Miksi mieliala romahtaa kun lopettaa juomisen?
Selin päin nyt neljättä päivää. Mieliala ärtyinen, vihainen ja masentunut. Joka kerran sama juttu. Pikkutissuttelulla mieliala pysyy suurin piirtein kunnossa. Mutta kun lopetan, niin iskee masennus. Ja vihantunteet, ärtymys ja raivo. Päällä ovat myös vaihdevuodet, kuukautiset loppuneet yli vuosi sitten ja seksitön avioliitto. Juoda en halua, sydän ei kestä. Mutta tämä mielialan romahdus?
Kommentit (58)
Olet alkoholisti, joka toipuu nyt.
Kiitos kommenteista. Miten - millä keinoin - voi opetella välittämään itsestään? Kun on 15-vuotiaasta saakka inhonnut ja hävennyt itseään syvästi. Onko tämmöisen oppiminen edes mahdollista? En kyllä halua enää ”hemmotella” itseäni alkoholilla, siis kuoharilla ja valkoviinillä. Vai puhuuko setotoniinivajauksesta kärsivä mieleni nyt? Koko ikäni olen inhonnut omaa persoonaani, joka on ärsyttävä ja paha. Tässä ei ole kyse esim. ulkonäön inhoamisesta, vaan nimenomaan oman persoonan inhosta. En jaksa hakea apua tähän itseinhoon, ei ole edes varaa.
Masennus voi johtua juurikin alkoholista. Alkoholi ei millään annos määrillä ole hyväksi aivoille. Se myös vanhentaa aivoja. Sinnittele nyt vaan ilman, kyllä se mieliala alkaa paranemaan ajan kanssa. Eikä aina voi olla mukavaa, vaikka siihenhän sillä alkoholin käytöllä pyritään. Työnnetään niitä ikäviä fiiliksiä pois, mutta vain väliaikaisesti ne häviää. Tsemppiä sinulle.
Mulla nimenomaan pikku hiprakka on nostanut mielialaa. Ja nyt kun en käytä alkoholia - enkä myöskään kahvia, siitä pääsin helposti eroon - niin hups: mieli maassa tai vaihtoehtoisesti raivoan ja karjun miehelle. Kilahdan hetkessä mistä vaan.
Onko tämä mielialan romahdus se syy miksi suurin osa ihmisistä käyttää alkoholia? Ainakin muutaman päivän, ehkä viikon tai kahden välein suht säännöllisesti? Toki määrät ratkaisevat, mutta silti?
Vierailija kirjoitti:
Toisille pikku hiprakka sopii paremmin. Kuten itselleni.
Eikä alakuloisena tee edes mieli juoda. Kun viini alkaa maistua (kohtuudella), se on itselleni hyvä merkki.
Kämppäkin pysyy siistinä viinilaseja nauttiessa hyviä biisejä kuunnellen.
Mutta kun pikku hiprakassa ei voi olla jatkuvasti.
Toleranssi nousee, jatkuva humalassa olo alkaa sekoittaa psyykeä, koko kroppa rasittuu, aivot vaurioituvat ennenpitkää.
Olen menettänyt ystäväni alkoholille enää on hyvin vähän jäljellä sitä kaveria, joka hän joskus oli.
Juuri soitti ja kiukutteli siitä, kuinka häntä lääkärit kohtelevat kaltoin.
Se mikä mielialaasi madaltaa on olemassa, tunsit sitä koko ajan tai et. Juominen ei todellisesti muuta asiaa suuntaan eikä toiseen. Pinnallisella tasolla piilottaa vaikeudet (ja tuo joukon uusia) eli tavallaan muuttaa asiaa, mutta en menisi tuohon halpaan. Olotilasi voi tulla hyväksi selvinpäin. Matka siihen on jokaisella omanlaisensa, mutta niin se on kaikissa asioissa. Halusit sitten laihduttaa tai saada kultamitalin. Se riippuu tämänhetkisistä lähtökohdista. Onko halua, mikä on vointi, kuinka käsittelee tunteitaan, mikä on suhtautuminen totuuteen, uskotko tulevaisuuteen yms. (Korostan, että mielestäni vaikea masennus on itsestä riippumatonta, siihen ei useinkaan omat voimat ja keinot riitä eikä se ole masentuneen syy).
Tämä oli tällainen pintaraapaisu näkemyksestäni asiaan. Tsemppiä!
Minulla normaaliin oloon pääsy kesti n. 1,5 kk.
Yllättävän kauan, mutta jos on vetänyt kaksin käsin 10 vuotta, niin ei se elimistö heti parane.
Nyt jos otan, seuraavana päivänä on niin huono olo, ettei enää edes tee mieli. Jos on koko ajan pöhnässä, niin ei tajua sitäkään miten myrkyttynyt olo on koko ajan.
Sokeri . Verensokeri heittää muutenkin mutta kun alkoholi jää jää osa sokerikännistä. Sokeria on viinissä likööreissä monet viinat maustetaan hedelmillä tehdään sokerista ja lanttua juomissa on sokeria.Saattaa korvata sokeria karkeilla menee hampaat. Älkää vaan ostako jäätelöitä missä lukee glugoosia. Vielä pahempaa. Otat sokeriarvot ja ehkä esidiapetes siihen tabletit.Jos on liian alhainen sokeri tai liian korkea ihan kuin verenpaine ei liian alhainen ei liian korkea. Verenpaine laskee nopeasti kun jättää kofeiinin pois ja siirapit.Sokeri humala aiheuttaa hyvää oloa on makeaa ja siitä tulee ylikierroksia.Jos on ikävä olo syö pussillisen herkkuja ja taas menee hyvin.Pitää hiukan tasoittaa siis mitä syö juo ja ottaa liikuntaa mukaan.Kauppaan mennään suurennuslasi mukana että näkee sokeri sanan vaikka kastikkeessa.
Assburger kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisille pikku hiprakka sopii paremmin. Kuten itselleni.
Eikä alakuloisena tee edes mieli juoda. Kun viini alkaa maistua (kohtuudella), se on itselleni hyvä merkki.
Kämppäkin pysyy siistinä viinilaseja nauttiessa hyviä biisejä kuunnellen.
Mutta kun pikku hiprakassa ei voi olla jatkuvasti.
Toleranssi nousee, jatkuva humalassa olo alkaa sekoittaa psyykeä, koko kroppa rasittuu, aivot vaurioituvat ennenpitkää.
Olen menettänyt ystäväni alkoholille enää on hyvin vähän jäljellä sitä kaveria, joka hän joskus oli.
Juuri soitti ja kiukutteli siitä, kuinka häntä lääkärit kohtelevat kaltoin.
Tämå on persoonakohtaista.
Vierailija kirjoitti:
Onko tämä mielialan romahdus se syy miksi suurin osa ihmisistä käyttää alkoholia? Ainakin muutaman päivän, ehkä viikon tai kahden välein suht säännöllisesti? Toki määrät ratkaisevat, mutta silti?
Ei, vaan alkoholin mielialaa nostava ja ahdistusta poistava vaikutus.
Mutta se voi olla tärkeä syy siihen, että alkoholisti jatkaa juomista.
Vierailija kirjoitti:
Assburger kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisille pikku hiprakka sopii paremmin. Kuten itselleni.
Eikä alakuloisena tee edes mieli juoda. Kun viini alkaa maistua (kohtuudella), se on itselleni hyvä merkki.
Kämppäkin pysyy siistinä viinilaseja nauttiessa hyviä biisejä kuunnellen.
Mutta kun pikku hiprakassa ei voi olla jatkuvasti.
Toleranssi nousee, jatkuva humalassa olo alkaa sekoittaa psyykeä, koko kroppa rasittuu, aivot vaurioituvat ennenpitkää.
Olen menettänyt ystäväni alkoholille enää on hyvin vähän jäljellä sitä kaveria, joka hän joskus oli.
Juuri soitti ja kiukutteli siitä, kuinka häntä lääkärit kohtelevat kaltoin.Tämå on persoonakohtaista.
Kyllä nuo vaikutukset ovat ihan yleisiä.
Ei kukaan voi olla jatkuvassa humalassa tuhoutumatta.
Mä tiedän mitä on kun elimistö raitistuu. Mieli pysyy silti kiinni viinissä. Mutta nyt on tullut jokin raja vastaan, tai muutoksenhalu. Itkin viimeksi kun sorruin lipittämään viiniä, vieläpä työviikon illalla. Itkin pettymystä itseeni. Se itku oli kuin pienen lapsen aitoa pettymysitkua. Luulen jaksavani kestä nämä tunteet, mutta uskonko tulevaisuuteen? Jollain tapaa, ehkä. Miehen kanssa seksitön avioliitto, ja muitakin ongelmia.
En halua olla pahalla mielellä. Siksi hainkin äsken viinaa vaikka piti kävellä pitkä matka. Onneksi olen yksin, enkä pilaa kenenkään elämää.
Miten voi löytää iloa elämään? Iloa ja energiaa? Kahdestaan nykyään miehen kanssa, lapset jo isoja. Pelkkää välinpitämättömyyttä ja raivoa minun osaltani. Sori nyt kun vaan ruikutan ja valitan tätä. Anteeksi.
Miten se glukoosi vaikuttaa mieleen? Jäätelön glukoosi?
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kommenteista. Miten - millä keinoin - voi opetella välittämään itsestään? Kun on 15-vuotiaasta saakka inhonnut ja hävennyt itseään syvästi. Onko tämmöisen oppiminen edes mahdollista? En kyllä halua enää ”hemmotella” itseäni alkoholilla, siis kuoharilla ja valkoviinillä. Vai puhuuko setotoniinivajauksesta kärsivä mieleni nyt? Koko ikäni olen inhonnut omaa persoonaani, joka on ärsyttävä ja paha. Tässä ei ole kyse esim. ulkonäön inhoamisesta, vaan nimenomaan oman persoonan inhosta. En jaksa hakea apua tähän itseinhoon, ei ole edes varaa.
Omiin elämänkokemuksiini pohjaten mietin, että kuinkahan paljon on kyse ylpeydestä? Sellaisesta vääristyneestä ylpeydestä millä on verhonnut oman itseinhonsa?
Liikunta auttaa, kokeile kavelya tai uintia, saunaa ja uimista, hyva olo kumpuaa ja mieli rauhoittuu,,hyvaa ruokaa ja liikunnan kautta hyvaa unta..sohvalta pois:):)
Toisille pikku hiprakka sopii paremmin. Kuten itselleni.
Eikä alakuloisena tee edes mieli juoda. Kun viini alkaa maistua (kohtuudella), se on itselleni hyvä merkki.
Kämppäkin pysyy siistinä viinilaseja nauttiessa hyviä biisejä kuunnellen.