Miten saada uusperhekuvio onnistumaan <3
Lapset miehellä 17- ja 12-vuotiaat, itselläni 5 ja 7 vuoden ikäiset. Kaikki vuoroviikkosysteemillä. Miehen ex ihan loistava, joustava ja kasvattanut lapset hienosti, minun eksäni narsistinen, mustasukkainen ja hallitseva, mutta olemme saaneet oikeuden päätöksellä lastenhuoltokuviot järjestymään. Olemme puolen vuoden seurustelun jälkeen muuttamassa yhteen. Miehellä muutamasta uusperhekuviosta jo kokemusta, mutta naisten ja hankalien lasten vuoksi ne eivät ole onnistuneet, vaikka mies on loistava organisoimaan ja motivoitunut saamaan homma toimimaan.
Vinkkejä tulevaan?
Kommentit (52)
Minun korvaani särähti myös tuo useat epäonnistuneet yritykset, joissa mies tehnyt kaikkensa, mutta kun ne naiset ja lapset.... Oletteko keskustelleet esim. siitä, mikä on miehen määritelmä hankalasta lapsesta? Lähes kaikki lapset reagoivat uusperhekuviossa jollain lailla ja mahdollisesti kapinoivat uuden aikuisen auktoriteettia vastaan. Mistä voit tietää, etteivät sinun lapsesi yhtäkkiä olekin miehen mittapuulla liian hankalia, kun tiukkoja tilanteita tulee eteen? Onko mies ryhtynyt aikaisempiinkin uusperhekuvioihin hyvin lyhyen seurustelun jälkeen? Sinuna miettisin vielä.
Tällä tavalla neuvon, vaikka oman uusperheeni perustin ja miehen kanssa yhteen muutin jo 4 kk:n seurustelun jälkeen ja kaikki on sujunut hyvin. Minulla on lapsia edellisestä liitosta, hänellä ei, eikä aiempaa kokemusta lapsiperhe-elämästä. Hetkeäkään en ole katunut yhteenmuuttoa, päin vastoin, mutta totta kai matkan varrella on huomannut sen, miten vähän sitä toista lyhyen seurustelun perusteella vielä tuntee. Onneksi omasta miehestäni on paljastunut vain positiivisia ominaisuuksia :)
Sinun kohdallasi vain tuo edellisten naisten ja heidän lastensa moittiminen antaa hyvin negatiivisen vaikutelman. Luulisi, että usean kokemuksen vuoksi mies haluaisi säästää omia lapsiaankin taas uudelta pikaiselta muutokselta.
Juurikin sen takia tiedämme, että kaikki on juuri nyt oikein, koska mieskin on kokenut paljon ja tietää, mitä haluaa ja mitä ei halua. Olemme molemmat käyneet läpi todella raskaita asioita. Kyllä sen tietää sitten, kun kaikki on oikein!
[quote author="Vierailija" time="25.06.2015 klo 09:26"]
Juurikin sen takia tiedämme, että kaikki on juuri nyt oikein, koska mieskin on kokenut paljon ja tietää, mitä haluaa ja mitä ei halua. Olemme molemmat käyneet läpi todella raskaita asioita. Kyllä sen tietää sitten, kun kaikki on oikein!
[/quote]
Kuka kysyy lapsilta haluavatko he tätä taas?
Mua epäilyttäisi mikä kiire miehellä on saada se uusperhe.
Jos tiedät, että kaikki on oikein, et tarvitse neuvojamme. Aiheesta on kirjoitettu parikin kirjaa, etsi vaikka kirjastosta.
Mies on laumasielu ja hän haluaa herätä joka aamu rakastamansa naisen vierestä. Minäkin haluan herätä rakastamani miehen vierestä <3
Miehen lapset ovat erittäin sopeutuvaisia. He eivät ole koskaan valittaneet mistään tai reagoineet mihinkään, ei edes esikoinen, vaikka on jo teini-iänkin lähes täysin ohittanut. Lapset pärjäävät kyllä ja ovat onnellisia, kun vanhemmatkin ovat.
Jos kaikki on niin oikein, se on sitä ihan varmasti myös esimerkiksi vuoden päästä.
[quote author="Vierailija" time="25.06.2015 klo 09:34"]
Mies on laumasielu ja hän haluaa herätä joka aamu rakastamansa naisen vierestä. Minäkin haluan herätä rakastamani miehen vierestä <3
Miehen lapset ovat erittäin sopeutuvaisia. He eivät ole koskaan valittaneet mistään tai reagoineet mihinkään, ei edes esikoinen, vaikka on jo teini-iänkin lähes täysin ohittanut. Lapset pärjäävät kyllä ja ovat onnellisia, kun vanhemmatkin ovat.
[/quote]
Tämä ei ole positiivinen merkki, vaan aika huolestuttavaa minusta. Saako lapset näyttää tunteitaan ylipäätään etteivät olisi hankalia?
Ja tuosta teinistä tietosi on mistä? Ahaa, isältä. Sinähän et tod voi tietää, koska tuskin tunnet miestäkään.
Miehen lapset ovat luonteeltaan rauhallisia. Heillä on hyviä harrastuksia ja paljon kavereita. Tieto on sekä mieheltä että lasten äidiltä. Upeita lapsia! Myös omat lapseni ovat ihania. Hieman mietityttää kahden kodin asuminen, mutta onhan se toiminut muillakin ja se takaa sen, että meillä on miehen kanssa myös paljon kahdenkeskistä aikaa, mikä lujittaa parisuhdettamme.
[quote author="Vierailija" time="25.06.2015 klo 09:34"]
Mies on laumasielu ja hän haluaa herätä joka aamu rakastamansa naisen vierestä. Minäkin haluan herätä rakastamani miehen vierestä <3
Miehen lapset ovat erittäin sopeutuvaisia. He eivät ole koskaan valittaneet mistään tai reagoineet mihinkään, ei edes esikoinen, vaikka on jo teini-iänkin lähes täysin ohittanut. Lapset pärjäävät kyllä ja ovat onnellisia, kun vanhemmatkin ovat.
[/quote]
Anteeks, mutta vmp. Laumasielu? Sitoutumiskyvytön läheisriippuvainen kuulostais ennemmin olevan. Ja kai ne lapset ovat sopeutuvaisia, kun niiden on pakko olla. Ehkä eivät uskalla valittaa, koska on jo niin monta uusperheräpellystä ollut.
Kysyn myös, että mikä kiire? Kyllä sitä heräillä voi toistensa kämpiltä toisen vierestä, jos se on se parisuhteen kantava voima, mutta ei kai silti tarvitse asua yhdessä?
Ei se uusperheen elämä AINA ole niin vaikeaa. Toki varmasti keskimäärin on vaikeampaa, kuin ydinperheessä, mutta välillä tuntuu että liikaakin korostetaan sitä että on niin vaikeaa ja kaikkihan ne päätyy eroon. Meillä mies astui kuvioihin kun lapseni olivat 2- ja 3-vuotiaat. Vastoin kaikkia neuvoja etenemme hyvin nopeasti ja varmasti suurin osa odotti että eroamme nopeasti. Miehellä ei siis ollut ennestään lapsia ja lapsista nuorempi ei muista eläneensä ydinperheessä (erosimme ex:ni kanssa hänen ollessaan vauva). Mies otti alusta saakka vastuun tasavertaisena aikuisena, enkä epäröinyt jättää lapsia hänen vastuulleen. Takana on nyt 10 vuotta uusperhettä ja meillä on kaksi yhteistä lasta. Tämä liittoni on paljon parempi kuin ensimmäinen, enkä osaa sanoa mitä erityisiä vaikeuksia meillä olisi ollut. Mies kohtelee lapsiani tasavertaisina ja meillä on aina ollut selvää että kaikki lapset saavat tasavertaisesti kaikkea, matkustamme perheenä jne. Toki minulla ei ole kokemusta siitä että molemmilla on lapsia. Joka tapauksessa voin puhtaalla sydämellä sanoa, että meidän perhe-elämämme on ollut ihan tavallista, eikä se ettei kaksi isompaa ole miehen biologisia lapsia, muuta elämäämme erityisen hankalaksi. Ex:n kanssa ei ole ollut isompia riitoja ja tapaamisten kanssa ei ole ollut ongelmia. Mutta tätähän ei saa kertoa, koska kaikissa uusperheessä vaan pitää olla niitä ongelmia.
[quote author="Vierailija" time="25.06.2015 klo 09:44"]Ei se uusperheen elämä AINA ole niin vaikeaa. Toki varmasti keskimäärin on vaikeampaa, kuin ydinperheessä, mutta välillä tuntuu että liikaakin korostetaan sitä että on niin vaikeaa ja kaikkihan ne päätyy eroon. Meillä mies astui kuvioihin kun lapseni olivat 2- ja 3-vuotiaat. Vastoin kaikkia neuvoja etenemme hyvin nopeasti ja varmasti suurin osa odotti  että eroamme nopeasti. Miehellä ei siis ollut ennestään lapsia ja lapsista nuorempi ei muista eläneensä ydinperheessä (erosimme ex:ni kanssa hänen ollessaan vauva). Mies otti alusta saakka vastuun tasavertaisena aikuisena, enkä epäröinyt jättää lapsia hänen vastuulleen. Takana on nyt 10 vuotta uusperhettä ja meillä on kaksi yhteistä lasta. Tämä liittoni on paljon parempi kuin ensimmäinen, enkä osaa sanoa mitä erityisiä vaikeuksia meillä olisi ollut. Mies kohtelee lapsiani tasavertaisina ja meillä on aina ollut selvää että kaikki lapset saavat tasavertaisesti kaikkea, matkustamme perheenä jne. Toki minulla ei ole kokemusta siitä että molemmilla on lapsia. Joka tapauksessa voin puhtaalla sydämellä sanoa, että meidän perhe-elämämme on ollut ihan tavallista, eikä se ettei kaksi isompaa ole miehen biologisia lapsia, muuta elämäämme erityisen hankalaksi. Ex:n kanssa ei ole ollut isompia riitoja ja tapaamisten kanssa ei ole ollut ongelmia. Mutta tätähän ei saa kertoa, koska kaikissa uusperheessä vaan pitää olla niitä ongelmia.
[/quote]
Mistä alapeukut?
[quote author="Vierailija" time="25.06.2015 klo 09:44"]
Ei se uusperheen elämä AINA ole niin vaikeaa. Toki varmasti keskimäärin on vaikeampaa, kuin ydinperheessä, mutta välillä tuntuu että liikaakin korostetaan sitä että on niin vaikeaa ja kaikkihan ne päätyy eroon. Meillä mies astui kuvioihin kun lapseni olivat 2- ja 3-vuotiaat. Vastoin kaikkia neuvoja etenemme hyvin nopeasti ja varmasti suurin osa odotti että eroamme nopeasti. Miehellä ei siis ollut ennestään lapsia ja lapsista nuorempi ei muista eläneensä ydinperheessä (erosimme ex:ni kanssa hänen ollessaan vauva). Mies otti alusta saakka vastuun tasavertaisena aikuisena, enkä epäröinyt jättää lapsia hänen vastuulleen. Takana on nyt 10 vuotta uusperhettä ja meillä on kaksi yhteistä lasta. Tämä liittoni on paljon parempi kuin ensimmäinen, enkä osaa sanoa mitä erityisiä vaikeuksia meillä olisi ollut. Mies kohtelee lapsiani tasavertaisina ja meillä on aina ollut selvää että kaikki lapset saavat tasavertaisesti kaikkea, matkustamme perheenä jne. Toki minulla ei ole kokemusta siitä että molemmilla on lapsia. Joka tapauksessa voin puhtaalla sydämellä sanoa, että meidän perhe-elämämme on ollut ihan tavallista, eikä se ettei kaksi isompaa ole miehen biologisia lapsia, muuta elämäämme erityisen hankalaksi. Ex:n kanssa ei ole ollut isompia riitoja ja tapaamisten kanssa ei ole ollut ongelmia. Mutta tätähän ei saa kertoa, koska kaikissa uusperheessä vaan pitää olla niitä ongelmia.
[/quote]
Sun tilanne kun ei liity apn tilanteeseen millään tavalla.
Minusta teidän kannattaisi odottaa vielä jonkin aikaa. Jos miehen lapset ovat eläneet jo muutamassa uusperheessä, he ovat tottuneet jo että ihmiset tulevat ja asuvat heidän kanssaan ja lähtevät sitten pois. Minusta juuri lasten vuoksi pitäisi nyt ottaa rauhallisemmin.
Minä ja mies seurusteltiin melkein kaksi vuotta ennen kuin muutettiin yhteen. Mulla oli yksi lapsi ja miehellä kaksi.
Mutta uusperhekuvio voi toimia, me ollaan eletty nyt yhdeksän vuotta yhteistä arkea. 
Mies on itsekäs. Montako vuotta erosta on? Montako "rakastettua naista" on sen jälkeen vieressä heräillyt?
Ap, jos minä olisin sinä, kävisin haastattelemassa muutamaa näistä edeltäjistä ja tutustuisin myös tarkemmin "hankaliin" lapsiinsa...
Ja lapsi/nuori joka ei millään tavalla koskaan näytä reagoivan rajuihin asioihin ei ole ihan kunnossa.
Täytyy taas kiittää onnea, että isämme kuoltua äiti ei tehnyt mitään uusperheviritelmiä vaan hoiti seurustelun ihan itsekseen. Itse asiassa seurustelu paljastui minullekin vasta usean vuoden jälkeen, loppujen lopuksi olivat 8v yhdessä. Eikä mies asunut meillä. Lapsiparat, jos oikeasti pompotellaan jatkuvasti uusiin uusperhekuvioihin...
Täällä kyllä nyt niin vahvasti pukkaa katkeria viestejä ja alapeukkuja aloittajan juttua kohtaan että ihan pakko ihmetellä. Taitaa johtua siitä että aloittajan viestistä paistaa onnellisuus ja sekös teitä ärsyttää. Mikä helvetin oletus että uusperhekuvio ei voi toimia?
No onko toiminut tuolla miehelläkään? Hölmöys minusta ap:lla paistaa, tuikituntematon mies syöttänyt nipun valeita ja tää ostaa kaiken.
On muuten aika silmiinpistävää myös se, että miehen naiset on olleet kamalia, näiden lapset kamalia, ap:n ex-mies on ollut kamala... Kannattaisiko katsoa peiliin?
Oho. Tulipas napakoita mielipiteitä. Mies haluaa vahvasti yhteenmuuttoa. Edellisen suhteen yksi kulmakivi oli se, ettei nainen halunnut uusperhettä, minkä lisäksi oli tosin myös terapian tarpeessa. Minäkin haluan yhdeksän vuoden raskaan avioliiton jälkeen onnellista, helppoa elämää ja tämän miehen kanssa se varmasti onnistuu!