäni, todella ihana tyyppi ja vieläkin hyvännäköinen, mutta ilmeisesti on tyytyväinen elämäänsä näin.

Sitten nainen joka on nuoruudessaan ollut ilmeisesti vähän villimpi tapaus, vieläkin aika rempseä tyyppi. Seurustelusuhteita on ollut pitkin elämää ja yksi lapsikin, mutta suhteet aina lyhyitä. Asuu yhdeksän kissan kanssa.

Sellainen, jonka mielestä seksi kuuluu vasta avioliittoon. Suvussani on yksi tällainen 45-vuotias nainen... että just. Ei ol uskovainen, mutta luulen että hän "pelkää" jotenkin seksiä niin kovasti, ettei uskalla.

[quote author="Vierailija" time="25.06.2015 klo 13:51"]

[quote author="Vierailija" time="25.06.2015 klo 13:47"]

Tämmöinen, joka vain ei oikein jaksa katsella muita kovin pitkään ja usein varsinkaan oman kattonsa alla.

Otsikon kyllä pitäisi tässä tapauksessa olla "Millainen ihminen valitsee ikisinkkuuden?"

[/quote]

Olen ikisinkku, eikä koskaan ole tullut edes vastaan mahdollisuutta, että joku olisi tullut oman kattoni alle edes muutamaksi tunniksi.

Mitään valintaa ikisinkkuuteen ryhtymisestä en myöskään tietääkseni ole tehnyt, kun ei ole koskaan ollut mahdollisuutta valita, ryhdynkö jonkun kanssa suhteeseen vaiko en.

[/quote]

Minä puhuinkin vain itsestäni.

Enkä minäkään tiedä, olisiko minulla ollut viimeiseen pariinkymmeneen vuoteen ollut mahdollisuutta valita suhdetta tai olla valitsematta, kun en ole edes kokeillut. Huomasin jo nuorena, että parisuhteet eivät minulle sovi, joten en ole testaillut kelpaamistani.

12

[quote author="Vierailija" time="25.06.2015 klo 14:00"]

Naisissa sellainen, joka ei ole ulkonäöllisesti täydellinen ja tyttömäinen.

[/quote]

Olen ainakin ollut tosi nätti, mutta olin aina ulkona kaikesta, ei ystäviä, ei opiskelupaikkaa, niin miten siinä kehenkään tutustuisi, jos on vielä mielenterveysongelmiakin.

Ujo, kestää kauan tutustua...
Olen vielä nuori (22v), mutta alkaa tuntua siltä, että en ketään löydä. En ole ikinä seurustellut.

Olen entinen ikisinkku, 34-vuotias ja eka parisuhteeni on kestänyt nyt 4 kk. On varmasti ihmisiä, jotka ovat ikisinkkuna vasten tahtoaan, mutta ei sinkuksi aina jäädä, vaan sinkkuus voi olla myös onnellinen valinta tai luonnollinen ominaisuus. Nykymaailmassa naisen arvoa ei mitata parisuhteella. Olen tietty rakastunut, mutta elämäni ei ole yhtään sen parempaa kuin ennenkin. Joitain asioita on kadonnut siitä parisuhteen myötä (vapaus muuttaa ulkomaille, vapaus olla olematta tilivelvollinen mistään) ja uusia tullut tilalle (läheisyys). Mielestäni on hullua ajatella sinkkuja jotenkin viallisina. Kun katselen pariutuneita ihmisiä niin yhtä lailla hekin ovat mt-ongelmaisia, ujoja, pulskia, luisevia...

Mun tuntemista ikisinkkuuntumisn vaarassa on yksi sellainen nainen, joka on kyllä lämmin, positiivinen ja minusta ihan nätin näköinenkin, mutta miestä etsiessään hän tuntuu tyystin unohtavan koko oman persoonansa. Kiteyttävänä esimerkkinä; hän on oikeasti pohtinut, pitäisikö hänen "alkaa hipiksi" ihastuksen takia.

Harmittaa kun halu suhteeseen olisi kova ja tyttö on oikeasti tosi mukava, mutta on sanomattakin selvää että kameleonttimainen käytös yhdistettynä silmiinpistävään hermostuneisuuteen ei treffailumielessä kiinnosta kovin montaa miestä.

Sitten tiedän toisen joka ei ole koskaan ollut avoliitossa tai varsinaisessa parisuhteessa koska roikkui lähes 20 v varatun miehen salarakkaana, mutta en tiedä lasketaanko kun jonkinlainen suhdehan se salasuhdekin on.

[quote author="Vierailija" time="25.06.2015 klo 13:42"]

Sellainen joka itse haluaa.

[/quote]

Juurikin näin. Itse päätin jo 14-vuotiaana, että haluan elää elämäni yksin. Ja nyt viisikymppisenä en ole valintaani katunut päivääkään. On ihanaa elää yksin, omassa rauhassa, päättää itse kaikesta ilman että täytyy ottaa jonkun toisen mielipide huomioon.

[quote author="Vierailija" time="25.06.2015 klo 13:34"]

Minä varmaan. Olen temperamenttinen, hankala ja liian kontrollinhaluinen. Olen kyllä positiivinen ja oikeastaan aina hyvällä tuulella, mutta neuroottisuuteni ja räjähdysherkkyys ei kiinnosta ketään. Toisaalta mikäpä siinä, en ainakaan saastuta kenenkään toisen elämää näillä luonteenpiirteillä :D (Ja toivon, ettei tyttäreni peri tätä luonnetta.)

[/quote]

Kuulostaa aivan minulta. Olen 25v nyt.... 

Minusta ikisinkku on enemmän sellainen, joka on tahtomattaan sinkku. Olenko ainoa, joka tulkitsee sanan niin? Yksineläjä on sitten erikseen

Millainen ihminen jää? No sellainen joka ei kelpaa tai jota kaikki pelkäävät. Tai hänellä on epärealistiset odotukset.

Millainen ihminen valitsee sinkkuuden? Sellainen joka tajuaa ettei parisuhde tee häntä onnelliseksi vaan onnettomammaksi.

Mikä tässä on vaikeaa ymmärtää?

Millainen ihminen jää köyhäksi? Sellainen joka ei onnistu saamaan rahaa, eikä osaa säästää/sijoittaa/merkantoida

Millainen ihminen valitsee köyhyyden? No sellainen jonka arvomaailmassa materia ei ole korkealla, vaan itsensä kehittäminen ja henkisemmät jutut

Ujo, vakava ja hiljainen. Viihdyn omassa seurassani mutten kelpaa muille.

Ujo ja absolutisti. T.yksi sellainen

Sellainen, joka on vielä lähes nelikymppisenä aivan kiinni vanhemmissaan, asuu näiden kanssa ja syö näiden tekemää ruokaa jne. Ei ole koskaan ollut edes yksin ruokaostoksilla, vaan käy vanhempiensa kanssa. Tämä tapaus ei ole myöskään kaunis, eikä edes yritä olla, eli ei meikkaa, käy kampaajalla jne, vaatetyylinsäkin on mauton. Täysin kiinni omissa rutiineissaan. Ei ole koskaan edes suudellut. On vähän jopa lapsellinen eikä ymmärrä mitä oikea elämä on. Osaa kuitenkin hoitaa hyvin mm.talousasiat ja huolehtii hygieniastaan.

Tällaisen naisen minä tunnen.

Omaan elämäänsä tyytyväinen, aktiivinen ihminen. Urasuuntautunut, paljon harrastuksia ja ystäviä. Elämässä on niin paljon muuta sisältöä, ettei kaipaa parisuhdetta.

En kelpaa kellekään. En ole koskaan seurustellut. Kai mä oon ikisinkku ikääkin jo 40. Erittäin vastentahtoisesti. Nyt mä itken, jälleen kerran.

Tunnen erittäin fiksun, kauniin ja kivan naisen, joka 46-vuotiaana ei ole seurustellut päivääkään, ja seksikin on kokematta. Joskus nuorempana on ehkä halunnut toisin, mutta elämä meni näin ja hän on tänä päivänä onnellisempi ihminen kuin mitä parisuhteessa olisi ollut. Itse pitkistä parisuhteista eronneena vähän yli nelikymppisenä olen kyllä ihan päättänyt elää yksin, paljon helpompaa näin. Olen saanut aina hyvää seksiä, enkä ole katkera, mutta ihmettelen suuresti tätä normioletusta että ihmisen pitäisi olla parisuhteessa. Miksi pitäisi?? Yliarvostettua.

Sellainen syrjäytynyt mielenterveysongelmainen, sellainen joka ei ajattele, että hänellä on huono itsetunto vaan että mitään itsetuntoa ei edes ole... Ehkä pidetty kovassa kurissa ja nuhteessa - ei mikään vapaasti kasvatettu hunsvotti.

Mietin, että millainen on ihminen, joka viettää aikaansa pohtien muiden ikisinkkuutta ja tuomiten ihmiset siviilisäädyn tai lasten määrän perusteella?

Minä. :D Traumatisoitunut, ruma, anoreksiaa, masennusta ja paniikkihäiriötä sairastava nainen. Ikää ei ole paljon, mutta olen varma, etten tule koskaan saamaan ketään. Parempi niin, etten tuhoa kenenkään muun elämää.