Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mistä keskusteluapua jos terapia ei ole vaihtoehto?
11.02.2022 |
Siinä kysymys. Haluaisin pohdiskella arjen haasteita ja keksiä ratkaisuja. Vastapuolen ei tarvitsisi olla psykoterapeutin kaltainen rautainen ammattilainen - pääasia että henkilö suostuisi analyyttiseen keskusteluun.
Kela-korvattu terapia käytetty ja uudelleen pääsen korvausten piiriin vasta vuosien kuluttua. Kokonaan itse maksettu terapia liian kallista. Psykiatristen sairaanhoitajien kanssa keskustelu tuntuu liian pinnalliselta. Kunnan psykologille pääsisi vain hyvin harvakseltaan jos ollenkaan.
Kommentit (50)
Palveleva puhelin tarjoaa juttuseuraa. Ei todennäköisesti kovin analyyttista, mutta juttuseuraa kuitenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Löytyykö mitään sopivaa vertaistukiryhmää?
Vierailija kirjoitti:
Löytyykö mitään sopivaa vertaistukiryhmää?
Kokeiltu on. Niissä päästään vain pintaraapaisemaan asioita. Jos keskitytään kymmenen ihmisen ongelmiin, niin ei siinä ennätä niitä omia haasteita avata saati ratkaista kunnolla. Kahdenkeskinen keskustelu olis must. Vertaistukiryhmät ovat erilaiseen tarkoitukseen kuin oma tarpeeni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikös sieltä Tommy Hellstenin putiikista valmistuneet tarjoaa juuri sen tyyppistä life coachausta, eivät ole terapeutteja mutta suuntaus about sama. Tai sitten osallistumaan itse siihen valmennukseen, käynee sekin omasta terapiasta.
Vierailija kirjoitti:
Ystävät, vanhemmat.
Ystävät ja läheiset eivät sovi sylkykupiksi omille ongelmille. Ei kukaan jaksaisi sellaista ystävää jonka kanssa joutuu alituiseen syväluotaamaan toisen ongelmia. Keskustelukumppanin täytyy olla ulkopuolinen kun sellaiselle tasolle mennään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletko terapiariippuvainen?
En. Mutta terapian päättymisen jälkeen tapahtui traumaattisia juttuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ystävät, vanhemmat.
Ystävät ja läheiset eivät sovi sylkykupiksi omille ongelmille. Ei kukaan jaksaisi sellaista ystävää jonka kanssa joutuu alituiseen syväluotaamaan toisen ongelmia. Keskustelukumppanin täytyy olla ulkopuolinen kun sellaiselle tasolle mennään.
Joo, ystävät ovat vain pinnallisia höpöhöpöjuttuka varten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Palveleva puhelin tarjoaa juttuseuraa. Ei todennäköisesti kovin analyyttista, mutta juttuseuraa kuitenkin.
Juuri tuo 'jutustelu' tuntuu vähän turhalta. Jutustelu kannattelee mutta ei ratkaise.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Löytyykö mitään sopivaa vertaistukiryhmää?
Kokeiltu on. Niissä päästään vain pintaraapaisemaan asioita. Jos keskitytään kymmenen ihmisen ongelmiin, niin ei siinä ennätä niitä omia haasteita avata saati ratkaista kunnolla. Kahdenkeskinen keskustelu olis must. Vertaistukiryhmät ovat erilaiseen tarkoitukseen kuin oma tarpeeni.
Oukei. Itse olen saanut apua arjen haasteisiin vertaistukiryhmästä netissä. Eli lukemalla muiden kokemuksia ja kysymyksi sekä niihin saamiaan vastauksia. Ja sitten esittänyt itsekin kysymyksiä ja kun olen taas itsekin ratkaissu tjonkin asian, olen kertonut siitä muille. Mun arjen haasteeni kuitenkin liittyivät nivelrikkoon, siitä aiheutuaav kipuun sekä vaikeuksiin selvitä ennen tekonivelleikkausta ja leikkauksen jälkeen erilaisista arjen asioista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Soita johonkin auttavaan puhelimeen.
Mieli ry, SPR, Mielenterveyden keskusliitto
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pskan-puhumiinen on ajanahaaskausta eikä siitä ole mitään hyötyä mihinkäään.
Mene sellaiseen syntikoppiin puhumaan papin kanssa.
Mä käyn ihan kunnan mielenterveystoimiston hoitajalla pari kertaa kuukauteen.
Taitaa olla vaihtoehdot vähän vähissä jos kela-terapia ei käy (vielä ainakaan uudestaan), itse maksettu terapia ei onnistu ja psyk.sh:n kanssa et halua keskustella ja psykologillekaan et pääse. Joku seurakunnan diakonikeskustelutyö? Entä jos itse kuitenkin maksaisit vähän lyhyemmän terapian? Mitä haasteita arkeen jäi psykoterapiasi jälkeen? Mitä jäi psykoterapiassa käteen, että jos itsenäisesti jatkaisit siellä oppimaasi?
Jos soitan auttavaan puhelimeen, niin sieltä vastaa joka viikko eri ihminen. Vaikea jatkaa analyysiä siitä mihin viimeksi jäätiin. Jatkuvuus tärkeää.
Diakonissan tapaaminen lienee jälleen kerran sitä jutustelua ja terapeuttinen hyöty minimaalinen.
Äh, kai se on todettava että ei psykoterapeutille korvaajaa ole..
Jos terapia ei ole vaihtoehto niin ei yhtään mistään.
Alue: Aihe vapaa
Oletko terapiariippuvainen?