Tehdäänkö nykyään lapset mielelestäsi liian myöhään?

[quote author="Vierailija" time="23.06.2015 klo 20:46"]

Kyllä. Mielestäni yli kolmikymppiset synnyttäjät ja siittäjät on luonnotonta ja lapsellekin kamalaa, kun vanhemmat ovat iäkkäitä. Ei enää lapset saa nauttia vanhemmista ja isovanhemmista kovinkaan pitkään, kun delataan lapsien ollessa nuoria.

[/quote]

Niin, meinaat että esim. 5 vuotta elämässä on se ratkaiseva ero. Jos saa lapsen 26-vuotiaana, on nuori äiti. Jos saa lapsen 31-vuotiaana, on luonnoton vanhempi, joka tulee kuolemaan liian aikaisin lapsen kannalta. Ei jessus...  :D

Tapasin mieheni vasta 26-vuotiaana ja elämäntilanne ei sallinut lasten tekoa kovin aikaisin. Tiedän toki, että biologisesti lapset olisi hyvä tehdä melko varhain, mutta eihän kaikella ole siihen mahdollisuutta. Ei elämä mene kaavan mukaan.

[quote author="Vierailija" time="23.06.2015 klo 21:50"]Kyllä, ehdottomasti! Kyllä lapset pitää tehdä nuorena, lähempänä 20 kuin 30, 35 kun on jo riskisynnyttäjä ikänsä puolesta. Ihmiset kuvittelevat nykyään olevansa nuoria ikuisesti, tai ainakin elävänsä kuin Aira Samulin hyväkuntoisena ja nuorekkaana satavuotiaaksi. Totuus on se, että nelikymppisenä pitäisi odotella lapsenlapsia eikä kuskata lapsia päiväkotiin.
[/quote]
Nelikymppinen on aivan liian nuori isovanhemmaksi. Hyi.

[quote author="Vierailija" time="23.06.2015 klo 23:00"]Itse olen ennemmin lapseton, kuin tekisin lapsia alle 35-vuotiaana.
[/quote]

Samaa mieltä! Tosin voisin hyvin olla ilman lapsia kokonaan.

N23

Jos ajattelen oman sukuni naisia, niin lapsia on ennen tullut paljon vanhempanakin. Me ollaan pitkään hedelmällisiä. Isomummoni teki kuopuksen 48-vuotiaana, mummo 42-vuotiaana ja äitini 36-vuotiaana. Omasta mielestäni olin ihan tyttönen, kun kuopus syntyi ollessani 33v. Nyt olen 39v enkä mielestäni olis missään nimessä liian vanha.

28v on minusta ihanneikä tulla äidiksi. Alkaa olla opinnot loppusuoralla, ehkä omaisuuttakin. Ja ennenkaikkea älliä päässä.
Kyllä musta on parempi että nrlikymppinen hakee lasta pksta kuin että nelikymppinen isovanhempi.

Noin kolmekymppinen nyt ei ole millään mittarilla liian vanha synnyttäjä. Mutta onhan se ihan totta, että monet venyttävät lasten hankintaa hirvittävän pitkään, niin että aletaan siinä 35+ iässä miettiä että jos muutaman vuoden sisään olisi aika. Siinä vaiheessa sitten aletaan vaatia hedelmöityshoitoja, ei oikein jaksa sopeutua perhe-elämään kun on niin tottunut omaan vapauteen, omat vanhemmat alkavat olla iäkkäitä... Vähän kärjistäen, mutta tuollaistakin näkee.

Minun mielestäni kyllä. Työelämään siirtyminen tapahtuu Suomessa paljon myöhempään kuin monessa muussa maassa. Tällä hetkellä työelämä on aika epävarmaa. Jostain syystä ihmiset eivät löydä kumppaneitakaan.

Tekisin mielelläni lapsen alle 30-vuotiaana, mutta luulen, että en ehkä koskaan saa lapsia.

[quote author="Vierailija" time="23.06.2015 klo 21:38"]Lapset silloin kun on elatuskykyä ja kasvatustaitoa. Ei muiden veronmaksajien kontolle eikä lastensuojelun asiakkaiksi.
[/quote]
Aamen.

Itse en olisi voinut kuvitellakaan tekeväni lapsia joskus parikymppisenä. Lapsen sain 28-vuotiaana ja hyvä niin, ei niistä aikaisemmista poikaystävistä olisi kenestäkään isäksi edes ollut.

Opiskelen yhtä arvostetuinta alaa yliopistossa ja sain lapsen viime vuonna aviomieheni kanssa, mies alle 30 v. ja minä 23v. Meille tänä oli luonnollista ja toivottua, mutta yksikään edes lähestulkoon ikäiseni saman alan opiskelukaverini ei ole vielä vanhempi, eikä yksikään yliopistoon mennyt luokkakaverini/ystävistäni ole lapsia saanut. Ne koulukavereistani, jotka ovat jo isiä tao äitejä, ovat lukion keskeyttäneitä, työttömiä, korkeintaan amiksia tai kaupankassoja, useat myös päihdeongelmaisia. Monille heistä lapsen hankkimista olisi voinut olla suotavaa välttää niin nuorena. Sen sijaan minulla on muutama ystävä jotka haluavat jo lapsen, mutta urapaineet painavat päälle. He todennäköisesti saavat esikoisensa reilusti yli 30-vuotiaina. Mekin haluaisimme toisen, mutta turvatakseni hyvän elämän ensimmäisellekin lapselle, minun on opiskeltava ja oltava työelämässä jonkin aikaa, ja toinen lapsi tulee vasta vuosien päästä.

Mieluummin myöhemmin kuin liian aikaisin, jolloin ei välttämättä ole vielä edellytyksiä hyvään vanhemmuuteen. Muutoin tämä kysymys ei oikeastaan muille kuulukaan, jokainen päättäköön itse ja yhdessä puolisonsa kanssa.

Itse ajattelin vielä hetki sitten että vietän villiä sinkkuelämää ainakin 30v asti... tulin vahingossa raskaaksi 18 vuotiaana, lapsen isäkin/nykyinen puoliso kuullessaan muuttui totaalisesti.. ennen juotiin joka vkl, nykyään vaihtelen ennemmin vaippoja, enkä voisi enää kuvitella harrastavani yhden illan juttuja...

[quote author="Vierailija" time="24.06.2015 klo 00:55"]Opiskelen yhtä arvostetuinta alaa yliopistossa ja sain lapsen viime vuonna aviomieheni kanssa, mies alle 30 v. ja minä 23v. Meille tänä oli luonnollista ja toivottua, mutta yksikään edes lähestulkoon ikäiseni saman alan opiskelukaverini ei ole vielä vanhempi, eikä yksikään yliopistoon mennyt luokkakaverini/ystävistäni ole lapsia saanut. Ne koulukavereistani, jotka ovat jo isiä tao äitejä, ovat lukion keskeyttäneitä, työttömiä, korkeintaan amiksia tai kaupankassoja, useat myös päihdeongelmaisia. Monille heistä lapsen hankkimista olisi voinut olla suotavaa välttää niin nuorena. Sen sijaan minulla on muutama ystävä jotka haluavat jo lapsen, mutta urapaineet painavat päälle. He todennäköisesti saavat esikoisensa reilusti yli 30-vuotiaina. Mekin haluaisimme toisen, mutta turvatakseni hyvän elämän ensimmäisellekin lapselle, minun on opiskeltava ja oltava työelämässä jonkin aikaa, ja toinen lapsi tulee vasta vuosien päästä.
[/quote]

Minulla taas aivan toisenlainen kokemus. Tunnen paljon lastentarhanopettajia, luokanopettajia ja muita pehmeiden alojen opiskelijoita, joissa usein saadaan lapsia aikaisin koska niitä halutaan. En oikein allekirjoita tuota, että päälle parikymppisinä laosen saaneet olisivat kuvaamasi kaltaisia.

[quote author="Juliaana94" time="23.06.2015 klo 21:09"]

[quote author="Vierailija" time="23.06.2015 klo 20:45"]

Tottakai se on liiian myöhäistä ja aiheuttaakin ongelmia, nyt nuorempana lisääntyy korostuneemmin "huonompi sakki" ja siksi tilastoissa näyttääkin,kuin nuorena äidiksi tulo jotenkin tekisi raskausajan tupakoivia jne :D Oikeasti syy on ihan selkeä... 

Toivottavasti ikä nuortuisi jossain vaiheessa, se voisi oikeastaan kääntyä toistepäin, ne "tapaukset" voisi lisääntyä keskimääräistä myöhemmin ja tavalliset aikaisemmin.

Moni kolmekymppisenä äidiksi tullut ei halua myöntää tätä, en tajua miksi. Se ei nimittäin silti tarkoita, että olisi MITENKÄÄN huono äiti, tai edes vanha äidiksi. Korkeasta synnytysiästä puhutaan paljon, koska se ON ongelma. 

t.itsekin sen ikäinen, mutta tiedostava

[/quote]

Mitä ongelmia korkea synnytysikä aiheuttaa?

[/quote]

No mitäköhän luulet? anna kun veikkaan, sulla ei taida oll vielä omia lapsia

kyllä se äitiys muuttaa ihmistä, asettuu aloilleen, helppo se on naiselle itselleen elää lapsetonta elämää ja huorailla ympäriinsä mutt ei se yhteisunnan kannalta ole hyvä juttu

[quote author="Vierailija" time="23.06.2015 klo 21:19"]

Mun mielestä se, että tarkotuksella jätetään lasten hankinta sinne yli 30 vuoden, vaikka parisuhde ja muu on jo oikeastaan kunnossa on huono juttu. Kuitenkin ensisynnyttäjällä jo se 30 vuottakin tekee lisää riskejä raskauteen ja vaikka itse synnyttäjä olisi valmis niihin riskeihin niin kyllä sekin verorahoja syö kun niitä ylimääräsiä riskejä hoidetaan. 

En lähtis kuitenkaan kolkkaamaan mitään ikää aivan huonoksi iäksi saada lapsia, paitsi tietysti jos on aivan teini vielä. Ja paljonhan nää on kiinni siitä milloin naiselle se lastenhankinta mahdollisuus tulee.

[/quote]

Raskauteen liittyy aina riskejä, missä iässä tahansa. Niin lapselle kuin äidillekkin. Se ei ole riskitöntä puuhaa koskaan.

[quote author="Vierailija" time="23.06.2015 klo 22:19"]

30-vuotiaan naisen synnytys pysähtyy keskimäärin 3,5 kertaa todennäköisemmin kuin 25-vuotiaan, mikä tarkoittaa jo itsessään erilaisia riskejä kuten koplisoitunutta synnytystä ja hätäsektiota. Kaikki riskit raskauteen liittyen kasvavat ja korreloivat naisen iän kanssa.

[/quote]

Ja kolme riviä lottoamalla on kolminkertainen todennäköisyys voittaa lotossa 7 oikein tulos verrattuna yhteen riviin. Mutta vielä kolmella rivilläkin se todennäköisyys on vielä hyvin pieni.

[quote author="Vierailija" time="23.06.2015 klo 22:22"]

Se on aivan av-palstan omaa urbaalilegendaa, että kaikki nuoret synnyttäjät olisivat kouluttamattomia sossupummeja ja vanhat synnyttäjät tohtoreita. Todellisuudessahan valtaosa ihmisistä on sitä normiporukkaa kaikissa ikäryhmissä. Jollekin juuri opiskelunsa aloittaneelle parikymppiselle voi olla vaikeaa huolehtia edes itsestään, kun taas toinen päälle parikymppinen voi olla jo valmistunut ja tienata 36t vuodessa. 

[/quote]

Enpä tunne ainuttakaan 20-vuotiasta maisteria tai tohtoria. Tuossa iässä yliopisto-opinnot yleensä ennemminkin vasta aloitetaan kun niistä valmistutaan. Ja tuollaiset vuositulotkin ovat ehkä yhdellä parikymppisellä tuhannesta tai viidestätuhannesta.

Maailma muuttuu ja oletukset muuttuu ja ehkä sitten lisääntymisen ajankohtakin muuttuu niiden mukana. Nykyään tuntuu että jos ei ole omakotitaloaja vakituista työtä kun saadaan lapsia, ollaan vastuuttomia ja ajattelemattomia, naiiveja vanhempia :/

Toisaalta tuttavapiirissäni on monta sellaista tapausta jotka ovat eläneet "oikein" eli ensin bilettäneet 25-vuotiaaksi asti, sitten menneet töihin ja tehneet uraa, 32-vuotiaana tavanneet puolison, 36-vuotiaana menneet naimisiin ja vähän alle nelikymppisenä tehneet lapsen. Nyt ihmettelevät ja surkuttelevat kun eivät enää 5:n vuoden ikäerolla saaneetkeen toista lasta. Eräskin tällainen äiti kyyneleet silmissä totesi tuodessaan mulle (kun olin raskaana) heidän ainokaisensa vanhoja vaatteita ja leluja että: "kun mä säästin näitä toista lasta varten mutta ei sitä nyt sitten ole tullutkaan". No on se kumma kun ei enää 45sena sikiä.

Eli kyllä mielestäni hankitaan liian myöhään lapset. Tai sitten pitää ottaa huomioon se mahdollisuus ettei ensimmäistäkään tule niin helpolla ja toinen lapsi saattaa jäädä haaveeksi.

T: 21-vuotias äiti

Minä olisin halunnut paljon nuorempana äidilsi kuin vasta nyt 33-vuotiaana, kuin vihdoinkin odotan monen vuoden lapsettomuuden jälkeen esikoista. Halusin lapsen jo reilu 2-kymppisenä, ja luovuin jo toivosta. Elämä ei mene aina kuten suunnittelee. Enkä juhlinut ja bilettänyt nuorena. Tuntuu pahalta että jotkut katsovat arvostellen kun näin "vanhana" vihdoin odotan ekaani, ihan kuin se olisi valintani jota saa arvostella. Sen sanon ettei kannata ihmisiä tuomita suoralta kädeltä, jos ei tiedä tautoja - eikä kyllä muutenkaan.