Yksinhuoltajan masennus

[quote author="Vierailija" time="23.06.2015 klo 19:53"]

No luulenpa että meitä on aika monta jotka samanlaisen "virheen"ovat tehneet. Mistä sitä apua kannattaisi lähteä hakemaan,

[/quote]

Mitäpä luulet? Olisiko terveysala mitään?

Up

[quote author="Vierailija" time="23.06.2015 klo 20:47"]Up
[/quote]

Samis

Diagnoosi löytyy? Tuskin. Narsistit eivät hakeudu hoitoon, koska heissä ei ole mitään vikaa. Diagnoosi ei varmasti ole oikeudellisesti pätevä.

Soita alueesi sosiaaliohjaajalle. Sosiaaliohjaus on maksutonta ja he tekevät myös kotikäyntejä. Yhdessä sitten pohditte, että millaista apua sinä tarvitset omasta mielestäsi ja hän ohjaa sinut oikeiden palveluiden piiriin.

Kyllä mä luulen että terapia tuossa tilanteessa auttais. Ehkä jostain (spr?) löytyis myös vapaaehtoinen, kuka vois vaikka kerran viikossa tulla kotiisi kattomaan mitä vois tehdä ja mitä kuuluu, ihan siitä ilosta.
Itse sain akuuttitilanteessa korvaamattoman avun kriisikeskuksesta. (En tiedä onko niitä joka paikkakunnalla, jos on niin pitäisi löytyä puhelinluettelosta.) Ei ainakaan omalla kohdalla haitannut mitään että itkin siellä. Sain henkistä tukea sieltä tilanteessa jossa kukaan muu ei ymmärtänyt. Kyllä sinä selviät, pahin on jo ohi, nyt kannattaa auttaa itseä eteenpäin! Halaus ja tsemppiä!

[quote author="Vierailija" time="23.06.2015 klo 19:30"]

Ot On todella kummallista miten jotkut miehet muuttuvat/sairastuvat lapsen syntymän jälkeen. Valitaan ensin puoliso. Seurustellaan riittävän pitkään jotta toisen varmasti tuntee. Tehdään lapsi ja pam.. Mies on mustasukkainen hakkaaja, narsisti, pettäjä tai joku muu hirvitys.

[/quote]

Tiesitkö, että lapsuuden traumat aktivoituvat, kun itsestä pitäisi tulla hoivaaja...?

Kaikista siihen ei ole. Ei voi varmaksi koskaan tietää, millainen vanhempana kumppanista tulee.

Ja siksi toisekseen, kukaan tervejärkinen ei kirjoita väsyneelle, yksinhuoltajalle mitään noin törkeää, kuin sinä nyt. Luuletko sinä, että tuo kirjoitus auttaa vaikeassa elämäntilanteessa elävää? Luuletko olevasi nyt ihmisenä parempi, kun pääset oikein lyömään lyötyä? Kyllä pitkissäkin parisuhteissa tapahtuu ikäviä asioita, kuten pettämisiä, jopa murhia vrt. pahimmat perheväkivaltaan liittyvät rikokset.

Jospa aloittaisit nyt ihan siitä, että kehität vähän empatiakykyäsi. Sinullekin voi elämäsi aikana tulla vielä vastaan jotain sellaista, mitä voi olla vaikea sietää. 

Ap: Hanki itsellesi keskusteluapua, esimerkiksi soita neuvolaan ja pyydä lähete neuvolapsykologille. Sinulla on myös mahdollisuus saada kotiapua sieltä kautta. Lapsellasi on sinut ja on tärkeää, että pidät huolta itsestäsi.

Hankkiudu eroryhmään, esimerkiksi pienperheyhdistyksen kautta. Voit saada vertaistukea sieltä.

Tsemppiä, sä selviät!

Sinun on ehdottomasti haettava apua...lapsesi vuoksi.
Puhut nyt vain itsestäsi, mutta myös lapsellasi on kriisi. Hän ei näe isäänsä enää kuten ennen, mutta ei myöskään sinua, koska on hoidossa.
Pyydä isovanhempia sinun luoksesi avuksi, jotta lapsen ei tarvitse olla erossa sinusta.

Up

Yksi asia kerrallaan, kaikkea kun ei voi hoitaa yhtä aikaa. Ensin hoidat itsellesi keskusteluyhteyden johonkin luotettavaan, jonka kanssa voit yhdessä suunnitella asioitasi. Näin olo ei ole niin yksinäinen. Itselläni ei ole vastaava tilanne, mutta koen itseni yksinäiseksi. Päivät puuhaan lasten kanssa, töitä etsin ja tuskailen, kuinka helv....ssä saan kaiken sopimaan yhteen. Yritän tehdä myös noin: yksi asia kerrallaan, vaikka todella tuntuu kaiken kaatuvan päälle. Lasten takia en näin anna kuitenkaan tapahtua. Ja sen haluan vielä sanoa, että Sä selviät tästä ajan kanssa! Usko vaan!

Ot
On todella kummallista miten jotkut miehet muuttuvat/sairastuvat lapsen syntymän jälkeen.
Valitaan ensin puoliso. Seurustellaan riittävän pitkään jotta toisen varmasti tuntee. Tehdään lapsi ja pam..
Mies on mustasukkainen hakkaaja, narsisti, pettäjä tai joku muu hirvitys.

Kaikesta huolimatta olisi hyvä uskaltaa hakea apua, mutta ei ehkä kannata kertoa ihan noin tarkkaan syömisistään... yms.

Kiitos kaikille vastauksista. Lämmittivät sydäntä. Taas yksi uneton yö edessä... Tätä oli upattu paljon, onko kohtalotovereita?
.
Ja mitä tuohon narsismiin tulee, tiedän että se on nykyään joku muotisana, mutta enpä minä sitä turhaan käytä. Mies oli hoidossa m1 lähetteellä. Siinä sitten puhuttiin molemmat yhdessä ja erikseen tohtorin kanssa ja hän tajusi heti taudin kuvan.
.
Onko kellään kokemusta unilääkkeistä, nyt jo kolmas yö kun ei saa nukuttua, päivisin sitten torkahtelee koiran unta.
Olen ollut niitä vastaan kun ei koskaan tiedö herääkö lapsi yöllä, ja heräänkö minä.

Mies otti tänään yhteyttä, ja oli kuin mitään ei olisi sattunut. Ei pyytänyt anteeksi edes lyömistään. Tuntuu kuin kaikki alkaisi taas alusta, sama helvetti.
Voi kumpa saisin voimia tehdä tästä lopun.
(en siis itsestäni, vaan tästä tilanteesta)
Ap.

[quote author="Vierailija" time="23.06.2015 klo 19:30"]Ot
On todella kummallista miten jotkut miehet muuttuvat/sairastuvat lapsen syntymän jälkeen.
Valitaan ensin puoliso. Seurustellaan riittävän pitkään jotta toisen varmasti tuntee. Tehdään lapsi ja pam..
Mies on mustasukkainen hakkaaja, narsisti, pettäjä tai joku muu hirvitys.
[/quote]
Et tiedä taustojamme, et miehen sairaskertomusta yms.
Ikävä tarina, nainen yrittää rakastaa sairaan miehen ehjäksi. Tulee lapsi, nainen rakastaa luonnollisesti lasta enemmän kuin miestään. On vaan lähdettävä.

[quote author="Vierailija" time="23.06.2015 klo 19:25"]Olen vähän alle 2-vuotiaan tytön yksinhuoltaja. Ero narsisti miehestä (diagnoosi löytyy hoxhox!) romutti minut täysin. Tuska on kamala,joka päivä pyörii mielessä miten hän tuhosi elämääni, hylkäsi lapsensa.
Luulen että olen masentunut. Tapaus on vielä tuore, ja tulee jatkumaan varmasti pitkään tulehtuneena, miehen luonteen tuntien. Olen syönyt viikon aikana 2 mikropitsaa, käynyt suihkussa kerran, imuriin en ole tarttunut kertaakaan. Tyttö on ollut tavallista enemmän päivisin hoidossa isovanhemmilla.
En vaan jaksa, en saa aikaiseksi nousta sohvalta ja lopettaa pillitystä. Lapsen hygieniasta ja ruokailusta huolehdin kuitenkin hyvin, itsestäni en lainkaan.
.

Ongelmani on,etten uskalla hakea apua. Pelkään että minut leimataan masentuneeksi, joka ei pysty huolehtimaan lapsestaan.
.
Tarvitsen apua, mutta en uskalla pyytää.
[/quote]

Miksi teit lapsen narsisti diagnoosin saaneen miehen kanssa lapsen?
Koska rasismi?,onx mamu?

[quote author="Vierailija" time="24.06.2015 klo 01:33"][quote author="Vierailija" time="23.06.2015 klo 19:25"]Olen vähän alle 2-vuotiaan tytön yksinhuoltaja. Ero narsisti miehestä (diagnoosi löytyy hoxhox!) romutti minut täysin. Tuska on kamala,joka päivä pyörii mielessä miten hän tuhosi elämääni, hylkäsi lapsensa.
Luulen että olen masentunut. Tapaus on vielä tuore, ja tulee jatkumaan varmasti pitkään tulehtuneena, miehen luonteen tuntien. Olen syönyt viikon aikana 2 mikropitsaa, käynyt suihkussa kerran, imuriin en ole tarttunut kertaakaan. Tyttö on ollut tavallista enemmän päivisin hoidossa isovanhemmilla.
En vaan jaksa, en saa aikaiseksi nousta sohvalta ja lopettaa pillitystä. Lapsen hygieniasta ja ruokailusta huolehdin kuitenkin hyvin, itsestäni en lainkaan.
.

Ongelmani on,etten uskalla hakea apua. Pelkään että minut leimataan masentuneeksi, joka ei pysty huolehtimaan lapsestaan.
.
Tarvitsen apua, mutta en uskalla pyytää.
[/quote]

Miksi teit lapsen narsisti diagnoosin saaneen miehen kanssa lapsen?
Koska rasismi?,onx mamu?
[/quote]
Ei ole mamu. Supisuomalainen henkeen ja vereen. Aika tyhmö kysymys tuo miksi. Koska rakastin. (rakastan edelleen). Noin puolessa välissö raskautta mies muuttui täysin, tajusi varmaan että nyt on vastuuta tulossa. Sitten alkoi tulla mielenterveysongelmia ja hän hakeutui vapaaehtoisesti psykiatriselle. Siellähän se selvisi. En ollut ennen edes tiennyt mitö kyseinen termi tarkoittaa, usein kuullut kun hän kutsui exäänsä sellaiseksi.
.
En todellakaan suunnitellut elämäni menevän näin.En suunnitellut saavani lasta sellaisen ihmisen kanssa mikä hänestä tuli. Vaan sellaisen mikä hän oli.
Ap

[quote author="Vierailija" time="24.06.2015 klo 01:27"]Kiitos kaikille vastauksista. Lämmittivät sydäntä. Taas yksi uneton yö edessä... Tätä oli upattu paljon, onko kohtalotovereita?
.
Ja mitä tuohon narsismiin tulee, tiedän että se on nykyään joku muotisana, mutta enpä minä sitä turhaan käytä. Mies oli hoidossa m1 lähetteellä. Siinä sitten puhuttiin molemmat yhdessä ja erikseen tohtorin kanssa ja hän tajusi heti taudin kuvan.
.
Onko kellään kokemusta unilääkkeistä, nyt jo kolmas yö kun ei saa nukuttua, päivisin sitten torkahtelee koiran unta.
Olen ollut niitä vastaan kun ei koskaan tiedö herääkö lapsi yöllä, ja heräänkö minä.

Mies otti tänään yhteyttä, ja oli kuin mitään ei olisi sattunut. Ei pyytänyt anteeksi edes lyömistään. Tuntuu kuin kaikki alkaisi taas alusta, sama helvetti.
Voi kumpa saisin voimia tehdä tästä lopun.
(en siis itsestäni, vaan tästä tilanteesta)
Ap.

[/quote]
Unilääkkeitä en suosittele, koska on noin pieni muksu. Ne tuppaa vaikuttamaan vielä päivälläkin, on tokkurainen ja vetämätön olo. Mutta täällä aina kovasti mainostetaan melatoniinia, mikä kuulemma on suht tehokasta ja siitä ei käsittääkseni tule samanlaisia vaikutuksia kuin unilääkkeistä. Apteekista saa mietoa ilman reseptiä ja vahvempaa lääkäriltä.

[quote author="Vierailija" time="23.06.2015 klo 19:38"][quote author="Vierailija" time="23.06.2015 klo 19:30"]Ot
On todella kummallista miten jotkut miehet muuttuvat/sairastuvat lapsen syntymän jälkeen.
Valitaan ensin puoliso. Seurustellaan riittävän pitkään jotta toisen varmasti tuntee. Tehdään lapsi ja pam..
Mies on mustasukkainen hakkaaja, narsisti, pettäjä tai joku muu hirvitys.
[/quote]
Et tiedä taustojamme, et miehen sairaskertomusta yms.
Ikävä tarina, nainen yrittää rakastaa sairaan miehen ehjäksi. Tulee lapsi, nainen rakastaa luonnollisesti lasta enemmän kuin miestään. On vaan lähdettävä.
[/quote]

Kuka tekee sairaan miehen kanssa lapsen???

Ei lapsi ole mikään koira tai pehmolelu. Lapsi on ihan oikea ihminen.

No luulenpa että meitä on aika monta jotka samanlaisen "virheen"ovat tehneet. Mistä sitä apua kannattaisi lähteä hakemaan,

Up