Onko isokin virhe olla tekemättä toista lasta?

Helevetin hyvä päätös!!!

[quote author="Vierailija" time="24.06.2015 klo 16:18"]

Olin ainoa ja yksinäinen!En ole sosiaalisesti erityisen taitava ja kuvittelen edelleenkin olevani jollain tasolla maailman napa!

Meillä lapsista toisilleen seuraa ja ovat hyviä ystäviä.Kaks menee siinä missä yksiki,ja kolme,ja neljäs...;)

[/quote]

Minulla vähän samoja "ongelmia" mutta en ollut ainoa lapsi vaan perheen prinsessa ja äidilläni oli taipumusta curling-vanhemmuuteen...

[quote author="Vierailija" time="24.06.2015 klo 14:36"]Lapsella joka on perheensä ainut on paljon isompi riski tulla narsistiksi kun muilla lapsilla, kun ei koskaan joudu jakamaan omistaan ja saa aina kaiken haluamansa
[/quote]

Vedäpä tähän tutkimustulokset, kiitos! Taidat olla aiheeseen ihan akateemisesti perehtynyt. Ovatko kvantitatiivisia vai empiirisiä tutkimuksia, joihin olet tutustunut? Nimiä kehiin, kiitos!

Teet just niin monta lasta kuin itse haluat. Jos haluat vain yhden, niin teet sen yhden!!!
Kyllä sinä olet se päättävä tekijä eikä sinun lapsen tarve!!!
Ja kyllä sitä seuraa voi saada muualtakin kuin sisaruksista.
Ota koira!

Puhun omasta puolestani, mutta minusta ei ole ole mikään ihanampaa kun siskokset (2 ja 4v) halailevat ja pussailevat toisiaan ja kikattelevat yhdessä. Luulen että heidän lapsuutensa on paljon rikkaampi kun on sisarus sitä jakamassa. Ja itsellekin on paljon helpompaa kun leikkivät yhdessä. Itse keksin vain hyviä puolia siitä että on useampi lapsi.

[quote author="Vierailija" time="24.06.2015 klo 16:16"][quote author="Vierailija" time="24.06.2015 klo 16:14"]

Itse ainoana lapsena (nyt 51 v) kaipaan juuri nyt sisarusta enemmän kuin koskaan. Vanhempani ovat vanhoja ja sairaita. Joudun itse järjestämään ja hoitamaan kaiken, siis aivan kaiken. Keneltäkään en tukea saa tai edes voi pyytää. Toki mieheni on henkisenä tukena, mutta se ei vähennä tekemäni työn määrää ja huolestumista. Tähän kun lisään teini-ikäiset lapset (harrastuksiin kuskaamiset, ruoka, pyykit jne; onneksi varsinaisia ongelmia heidän kanssaan ei ole), niin kiirettä pitää. Ja ennen kuin joku älisee mieheni roolista, niin hän on olosuhteiden pakosta toisella paikkakunnalla viikot töissä. Tee siis ainakin toinen lapsi, jos yhtään epäröit!

[/quote]

Miksi teet kaiken aivan itse, tiedät hyvin ettei olisi pakko. 
[/quote]

No kukas ne sitten tekisi?

[quote author="Vierailija" time="24.06.2015 klo 16:38"]

[quote author="Vierailija" time="24.06.2015 klo 16:36"]

Kuka ne hommat hoitaisi ellen minä? En nyt tarkoita siivoamista tai nurmikon leikkausta. Isälläni on loppua lähenevä syöpä ja äidilläni alkavaa dementiaa ja lievää masennusta. He tarvitsevat juurikin läheisen tukea. Ja tänä päivänä hoitoon pääsemisen eteen on "taisteltava". Esim intervallipaikkaa palvelukodissa ei viikoksi saa, ellei sitä raivokkaasti vaadi viikkojen ajan. En myöskään halua "ulkoistaa" vanhempiani yhteiskunnan armoille, vaan haluan, että heidän olonsa olisi mahdollisimman hyvää. He ovat huolehtineet minusta lapsena ja nyt on minun vuoroni. Tähän huolenpitoon vaan kovasti kaipaisin sisarusta mukaan. Lopuksi vielä todettakoon, että haluan omille lapsilleni opettaa, että vanhemmat ovat arvokkaita ja rakkaita. Näin uskon, että lapseni jaksavat rakastaa ja auttaa minua sittenkin, kun olen vanha.

[/quote]

Niin, siinähän se tuli. Apua on saatavilla jos sitä haluaa, palvelutalot eivät ole mitenkään huonoja, jos on vaarassa ainoana lapsena polttaa itsensä loppuun. 

[/quote] Noin se varmaan nähdään täysin ulkopuolelta, mutta ymmärrän tätä "ainoan" lapsen tuskaa. Kun on sisaruksia, voi ainakin tuumata ja vähän jakaa sitä vastuuta. "Ainoana" joudut tekemään kaikki päätökset yksin. Sisarusten kanssa voi myös jakaa surua, kun vanhemman aika tulee täyteen. Omalla kohdallani ainakin sain paljon tukea ja lohtua sisaruksilta, olimme kaikki menettäneet sen tärkeän ihmisen. Voimia sinulle "ainoa Lapsi":

[quote author="Vierailija" time="24.06.2015 klo 16:14"]

Itse ainoana lapsena (nyt 51 v) kaipaan juuri nyt sisarusta enemmän kuin koskaan. Vanhempani ovat vanhoja ja sairaita. Joudun itse järjestämään ja hoitamaan kaiken, siis aivan kaiken. Keneltäkään en tukea saa tai edes voi pyytää. Toki mieheni on henkisenä tukena, mutta se ei vähennä tekemäni työn määrää ja huolestumista. Tähän kun lisään teini-ikäiset lapset (harrastuksiin kuskaamiset, ruoka, pyykit jne; onneksi varsinaisia ongelmia heidän kanssaan ei ole), niin kiirettä pitää. Ja ennen kuin joku älisee mieheni roolista, niin hän on olosuhteiden pakosta toisella paikkakunnalla viikot töissä. Tee siis ainakin toinen lapsi, jos yhtään epäröit!

[/quote]

Voi kyllä on niitä monta useamman lapsen perheen lapsiakin, jotka hoitavat vanhempiaan "yksin". Eivät kaikki sisarukset ole välttämättä niin osallistuvia tai asuvat kaukana. Sitten on niitä vanhuksia, joilla ei ole ketään ja jotenkin hekin joutuvat selviämään.

Äidilläni oli kaksi siskoa, jotka eivät laittaneet tikkua ristiin eivätkä käyneet omaa äitiään katsomassa. Mummi asui meillä parisen vuotta, kunnes joutui sairaalaan ennen kuolemaansa. Ihan yksin äitini hoiti mummia ja samalla pari lasta ja oli töissä. Sisarensa olivat lapsettomia. Perinnönjako kyllä sitten kiinnosti. Eli en kyllä laskisi sen varaan, että ei joudu yksin hoitamaan, lie sitten tunnollisimman tehtävä.

EI TODELLAKAAN! :)

Teet palveluksen koko maapallolle joka hukkuu ihmisiin.

Sitten elämä on sen mukaista. Todennäköisesti sinä saat/joudut puuhaamaan paljon lapsesi kanssa yhdessä hänen kasvaessaan tai sitten hän on paljon kavereilla, kaverit teillä tai aina kysymässä mitä tekisi. Parhaimmillaan sisaruksista on todella paljon seuraa toisilleen, kasvattavat toisiaan niin mukavasti yhdessä puuhaten kuin riidellen. Sisaruksilla on yhteinen lasten maailma, tietyt yhteiset jutut yhdistävät, vaikka olisivat eri sukupuolta siis lasten/nuorten maailma, jossa vanhemmat eivät ole sisällä vaikka ymmärtäisivät. Usein sisaruksilla on myös toisensa sitten kun vanhemmat kuolevat, vaikka aina näin ei tietenkään ole. Toisaalta pääset yhden lapsen kanssa helpommalla: ei tarvitse nähdä raskauden ja vauva-ajan vaivaa eikä sisarusmustasukkaisuutta. Toisaalta pääset useamman lapsen kanssa helpommalla: lapset puuhaavat keskenään ja auttavat toisiaan elämän tiellä monissa eri vaiheissa. Ja saat nähdä uuden ihmisyksilön kehityksen. Yksi pikkuruinen esimerkki, omalla kohdallani olisin ollut surullinen, jos nyt jo olisi alakoulun juhlat kaikki loppuneet, kun toinenkin jo lähti yläkouluun. Lasten elämän eri puolista voi aikuinenkin nauttia/iloita.

Neljän äiti

[quote author="Vierailija" time="24.06.2015 klo 16:45"]

Itse olen suuresta perheestä ja rakastan sisaruksiani ja ahdistaa että en halua toista lasta vaikka sisarukset on tärkeitä. Mietin juuri miten tylsiä kaikki mökkireissut ym. Olisi ollut ilman sisaruksia :/ kauhean ristiriitaiset tunteet.. Ap

[/quote]

Älä sure. Meillä itsellä on ns. suurperhe ja yllättävää kyllä, lapsilla on paljon ainokaisia kavereina. Meillä on tässä vuosien varrella viettänyt kesiä ja muitakin lomia näitä ainoita lapsia ihan suvereenisti. Ovat hyvin sopeutuneet isoon perheeseemme ja olleet sosiaalisia. Vaikka oma lapseni on ollut se bestis, niin silti ovat olleet kavereita sisarustenkin kanssa. Ei ole pikkuveli ärsyttänyt, vaikka on tullut jylläämään sohvalle, vaan siinä on ihan kuin omatkin painineet ja nauraa räkättäneet.

Tässä kävi juuri yksi kaveri kylässä. On jo 17v ja opiskelee toisella paikkakunnalla. Sanoi minulle, että olin kuin toinen äiti ja meille oli aina niin ihana tulla. Fiksu ja hieno lapsi ja hyvin pärjää elämässä. Ei ole ollut yksinäinen, koska on osannut hakea meiltä seuraa ja meillä ei haitannut, vaikka vietti kesällä pitkiäkin aikoja kotonamme. Ei ollut mikään narsisti tai nirppanokka, vaan petasi illalla aina patjan lattialle ja nukkui siinä ja teki muiden kanssa kotihommia.

Ei ainoa lapsi kärsi mielestäni siitä, ettei ole sisaruksia. Jos aletaan syyllisyyttä kaivamaan, niin äitinä saa tuntea joka asiasta syyllisyyttä. Minä siitä, että saiko nyt varmasti jokainen lapsistamme yksilöllistä huomiota.

Isoin virhe on tehdä se ensimmäinenkin

[quote author="Vierailija" time="24.06.2015 klo 17:46"]Isoin virhe on tehdä se ensimmäinenkin
[/quote] näin on

Älä tee vielä, jos tuntuu niin vaikealta. Anna itsellesi puoli vuotta aikaa olla miettimättä asiaa. Sitten palaat asiaan ja katsot mieltä tuntuu. Ei ole mielestäni järkeä, jos olet itse tosi kovasti sitä vastaa. Pistä nyt kalenteriin vaikka päivä 27.12. ja silloin otat asian uudelleen esiin. (ei sentään 24.12, mihin olisi tasan puoli vuotta, heh). Vapauta itsesi asian ajattelemisesta. Puoli vuotta ei ole pitkä aika tai valitse lyhyempi, jos niin haluat. Huomaa, että kaikki eivät edes onnistu saamaan toista lasta tai ensimmäistäkään. Näitä on omassa tuttavapiirissäni. Yhdellä kesti kolme vuotta saada ensimmäinen, mutta luonnollisesti onnistui.

Kyllä

[quote author="Vierailija" time="24.06.2015 klo 17:41"]

EI TODELLAKAAN! :)

Teet palveluksen koko maapallolle joka hukkuu ihmisiin.

[/quote]

Euroopassa on liian pieni syntyvyys, vain kehitysmaissa liikakansoitus on ongelma.

[quote author="Vierailija" time="24.06.2015 klo 17:11"]Puhun omasta puolestani, mutta minusta ei ole ole mikään ihanampaa kun siskokset (2 ja 4v) halailevat ja pussailevat toisiaan ja kikattelevat yhdessä. Luulen että heidän lapsuutensa on paljon rikkaampi kun on sisarus sitä jakamassa. Ja itsellekin on paljon helpompaa kun leikkivät yhdessä. Itse keksin vain hyviä puolia siitä että on useampi lapsi.
[/quote]
Itse keksin ainoastaan hyviä puolia siitä että on yksi lapsi. T. 4.5v pojan äiti

Ehdottomasti kyllä. Vahinkolapsia on aivan liikaa

[quote author="Vierailija" time="24.06.2015 klo 17:50"]Älä tee vielä, jos tuntuu niin vaikealta. Anna itsellesi puoli vuotta aikaa olla miettimättä asiaa. Sitten palaat asiaan ja katsot mieltä tuntuu. Ei ole mielestäni järkeä, jos olet itse tosi kovasti sitä vastaa. Pistä nyt kalenteriin vaikka päivä 27.12. ja silloin otat asian uudelleen esiin. (ei sentään 24.12, mihin olisi tasan puoli vuotta, heh). Vapauta itsesi asian ajattelemisesta. Puoli vuotta ei ole pitkä aika tai valitse lyhyempi, jos niin haluat. Huomaa, että kaikki eivät edes onnistu saamaan toista lasta tai ensimmäistäkään. Näitä on omassa tuttavapiirissäni. Yhdellä kesti kolme vuotta saada ensimmäinen, mutta luonnollisesti onnistui.
[/quote]
Me ollaan pohdittu asiaa kolme vuotta. Aletaan kallistumaan yksilapsisuuteen. Välillä saatettu yrittää että tulisko jos olis ilman ehkäisyä (satunnaisia kiertoja), ei ole tullut, mutta ei myöskään harmittanut. Se lienee merkki siitä ettei toista tarvita. Lapsemme on onnellinen ainokainen, seuraavaksi 5v.