Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
"Emme mekään auta, jos toiset isovanhemmat eivät auta" - onko muilla tällaista?
11.02.2022 |
Meille syntyi kesällä vauva, josta isovanhemmatkin olivat meidän vanhempien lisäksi innoissaan. Etukäteen kaikki isovanhemmat puhuivat, kuinka mielellään auttavat vauvan kanssa. Isovanhemmat ovat terveitä, virkeitä ja n. 65 v eläkeläisiä. Ei ole muita lapsenlapsia. Miehen vanhemmat asuvat melko lähellä, minun vanhemmat kauempana.
Miehen vanhemmat eivät halunneetkaan auttaa vauvan kanssa, kun vauva oli syntynyt. Omat vanhempani auttoivat aluksi, mutta kun kuulivat, etteivät miehen vanhemmat auta, niin kieltäytyivät auttamasta. Sanoivat, että kaikkien isovanhempien pitää auttaa tasapuolisesti ja jos toiset isovanhemmat eivät auta, niin eivät hekään sitten auta. Tiedän tuon ajatuksen tulevan äidiltäni: ollessani nuorempi hän on vastaavilla tavoilla yrittänyt "kiristää" toisia tekemään jotain. Me emme voi kuitenkaan pakottaa toisia isovanhempia auttamaan. Nyt ollaan tilanteessa, jossa kukaan isovanhemmista ei auta. Muita tukiverkkoja ei ole. Emme ole siis usein pyytäneet apua, isovanhemmat ovat auttaneet 1-2 krt/2 kuukaudessa tahdilla.
Onko muilla tällaista ja meneekö tämä ajan kanssa ohi? Miten pärjätä ilman tukiverkkoja?
Kommentit (97)
No isovanhemmat varmasti myös ymmärtävät että sitten oikeasti on vanhuudenpäivillä turha tulla pyytämään apua. Ei se homma niin mene, että auttaminen on yksipuolista. Itse kyllä auttaisin mielelläni omia vanhempiani vaikka asumaan omassa kodissaan mahdollisimman pitkään jos hekin olisivat minua auttaneet ruuhkavuosina arjessani. Mutta kun heilläkin oli näitä periaatepäätöksiä ettei edes hädässä auteta omaa lasta ja lapsenlapsia niin minullakin on sitten periaatepäätös etten auta heitä kun sen aika koittaa. Tiedän 100% varmuudella että siinä vaiheessa alkavat marttyyreiksi kun pitää muuttaa palvelukotiin mutta eipä ole heillä sitten muuta vaihtoehtoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vähän ohis mutta liki aina nää ”emme auta koskaan kertaakaan vaikka mikä olisi” -isovanhemmat on itse olleet tavattoman huonoja vanhempia. Siitä pohjimmiltaan on kyse että he ei rakasta muita kuin itseän. Ei edes omaa aikuista lastaan, saati lapsenlapsiaan.
Meillä näitä löytyy kahdet. Ja sekä mun että miehen vanhemmat oli sysipaskoja vanhempia itse aikanaan. En ollut edes yllättynyt että heitä ei kiinnosta.
Ap kannattaa miettiä tätäkin, että oliko ne edes sinusta aikanaan innoissaan. Jos ei, niin ei se lapsenlapsi kiinnosta sen enempää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ystäväni on viiden lapsen isoäiti ja leski. Hän on suurimman osan vuodesta Espanjassa, koska hänen oli vaikea jatkuvasti kieltäytyä lastenhoidosta. Molemmat lapset halusivat tuoda joka viikonlpuksi lapsiaan mummolaan hoitoon perjantai-illasta sunnuntai-iltaan. Lapset oikein tappelivat siitä, kumman lapset menee, koska viiden kanssa isoäiti ei enää olisi pärjännyt.
Helpompi hänelle näin. Ymmärrän häntä oikein hyvin.
Puhut ihan eri asiasta. Tässä on nyt puhe niistä jotka ei auta koskaan eikä ole koskaan kertakaan auttaneet.
Aloittaja ei kerro, millaista apua he ovat saaneet "1-2 krt/2 kuukaudessa tahdilla". Tuollainen apu on niin vähäistä, että itse en valittaisi, jos se jäisi kokonaan saamatta. Tuosta tulee avun saamista kerran kuukauessa tai vain joka toinen kuukausi.
Lapsi on niin pieni, että hänet voi ottaa mukaan joka paikkaan. Teatterit, konsertit ja elokuvat ehkä poikkeuksena?
Hammaslääkäri, lääkäri…
Voi ottaa mukaan sekä lääkäriin että hammaslääkäriin. Istuu kopassa sen aikaa. Pienet kiljahtelut ei haittaa, jos lapsi sattuisi olemaan hereillä.
No mulla on ollut mukana lääkärissä, hammaslääkärissä, labrassa, tomografiassa, töissä.
Olen hoitanut silmäpuolena kun lapsi raapaisi silmään haavan ja käsipuolena kun mursin ranteeni.
Ja 40 asteen kuumeessa ja oksennustaudissa.
Mutta onhan se hullua että jos on neljä isovanhempaa eikä kukaan voi koskaan auttaa.
Mutta kun nillä on se periaate. Että periaatteesta ei auteta.
Eikä autettu kun mursin nilkkani, jouduin lattialla raahauten hoitamaan vauvan ja taaperon (mies töissä), eikä vahdittu synnytyksessä joka oli suunniteltu käynnistys vaikka tarjosin 300e, eikä autettu vaikeassa tilanteessa jossa koti oli asumiskelvoton… näitä piisaa. Kun on katsos se _periaate_.
No eihän tuo mikään periaate ole vaan ilkeyttä ja typeryyttä!
Vierailija kirjoitti:
Muistutat heitä, että sitä saa mitä tilaa eivätkä hekään ole ikinuoria. Todella erikoista, että isovanhemmat päättävät itse etääntyä lapsenlapsistaan. Monet isovanhemmat ovat jopa kateellisia sille, joka pyydetään ensin apuun.
Ja muistuta itseäsi milloin viimeksi autoit itse isovanhempia, eli siis omia vanhempiasi.
Meillä miniällä on aina vain oikeuksia, ei koskaan velvollisuuksia. Pienintäkään apua häneltä ei koskaan saanut, hän tuli mökille ja maata röhnötti, odotti ruuan suuhun lentävän itsekseen, poika sitä passasi kun me emme halunneet. Sitten sanoimme pojalle että pysykää kotonanne, miniän vetelehtimistä ei viitsinyt katsoa. Nyt on heillä yksi lapsi, ensi oli kauheastisääntöjä mitäsaa ja mitä ei saa tehdä, äitinsä sanoi minulle ettei hån edes uskalla vauvaan koskea kun tyttären huuto alkaa heti. Nyt pitäisi ottaa lasta joka ripsauksen ajaksi hoitoon kun rouva haluaa mennä kahvilaan itsekseen.
Kukaan eienää halua.
Poika kuulema etsii asuntoa itselleen,eli se liitto päättynee kesään mennessä. Enkä kyllä lainkaan ihmettele.
Vierailija kirjoitti:
Hyväksykää tilanne. Jos eivät auta, ratkaiskaa lapsenhoitotarve muulla tavalla. Ongelma on tässä oma pettymyksenne ja loukkaantumisenne, odotuksenne eivät täyttyneet. Olisitte varmaan toivottaneet lapsen tervetulleeksi myös ilman olettamaanne lapsenhoitoapua? Jos ette, astetta huonompi juttu.
Tämä juuri. Oikeasti. Mä liki 10v toivoin, odotin ja petyin aina. Ponnistelin ja kamppailin saadaksenk asian muuttumaan. Kaikki turhaan, ihan turhaan, valtava määrä energiaa meni hukkaan. Viimein luovutin. Alkuun oli kamalaa mutta vähitellen elämä kirkastui!
Nyt ei olla tekemisissä, koska en suostu enää yksipuolisesti vastaaman kaikesta yhteydepidosta.
Luovutin. Annoin olla.
Paras päätös ikinä. Älä sinä tuhlaa 10vuotta niinkuin minä tein!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ystäväni on viiden lapsen isoäiti ja leski. Hän on suurimman osan vuodesta Espanjassa, koska hänen oli vaikea jatkuvasti kieltäytyä lastenhoidosta. Molemmat lapset halusivat tuoda joka viikonlpuksi lapsiaan mummolaan hoitoon perjantai-illasta sunnuntai-iltaan. Lapset oikein tappelivat siitä, kumman lapset menee, koska viiden kanssa isoäiti ei enää olisi pärjännyt.
Helpompi hänelle näin. Ymmärrän häntä oikein hyvin.
Puhut ihan eri asiasta. Tässä on nyt puhe niistä jotka ei auta koskaan eikä ole koskaan kertakaan auttaneet.
Aloittaja ei kerro, millaista apua he ovat saaneet "1-2 krt/2 kuukaudessa tahdilla". Tuollainen apu on niin vähäistä, että itse en valittaisi, jos se jäisi kokonaan saamatta. Tuosta tulee avun saamista kerran kuukauessa tai vain joka toinen kuukausi.
Lapsi on niin pieni, että hänet voi ottaa mukaan joka paikkaan. Teatterit, konsertit ja elokuvat ehkä poikkeuksena?
Hammaslääkäri, lääkäri…
Voi ottaa mukaan sekä lääkäriin että hammaslääkäriin. Istuu kopassa sen aikaa. Pienet kiljahtelut ei haittaa, jos lapsi sattuisi olemaan hereillä.
No mulla on ollut mukana lääkärissä, hammaslääkärissä, labrassa, tomografiassa, töissä.
Olen hoitanut silmäpuolena kun lapsi raapaisi silmään haavan ja käsipuolena kun mursin ranteeni.
Ja 40 asteen kuumeessa ja oksennustaudissa.
Mutta onhan se hullua että jos on neljä isovanhempaa eikä kukaan voi koskaan auttaa.
Mutta kun nillä on se periaate. Että periaatteesta ei auteta.
Eikä autettu kun mursin nilkkani, jouduin lattialla raahauten hoitamaan vauvan ja taaperon (mies töissä), eikä vahdittu synnytyksessä joka oli suunniteltu käynnistys vaikka tarjosin 300e, eikä autettu vaikeassa tilanteessa jossa koti oli asumiskelvoton… näitä piisaa. Kun on katsos se _periaate_.No eihän tuo mikään periaate ole vaan ilkeyttä ja typeryyttä!
Ajatella, noin ihana ihminen, luulisi apua heltiävän kun on noin ihana.
😉
Vierailija kirjoitti:
Nyt en ymmärrrä. Saatte apua 1-2 kertaa 2 kk, joka on paljon. Ja silti valitat, että ette pääse miehen kanssa kahdestaan syömään.
Mikä ei täsmää?
Saivat apua. Eivät enää. Ne, jotka auttoivat, eivät enää halua, koska toiset isovanhemmatkaan eivät auta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No isovanhemmat varmasti myös ymmärtävät että sitten oikeasti on vanhuudenpäivillä turha tulla pyytämään apua. Ei se homma niin mene, että auttaminen on yksipuolista. Itse kyllä auttaisin mielelläni omia vanhempiani vaikka asumaan omassa kodissaan mahdollisimman pitkään jos hekin olisivat minua auttaneet ruuhkavuosina arjessani. Mutta kun heilläkin oli näitä periaatepäätöksiä ettei edes hädässä auteta omaa lasta ja lapsenlapsia niin minullakin on sitten periaatepäätös etten auta heitä kun sen aika koittaa. Tiedän 100% varmuudella että siinä vaiheessa alkavat marttyyreiksi kun pitää muuttaa palvelukotiin mutta eipä ole heillä sitten muuta vaihtoehtoa.
Ne just ei ymmärrä. Oma narsisti vanhempani joka ei koskaan ole auttanut ja aina vain vaatinut muita auttamaan itseään, ilmoitti jo että hän ei sitten laitokseen mene vaan lapset saavat hoitaa koska ovat sen velkaa.
Velkaa mistä? Surkeasta lapsuudesta ilmeisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ystäväni on viiden lapsen isoäiti ja leski. Hän on suurimman osan vuodesta Espanjassa, koska hänen oli vaikea jatkuvasti kieltäytyä lastenhoidosta. Molemmat lapset halusivat tuoda joka viikonlpuksi lapsiaan mummolaan hoitoon perjantai-illasta sunnuntai-iltaan. Lapset oikein tappelivat siitä, kumman lapset menee, koska viiden kanssa isoäiti ei enää olisi pärjännyt.
Helpompi hänelle näin. Ymmärrän häntä oikein hyvin.
Puhut ihan eri asiasta. Tässä on nyt puhe niistä jotka ei auta koskaan eikä ole koskaan kertakaan auttaneet.
Aloittaja ei kerro, millaista apua he ovat saaneet "1-2 krt/2 kuukaudessa tahdilla". Tuollainen apu on niin vähäistä, että itse en valittaisi, jos se jäisi kokonaan saamatta. Tuosta tulee avun saamista kerran kuukauessa tai vain joka toinen kuukausi.
Lapsi on niin pieni, että hänet voi ottaa mukaan joka paikkaan. Teatterit, konsertit ja elokuvat ehkä poikkeuksena?
Hammaslääkäri, lääkäri…
Voi ottaa mukaan sekä lääkäriin että hammaslääkäriin. Istuu kopassa sen aikaa. Pienet kiljahtelut ei haittaa, jos lapsi sattuisi olemaan hereillä.
No mulla on ollut mukana lääkärissä, hammaslääkärissä, labrassa, tomografiassa, töissä.
Olen hoitanut silmäpuolena kun lapsi raapaisi silmään haavan ja käsipuolena kun mursin ranteeni.
Ja 40 asteen kuumeessa ja oksennustaudissa.
Mutta onhan se hullua että jos on neljä isovanhempaa eikä kukaan voi koskaan auttaa.
Mutta kun nillä on se periaate. Että periaatteesta ei auteta.
Eikä autettu kun mursin nilkkani, jouduin lattialla raahauten hoitamaan vauvan ja taaperon (mies töissä), eikä vahdittu synnytyksessä joka oli suunniteltu käynnistys vaikka tarjosin 300e, eikä autettu vaikeassa tilanteessa jossa koti oli asumiskelvoton… näitä piisaa. Kun on katsos se _periaate_.No eihän tuo mikään periaate ole vaan ilkeyttä ja typeryyttä!
On se silti periaate. Periaate olla ilkeä ja veemäinen ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyväksykää tilanne. Jos eivät auta, ratkaiskaa lapsenhoitotarve muulla tavalla. Ongelma on tässä oma pettymyksenne ja loukkaantumisenne, odotuksenne eivät täyttyneet. Olisitte varmaan toivottaneet lapsen tervetulleeksi myös ilman olettamaanne lapsenhoitoapua? Jos ette, astetta huonompi juttu.
Tämä juuri. Oikeasti. Mä liki 10v toivoin, odotin ja petyin aina. Ponnistelin ja kamppailin saadaksenk asian muuttumaan. Kaikki turhaan, ihan turhaan, valtava määrä energiaa meni hukkaan. Viimein luovutin. Alkuun oli kamalaa mutta vähitellen elämä kirkastui!
Nyt ei olla tekemisissä, koska en suostu enää yksipuolisesti vastaaman kaikesta yhteydepidosta.
Luovutin. Annoin olla.
Paras päätös ikinä. Älä sinä tuhlaa 10vuotta niinkuin minä tein!
Hyvä päätös myös isovanhempien kannalta, voi tehdä elämällään mitä haluaa ja ohjata ”perinnöt”, jos niitä jää, oikeille ihmisille jo eläessään.
Niin me teemme.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On rteillä tajuttoman hullua sukuaa, ja sama meno jatkuu. Sehän on tutkittu juttu, että tyhmässä perheessä kasvanut valitsee tyhmän perheessä kasvaneen puolison, kuten ap juuri todistaa.
Meillä,sivistyneissä piireissä, ei tuommoista ole, kaikki auttavat toisiaan, puolin ja toisin, voinnin, kykyjen ja mahdollisuuksien mukaan.Ei tuo ole sun omaa ansiota. Vaan sattuma ja tuuri. Olisit voinut sattumalta syntyä mun vanhemmille, väkivaltaisille narsisteille jotka kohteli kaltoin koko lapsuuden ja nuoruuden ja vielä aikuisenakin. Ei sitä vauva voi valita vanhempiaan.
Eihän siitä ole kysymys, vaan siitä kun heille synnyit niin sinusta tuli määrätynlainen. Aina kaikesta muita syyttelevä ihminen. Laisesi ihmiset näkevät muissa vain puutteita ja itsessä vain hyveitä.
Se näkyy kaikissa näissä keskuteluissa kaltaisissasi..Surkea ärsytysyritys ja kertoo kaiken oleellisen sinusta. Toivottavasti elämä opettaa.
Totuus kolahti!
T. Sivusta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyväksykää tilanne. Jos eivät auta, ratkaiskaa lapsenhoitotarve muulla tavalla. Ongelma on tässä oma pettymyksenne ja loukkaantumisenne, odotuksenne eivät täyttyneet. Olisitte varmaan toivottaneet lapsen tervetulleeksi myös ilman olettamaanne lapsenhoitoapua? Jos ette, astetta huonompi juttu.
Tämä juuri. Oikeasti. Mä liki 10v toivoin, odotin ja petyin aina. Ponnistelin ja kamppailin saadaksenk asian muuttumaan. Kaikki turhaan, ihan turhaan, valtava määrä energiaa meni hukkaan. Viimein luovutin. Alkuun oli kamalaa mutta vähitellen elämä kirkastui!
Nyt ei olla tekemisissä, koska en suostu enää yksipuolisesti vastaaman kaikesta yhteydepidosta.
Luovutin. Annoin olla.
Paras päätös ikinä. Älä sinä tuhlaa 10vuotta niinkuin minä tein!Hyvä päätös myös isovanhempien kannalta, voi tehdä elämällään mitä haluaa ja ohjata ”perinnöt”, jos niitä jää, oikeille ihmisille jo eläessään.
Niin me teemme.
Narsisti ketjussa :) perintöuhkailu on narsistin peruskauraa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On rteillä tajuttoman hullua sukuaa, ja sama meno jatkuu. Sehän on tutkittu juttu, että tyhmässä perheessä kasvanut valitsee tyhmän perheessä kasvaneen puolison, kuten ap juuri todistaa.
Meillä,sivistyneissä piireissä, ei tuommoista ole, kaikki auttavat toisiaan, puolin ja toisin, voinnin, kykyjen ja mahdollisuuksien mukaan.Ei tuo ole sun omaa ansiota. Vaan sattuma ja tuuri. Olisit voinut sattumalta syntyä mun vanhemmille, väkivaltaisille narsisteille jotka kohteli kaltoin koko lapsuuden ja nuoruuden ja vielä aikuisenakin. Ei sitä vauva voi valita vanhempiaan.
Eihän siitä ole kysymys, vaan siitä kun heille synnyit niin sinusta tuli määrätynlainen. Aina kaikesta muita syyttelevä ihminen. Laisesi ihmiset näkevät muissa vain puutteita ja itsessä vain hyveitä.
Se näkyy kaikissa näissä keskuteluissa kaltaisissasi..Surkea ärsytysyritys ja kertoo kaiken oleellisen sinusta. Toivottavasti elämä opettaa.
Totuus kolahti!
T. Sivusta
Vanha kunnon ammattikiusaaja löysi ketjun. Terve taas!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyväksykää tilanne. Jos eivät auta, ratkaiskaa lapsenhoitotarve muulla tavalla. Ongelma on tässä oma pettymyksenne ja loukkaantumisenne, odotuksenne eivät täyttyneet. Olisitte varmaan toivottaneet lapsen tervetulleeksi myös ilman olettamaanne lapsenhoitoapua? Jos ette, astetta huonompi juttu.
Tämä juuri. Oikeasti. Mä liki 10v toivoin, odotin ja petyin aina. Ponnistelin ja kamppailin saadaksenk asian muuttumaan. Kaikki turhaan, ihan turhaan, valtava määrä energiaa meni hukkaan. Viimein luovutin. Alkuun oli kamalaa mutta vähitellen elämä kirkastui!
Nyt ei olla tekemisissä, koska en suostu enää yksipuolisesti vastaaman kaikesta yhteydepidosta.
Luovutin. Annoin olla.
Paras päätös ikinä. Älä sinä tuhlaa 10vuotta niinkuin minä tein!Hyvä päätös myös isovanhempien kannalta, voi tehdä elämällään mitä haluaa ja ohjata ”perinnöt”, jos niitä jää, oikeille ihmisille jo eläessään.
Niin me teemme.
Sama meillä, rahoitamme niitä jotka osoittautuvat avun arvoiseksi. Kaikesta rähjäävä miniä on huomannut, että perheensä on jäänyt ulkopuolelle. Juhliinkaan ei suku heitä pyydä, poika säälittää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On rteillä tajuttoman hullua sukuaa, ja sama meno jatkuu. Sehän on tutkittu juttu, että tyhmässä perheessä kasvanut valitsee tyhmän perheessä kasvaneen puolison, kuten ap juuri todistaa.
Meillä,sivistyneissä piireissä, ei tuommoista ole, kaikki auttavat toisiaan, puolin ja toisin, voinnin, kykyjen ja mahdollisuuksien mukaan.Ei tuo ole sun omaa ansiota. Vaan sattuma ja tuuri. Olisit voinut sattumalta syntyä mun vanhemmille, väkivaltaisille narsisteille jotka kohteli kaltoin koko lapsuuden ja nuoruuden ja vielä aikuisenakin. Ei sitä vauva voi valita vanhempiaan.
Eihän siitä ole kysymys, vaan siitä kun heille synnyit niin sinusta tuli määrätynlainen. Aina kaikesta muita syyttelevä ihminen. Laisesi ihmiset näkevät muissa vain puutteita ja itsessä vain hyveitä.
Se näkyy kaikissa näissä keskuteluissa kaltaisissasi..Surkea ärsytysyritys ja kertoo kaiken oleellisen sinusta. Toivottavasti elämä opettaa.
Totuus kolahti!
T. SivustaVanha kunnon ammattikiusaaja löysi ketjun. Terve taas!
Osuiko noin kovasti, toinen sivusta.
😁
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyväksykää tilanne. Jos eivät auta, ratkaiskaa lapsenhoitotarve muulla tavalla. Ongelma on tässä oma pettymyksenne ja loukkaantumisenne, odotuksenne eivät täyttyneet. Olisitte varmaan toivottaneet lapsen tervetulleeksi myös ilman olettamaanne lapsenhoitoapua? Jos ette, astetta huonompi juttu.
Tämä juuri. Oikeasti. Mä liki 10v toivoin, odotin ja petyin aina. Ponnistelin ja kamppailin saadaksenk asian muuttumaan. Kaikki turhaan, ihan turhaan, valtava määrä energiaa meni hukkaan. Viimein luovutin. Alkuun oli kamalaa mutta vähitellen elämä kirkastui!
Nyt ei olla tekemisissä, koska en suostu enää yksipuolisesti vastaaman kaikesta yhteydepidosta.
Luovutin. Annoin olla.
Paras päätös ikinä. Älä sinä tuhlaa 10vuotta niinkuin minä tein!Hyvä päätös myös isovanhempien kannalta, voi tehdä elämällään mitä haluaa ja ohjata ”perinnöt”, jos niitä jää, oikeille ihmisille jo eläessään.
Niin me teemme.
Teidän kuppainen surkea perintö ei kiinnosta ketään. Perus boomereita olette. ”Me ollaan vallassa kun päätetään perinnöstä”. Hah hah, Nauran.
Meillä oli toiset isovanhemmat (minun vanhempani) samalaisia, kuulemma ovat omat lapsensa jo kasvattaneet, joten hoitoapua oli turha odottaa. Toiset isovanhemmat (miehen vanhemmat) taas olivat hyvinkin paljon mukana meidän arjessa, ja paljon apuna pienissäkin asioissa. Noh, nyt lapset ovat 15, 16, 18 ja 20 eivätkä halua nähdä toisia isovanhempiaan koskaan. Joskus he pyytelevät lapsia kylään kun tarvitsevat apua, mutta se juna meni jo. He saavat meidän puolesta palkata itselleen tarpeen vaatiessa apua, vaikka siihen tuskin heillä on oikeasti varaa. Välillä se vähän säälittää, mutta joskus sanoin heille että nauttikoot nyt siitä omasta rauhasta mitä silloin kaipailivat. Toisten isovanhempien luona sekä me, että lapset käyvät kukin viikottain ja auttavat paljon arkisissa asioissa kuten kaupassa käynneissä ja siivoiluissa ym.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On rteillä tajuttoman hullua sukuaa, ja sama meno jatkuu. Sehän on tutkittu juttu, että tyhmässä perheessä kasvanut valitsee tyhmän perheessä kasvaneen puolison, kuten ap juuri todistaa.
Meillä,sivistyneissä piireissä, ei tuommoista ole, kaikki auttavat toisiaan, puolin ja toisin, voinnin, kykyjen ja mahdollisuuksien mukaan.Ei tuo ole sun omaa ansiota. Vaan sattuma ja tuuri. Olisit voinut sattumalta syntyä mun vanhemmille, väkivaltaisille narsisteille jotka kohteli kaltoin koko lapsuuden ja nuoruuden ja vielä aikuisenakin. Ei sitä vauva voi valita vanhempiaan.
Eihän siitä ole kysymys, vaan siitä kun heille synnyit niin sinusta tuli määrätynlainen. Aina kaikesta muita syyttelevä ihminen. Laisesi ihmiset näkevät muissa vain puutteita ja itsessä vain hyveitä.
Se näkyy kaikissa näissä keskuteluissa kaltaisissasi..Surkea ärsytysyritys ja kertoo kaiken oleellisen sinusta. Toivottavasti elämä opettaa.
Totuus kolahti!
T. SivustaVanha kunnon ammattikiusaaja löysi ketjun. Terve taas!
Osuiko noin kovasti, toinen sivusta.
😁
Ei vaan tuo sama kiusaaja. Tunnistan, löytää aina just nää isovanhempiketjut
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli toiset isovanhemmat (minun vanhempani) samalaisia, kuulemma ovat omat lapsensa jo kasvattaneet, joten hoitoapua oli turha odottaa. Toiset isovanhemmat (miehen vanhemmat) taas olivat hyvinkin paljon mukana meidän arjessa, ja paljon apuna pienissäkin asioissa. Noh, nyt lapset ovat 15, 16, 18 ja 20 eivätkä halua nähdä toisia isovanhempiaan koskaan. Joskus he pyytelevät lapsia kylään kun tarvitsevat apua, mutta se juna meni jo. He saavat meidän puolesta palkata itselleen tarpeen vaatiessa apua, vaikka siihen tuskin heillä on oikeasti varaa. Välillä se vähän säälittää, mutta joskus sanoin heille että nauttikoot nyt siitä omasta rauhasta mitä silloin kaipailivat. Toisten isovanhempien luona sekä me, että lapset käyvät kukin viikottain ja auttavat paljon arkisissa asioissa kuten kaupassa käynneissä ja siivoiluissa ym.
Näin juuri, oikein meni!
Alue: Aihe vapaa
No meillä nämä lapsenlapset on nyt 17 ja 19 ja nythän nämä kyllä kelpaisi.
Korona-aikana manguttiin että näiden pitäisi auttaa ja käydä kaupassa.
Isommalla on ajokortti ja nyt kinutaan kyytiä sinne ja tänne fysioterapiaan ja kaihilääkärille.
Olen sanonut ihan suoraan että ostakaa rahalla ruokakuskinne ja taksimatkanne.