Pahinta yksinäisyydessä on

Yksin elämisessä ja yksinäisyydessä on paljon asoita, joita nyt parisuhteessa kaipaan. Täydellinen oma rauha. Saa mennä ja tulla niinkuin huvittaa, eikä tarvitse tilittää niistä kenellekään. Parisuhteessa on kuitenkin aina jotenkin huomioitava se toinen, että ihan pellossa ei voi elää. Ja yhtä hyvin parisuhteessakin voi olla yksinäinen.

[quote author="Vierailija" time="24.06.2015 klo 10:56"]

Yksin elämisessä ja yksinäisyydessä on paljon asoita, joita nyt parisuhteessa kaipaan. Täydellinen oma rauha. Saa mennä ja tulla niinkuin huvittaa, eikä tarvitse tilittää niistä kenellekään. Parisuhteessa on kuitenkin aina jotenkin huomioitava se toinen, että ihan pellossa ei voi elää. Ja yhtä hyvin parisuhteessakin voi olla yksinäinen.

[/quote]

Yksin oleminen ja yksinäisyys ovat hieman eri asioita. Minäkin tykkään välillä olla yksin ja pidän yksin asumisen vapaudesta mutta se kun ei ole ketään muuta jolle soittaa kuin äiti on todella kamalaa. 

[quote author="Vierailija" time="23.06.2015 klo 11:39"]

Miksi pitäisi "kelvata" jollekin? Minä olen ikäni ollut outo lintu josta ihmiset ei ole pitäneet. Mutta en minä ajattele että minun täytyisikään kelvata kellekään. Minulla on oma arvoni juuri tälaisenani, eikä sitä arvoa määritä todellakaan se pitääkö ihmiset minusta vai ei.

[/quote]

Minäkin olen aina touhuillut itekseni, kun ei muita kiinnosta mun kiinnostuksenkohteet enkä osaa oikein sopivia kavereita löytää. Mutta se ei poista sitä, ettenkö haluaisi löytää ihmistä, joka olisi yhtä innostunut asioista ja jonka kanssa voisin jakaa tekemisiä ja ajatuksia,muistella ja suunnitella. Enkä tarkoita nyt puolisoa vaan ihan ketä vaan! Jaettu ilo on kaksinkertainen ilo.

[quote author="Vierailija" time="24.06.2015 klo 10:43"]

yksinäisyys on niin monimutkainen juttu.

ihminen voi olla yksinäinen parisuhteesa ja kavereidenkin kanssa. Jos riittävää keskustelu ja tunneyhteyttä ei ole.

toisaalta yksin eläväkin voi olla ihan onnellinen ja ei-yksinäinen.

Minusta oman elämän riittävä aktiivisuus jotenkin poistaa minulta yksinäisyyttä. se on aika hassua, vaikka tekeminen ei edes olisi edes kovin sosiaalista.

[/quote]

Tämä on totta! Olen parisuhteessa, mutta vuosi vuodelta yksinäisempi, kun tajuan, miten erilaiset ajatusmaailmat, kiinnostuksenkohteet ja toimintamallit meillä miehen kanssa on. Siinä jotenkin tuntee itsensä superyksinäiseksi, kun jakaa päivittäin elämänsä sellaisen ihmisen kanssa. Nuorena en sitä niin hoksannut, ikä saanut pohtimaan asioita. Kaipaisin edes kavereita, harrastuskavereita.

t. 44

[quote author="Vierailija" time="24.06.2015 klo 10:44"]

[quote author="Vierailija" time="23.06.2015 klo 12:21"]

Pahinta yksinäisyydessä on, että oon jo tottunut siihen

[/quote]

Tää on totta. Mitä enemmän on yksin sitä paremmin siihen tottuu.

Sitä ainoaa tuttavaakaan ei jaksa enää nähdä kun korkeintaan pari kk välein. Joskus mietin, että aloittaisi sosiaalisen harrastuksen mutta en vaan saa aikaan: tiedän etten enää jaksaisi olla senkään vertaa sosiaalinen, kun jo 10-15 minuutin juttelu jonkun kanssa uuvuttaa. 

[/quote]

Itseäni uuvuttaa jo sukulaisten tapaaminenkin. Ei jaksaisi sitä ihmisten läheisyyttä kun muuten on 24/7 aina yksin. Tulee liikaa ärsykkeitä eikä tiedä miten pitäisi olla kun tottunut olemaan niin ettei sitä olemista tai puhumista tarvitse miettiä.