Miksi mieliala romahtaa kun lopettaa juomisen?

Alkoholi on ainoaa vaikuttavaa ainetta mitä saa ilman reseptiä. Siksi sitä vedetään niin paljon kun muuta ei laillisesti saa. Ihmisiä ahdistaa, veetuttaa tai jotain mihin tarvii päihteitä. Jotkut saa resepteillä muutakin. Se juttu on kun henkisesti helpottaa. Tuosta syystä ihmiset ovat halunneet päihteitä aina.

Alkoholi on vain jotenkin valikoitunut ainoaksi lailliseksi päihteeksi helpottaan olemisen tuskaa. Kummallista kun vähemmän haitallisiakin olisi. Käsittääkseni kava-kava aiheuttaa alkoholin kaltaisen päihtymyksen mutta siitä ei tule krapulaa- 

Jotain tuollaista pitäisi tutkia kun se on ihan varmaa että ihmiset käyttää päihdyttäviä aineita. Sitä ei estä ankaratkaan kieltolait-

Aivot ja alkoholi – ensin on kivaa ja myöhemmin oksettaa

Ajan myötä haitat kasvavat ja mielihyvä jää kokematta

Mitä useammin ja mitä runsaammin alkoholia käytämme, sitä suuremmat ovat haitat. Myös dopamiinivaikutus heikkenee, minkä seurauksena alkoholin aiemmin tuoma mielihyväpiikki jää kokematta.

https://www.evermind.fi/aivot-ja-alkoholi/

En ole kyllä ylpeä, tosin joskus luulin olevani erilainen ja parempi kuin muut. Mikä harhaluulo! Mutta ilmeisesti tuonkin syyn ja monen muun seikan vuoksi en ehkä ole kehittynyt tasapainoiseksi ihmiseksi. Jotain perustavaalaatua on mennyt pieleen. Ja olen paikaillut mielialaani tissuttelulla. Itkettää vaan. Itken joka päivä, aina työpäivän jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Kiitos kommenteista. Miten - millä keinoin - voi opetella välittämään itsestään? Kun on 15-vuotiaasta saakka inhonnut ja hävennyt itseään syvästi. Onko tämmöisen oppiminen edes mahdollista? En kyllä halua enää ”hemmotella” itseäni alkoholilla, siis kuoharilla ja valkoviinillä. Vai puhuuko setotoniinivajauksesta kärsivä mieleni nyt? Koko ikäni olen inhonnut omaa persoonaani, joka on ärsyttävä ja paha. Tässä ei ole kyse esim. ulkonäön inhoamisesta, vaan nimenomaan oman persoonan inhosta. En jaksa hakea apua tähän itseinhoon, ei ole edes varaa.

On mahdollista. Ja tässä puhuu ihminen, joka ihan samalla tavalla kuin sinä on koko elämänsä inhonnut ja hävennyt itseään ja käyttänyt paljon alkoholia.

Muutos alkoi, kun olin ollut n. 7 vuotta juomatta. Jee, sairaan pitkä aika, joku muu varmaan pääsee lyhyemmässä ajassa tuloksiin. Mulla ydinjuttu oli huomata, miten paljon mun itseinho ja häpeä oli lopulta sidoksissa siihen, että häpesin viinanjuontiani. Muistan edelleen, miten ne paremmat naiset ja parempien perheiden tytöt katselivat minua avoin inhonilme naamoillaan, kun vedin ympäripäissäni pitkin kyliä...minkä puolestaan tein, koska olin alemmasta sosiaaliluokasta, peloissani ja alemmuudentuntoinen jo valmiiksi. Ja siihen kaikkeen viina oli olevinaan hyvä lääke. Ja se olikin, se toimii, koska sen avulla tulee rohkeammaksi ja sosiaalisemmaksi. Mutta ne katseet... niistä jää jälki. Häpeänalaisuus ruokkii lisää syitä hävetä itseään. Nyt mun ei tarvitse enää hävetä käytöstäni. Se häpeä veti mut aivan kyykkyyn, hyvä kun uskalsin edes selvin päin katsoa ihmisiä.

Eka askel sullakin on lopettaa juominen. Sen jälkeen vasta näet, miten paljon sun itseinhosta ja häpeästä edes on jäljellä. Voi olla, että sullakin n. 98 % olikin aiheutunut viinanjuonnista. Itse tykkään itsestäni nykyään. Olen ylpeä itsestäni, ja mun aivot voi hyvin.

Viinan aiheuttama masennus ei mene tosiaan pois päivissä. Mulla ne loputkin epämääräiset melankoliat, joita luulin peruspersoonallisuudekseni, hävisivät vasta n. parissa vuodessa.

Toivo ei ole mennyt sulta. Mutta älä tuhlaa hetkeäkään. Jo ihan vaan vanheneminen rapauttaa kuntoa ja aivoja ja kaikkea. MIksi hitossa sitä prosessia kannattaa tehostaaa ja nopeuttaa viinalla?

Nyt ihan totta ryhtiliike. Sulla ei ole kuin hyviä asioita edessä, kun hankkiudut viinasta eroon. Ja tämä ei ole mikään halataan puita Pollyanna -tyyppinen imelä neuvo vaan itse läpikäytyä ja koettua.

Raittius toimii. Ja sä alat tykätä itsestäsi. Se vaan tapahtuu. Ja oletettavasti samalla tavalla kuin mä, sä alat yhä enemmän innostua siitä jutusta. Vau, tää onkin ihan uutta, että voi olla ylpeä itsestään. Alat laihduttaa, kiinnostua ulkonäöstä uudelleen, ja vaikka toi puoli asiaa kuulostaa turhamaiselta, ei se ole sitä. Se on osa sitä hyvän kierrettä, joka ruokkii itseään. Sun velvollisuus on välittää susta. Ihan oikeasti. MIeti elämää sitten joskus tosi vanhana. Ja sitä, ettet ikinä antanut itsellesi mahdollisuutta... ei hitto, sä et halua viettää vanhuuttasi miettien sellaisia.

Koska mielihyväsi on ehdollistunut alkoholin saamiseen.

Vierailija kirjoitti:

Miten voi löytää iloa elämään? Iloa ja energiaa? Kahdestaan nykyään miehen kanssa, lapset jo isoja. Pelkkää välinpitämättömyyttä ja raivoa minun osaltani. Sori nyt kun vaan ruikutan ja valitan tätä. Anteeksi.

Oliko tuo kysymys olemassa jo ennen kuin huomasit, että joudut miettimään miksi mieliala romahtaa juomisen lopettamisen jälkeen?

Mikä toi glukoosisiirappijuttu oli? Fruktoosi? Jos siis glukoosia pitäisi välttää, niin mitä sokeria sitten?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten voi löytää iloa elämään? Iloa ja energiaa? Kahdestaan nykyään miehen kanssa, lapset jo isoja. Pelkkää välinpitämättömyyttä ja raivoa minun osaltani. Sori nyt kun vaan ruikutan ja valitan tätä. Anteeksi.

Oliko tuo kysymys olemassa jo ennen kuin huomasit, että joudut miettimään miksi mieliala romahtaa juomisen lopettamisen jälkeen?

Kyllä

Vierailija kirjoitti:

Koska mielihyväsi on ehdollistunut alkoholin saamiseen.

Hyvin sanottu. Se viini/kuohari on ollut ainoa ilon lähteeni. Ehkä lapset myös. En liiku tällä hetkellä, Tiedostan liikunnan lääkevaiktuksen.

Mä lopetin alkoholin käytön kokonaan juuri noiden mielialan laskujen takia. Krapulat toki iän myötä voimistui fyysisestikin, mutta etenkin henkiset oli aivan kamalia ja kesti monta päivää. Ja siis ihan ilman mitään tolloilujakin eli millekään morkkikselle tai alakulolle ei ollut edes syytä. Mieli vaan oli alakuloinen.

Nyt juomattomana olo on aina kivan tasainen ja sellainen peruspositiivinen. Ja vaikka tästä puuttuukin ne nousuhumalan antamat endorfiinit niin ei haittaa mitään. Kokonaisuus on paljon parempi.

Normaali energiatasosi on se, mitä se on ilman alkoholia.

Päihteet patoavat negatiiviset tunteet, siksi ne voivat koukuttaa.

Koukku EI ole itse alkoholiin, vaan korkeampaan energiatasoon.

Vierailija kirjoitti:

Koska mielihyväsi on ehdollistunut alkoholin saamiseen.

Sä olet onneton mutta alkoholin juominen ei tee sua onnelliseksi. Se tuo hetkellisen mielihyvän mutta se ei ole pysyvää eikä todellista.

Yritä löytää elämääsi jotain ilon lähdettä. Ota pieniä askeleita kohti raittiimpaa elämää. Alussa kaikki tuntuu harmaalta massalta eikä mikään innosta. Se on se serotoniinin lasku. Kun olet tarpeeksi kauan juomatta, tasot nousee, mikä tukee sua löytämään hyvää mieltä jostain muualta. Yritä. Se kannattaa ja rakkaus itseäsikin kohtaan lisääntyy huomaamatta.

Mutta miten on mielialan ja alkoholin välisen suhteen laita maissa, joissa käytetään runsaasti viiniä? Tai se viini on jokapäiväinen, arkipäiväinen juttu? Tai drinkit? Miten yleistä on masennus esim. Saksassa?

Juominen auttaa vaan sen hetken nousuhumalan ajan ja masentaa pitemmän päälle. Yritä ulkoilla joka päivä. Syö itse valmistettua puhdasta ruokaa. Pian huomaat, että alat nukkua ja voida paremmin. Ei krapulaa, ei pöhötystä ja alat rakastamaan peilikuvaasi. Voimia tosi paljon💕

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten voi löytää iloa elämään? Iloa ja energiaa? Kahdestaan nykyään miehen kanssa, lapset jo isoja. Pelkkää välinpitämättömyyttä ja raivoa minun osaltani. Sori nyt kun vaan ruikutan ja valitan tätä. Anteeksi.

Oliko tuo kysymys olemassa jo ennen kuin huomasit, että joudut miettimään miksi mieliala romahtaa juomisen lopettamisen jälkeen?

Kyllä

Miten silloin lähestyit asiaa?

Vierailija kirjoitti:

Mutta miten on mielialan ja alkoholin välisen suhteen laita maissa, joissa käytetään runsaasti viiniä? Tai se viini on jokapäiväinen, arkipäiväinen juttu? Tai drinkit? Miten yleistä on masennus esim. Saksassa?

Ehkä viini on mielletty elämän alusta alkaen ruokajuomaksi ja siten kansalaisilla on ongelmaton mielleyhtymä päässä siitä. 

Alkoholi on kamala asia. Se on liuotin! Olen itsekin ihan "tavallinen työssä käyvä nainen" mutta olen ollut koukussa alkoholin tuomaan stressin lievitykseen jo toistakymmentä vuotta. Olen käynyt katkollakin pari kertaa, mutta se on niin turhaa touhua. Ei siellä saa mitään keskustelu apua, paitsi toisten potilaiden kanssa tietenkin, mutta se on vain vertaistukea. Siellä ollaan muutama päivä nenän valkaisussa, syödään hyvin ja sitten takaisin arkeen. 

Tajusin vasta kunnolla alkoholismini kun minulta poistettiin hammas ja sain niin vahvat antibiootit, ettei alkoholia saanut käyttää pisaraakaan yli viikkoon. Ja kun sen jälkeen vedin sen normaalin arkipäiväannokseni alkoholia, ilmeisesti yrjösin pitkin huushollia ja sammuin lopulta. Heräsin ihmetellen miksi koko  asuntoni ja sänkyni on täynnä oksennusta, En siis edes itse muistanut yrjönneeni pitkin poikin  huushollia. 

Ja se annos mitä silloin join oli siis minun normaali arkipäivän annos, jota juon arkisin ja ajan aamuisin töihin. Olen samalla tiellä edelleen. En edelleenkään tiedä miten päästä tästä koukusta pois. Jos yritän olla juomatta, alkaa ahdistaa ihan hirveästi. Ahdistuksen lisäksi en myöskään saa nukutuksi ollenkaan.