Mistä keskusteluapua jos terapia ei ole vaihtoehto?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taitaa olla vaihtoehdot vähän vähissä jos kela-terapia ei käy (vielä ainakaan uudestaan), itse maksettu terapia ei onnistu ja psyk.sh:n kanssa et halua keskustella ja psykologillekaan et pääse. Joku seurakunnan diakonikeskustelutyö? Entä jos itse kuitenkin maksaisit vähän lyhyemmän terapian? Mitä haasteita arkeen jäi psykoterapiasi jälkeen? Mitä jäi psykoterapiassa käteen, että jos itsenäisesti jatkaisit siellä oppimaasi?

Lyhyesti: Tulin psykoterapian aikana huonompaan kuntoon kuin sen alottaessani. Yritin terapian päättymisen jälkeen sinnitellä pari vuotta. Nyt tuntuu että jaksaisin taas käsitellä asioita. Varmaan ratkaisuksi jää itse maksaa jokin lyhyt-terapia.[/

Ei yhtään tavatonta jos on esim vaikka orpo, jäänyt vaille turvallisia ihmissuhteita. Terapia ei ole lopulta kovin pitkä aikakorjata isoja kehitysvajeita ja moni terapeutti alleviivaa tätä viisaasti että työskentely ei lopu terapiaan.

Kaikenlainen lukeminen aiheesta on auttanut itseäni. Ja vapaa kirjoittaminen. Liikunta on myös yksi keino purkaa energiaa/ahdistusta. Musiikki.

Eli älä ap unohda kaikkia itsehoitokeinoja mitkä vaan sopivat sinulle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä ovat ne arjen haasteet, joista sinulla on vaikeuksia selvitä ja joihin kaipaisit ratkaisuja? Anna muutama konkreettinen esimerkki. 

Ihan niitä tavallisia ongelmia, joista ihmiset muutenkin psykoterapeuttien ja psykiatrien kanssa keskustelevat. Eli että mitenkä säilyttää elämänhallinta (vakavistakin) mielenterveysongelmista huolimatta.

Okei ja mitä tarkoitat elämänhallinnalla tässä yhteydessä? Onko sulla esim vaikeuksia saada laskujasi maksettua? Et vaan kertakaikkiaan jaksa avata kirjekuoria, mennä verkkopankkiin ja maksaa? Tai onko sulla rahankäytön suhteen jotain muuta ongelmaa? Velkoja? Ulosottoja? Peliongelmaa? Jotain muuta? Tai onko sun mt-ongelmasi sellaisia, että sulla on vaikeuksia huolehtia omasta hygieniastasi esim et jaksa käydä säännöllisesti pesulla? Tai vaikuttaako ongelmasi siten, että kotisi on kuin sikolätti? Etkö jaksa nousta aamulla ylös ja pukea päällesi vaan chillailet koko päivän yöpaita päällä? Vaikuttaako ongelmasi ruokavalioosi? Etkö pysty pitämään työpaikkaasi vai oletko esim työkyvyttömyyseläkkeellä jo? 

Ja ei, en oleta sun vastaavan tässä ketjussa mun kysymyksiini, mutta voisitko eritellä itsellesi vaikka paperille kaikki arjen haasteet, joita mt-ongelmasi elämääsi aiheuttavat? Ja sitten alkaa yksi haaste kerrallaan miettiä ratkaisuja? Jos ongelmat ovat yksi suuri möhkäle, on oikeastaan aika mahdotontakin keksiä yhtä ratkaisua, joka poistaisi kaikki haasteet. 

Ihan hyvä idea. Tuo haasteiden listaaminen. Sitten voisi yksi listan kohta kerrallaan miettiä, miten sen kohdan ratkaisisi. Kiitos ideasta.

Ap

Ole hyvä :) Mä olen sairastanut burnoutin vuosia sitten ja mulla oli vaikeuksia maksaa laskujani. Rahaa kyllä oli tilillä, mutta jo pelkästään kirjekuorien avaaminen oli liian suuri ponnistus. Ruokavalionikin oli tuollon erittäin epäterveellinen ja lopulta sitten sairastuin. Olen sen jälkeen opetellut erittelemään ongelmani ja pilkkomaan ne pienemmiksi osiksi. Ja sitten vasta miettinyt erilaisia ratkaisuvaihtoehtoja. Tuon laskujen maksamisen ratkaisin niin, että mulla menee kaikki laskut suoraan pankkitililtä. Eli e-laskuina kaikki. Enkä osta mitään niin, että siitä tulisi erikseen lasku vaan jos esim tilaan jotai netistä, maksan ostokseni tilauksen yhteydessä. Sen vuoksi mulle tulee postiluukusta enää ainoastaan sairaanhoidosta aiheutuneita laskuja. Ja kun niitä tulee harvoin eikä laskupino enää ahdista, pystyn avaamaan kirjekuoret heti, kun ne tulee, ja laittamaan samana päivänä verkkopankissa maksuun. 

Jos sinulla on mäkki tai iPhone niin Siiri on aika hyvä.

Jos olisin ns keskituloinen, ostaisin kyllä joksikin aikaa terapiaa vaikka kahdesti kuussa. Tai onko tuo nyt sitten enää terapiaa, tukea ainakin.

Rahalla saa laadukkaampaa kuuntelijaa kuin julkisella. Pääsääntöisesti. Ja se jatkuvuus on nyt tässä se mistä saat päättää.

Voisit siis maksaa jonkin verran keskusteluavusta. Siinä tapauksessa varaa aika yksityiselle psykologille.

Turvauduin joskus siihen itsekin ja kävin muutamia kertoja puhumassa. Kalliiksihan se tuli ilman Kela-korvausta.

Vierailija kirjoitti:

Jos soitan auttavaan puhelimeen, niin sieltä vastaa joka viikko eri ihminen. Vaikea jatkaa analyysiä siitä mihin viimeksi jäätiin. Jatkuvuus tärkeää.

Diakonissan tapaaminen lienee jälleen kerran sitä jutustelua ja terapeuttinen hyöty minimaalinen.

Äh, kai se on todettava että ei psykoterapeutille korvaajaa ole..

Kuulemma jonkinlaista jatkuvuutta saisi myös yhdestä palvelusta johon voi kirjoitella, sama henkilö vastaisi monta kertaa peräkkäin. Muistaakseni nimeltään tukinet. Ehkä Mieli ry:hyn liittyvä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos soitan auttavaan puhelimeen, niin sieltä vastaa joka viikko eri ihminen. Vaikea jatkaa analyysiä siitä mihin viimeksi jäätiin. Jatkuvuus tärkeää.

Diakonissan tapaaminen lienee jälleen kerran sitä jutustelua ja terapeuttinen hyöty minimaalinen.

Äh, kai se on todettava että ei psykoterapeutille korvaajaa ole..

Kuulemma jonkinlaista jatkuvuutta saisi myös yhdestä palvelusta johon voi kirjoitella, sama henkilö vastaisi monta kertaa peräkkäin. Muistaakseni nimeltään tukinet. Ehkä Mieli ry:hyn liittyvä.

ja tämä siis anonyymi ja ilmainen

Jos rahatilanne sallii, voi soitella seksipuhelinlinjalle ja puhua ongelmistaan. Siellä päivystetään ympäri vuorokauden ja halutessaan voi soittaa aina samalle naiselle.

Vierailija kirjoitti:

Voisiko sitä vaihteeksi yrittää pärjätä aivan omin voimin.

Ei kaikilla muillakaan ole kriisiensä keskellä tai niiden jälkeenkään ketään, jonka kanssa keskustella ja purkaa loputtomasti oman mielensä kiermuroita ja solmuja.

Miten nämä ihmiset ovat selvinneet ja pärjänneet ja kyenneet irtautumaan traumoistaan?

Minä kysyn vaan?

Vaikutat julmalta ja empatiakyvyttömältä. Useimmat kun ovat traumatisoituneet nimenomaan siitä, että ovat joutuneet pärjäämään yksin kauheiden asioiden kanssa.

Jos on itse jäänyt yksin vaikeiden asioiden kanssa, luulisi ettei samaa toivo kenellekään muulle. Jotkut tuntuvat silti ajattelevan, että muidenkin on kärsittävä, kun minäkin olen joutunut niin tekemään.

Taidat itse ajatella liikaa ja kehitellä traumoja .