Lue keskustelun säännöt.
Mies ei osaa olla lapsen kanssa
25.06.2015 |
meillä on kohta vuoden täyttävä lapsi, joka tällä hetkellä tekee hampaita ja nukkuu todella huonosti, ja minä hoidan yöheräämiset. Olen vauvavuoden aikana pyytänyt mieheltä max 4krt että saisin nukkua yöllä, ja nyt hänen lomallaan "sain" viime yön nukkua. Mies kyllä herää lähes aina kun tyttö itki, mjtta välillä tuntuu että antaa hänen vain huutaa eikä tee mitään elettäkään hiljentääkseen häntä. No, nosti vauvan väliimme viiden aikoihin ja tyttö vaan huusi, minä nousin hakemaan maitoa, jota juotuaan hiljeni tunniksi ja alkoi vähän kuuden jälkeen touhuilemaa . Mies nousi lapsen kanssa ja tyttö huusi täyttä kurkkua märässä vaipassa, kun mies näki tärkeämmäksi juoda itse aamukahviaan kuin syöttää tai vaihtaa lapselleen vaipan. Kauheaa huutoa tunti ja nousen ylös niin tämä mököttää sohvalla lapsen kanssa ja alkaa valittaa ettei ole saanut nukkua vuoteen kokonaisia öitä (ihan kun minä olisin, hän sentään työmatkoillaan nukkuu) ja miten lapsi vaan huutaa. Äsken hän paineli nukkumaan vihaisena ja mulla on täällä ihan hyväntuulinen ja tyytyväinen tyttö joka ei kanssani huuda tällä hetkellä yhtään. tuo tekee vaan omat juttunsa aina ensin, omat tarpeet menee aina vauvan edelle ym.. Käsittämätöntä! Mies ei vaan ymmärrä että tälläistä tämä lapsiarki on! Hän saattaa tiuskia yöllä huutavalle lapselle ja menettää itkuun hermonsa. Hän ei yhtään ymmärrä että minä olen 98% hoitanut lapsen koko vuoden ja saatan myös olla väsynyt, mutta kun hän kyse yhden yön valvoo niin on aivan poikki ja valivali.
Kommentit (27)
19, miksi ihmeessä teit vielä toisen lapsen noin kelvottoman isän kanssa :o ? En voi ymmärtää. Eka kerta oli miehen häpeä, toinen täysin sinun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä mies kyllä alusta asti halusi olla lapsen kanssa, mutta ei osannut. Niinpä minä kädestä pitäen opetin ja näytin miten vaippa kannattaa vaihtaa, miten vaatteet valitaan, millä keinoin lapsen saa syömään kiukutteluaamuina, miten lapsen kanssa voi leikkiä. Ensin näytin, sitten mies kokeili saman tien itsekin. Nykyisin vuoden ikäisen lapsen kanssa osaa olla jo luontevasti ja heillä on myös omia juttujaan. Vieläkin tulee uusia juttuja, joita sitä mukaa miehelle opetan, kotona kun olen.
Yövalvomiset ja hampaat ollaan hoidettu niin, että valvotaan ja nukutaan vuorotellen. Unikoulusta teimme oman sovelluksen. Emme lähde huoneesta pois vaan seisomme tai istumme vieressä hiljaa, kunnes rauhoittuu. Ensimmäisenä yönä lapsi itki, mutta otin hänet syliin ja laitoin takaisin sänkyyn aina rauhoituttuaan. En usko ns.huudattamiseen. Rauhoitusnostoja sai tehdä n.100. Lopulta lapsi nukahti. Seuraavat yöt meni jo helpommin. Riitti, että laittoi lapsen makaamaan sänkyyn ja silitteli päätä ja selkää. Kolmantena yönä nukahti jo vartissa. Emme poistu huoneesta ennen kuin lapsi rauhoittuu tai nukahtaa. Unikouluja voi näköjään soveltaa myös vaistonvaraisesti.
teidän pitää sopia miehen kanssa perhe-elämän pelisäännöt. Miehesi pitää oppia olemaan isä lapselle tai kohta teillä ei ole yhteistä perhettä. Opeta vaikka kädestä pitäen lapsen aamurutiinit, jotta voitte vuorotella.
Tiedän.Olin tyhmä.Kuvittelin ja toivoin,että seuraava lapsi oli poika.Mies saisi haluamansa ja saisi oikeutuksen olla iloinen myös esikoisesta.Mies haluaisi tälläkin hetkellä jo kolmatta lasta.Josko tällä kertaa tulisi poika..Mies kuitenkin tietää kantani.Keskusteluyhteyttä tästä asiasta ei enää ole.
[quote author="Vierailija" time="25.06.2015 klo 10:17"]
Tiedän.Olin tyhmä.Kuvittelin ja toivoin,että seuraava lapsi oli poika.Mies saisi haluamansa ja saisi oikeutuksen olla iloinen myös esikoisesta.Mies haluaisi tälläkin hetkellä jo kolmatta lasta.Josko tällä kertaa tulisi poika..Mies kuitenkin tietää kantani.Keskusteluyhteyttä tästä asiasta ei enää ole.
[/quote]
Jos teille olisi tullut poika, niin luuletko että mies ei olisi raivonnut poikavauvan huutaessa? Että hän olisi jaksanut poikavauvan heräilyä ja itkua ja vaipanvaihtoa? Ei todellakaan! Myöhemmin ehkä olisi voinut sitten tehdä pojan kanssa "miesten hommia" - jos poika niistä olisi tykännyt. Samalla olisi luontevasti tyttölapsenne oppinut olevansa vähempiarvoinen sukupuolensa takia, ja molemmat lapset oppineet yhtä hienot sukupuolikäsitykset kuin isällään. Tai jos poika ei olisi ollutkaan sellainen stereotypiapoika kuin isä toivoo, olisi hänkin oppinut olemaan viallinen.
En siis mitenkään onnistu näkemään kuinka pojan saaminen olisi ollut yhtään sen parempi vaihtoehto kenenkään (ainakaan muun kuin miehen) kannalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="25.06.2015 klo 07:40"]
Miehet eivät ole vauvojen kanssa samanlaisia kuin äidit, ei sille mitään voi. Meillä mies ei ikinä ole herännyt lasten kanssa yöllä eikö olisi tullut mieleeni sitä vaatia. Ei olisi ollut vastaavaa hyötyä.Minä heräsin pienimpäänkin ääneen, mies ei olisi herännyt vaikka vauva olisi huutanut täysiä vieressä. Tosin lapsemme heräsivät vain syömään tissiä, eivätkä ole heräilleet sen jälkeen öisin. Ja tuo tissihomma oli mun juttu, ei miestä kaivattu katsomaan. Ja ikinä en öisin vaipaa vaihatnut, jutellut tms.- lapsi ymmärsi että yöllä nukutaan
Ja ihan huomiona että totta kai lapsi heräilee jos hän on tottunut saamaan palvelua, seuraa ja ruokaa yöllä. KOkeilkaas lopettaa viihdyttäminen ja ruokinta niin ehkä kaikki nukkuvat yönsä sen jälkeen.
[/quote]
Eiköhän se riipu miehestä. Meillä mies heräsi minun vajaan vuoden ikäistä siskonpoikaanikin hoitamaan öisin (kun oli meillä usein hoidossa siskon ollessa sairaana). Ei puhettakaan että olisi antanut olla vaippa märkänä aamukahviensa ajan jne. Siitä toisaalta tiesinkin, että uskallan tehdä lapsia hänen kanssaan. Ja meidän kaksi lastamme olemmekin hoitaneet hyvin tasapuolisesti aina toisen menot ja unentarpeet huomioiden.
Itse ihmettelen aina, mistä noin älyttömiä ihmisiä löytyy, että kuvitellaan sen pikkulapsiajan (saati sitten vauvavuode) olevan jotain täysien unien ja rauhallisten aamukahvien aikaa. Ap:lle en osaa sanoa muuta neuvoa, kun että lähde viikonloppulomalle, ja kysy sitten mieheltä, että no tuntuuko vielä siltä että hän tekee kovinkin paljon lastenhoidon suhteen ap:n ollessa paikalla myös. Vähäinen lastenhoito tuntuu tottakai raskaalta, kun ei tiedä mitä se täysivaltainen lastenhoito voi olla.
[quote author="Vierailija" time="25.06.2015 klo 11:04"]
[quote author="Vierailija" time="25.06.2015 klo 10:17"]
Tiedän.Olin tyhmä.Kuvittelin ja toivoin,että seuraava lapsi oli poika.Mies saisi haluamansa ja saisi oikeutuksen olla iloinen myös esikoisesta.Mies haluaisi tälläkin hetkellä jo kolmatta lasta.Josko tällä kertaa tulisi poika..Mies kuitenkin tietää kantani.Keskusteluyhteyttä tästä asiasta ei enää ole.
[/quote]
Jos teille olisi tullut poika, niin luuletko että mies ei olisi raivonnut poikavauvan huutaessa? Että hän olisi jaksanut poikavauvan heräilyä ja itkua ja vaipanvaihtoa? Ei todellakaan! Myöhemmin ehkä olisi voinut sitten tehdä pojan kanssa "miesten hommia" - jos poika niistä olisi tykännyt. Samalla olisi luontevasti tyttölapsenne oppinut olevansa vähempiarvoinen sukupuolensa takia, ja molemmat lapset oppineet yhtä hienot sukupuolikäsitykset kuin isällään. Tai jos poika ei olisi ollutkaan sellainen stereotypiapoika kuin isä toivoo, olisi hänkin oppinut olemaan viallinen.
En siis mitenkään onnistu näkemään kuinka pojan saaminen olisi ollut yhtään sen parempi vaihtoehto kenenkään (ainakaan muun kuin miehen) kannalta.
Juuri miehen kannalta se olisiki ollu tärkeää,hänhän niitä lapsia(poikia) tahtoi,enemmän kuin minä.Itse olin pitkään ajatellut,että en välttämättä halua lapsia ollenkaa.Kuitenkin kun tähän touhuun on lähdetty,nii lapseni haluan hoitaa niin hyvin kun mahdollista,ja rakastaa heitä vaikka ovat kumpia tahansa.Mies on reissutyössä ja ainoastaan viikonloppuisin kotona,joten joka tapauksessa olin ajatellut kasvattavani lapseni pääasiassa yksin.Olisin kuitenkin tarvinnut lepoa edes joskus.
Jankutin miehelleni koko raskausajan,että olisi nyt viisaampi kuin esikoisen aikana,vaikka sieltä tulisi kumpi tahansa.Pojan hoitaminen ei varmaan eroa tytön hoitamisesta.Mies on äkkipikainen ja hermoheikko,eikä varmaan kestäisin pojan huutoa yhtään paremmin.Hän uskottelee itsellensä että jaksaisi sillä voimalla hoitaa lasta kun tietäisi että poika olisi joskus hänen apunansa tilan töissä.Tämähän on pelkää haavetta,eikä sillä ole mitään kosketusta realismin kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi teette lapsia tommosten kanssa?Miksi teidän oma hyvinvointi ei ole minkään arvoinen?
Minulla on samanlainen mies kuin ap:lla ja ihan samalla tavalla olen hoitanut kaikki yöheräilyt ym. Meillä on kaksi lasta pienellä ikäerolla. Mies ei öisin kerta kaikkiaan herää, tai jos herääkin, on ihan hyödytön koska lapset eivät tunnu saavan hänen läsnäolostaan mitään lohtua. Lisäksi mies tarvitsee paljon enemmän unta kuin minä. Jossain vaiheessa hyväksyin asian - mies on luotettava ja hyvä isä muissa asioissa. Aloin kuitenkin vaatia mieheltä enemmän sellaisissa asioissa, jotka sujuvat häneltä paremmin luonnostaan. Jos hän onkin ihan tumpelo lasten lohduttamisessa, hän on ainakin mainio organisoija, autokuski, suunnittelija ja remonttimies.
Ymmärrän, että ap:ta ottaa aivoon katsella miestä, joka ei osaa tai halua olla vauvansa kanssa ja joka asettaa omat tarpeensa ja mielihalunsa lapsensa tarpeiden edelle. Se on myös parisuhdetta murentava asia, jos toinen ei ota vastuuta aikuisen tavoin. Olisiko ap:n mahdollista ottaa asia puheeksi esim. neuvolassa (niin että mies on mukana)?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä ainakaan toista lasta sille tee.
Miehet eivät ole vauvojen kanssa samanlaisia kuin äidit, ei sille mitään voi. Meillä mies ei ikinä ole herännyt lasten kanssa yöllä eikö olisi tullut mieleeni sitä vaatia. Ei olisi ollut vastaavaa hyötyä.Minä heräsin pienimpäänkin ääneen, mies ei olisi herännyt vaikka vauva olisi huutanut täysiä vieressä. Tosin lapsemme heräsivät vain syömään tissiä, eivätkä ole heräilleet sen jälkeen öisin. Ja tuo tissihomma oli mun juttu, ei miestä kaivattu katsomaan. Ja ikinä en öisin vaipaa vaihatnut, jutellut tms.- lapsi ymmärsi että yöllä nukutaan
Ja ihan huomiona että totta kai lapsi heräilee jos hän on tottunut saamaan palvelua, seuraa ja ruokaa yöllä. KOkeilkaas lopettaa viihdyttäminen ja ruokinta niin ehkä kaikki nukkuvat yönsä sen jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei meillä yöllä viihdytetä, eikä vaihdeta vaippaa ellei nyt äärimmillään tulvi. Unikoulua yritetty mutta kahden viikon jälkeen huusi edelleen niin lopetettiin. Eikä se unikoulukaan kaikille vauvoille sovi. Nyt on tullut viisi hammasta kaikki kerralla, ja senkin takia huutanut öisin. Kerran tai kaksi ottaa maitoa, ja siitäkin olisi tarkoitus luopua. Ajateltiin että nyt miehen lomalla opetetaan yöheräämisistä pois, mutta eihän tuo sellaiseen kykene kun siihen tarvittaisiin molempien panosta. Tuo ei vaan ymmärrä että jollain muullakin voi täällä olla raskasta ja väsymystä ja vuosi huonosti nukuttuja öitä, silti pitää jaksaa kaikki muutkin hommat tehdä. Ja meillä on vielä tosi iloinen ja muuten helppo vauva, mutta yöt on hankalia. Pääsen kyllä helpommalla kun vaan herään ja teen kaikki itse kuin se että kuuntelen tuota aikuisen miehen kitinää. Välillä sitä vaan toivoo että saisi itsekin hetken hengähtää ja nukkua..
Jos kitisee hampaiden takia yöllä niin miksi ette anna lääkettä??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On annettu lääkettä. Ei tässä nyt tyhmiä olla. Mies tuossa varmaan tarvisi jotain kitinälääkettä...
Mulla on tollasen samanlaisen miehen kanssa kaksi alle 3v. Helpompi itse tehdä ettei tartte kuunnella ja nähdä kuinka itkuisia lapset ovat isänsä kanssa.
[quote author="Vierailija" time="25.06.2015 klo 07:57"]Mulla on tollasen samanlaisen miehen kanssa kaksi alle 3v. Helpompi itse tehdä ettei tartte kuunnella ja nähdä kuinka itkuisia lapset ovat isänsä kanssa.
[/quote]
Kirjoitinko minä tämän? -ohis
Sanoiko mies siis että "minua väsyttää, mutta sinua ei väsytä ollenkaan"? En ainakaan sellaista tekstistäsi huomannut. Onko siis niin että kukaan muu ei saa valittaa kuin se, joka kärsii eniten? Vaikka sinä olisit väsynyt/väsyneempi, niin silti mieskin voi olla väsynyt. Kyllä hänelläkin on oikeus valittaa väsymystään, ei kai tuo mikään kilpailu ole jossa vain se eniten kärsijä on oikeutettu kärsimään!
Halusiko mies alun alkaenkaan lasta? Oliko hänellä ollenkaan aavistusta millaista se lapsiperhe-elämä on ja kuinka kauan sitä kestää?
[quote author="Vierailija" time="25.06.2015 klo 07:40"]
Miehet eivät ole vauvojen kanssa samanlaisia kuin äidit, ei sille mitään voi. Meillä mies ei ikinä ole herännyt lasten kanssa yöllä eikö olisi tullut mieleeni sitä vaatia. Ei olisi ollut vastaavaa hyötyä.Minä heräsin pienimpäänkin ääneen, mies ei olisi herännyt vaikka vauva olisi huutanut täysiä vieressä. Tosin lapsemme heräsivät vain syömään tissiä, eivätkä ole heräilleet sen jälkeen öisin. Ja tuo tissihomma oli mun juttu, ei miestä kaivattu katsomaan. Ja ikinä en öisin vaipaa vaihatnut, jutellut tms.- lapsi ymmärsi että yöllä nukutaan
Ja ihan huomiona että totta kai lapsi heräilee jos hän on tottunut saamaan palvelua, seuraa ja ruokaa yöllä. KOkeilkaas lopettaa viihdyttäminen ja ruokinta niin ehkä kaikki nukkuvat yönsä sen jälkeen.
[/quote]
Tähän kohtaan huutonaurua. Minulla on ollut kaksi huonosti nukkuvaa vauvaa ja taaperoa ja nämä neuvot tuntuvat ihan VITSILTÄ. jos sinulle sellaista ei ole siunattu niin pliis älä ainakaan tule jakamaan näitä tyhjänpäiväisiä "palvelut pois"- tyylisiä neuvoja kun ete selkeästi tiedä OIKEASTI valvovista vauvoista/taaperoista mitään. HUh.
Miten miehellä onkin lapsen kanssa olo aina niin työlästä ja rankkaa. Miksi minä pystyn siinä sivussa hoitamaan kodin, lemmikit, tekemään ruuat, hoitamaan ostokset, puistoilut ym ym. Mies ei kykene edes vaippaa vaihtamaan ennenkuin on ITSE saanut kahvinsa. Huhhuh kun tympii. Nyt vaan on tälläinen vaihe, hyväksyisi sen ja laittaisi edes hetkeksi omat tarpeensa kakkossijalle. Ja kyllä saa valittaa väsymyksestä ym mutta itsestä tuntuisi tyhmäötä kitistä ja vinkua asiasta jossa puoliso kärsii kuitenkin enemmän. Ja mies meillä ensin vauvakuumeeseen tuli ja yhdessä päätettiin lapsi hankkia. Nyt tuntuu että olen lähinnä yksinhuoltaja parisuhteessa.
Meillä ainakin mies oli se, joka niitä lapsia tahtoi.Vuosia puhuttiin asiasta,ja maalasin kauhukuvia miehelleni,jolla oli "ruusuiset" kuvitelmat,siitä mitä lapsenhoito on.Sitten syntyi lapsi,väärää sukupuolta tietty.Mies ei osallistunut lapsenhoitoon,ei yövalvomisiin.On niin rasittava kun huutaa.Parin vuoden päästä syntyi vielä toinen lapsi,vääränlainen(tyttö) hänkin.Myös kovin itkuinen,maitoallergioineen.Ja eipä mies oo tainnu,ees vaippaa hänelle vaihtaa.On niin vaikeaa ja tämäkin huutaa liian kovaa.Tilasi kilttejä ja hiljaisia poikia,joista hänelle suuri apu sitten kun kasvavat.Ensimmäisen vuoden valvoin hänen kanssa,ja nousin 10 kertaa yössä.Lapsen itkun kestän,mutten sitä että täälä huutaa keskellä yötä,mies,että lapsi.Pyysin häneltä joskus apua,jotta saisin nukkua.Mies kuin raivohullu,huutaa keskellä yötä,kun hän ei saa nukkua,kun häntä herättelin.Jaksa nyt sellaisen kanssa.Helpommalla pääsee kun itse hoitaa,ja lapsikin tulee kunnolla hoidettua.
Kaikista miehistä ei ole kovin kummoiseksi isäksi pikkulapsivaiheeseen..Odotukset kovin korkealla,epärealistisia.Ei osata asettua toisen asemaan,ei äidin,ei lapsen.Tärkein on hän itse.