Pahinta yksinäisyydessä on

Up

Tässä ketjussa on monta viestiä, jotka on kuin suoraan omasta elämästä.

Voimia kaikille meille yksinäisille ja meille, jotka koemme itsemme erilaiseksi! Ei menetetä toivoa!

[quote author="Vierailija" time="23.06.2015 klo 12:49"]

[quote author="Vierailija" time="23.06.2015 klo 12:25"]

Täällä on ollut hyviä ajatuksia, tunnistin itsestänikin melkein kaikki. Mulle pahinta yksinäisyydessä on häpeä siitä. Tulee niin mielettömän "paska ihminen" -olo, kun kaikilla on joku ja itsellä ei. Ja ihan oileasti, en mä ole sen kauheampi kuin suurin osa ihmisistä. Perusnätti, itsestäni huolta pitävä, huumorintajuinen. Mä vain jossain kohti putosin pois siitä normaalista linjasta, jossa muut alkaa löytää kumppaneita, perustamaan perheitä jne. Toisaalta myös pelko ja ajatus siitä, ettei mulla ehkä koskaan ole ketään, on aika sietämättömiä.

[/quote]

Tunnistan tuon niin. Itse olen jo alkanut välttelemään muita ihmisiä, varsinkin sukulaisia siksi että tunnen itseni friikiksi. Sisaruksien kanssa ollaan samoista lähtökohdista, aika samannäköiset yms mutta toisilla on ystäviä ja kumppanit ja minulla ei. Mietin mitä ne ja varsinkin niiden puolisot ajattelee eikä tee mieli tavata. Tuntemattomia ihmisiä on paljon mukavampi kohdata.

[/quote]

Nämä osuivat syvälle maaliinsa.

Pidän itseäni ainakin suurimman osan ajasta aivan mukavana seurana ja ystävänä, mutta luulen että kavereden ja sukulaisten käsitykset saattavat olla jotain aivan muuta. Muilla elämäntilanteet muuttuvat normaalin rytmin mukaan, mutta yksi vain yksin taivaltaa. Minut kauemmin tunteneet ihmiset varmasti pitävät minua menetettynä tapauksena, eivätkä jaksa kiinniittää asiaan sen enemmän huomiota. Itse tiedostan poikkeavuuteni jokaisena hetkenä, enkä siis oman mielenterveyteni kannalta enää pahemmin edes hakeudu tilanteisiin, jossa voin vertailua normielämän kanssa tehdä.

Olisi niin paljon mukavampaa vain aloittaa alusta. Tutustua uusiin ihmisiin ilman painolastia menneisyydestä. Ehkä jopa muuttaa elämäsi suuntaa.

Miksi pitäisi "kelvata" jollekin? Minä olen ikäni ollut outo lintu josta ihmiset ei ole pitäneet. Mutta en minä ajattele että minun täytyisikään kelvata kellekään. Minulla on oma arvoni juuri tälaisenani, eikä sitä arvoa määritä todellakaan se pitääkö ihmiset minusta vai ei.

Oisko se tuo sun itsesääli sen verran luotaantyöntävää...

Pahinta on, ettei ole ketään, jonka kanssa jakaa taakkaa (henkistä tai ihan vaan arjen hoitamista) tai iloita riemunaiheista. Jakaa yhteistä perhettä omine arvoineen ja sisäpiirin juttuineen. Kukaan ei huolestu puolestasi tai ole ylpeä saavutuksistasi. Kukaan ei pidä kädestä, kun pelottaa. 

[quote author="Vierailija" time="23.06.2015 klo 11:40"]

Oisko se tuo sun itsesääli sen verran luotaantyöntävää...

[/quote]

Unohtui terkuin kiusaaja

Mulle pahinta on se ettei saa mistään koskaan palautetta. On vain välinpitämätöntä, kuin ilmaa. Aivan sama onko hienosti pukeutunut vai verkkarit, onko kotona kaikki tip top vai lattioilla lantaa.

[quote author="Vierailija" time="23.06.2015 klo 11:41"]

Pahinta on, ettei ole ketään, jonka kanssa jakaa taakkaa (henkistä tai ihan vaan arjen hoitamista) tai iloita riemunaiheista. Jakaa yhteistä perhettä omine arvoineen ja sisäpiirin juttuineen. Kukaan ei huolestu puolestasi tai ole ylpeä saavutuksistasi. Kukaan ei pidä kädestä, kun pelottaa. 

[/quote]

Jep, yksin eläminen on monella tapaa henkisesti vaativampi tie kuin tavanomaisempi elämä ihmisten keskellä. Useimmat voivat siihen kuitenkin oppia, ja siitä voi sen kautta tulla valtava vahvuus ihmiselle. Kun on kohdannut ne pelkonsa ja ahdistuksensa  ja kaikki syvimmät syöverit yksin, on missään aika vähän enää pelättävää. 

On toki niinkin että osa ihmisistä kaipaisi vaan jotain ulkopuolista apua. Jos sitä ei saa läheisiltä, sitä kannattaa hakea ammattikuuntelijoilta ja auttajilta. Mutta se on paljon turhaa kärsimystä aiheuttava yhteiskunnan aivopesu, että ihmisen pitäisi kelvata jollekin pahuksen laumalle voidakseen olla onnellinen ja täysi ihminen. Kun siitä uskomuksesta pääsee, yksin on ihan mukavaa olla.

t. 2

[quote author="Vierailija" time="23.06.2015 klo 11:43"]

Mulle pahinta on se ettei saa mistään koskaan palautetta. On vain välinpitämätöntä, kuin ilmaa. Aivan sama onko hienosti pukeutunut vai verkkarit, onko kotona kaikki tip top vai lattioilla lantaa.

[/quote]

Tämä on se tunne, joka on minua kalvanut viime viikolla ja tällä viikolla (varmaan juhannuskriisi...), mutta en olisi osannut pukea sitä noin hyvin sanoiksi. 

[quote author="Vierailija" time="23.06.2015 klo 11:43"]

Mulle pahinta on se ettei saa mistään koskaan palautetta. On vain välinpitämätöntä, kuin ilmaa. Aivan sama onko hienosti pukeutunut vai verkkarit, onko kotona kaikki tip top vai lattioilla lantaa.

[/quote]

Itseltäänhän sitä palautetta saa. Kyllä minä ainakin nautin siitä kun kotona on kaunista ja tip top, ja myös siitä jos itse laittaudun tyylikkäisiin vaatteisiin ja näytän mielestäni hyvältä.

t. 2

[quote author="Vierailija" time="23.06.2015 klo 11:47"]

[quote author="Vierailija" time="23.06.2015 klo 11:41"]

Pahinta on, ettei ole ketään, jonka kanssa jakaa taakkaa (henkistä tai ihan vaan arjen hoitamista) tai iloita riemunaiheista. Jakaa yhteistä perhettä omine arvoineen ja sisäpiirin juttuineen. Kukaan ei huolestu puolestasi tai ole ylpeä saavutuksistasi. Kukaan ei pidä kädestä, kun pelottaa. 

[/quote]

Jep, yksin eläminen on monella tapaa henkisesti vaativampi tie kuin tavanomaisempi elämä ihmisten keskellä. Useimmat voivat siihen kuitenkin oppia, ja siitä voi sen kautta tulla valtava vahvuus ihmiselle. Kun on kohdannut ne pelkonsa ja ahdistuksensa  ja kaikki syvimmät syöverit yksin, on missään aika vähän enää pelättävää. 

On toki niinkin että osa ihmisistä kaipaisi vaan jotain ulkopuolista apua. Jos sitä ei saa läheisiltä, sitä kannattaa hakea ammattikuuntelijoilta ja auttajilta. Mutta se on paljon turhaa kärsimystä aiheuttava yhteiskunnan aivopesu, että ihmisen pitäisi kelvata jollekin pahuksen laumalle voidakseen olla onnellinen ja täysi ihminen. Kun siitä uskomuksesta pääsee, yksin on ihan mukavaa olla.

t. 2

[/quote]

Kaikki ihmiset eivät nyt vaan ole onnellisia yksinäisinä. Kaikki eivät vaan halua viettää koko elämäänsä ypöyksin. Ei siinä ole kyse mistään "uskomuksesta kelvata jollekin pahuksen laumalle". Hienoa että sinä olet löytänyt onnesi. Kaikki eivät kuitenkaan halua elämältään samoja asioita ja kokemuksia kuin sinä.

[quote author="Vierailija" time="23.06.2015 klo 11:49"]

[quote author="Vierailija" time="23.06.2015 klo 11:43"]

Mulle pahinta on se ettei saa mistään koskaan palautetta. On vain välinpitämätöntä, kuin ilmaa. Aivan sama onko hienosti pukeutunut vai verkkarit, onko kotona kaikki tip top vai lattioilla lantaa.

[/quote]

Itseltäänhän sitä palautetta saa. Kyllä minä ainakin nautin siitä kun kotona on kaunista ja tip top, ja myös siitä jos itse laittaudun tyylikkäisiin vaatteisiin ja näytän mielestäni hyvältä.

t. 2

[/quote]

Sulle tää asia on näköjään niin selvä että vähän ihmettelen mitä teet tässä ketjussa. 

Pahinta, kun en ole osa mitään yhteisöä. Työkyvyttömällä ei ole työyhteisöä, vanhalla piialla ei ole  perheyhteisöä/kumppania, köyhällä ei ole harrastusyhteisöä jne. Kun kaikki nuo osuvat kohdalle -> bingo, surullinen sellainen.

[quote author="Vierailija" time="23.06.2015 klo 11:41"]

Pahinta on, ettei ole ketään, jonka kanssa jakaa taakkaa (henkistä tai ihan vaan arjen hoitamista) tai iloita riemunaiheista. Jakaa yhteistä perhettä omine arvoineen ja sisäpiirin juttuineen. Kukaan ei huolestu puolestasi tai ole ylpeä saavutuksistasi. Kukaan ei pidä kädestä, kun pelottaa. 

[/quote]

Nuo ovat tosiaan yksinäisyyden raskaita puolia. Nin tuttua. Minulla ei ole syynä se, etten esimerkiksi kumppania olisi saanut, ei, jotenkin vain en löytänyt sellaista, jonka olisin halunnut. Jos nyt olisin nuorempi, olisin tehnyt jonkinlaisen lastensaantisopimuksen jonkun kunnollisen isätyypin miehen kansssa. 

[quote author="Vierailija" time="23.06.2015 klo 11:53"]

[quote author="Vierailija" time="23.06.2015 klo 11:47"]

[quote author="Vierailija" time="23.06.2015 klo 11:41"]

Pahinta on, ettei ole ketään, jonka kanssa jakaa taakkaa (henkistä tai ihan vaan arjen hoitamista) tai iloita riemunaiheista. Jakaa yhteistä perhettä omine arvoineen ja sisäpiirin juttuineen. Kukaan ei huolestu puolestasi tai ole ylpeä saavutuksistasi. Kukaan ei pidä kädestä, kun pelottaa. 

[/quote]

Jep, yksin eläminen on monella tapaa henkisesti vaativampi tie kuin tavanomaisempi elämä ihmisten keskellä. Useimmat voivat siihen kuitenkin oppia, ja siitä voi sen kautta tulla valtava vahvuus ihmiselle. Kun on kohdannut ne pelkonsa ja ahdistuksensa  ja kaikki syvimmät syöverit yksin, on missään aika vähän enää pelättävää. 

On toki niinkin että osa ihmisistä kaipaisi vaan jotain ulkopuolista apua. Jos sitä ei saa läheisiltä, sitä kannattaa hakea ammattikuuntelijoilta ja auttajilta. Mutta se on paljon turhaa kärsimystä aiheuttava yhteiskunnan aivopesu, että ihmisen pitäisi kelvata jollekin pahuksen laumalle voidakseen olla onnellinen ja täysi ihminen. Kun siitä uskomuksesta pääsee, yksin on ihan mukavaa olla.

t. 2

[/quote]

Kaikki ihmiset eivät nyt vaan ole onnellisia yksinäisinä. Kaikki eivät vaan halua viettää koko elämäänsä ypöyksin. Ei siinä ole kyse mistään "uskomuksesta kelvata jollekin pahuksen laumalle". Hienoa että sinä olet löytänyt onnesi. Kaikki eivät kuitenkaan halua elämältään samoja asioita ja kokemuksia kuin sinä.

[/quote]

Tiedän sen. Niiden jotka eivät halua olla yksin ja jotka voivat asialle jotain, kannattaa toki lähteä ja etsiä sitä ihmisseuraa. 

Mutta kaikki eivät voi sille mitään että ovat yksin. Vaikka he kuinka yrittäisivät kelvata ihmisille kaikin tavoin ja hakeutua heidän seuraansa, ihmiset hylkivät ja vieroksuvat heitä. Tämä on omakin historiani. Minä jopa yritin muuttaa itseäni että kelpaisin ihmisille, olisin tehnyt mitä vaan, vaikka myynyt sieluni että joku pitäisi minusta. Vaan en kelvannut koskaan. Vasta lähempänä 40 vuoden ikää havahduin siihen, että mitä ihmettä minä tässä märisen ja suren, kun mulla ei oikeasti ole mitään hätää, ellen itse omalla ajatusten pyörittelylläni sitä itselleni luo. 

Siis jos voi tehdä yksinäisyydelle jotain, kannattaa tehdä. Jos ei voi, parempi vaan hyväksyä asia ja sopeutua kuin jatkaa valittamista.

Ulkopuolisen palautteesta voi peilata itseään toisten silmin. Sitä alkaa katsoa vähän kieroon helposti, jos on vain itse oma peilinsä. Sitä voi myös asettaa ihan kohtuuttoman ankaria tavoitteita tai toisaalta antaa mennä vaan ja haudata itsensä kakkaan. 

[quote author="Vierailija" time="23.06.2015 klo 11:55"]

[quote author="Vierailija" time="23.06.2015 klo 11:49"]

[quote author="Vierailija" time="23.06.2015 klo 11:43"]

Mulle pahinta on se ettei saa mistään koskaan palautetta. On vain välinpitämätöntä, kuin ilmaa. Aivan sama onko hienosti pukeutunut vai verkkarit, onko kotona kaikki tip top vai lattioilla lantaa.

[/quote]

Itseltäänhän sitä palautetta saa. Kyllä minä ainakin nautin siitä kun kotona on kaunista ja tip top, ja myös siitä jos itse laittaudun tyylikkäisiin vaatteisiin ja näytän mielestäni hyvältä.

t. 2

[/quote]

Sulle tää asia on näköjään niin selvä että vähän ihmettelen mitä teet tässä ketjussa. 

[/quote]

Ei  ole ollut minulle selvää aina. 35 ekaa vuotta elämästäni olin ihan samassa valituskuorossa kuin useimmat yksinäiset, säälimässä itseäni kun olen niin yksin ja surkea.

Minulla on 'vain' ystäviä. Sinänsä ihan hyvä juttu ja olen onnellinen ystävistäni. Mutta ei ole ketään, jonka olisi pakko olla tekemisissä kanssani (vanhemmat, sisarukset, puoliso, lapset, työkaverit, pomo) ja se tuo kyllä tiettyä irrallisuutta ja turvattomuutta sekä ihan arjen haasteita siitä, että kaikki on omien voimien ja harteiden varassa.

[quote author="Vierailija" time="23.06.2015 klo 11:57"]

[quote author="Vierailija" time="23.06.2015 klo 11:41"]

Pahinta on, ettei ole ketään, jonka kanssa jakaa taakkaa (henkistä tai ihan vaan arjen hoitamista) tai iloita riemunaiheista. Jakaa yhteistä perhettä omine arvoineen ja sisäpiirin juttuineen. Kukaan ei huolestu puolestasi tai ole ylpeä saavutuksistasi. Kukaan ei pidä kädestä, kun pelottaa. 

[/quote]

Nuo ovat tosiaan yksinäisyyden raskaita puolia. Nin tuttua. Minulla ei ole syynä se, etten esimerkiksi kumppania olisi saanut, ei, jotenkin vain en löytänyt sellaista, jonka olisin halunnut. Jos nyt olisin nuorempi, olisin tehnyt jonkinlaisen lastensaantisopimuksen jonkun kunnollisen isätyypin miehen kansssa. 

[/quote]

Minä taas olen onnellinen, ettei minulla ole lasta tässä yksinäisessä kuplassa. Lapsi ansaitsisi laajemman yhteisön.