Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
"Emme mekään auta, jos toiset isovanhemmat eivät auta" - onko muilla tällaista?
11.02.2022 |
Meille syntyi kesällä vauva, josta isovanhemmatkin olivat meidän vanhempien lisäksi innoissaan. Etukäteen kaikki isovanhemmat puhuivat, kuinka mielellään auttavat vauvan kanssa. Isovanhemmat ovat terveitä, virkeitä ja n. 65 v eläkeläisiä. Ei ole muita lapsenlapsia. Miehen vanhemmat asuvat melko lähellä, minun vanhemmat kauempana.
Miehen vanhemmat eivät halunneetkaan auttaa vauvan kanssa, kun vauva oli syntynyt. Omat vanhempani auttoivat aluksi, mutta kun kuulivat, etteivät miehen vanhemmat auta, niin kieltäytyivät auttamasta. Sanoivat, että kaikkien isovanhempien pitää auttaa tasapuolisesti ja jos toiset isovanhemmat eivät auta, niin eivät hekään sitten auta. Tiedän tuon ajatuksen tulevan äidiltäni: ollessani nuorempi hän on vastaavilla tavoilla yrittänyt "kiristää" toisia tekemään jotain. Me emme voi kuitenkaan pakottaa toisia isovanhempia auttamaan. Nyt ollaan tilanteessa, jossa kukaan isovanhemmista ei auta. Muita tukiverkkoja ei ole. Emme ole siis usein pyytäneet apua, isovanhemmat ovat auttaneet 1-2 krt/2 kuukaudessa tahdilla.
Onko muilla tällaista ja meneekö tämä ajan kanssa ohi? Miten pärjätä ilman tukiverkkoja?
Kommentit (97)
Just luki lehdessä että keskimääräinen perintö on 20 000e. En nyt sillä lähtisi kiristämään ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyväksykää tilanne. Jos eivät auta, ratkaiskaa lapsenhoitotarve muulla tavalla. Ongelma on tässä oma pettymyksenne ja loukkaantumisenne, odotuksenne eivät täyttyneet. Olisitte varmaan toivottaneet lapsen tervetulleeksi myös ilman olettamaanne lapsenhoitoapua? Jos ette, astetta huonompi juttu.
Tämä juuri. Oikeasti. Mä liki 10v toivoin, odotin ja petyin aina. Ponnistelin ja kamppailin saadaksenk asian muuttumaan. Kaikki turhaan, ihan turhaan, valtava määrä energiaa meni hukkaan. Viimein luovutin. Alkuun oli kamalaa mutta vähitellen elämä kirkastui!
Nyt ei olla tekemisissä, koska en suostu enää yksipuolisesti vastaaman kaikesta yhteydepidosta.
Luovutin. Annoin olla.
Paras päätös ikinä. Älä sinä tuhlaa 10vuotta niinkuin minä tein!Hyvä päätös myös isovanhempien kannalta, voi tehdä elämällään mitä haluaa ja ohjata ”perinnöt”, jos niitä jää, oikeille ihmisille jo eläessään.
Niin me teemme.Narsisti ketjussa :) perintöuhkailu on narsistin peruskauraa
Ei kai kukaan nykynuorista odota saavansa perintöä? Elämän loppupuolen hoitomaksut on niin kovat, että niihin menee mahollinen perintö, jos jotain on. Palveluasumisen kuukausimaksu on helposti yli 4000 euroa. Vähävarainen voi saaa asumistukea ja kunnalta palvelusetelin. Ystäväni myy parhaillaan Helsingissä olevaa kaksiotaan, koska ei pärjää enää kotona. Lasten on turha odottaa perintöä.
ttps://www.etlehti.fi/artikkeli/rahat/nain_elakkeelle/palveluasumisen_maksut_h…
No me joilla on varakas koti niin tiedämme että perintöä on tulossa. Kyllä vanhempamme ovat niin varakkaita, että hoidon kustantavat ihan rahoillaan. Sijoitukset, perityt metsät ja kiinteistövarallisuus perinteisesti siirtyy. Ei jaikkeen vanhemmat, varsinkaan maalia, ole köyhiä. Metsää ha tiluksia on yllin kyllin.
Maa- ja metsäomaisuus säilyttää arvonsa. Maaseudulla olevat kiinteistöt eivät, jos eivät ole ison kaupungin kupeessa. Suurimmalla osalla suomalaisista ei ole yhtä varakkaat vanhemmat kuin sinulla ja puolisollasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyväksykää tilanne. Jos eivät auta, ratkaiskaa lapsenhoitotarve muulla tavalla. Ongelma on tässä oma pettymyksenne ja loukkaantumisenne, odotuksenne eivät täyttyneet. Olisitte varmaan toivottaneet lapsen tervetulleeksi myös ilman olettamaanne lapsenhoitoapua? Jos ette, astetta huonompi juttu.
Tämä juuri. Oikeasti. Mä liki 10v toivoin, odotin ja petyin aina. Ponnistelin ja kamppailin saadaksenk asian muuttumaan. Kaikki turhaan, ihan turhaan, valtava määrä energiaa meni hukkaan. Viimein luovutin. Alkuun oli kamalaa mutta vähitellen elämä kirkastui!
Nyt ei olla tekemisissä, koska en suostu enää yksipuolisesti vastaaman kaikesta yhteydepidosta.
Luovutin. Annoin olla.
Paras päätös ikinä. Älä sinä tuhlaa 10vuotta niinkuin minä tein!Hyvä päätös myös isovanhempien kannalta, voi tehdä elämällään mitä haluaa ja ohjata ”perinnöt”, jos niitä jää, oikeille ihmisille jo eläessään.
Niin me teemme.Narsisti ketjussa :) perintöuhkailu on narsistin peruskauraa
Ei kai kukaan nykynuorista odota saavansa perintöä? Elämän loppupuolen hoitomaksut on niin kovat, että niihin menee mahollinen perintö, jos jotain on. Palveluasumisen kuukausimaksu on helposti yli 4000 euroa. Vähävarainen voi saaa asumistukea ja kunnalta palvelusetelin. Ystäväni myy parhaillaan Helsingissä olevaa kaksiotaan, koska ei pärjää enää kotona. Lasten on turha odottaa perintöä.
ttps://www.etlehti.fi/artikkeli/rahat/nain_elakkeelle/palveluasumisen_maksut_h…
No me joilla on varakas koti niin tiedämme että perintöä on tulossa. Kyllä vanhempamme ovat niin varakkaita, että hoidon kustantavat ihan rahoillaan. Sijoitukset, perityt metsät ja kiinteistövarallisuus perinteisesti siirtyy. Ei jaikkeen vanhemmat, varsinkaan maalia, ole köyhiä. Metsää ha tiluksia on yllin kyllin.
Maa- ja metsäomaisuus säilyttää arvonsa. Maaseudulla olevat kiinteistöt eivät, jos eivät ole ison kaupungin kupeessa. Suurimmalla osalla suomalaisista ei ole yhtä varakkaat vanhemmat kuin sinulla ja puolisollasi.
Ei metsä ole valtavan arvokasta. Jos kummsltskin isovanhemmalta menee se 500 000 hoitokotiin niin metsät on äkkiä hummattu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli toiset isovanhemmat (minun vanhempani) samalaisia, kuulemma ovat omat lapsensa jo kasvattaneet, joten hoitoapua oli turha odottaa. Toiset isovanhemmat (miehen vanhemmat) taas olivat hyvinkin paljon mukana meidän arjessa, ja paljon apuna pienissäkin asioissa. Noh, nyt lapset ovat 15, 16, 18 ja 20 eivätkä halua nähdä toisia isovanhempiaan koskaan. Joskus he pyytelevät lapsia kylään kun tarvitsevat apua, mutta se juna meni jo. He saavat meidän puolesta palkata itselleen tarpeen vaatiessa apua, vaikka siihen tuskin heillä on oikeasti varaa. Välillä se vähän säälittää, mutta joskus sanoin heille että nauttikoot nyt siitä omasta rauhasta mitä silloin kaipailivat. Toisten isovanhempien luona sekä me, että lapset käyvät kukin viikottain ja auttavat paljon arkisissa asioissa kuten kaupassa käynneissä ja siivoiluissa ym.
Näin juuri, oikein meni!
Kyllä, saavat olla rauhassa isovanhemmat. Tuommoinen penikialauma olisikåynyt kenen tahansa voimille. Oikein teitte.
Kyllä se kävi meidänkin voimille kun lapset olivat alle kouluikäisiä. Siksi olikin mukava kun miehen vanhemmat auttoivat arkipäiväisissäkin jutuissa. Omat vanhempani olivat silloin vielä hyvässä kunnossa, emmekä koskaan pyytäneet hoitamaan kaikkia lapsia kerralla. Mutta nyt sitten saavat nauttia siitä omasta rauhastaan. Heitä vaan ärsyttää että joutuvat nyt maksamaan kaikesta avusta.
Vierailija kirjoitti:
Just luki lehdessä että keskimääräinen perintö on 20 000e. En nyt sillä lähtisi kiristämään ;)
Tuota pienemmälläkin perinnöllä kiristetään, ja ahkerasti ja usein!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan älytöntä käytöstä isovanhemmilta. Itse he siinä menettävät enemmän kuin te.
Olen itsekin ollut vähän vastaavassa tilanteessa, ja kyllä se vaivaa. Sitä odottaa että voisi tuntea sen onnen kun omat vanhemmat on todella iloisia lapsenlapsesta, ja se harmittaa kun sitä ei saa kokea. Saa tuosta olla katkera. Mutta helpommalla selviää mitä nopeammin siitä pääsee yli.
Meillä perinnöllä jatkuvasti kiristäneet, uhkailleet ja manipuloineet isovanhemmat saavat nyt nauttia loppuelämänsä ilman mitään yhteyttä lapsiin ja lapsenlapsiin. Varmaan sitä halusivatkin, mutta sanoisin että meillekin tämä on win-lopputulos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo. Nää on monesti vaikeita juttuja. Meillä ei perinnöllä uhkailu liittyi ihan muuhun (ei lapsenlapsiin, vaan siihen että yrittivät pakottaa tottelemaan, ja kuuliaisesti joka käskystä hyppäämään heidän komennon mukaan). Kun loppuviimein kieltäydyin napakasti niin oikeasti nuo teki sen että marssivat samantien tekemään testamentin jossa mut suljettiin pois. Välit siinä meni ja ne on olleet vuosia jo poikki.
Tein silti oikean päätöksen ja vaikka se maksoi perinnön niin silti tekisin saman uudestaan.
Vierailija kirjoitti:
Ihan älytöntä käytöstä isovanhemmilta. Itse he siinä menettävät enemmän kuin te.
Olen itsekin ollut vähän vastaavassa tilanteessa, ja kyllä se vaivaa. Sitä odottaa että voisi tuntea sen onnen kun omat vanhemmat on todella iloisia lapsenlapsesta, ja se harmittaa kun sitä ei saa kokea. Saa tuosta olla katkera. Mutta helpommalla selviää mitä nopeammin siitä pääsee yli.
Ei ne koe menettävänsä mitään. Kun ei ne tiedä mitä on rakastaa lapsenlasta. Niiden mielestä lapsenlapset on ventovieraat räkänokkakakarat, näin oma äitini ilmaisi asian mulle…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tullut mieleenkään noin pientä vauvaa hoidattaa mummoilla aikoinaan.
Isompina ois ollu kiva, jos oisivat joskus auttaneet.
Sisko kyllä työnsi kesälomiksi lapsensa mummille, että sai ryypätä.
Minulla on veljiä, jotka oli mustasukkaisia mummin ajankäytöstä.
Mummin ei ois saanut hoitaa koirianikaan, kun lähdin reissuun lasten kanssa.
Toinen veli kyseli, että joutuko mummi hoitamaan lapsiani ja toinen veli myös soitti mummun perään ja minulle.
Voi siis johtua kateellisten sisarten painostuksestakin.
En kyllä omille lapsille voisi ikinä tehdä noin, mutta nuo isovanhemmat voi tehdä sen helposti!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos vauva on syntynyt kesällä, lapsi on n. 7kk ja isovanhemmat ovat auttaneet n. kerran kuukaudessa eli n. 7x.
Jos kysymys on terveistä vanhemmista ja vauvasta, mihin ihmeeseen tarvitsette apua?
Meillä 3v ja 6kk, niin ihan hyvin ollaan miehen kanssa selvitty, kun isovanhemmat asuvat 300km ja toiset 500km päässä.
Eikä tulisi edes mieleen jättää vauvaikäistä vieraiden hoidettavaksi.Mitali tulee postissa!
Ohis, mutta ei kuullosta ihan normaalilta, jos tervettä puolivuotiasta tarvitaan 6 aikuista hoitamaan vauvaa.
Suurin osa hoitaa lapsensa itse, kun harvoin isovanhemmat asuvat edes samassa kaupungissa, kun on opiskelun ja työnperässä on jouduttu lähtemään. Näin ainakin omassa tuttava- ja ystäväpiirissä. Ja ihan vielä ongelmitta.
Oikeastaan ap ja moni muu tarkoittaa sitä että VÄLITTÄMISEN puute tuntuu pahalle. Ei niinkään hoitoavun. Olen itse samassa tilanteessa eli kummatkaan isovanhemmat ei mitenkään auta eikä osallistu elämäämme ja ovat juurikin sanoneet että vaikka mikä tulisi, emme auta, omillanne olet.
Se kylmyys ja piittaamattomuus on se joka satuttaa. Ja se raskas tunne, sanoisin jopa pelko, siltä että jos hätä tulee ei mistään saa apua ja kaikki tilanteet pitää taistella itse.
Jos olisi edes joskus apua tarjolla - esim just hätätilanteessa - niin siitä tulee turvallinen olo ja tietty varmuuden tunne. Nyt kun on tieto että edes elämän ja kuoleman hädässä et apua saa, niin siitä tulee turvaton olo.
Tästä tässä kaikessa on kyse, ei niinkään siitä että tarvisi sitä hoitamisapua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ottamatta kantaa muuhun, niin pakko sanoa sen verran, että on kyllä suorastaan sairasta, jos ei omaa lastaan auta edes hätätilanteessa. Kun noita lapsiani tuossa katson, niin ei tulisi mieleenkään, että hoidetaan, huolehditaan ja tuetaan mutta kun 18 vuotta tulee täyteen, niin se on sitten siinä. Niin kuin ihan totaalisesti, oli tilanne mikä tahansa.
Ei tuo ole normaalia käytöstä, sama se mihin (muka) periaatteeseen sen verhoaa. Oikeastaan vielä pelottavampaa, että joku pitää tuollaista jonain periaatteenaan, että hädässä olevia läheisiäni en auta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No isovanhemmat varmasti myös ymmärtävät että sitten oikeasti on vanhuudenpäivillä turha tulla pyytämään apua. Ei se homma niin mene, että auttaminen on yksipuolista. Itse kyllä auttaisin mielelläni omia vanhempiani vaikka asumaan omassa kodissaan mahdollisimman pitkään jos hekin olisivat minua auttaneet ruuhkavuosina arjessani. Mutta kun heilläkin oli näitä periaatepäätöksiä ettei edes hädässä auteta omaa lasta ja lapsenlapsia niin minullakin on sitten periaatepäätös etten auta heitä kun sen aika koittaa. Tiedän 100% varmuudella että siinä vaiheessa alkavat marttyyreiksi kun pitää muuttaa palvelukotiin mutta eipä ole heillä sitten muuta vaihtoehtoa.
Ne just ei ymmärrä. Oma narsisti vanhempani joka ei koskaan ole auttanut ja aina vain vaatinut muita auttamaan itseään, ilmoitti jo että hän ei sitten laitokseen mene vaan lapset saavat hoitaa koska ovat sen velkaa.
Velkaa mistä? Surkeasta lapsuudesta ilmeisesti.
Jos hän ajattelee niin, että te lapset olette velkaa siitä, että on teidät synnyttänyt ja antanut teille elämän ja hoitanut lapsena. Itse en näin ajattele äitinä, vaan aion järjestää vanhuuteni hoidon säästöjeni turvin jos yhteiskunta ei auta ja lapsiani en vaivaa.
Saakelin jeesustelijat "ei tullut mieleenkään hoidattaa pientä vauvaa muilla, mihin yhden lapsen kanssa ikinä hoitajaa tarvitsee??"
Jos teillä ei ole mitään muuta elämää kuin vauva niin ok, mutta toisilla voi olla tarve tehdä pieni hetki muutakin. Voi olla että vanhempi haluaa käydä kaikessa rauhassa lääkärillä, tai -hui kauheaa- vaikka kampaajalla tai vaateostoksilla. Ja miksi toinen vanhempi ei hoida, no hän on vaikka töissä päivät. Ette ole saamassa mitään palkintoa siitä ettei teille tulisi mieleenkään jättää vauvaa kahdeksi tunniksi hoitoon! Moni haluaa satunnaisesti apua jos sitä vaan on saatavilla, vaikka kuinka olisi ihana ja helppo vauva.
Alue: Aihe vapaa
Mitali tulee postissa!