Miksi jotkut valitsevat ison koiran ja toiset pienen koiran?

Iso koira täyttää suojentarpeen ja pieni koira hoivavietin.

Mulla on pieni koira, joka ei jää jalkoihin ja on vahva, sisukas ja rohkea. Jack Russellin terrieri. Kaikki koiran hyvät ominaisuudet pienessä koossa. Fiksuin koirarotu. Lihaskimppu, mutta söötti. Itsepäinen, mutta helppo kouluttaa älynsä vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on pieni koira, joka ei jää jalkoihin ja on vahva, sisukas ja rohkea. Jack Russellin terrieri. Kaikki koiran hyvät ominaisuudet pienessä koossa. Fiksuin koirarotu. Lihaskimppu, mutta söötti. Itsepäinen, mutta helppo kouluttaa älynsä vuoksi.

Samaa mieltä. Miksi tyytyä kompromisseihin, kun voi saada kaiken?

Vierailija kirjoitti:

Särähtää vähän korvaan nää jotka julistaa isoja koiria _oikeina koirina_. Näille koirat mitälie jatkeita egolle tai p ippelille, ei se sanonta ole tyhjästä tullut.

On kai egoiluakin mutta aika vähän loppujen lopuksi. Itse ottaisin kissan jos haluaisin pienen, söpön ja helppohoitoisen sisäeläimen.

Tarvin aktiivisen harrastus- ja vahtikoiran joten "iso", vaikka se vaatiikin sitten paljon. Asun yksin maalla isossa talossa.

Mulla on aina ollut isoja koiria. Isot on rauhallisia, eivät räksytä tai ole muutenkaan äänekkäitä. Ehkä joskus vanhuksena otan jonkun pienen seurakoiran, samalla kun joudun muuttamaan ok-talosta kerros- tai rivitaloon.

Otin chihun, kun en ole sellainen tyyppi, joka jaksaa kauheasti mitään kouluttamista. Pikkukoira ei aiheuta mitään vaaraa kenellekään.

Minulla pieni koira koska ei vaadi niin paljon tilaa kotona ja autossa, sopii elämäntyyliini (kaupunki, kerrostalo, ei omaa pihaa) ja aktiivisuus ja liikunnan tarve kohtaavat meillä. En voisi ottaa rotua joka vaatisi esim kolmen tunnin metsälenkkejä päivässä. Ruokailukulut pienellä koiralla pienemmät kuin isolla. Kokonaisuus ratkaisee ja minulle pieni koira parempi kuin iso koira.

Mulla on molemmat ja hyvät puolensa kummassakin. Iso on lupsakka ja laiska. Ei pienistä hötkähdä. Mutta sitä ei saa liikahtamaan ilman että koira itse on sitä mieltä että on kiva mennä. Pienempi taas on pirteä ja aktiivinen, helppo kuskata mihin vain mutta selkeästi tarvitsee enemmän seuraa ja kontaktia.

Tarvitsen parhaan mahdollisen koiran eli mäyräkoiran kotiini hallintotehtäviin, ulkoiluttamaan minua ja vahtimaan etten syö liikaa. Lisäksi rodun kaunis ja uljas, virtaviivainen ulkonäkö joutsenkauloineen ja lihaksiksine reisineen on plussaa. Monet niistä osaavat myös jutella mukavia ja laulaa sielukkaasti.❤️

Amerikanakita on oikein hyvä. Lenkillä ei tarvitse kuunnella länkytystä.

Minun koirani säkäkorkeus on noin 60 cm. Se on sekarotuinen noutaja ja siitä tuli vähän isompi kuin kuvittelimme, mutta parempi niin päin. Koira otettiin kolmea tarvetta varten: se kulkee miehen mukana metsähommissa (pikkuchihu uppoaisi heti hankeen eikä pääsisi hyppimään mättäiden yli kallioisessa metsässä), se on lapsen turvana ja kaverina hänen tullessaan kotiin koulusta (tällä hetkellä tokaluokalla) ja se ilmoittaa pihapiirissä kulkijat. Täällä meidän lintukodossamme on silloin tällöin käynyt varkaita, esim. naapureilta on katoksesta viety autonrenkaita tai pihasta mopo. Eihän lapsi sitä pysty ulkoiluttamaan yksin, mutta hän saa sen kyllä laitettua pihaan hihnaan pissalle.

Se on todella lempeä ja tottelevainen mutta rakastaa laumaansa ja hoitaa tehtävänsä erinomaisesti. Ei haittaa lapsen vähän rajumpi halailukaan, ja se on innokas leikkimään lapsen kanssa pallo- ja vetoleikkejä.

Se ilmoittaa myös naapureihin menijät mutta lopettaa heti haukkumisen, kun ihminen on käynyt katsomassa ikkunassa ja kehunut koiraa.

Tinderissä tulee alle 30 vuotiaita tatuoituja naisia joilla lähes aina joku taistelu/vahtikoira.

Sivukysymys teille joilla on pieni mutta "itsevarma, iso ego" -koira: Ymmärrän hyödyn jos harrastatte esim mäyrän luolametsästystä, mutta mitä hyötyä siitä on muuten vs haitat? Ihmistä vastaan suojelemaan pienestä ei ole, oli miten iso ego tahansa.

Meillä on aika pieni koira, ei kuitenkaan minirotuinen. En ole erityisen himoliikkuja varsinkaan koiran kanssa vaan tykkään harrastaa mm. tanssia ja voimistelua. Ajattelin siinä mielessä mennä siitä mistä aita on matalin ja valitsin pienen kävelykaverin, joka ei kärsi vaikka joinain päivinä kävisin sen kanssa vain lyhyellä lenkillä. Samojedit olisivat kyllä ihan lemppareita noin muuten, mutta yritin ajatella koiran parasta. Ei meille sopisi muu kuin seurakoira. Meillä myös koiran ottaessamme oli pieniä lapsia (ei ihan taaperoita enää) ja aika pienen koiran kanssa ei tarvitse pelätä, että se kaataisi lapsia tai lasten kavereita kumoon. Huono puoli pienen koiran koossa on, ettei se pärjäisi tappelussa, mutta on me kyllä monta ns. taistelukoiraakin ohitettu vuosien aikana mallikkaasti ilman ongelmia elikä ei se sinänsä suuri huoli ole. Koiramme ei hauku ohikulkijoille eikä toisille koirille, kotia vartioi kyllä, muttei sitä tosiaan voi vakavasti pelätä kokonsa ansiosta. Pienikokoisuus luo vaikutelman, että se olisi ikäänkuin pentu koko ikänsä, leikkisä ja suloinen. Tykkään <3 Helppo saada myös hoitoon sukulaisille silloin kun koiraa ei voi ottaa mukaan esim. ulkomailla matkustaessa. Pikkukoiran kanssa on saatu moninkertaisesti apua sukulaisilta vs. pikkulasten kanssa. Toki riippuu varmasti lähipiiristä, mutta onhan tällainen pieni, itsenäinen karvakasa aika helppohoitoinen. Ei sotkekaan yhtään. :3

Vierailija kirjoitti:

Ennemminkin pitäisi kysyä, että mikä saa jotkut hankkimaan sellaista rotua olevan koiran, joka on jalostettu hyökkäämään ihmisen tai muiden eläimien kimppuun. Esim. Pitbull, amstaffi…. Kuinka helvetin sekaisin pitää olla, että hankkii noita rotuja olevan koiran?

Kaikissa koirissa on riskinsä, mutta se nyt vaan on fakta, että nuo on siihen hyökkäämiseen ja raatelemiseen jalostettu!

Mä voisin ottaa rescuepitbullin. Palkkaisin kyllä ammattikouluttajan auttamaan tämän koulutuksessa. 

Vierailija kirjoitti:

Sivukysymys teille joilla on pieni mutta "itsevarma, iso ego" -koira: Ymmärrän hyödyn jos harrastatte esim mäyrän luolametsästystä, mutta mitä hyötyä siitä on muuten vs haitat? Ihmistä vastaan suojelemaan pienestä ei ole, oli miten iso ego tahansa.

Mä en tarvitse fyysistä haastetta joten koko on sopiva, mutta haluan silti "terävän" koiran. Rumasti sanottuna en halua koiraa joka näyttää siltä ettei päässä liiku mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennemminkin pitäisi kysyä, että mikä saa jotkut hankkimaan sellaista rotua olevan koiran, joka on jalostettu hyökkäämään ihmisen tai muiden eläimien kimppuun. Esim. Pitbull, amstaffi…. Kuinka helvetin sekaisin pitää olla, että hankkii noita rotuja olevan koiran?

Kaikissa koirissa on riskinsä, mutta se nyt vaan on fakta, että nuo on siihen hyökkäämiseen ja raatelemiseen jalostettu!

Mä voisin ottaa rescuepitbullin. Palkkaisin kyllä ammattikouluttajan auttamaan tämän koulutuksessa. 

Jep, köyhäthän näitä ottaa kun kerrankin halvalla saa. Ominaisuuksilla ei ole väliä kunhan halvalla lähtee ja voi vielä valehdella valinnan perusteeksi "pelastamisen".

Keskikokoinen seurakoira sopii kerrostaloasuntoon, lenkille ja vaikka Itiksessä shoppailuun.

Sitten on tosiaan niitäkin joilla on sekä iso koira ja pieni koira. Meillä ollut näin. Rodut enemmän sen mukaan mikä meille on ollut sopiva, ei niinkään koon vuoksi. Koko on vaikuttanut enemmän vasta myöhemmin kun perheessä oli lapsia, jolloin on siirrytty keskikokoisiin ja pieniin rotuihin.

Nuorempana tuli tehtyä hairahdusliike. Otin 40kg rakkauspakkauksen. Vasta ajan mittaan älysin kuinka paljon rahaa tollanen vie :D

Ollaan onneksi selvitty klinikkareissuista sun muista. Toiselle kierrokselle otan laukkukoiran.