Mistä keskusteluapua jos terapia ei ole vaihtoehto?

Voisiko sitä vaihteeksi yrittää pärjätä aivan omin voimin.

Ei kaikilla muillakaan ole kriisiensä keskellä tai niiden jälkeenkään ketään, jonka kanssa keskustella ja purkaa loputtomasti oman mielensä kiermuroita ja solmuja.

Miten nämä ihmiset ovat selvinneet ja pärjänneet ja kyenneet irtautumaan traumoistaan?

Minä kysyn vaan?

Kukaan ei kuuntele muiden jorinoita ongelmistaan ilmaiseksi .

Vierailija kirjoitti:

Voisiko sitä vaihteeksi yrittää pärjätä aivan omin voimin.

Ei kaikilla muillakaan ole kriisiensä keskellä tai niiden jälkeenkään ketään, jonka kanssa keskustella ja purkaa loputtomasti oman mielensä kiermuroita ja solmuja.

Miten nämä ihmiset ovat selvinneet ja pärjänneet ja kyenneet irtautumaan traumoistaan?

Minä kysyn vaan?

Itsemurhatilastothan sen kertovat:

Vierailija kirjoitti:

Taitaa olla vaihtoehdot vähän vähissä jos kela-terapia ei käy (vielä ainakaan uudestaan), itse maksettu terapia ei onnistu ja psyk.sh:n kanssa et halua keskustella ja psykologillekaan et pääse. Joku seurakunnan diakonikeskustelutyö? Entä jos itse kuitenkin maksaisit vähän lyhyemmän terapian? Mitä haasteita arkeen jäi psykoterapiasi jälkeen? Mitä jäi psykoterapiassa käteen, että jos itsenäisesti jatkaisit siellä oppimaasi?

Lyhyesti: Tulin psykoterapian aikana huonompaan kuntoon kuin sen alottaessani. Yritin terapian päättymisen jälkeen sinnitellä pari vuotta. Nyt tuntuu että jaksaisin taas käsitellä asioita. Varmaan ratkaisuksi jää itse maksaa jokin lyhyt-terapia.

Vierailija kirjoitti:

Voisiko sitä vaihteeksi yrittää pärjätä aivan omin voimin.

Ei kaikilla muillakaan ole kriisiensä keskellä tai niiden jälkeenkään ketään, jonka kanssa keskustella ja purkaa loputtomasti oman mielensä kiermuroita ja solmuja.

Miten nämä ihmiset ovat selvinneet ja pärjänneet ja kyenneet irtautumaan traumoistaan?

Minä kysyn vaan?

Niin, näinhän se todennäköisesti täytyy minunkin toimia, selvitä ilman tukea.

Mutta saahan sitä kysyä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Diakonia.

Tuokin kortti kannattaa kääntää.

Analyyttista ja asiantuntevaa apua ei ilmaiseksi saa, se on palkkatyötä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taitaa olla vaihtoehdot vähän vähissä jos kela-terapia ei käy (vielä ainakaan uudestaan), itse maksettu terapia ei onnistu ja psyk.sh:n kanssa et halua keskustella ja psykologillekaan et pääse. Joku seurakunnan diakonikeskustelutyö? Entä jos itse kuitenkin maksaisit vähän lyhyemmän terapian? Mitä haasteita arkeen jäi psykoterapiasi jälkeen? Mitä jäi psykoterapiassa käteen, että jos itsenäisesti jatkaisit siellä oppimaasi?

Lyhyesti: Tulin psykoterapian aikana huonompaan kuntoon kuin sen alottaessani. Yritin terapian päättymisen jälkeen sinnitellä pari vuotta. Nyt tuntuu että jaksaisin taas käsitellä asioita. Varmaan ratkaisuksi jää itse maksaa jokin lyhyt-terapia.

Mene juttelemaan lääkärin kanssa, kerro tilanteesi ja katso mitä hän ehdottaa. Ihan terveyskeskukseen vaikka. Oletko masentunut? Ahdistunut? Alueellasi voisi olla hyvällä tuurilla mahdollisuus voinnistasi ja lääkärin arviosta riippuen mahis vaikka sulle maksuttomaan lyhytterapiaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisiko sitä vaihteeksi yrittää pärjätä aivan omin voimin.

Ei kaikilla muillakaan ole kriisiensä keskellä tai niiden jälkeenkään ketään, jonka kanssa keskustella ja purkaa loputtomasti oman mielensä kiermuroita ja solmuja.

Miten nämä ihmiset ovat selvinneet ja pärjänneet ja kyenneet irtautumaan traumoistaan?

Minä kysyn vaan?

Itsemurhatilastothan sen kertovat:

Eräs isovanhempani olisi varmaan 60- luvun alussa ollut keskusteluavun tarpeessa.

Teki kiikun liiterin orteen.

Lapset sieltä isänsä löysivät.

Jos kuulut seurakuntaan, voit yrittää mennä länkyttämään jollekin sielunhoitaja/diakonissalle.

Tai pyytää lääkärin lähetteen mielenterveystalon nettiterapiaan. Siihen ei vaikuta kelakorvaukset. Kyseessä lyhytterapia, joka ehkä auttaisikin sinua ymmärtämään, että ei tää maailma nyt ihan pelkästään sinun navan ympärillä pyöri, paitsi omalta kohdaltasi. Eli ei muun maailman tarvi sun länkytyksiäsi välttämättä kuunnella.

Kutsu paikalle yksisarvinen

Mitä ovat ne arjen haasteet, joista sinulla on vaikeuksia selvitä ja joihin kaipaisit ratkaisuja? Anna muutama konkreettinen esimerkki. 

Villasukkatätien lässytyskeskustelu palstalla on kyllä arvokasta apua😆

Vierailija kirjoitti:

Jos kuulut seurakuntaan, voit yrittää mennä länkyttämään jollekin sielunhoitaja/diakonissalle.

Tai pyytää lääkärin lähetteen mielenterveystalon nettiterapiaan. Siihen ei vaikuta kelakorvaukset. Kyseessä lyhytterapia, joka ehkä auttaisikin sinua ymmärtämään, että ei tää maailma nyt ihan pelkästään sinun navan ympärillä pyöri, paitsi omalta kohdaltasi. Eli ei muun maailman tarvi sun länkytyksiäsi välttämättä kuunnella.

No ei tosiaankaan pyöri maailma minun ympärilläni. Mutta tilanne nyt on se että minä en pääse itseäni karkuun, ihan omissa nahoissani ja samoilla aivoilla on selvittävä koko elämä. Sinulla on sama tilanne.

Vierailija kirjoitti:

Mitä ovat ne arjen haasteet, joista sinulla on vaikeuksia selvitä ja joihin kaipaisit ratkaisuja? Anna muutama konkreettinen esimerkki. 

Ihan niitä tavallisia ongelmia, joista ihmiset muutenkin psykoterapeuttien ja psykiatrien kanssa keskustelevat. Eli että mitenkä säilyttää elämänhallinta (vakavistakin) mielenterveysongelmista huolimatta.

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei kuuntele muiden jorinoita ongelmistaan ilmaiseksi .

Nii-i. Kunpa olisikin joku joka kuuntelisi vaikka hintaan 30€ / 45 min. Sen verran voisin ilolla maksaa vaikka joka viikko. Mutta tällaista maallikon ja psykoterapeutin välimallia ei vain taida olla. Ilmaisista kuuntelijoista ei oiken ole mihinkään - myöskään minun kantilta katsottuna.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä ovat ne arjen haasteet, joista sinulla on vaikeuksia selvitä ja joihin kaipaisit ratkaisuja? Anna muutama konkreettinen esimerkki. 

Ihan niitä tavallisia ongelmia, joista ihmiset muutenkin psykoterapeuttien ja psykiatrien kanssa keskustelevat. Eli että mitenkä säilyttää elämänhallinta (vakavistakin) mielenterveysongelmista huolimatta.

Okei ja mitä tarkoitat elämänhallinnalla tässä yhteydessä? Onko sulla esim vaikeuksia saada laskujasi maksettua? Et vaan kertakaikkiaan jaksa avata kirjekuoria, mennä verkkopankkiin ja maksaa? Tai onko sulla rahankäytön suhteen jotain muuta ongelmaa? Velkoja? Ulosottoja? Peliongelmaa? Jotain muuta? Tai onko sun mt-ongelmasi sellaisia, että sulla on vaikeuksia huolehtia omasta hygieniastasi esim et jaksa käydä säännöllisesti pesulla? Tai vaikuttaako ongelmasi siten, että kotisi on kuin sikolätti? Etkö jaksa nousta aamulla ylös ja pukea päällesi vaan chillailet koko päivän yöpaita päällä? Vaikuttaako ongelmasi ruokavalioosi? Etkö pysty pitämään työpaikkaasi vai oletko esim työkyvyttömyyseläkkeellä jo? 

Ja ei, en oleta sun vastaavan tässä ketjussa mun kysymyksiini, mutta voisitko eritellä itsellesi vaikka paperille kaikki arjen haasteet, joita mt-ongelmasi elämääsi aiheuttavat? Ja sitten alkaa yksi haaste kerrallaan miettiä ratkaisuja? Jos ongelmat ovat yksi suuri möhkäle, on oikeastaan aika mahdotontakin keksiä yhtä ratkaisua, joka poistaisi kaikki haasteet. 

Ryhmäpsykoterapia on hyvä vaihtoehto. On edullisempaa ja hyvä hoitomuoto myös.

Jos vain käy arvuuttelemassa mikä mua vaivaa, ei hyödytä yhtään. Mutta jos itse osaat tarkkaan nimetä vaivan, parantuminen voi alkaa. Jos on iso möykky, sen voi hajottaa ja käsitellä osa-alue kerrallaan.

Moni toivoo jotain yliluonnollista pelastajaa joka poistaa kaikki ongelmat, ihan kaikki.

Mutta ei se niin mene, ihmiset ei ole satuhahmoja eli itse on ongelmansa tunnistettava.

Kun luet, opit sanoittamaan olotiloja ja ongelmia. Sitten käsittelet aiheet asia kerrallaan.

Kriiseistä selviytyminen, kuten elämä yleensäkin, on jatkuvaa palapeliä, asioiden jäsentelyä. Kukaan ei ole valmis, prosessi on joltain osin aina kesken. Sitä sanotaan henkiseksi kasvuksi. Ne jotka ei uskalla kohdata pelkojaan, eivät kasva.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä ovat ne arjen haasteet, joista sinulla on vaikeuksia selvitä ja joihin kaipaisit ratkaisuja? Anna muutama konkreettinen esimerkki. 

Ihan niitä tavallisia ongelmia, joista ihmiset muutenkin psykoterapeuttien ja psykiatrien kanssa keskustelevat. Eli että mitenkä säilyttää elämänhallinta (vakavistakin) mielenterveysongelmista huolimatta.

Okei ja mitä tarkoitat elämänhallinnalla tässä yhteydessä? Onko sulla esim vaikeuksia saada laskujasi maksettua? Et vaan kertakaikkiaan jaksa avata kirjekuoria, mennä verkkopankkiin ja maksaa? Tai onko sulla rahankäytön suhteen jotain muuta ongelmaa? Velkoja? Ulosottoja? Peliongelmaa? Jotain muuta? Tai onko sun mt-ongelmasi sellaisia, että sulla on vaikeuksia huolehtia omasta hygieniastasi esim et jaksa käydä säännöllisesti pesulla? Tai vaikuttaako ongelmasi siten, että kotisi on kuin sikolätti? Etkö jaksa nousta aamulla ylös ja pukea päällesi vaan chillailet koko päivän yöpaita päällä? Vaikuttaako ongelmasi ruokavalioosi? Etkö pysty pitämään työpaikkaasi vai oletko esim työkyvyttömyyseläkkeellä jo? 

Ja ei, en oleta sun vastaavan tässä ketjussa mun kysymyksiini, mutta voisitko eritellä itsellesi vaikka paperille kaikki arjen haasteet, joita mt-ongelmasi elämääsi aiheuttavat? Ja sitten alkaa yksi haaste kerrallaan miettiä ratkaisuja? Jos ongelmat ovat yksi suuri möhkäle, on oikeastaan aika mahdotontakin keksiä yhtä ratkaisua, joka poistaisi kaikki haasteet. 

Ihan hyvä idea. Tuo haasteiden listaaminen. Sitten voisi yksi listan kohta kerrallaan miettiä, miten sen kohdan ratkaisisi. Kiitos ideasta.

Ap