Jos suhde alkaa tapailulla, muuttuuko se koskaan seurusteluksi?

eikö ne tapailut ole tapaamisia :D hyvin on suhteeksi edenneet tapaamiset, en näe ongelmaa siinä

En oikein ymmärrä, mitä tarkoitat. Kaikki suhteeni ovat alkaneet siitä, että olen tavannut kiinnostavan ihmisen ja kiinnostus on ollut molemminpuolinen. On alettu tapailla eli tavata toisiaan eli tutustua. Tutustumisen myötä tunteet ovat joko syventyneet tai viilentyneet eli joko tapailu on muuttunut intensiivisemmäksi ja on alettu olla muidenkin ihmisten silmissä pari, siis oltu parisuhteessa eli seurusteltu, tai ennen pitkää erottu.

Vierailija kirjoitti:

eikö ne tapailut ole tapaamisia :D hyvin on suhteeksi edenneet tapaamiset, en näe ongelmaa siinä

Kahdet tai kolmet treffit ei ole vielä edes tapailua

Itselläni kaikki oikeat suhteet on alkaneet "rytinällä", eli esim. ensimmäisen tapaamisen jälkeen oltukin heti koko viikonloppu 24/7 yhdessä ja siitä sitten heti ollut selvää, että on vakavaa seurustelua ja 1kk sisään tavattu toistemme kaverit ja 2kk sisään perheet. Jos alkaa tapailulla, on suhteessa jotain epävarmuustekijöitä, eli toinen ei ole ihan varma, olisiko hyvä juttu. Niissäkin on tietysti kiinnostusta, mutta myös epäröintiä. Tuollaiset usein päättyy viimeistään 6kk sisään, kun sitten olisi jo edettävä suhteessa ja toinen on epävarma.

Tietysti jos ei heti olla naimisissa muutaman tapaamisen jälkeen, niin ei nyt ihan paniikkikohtausta tarvitse saada, mutta jos vaikka 4kk tapailun jälkeen vielä on hyvin epävarmaa, eikä ole tavattu edes toisten kavereita, niin ei se siitä kyllä ole mihinkään etenemässäkään.

Lähes kaikki suhteet - myös omani - ovat alkaneet tapailulla. Tämä on käsittääkseni ihan tavallista. Tapailusta voi syntyä lähempi kiinnostus (tai ei) ja siitä sitten eteenpäin, jos tuntuu siltä.

Vierailija kirjoitti:

Lähes kaikki suhteet - myös omani - ovat alkaneet tapailulla. Tämä on käsittääkseni ihan tavallista. Tapailusta voi syntyä lähempi kiinnostus (tai ei) ja siitä sitten eteenpäin, jos tuntuu siltä.

Mikä on ollut pisin aika tapailua tilanteessa, jossa suhde on syventynyt vakavaksi seurusteluksi, jossa esitellään toinen läheisille jne.? Eli kuinka pitkään on mielestäsi normaalia jatkaa ei-vakavaa tapailua vielä uskossa, että se siitä voisi syventyä?

Tapailua se on yksi tai kaksikin tapaamista. Aloituksen voisi oikeastaan tiivistää siihen, että kyse on ajasta. Leimahtaako enää seitsemännellä tapaamisella, jos ei ole heti alussa leimahtanut? Täytyy sanoa, että kyllä minullakin se on lähtenyt heti ensitapaamisella siihen suntaan jos on ollut lähteäkseen.

No justiinsahan sä sanoit, että sun tapailut on muuttuneet seurusteluksi :D Eli vastaus kysymykseesi, kyllä, välillä tapailut muuttuvat seurusteluksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

eikö ne tapailut ole tapaamisia :D hyvin on suhteeksi edenneet tapaamiset, en näe ongelmaa siinä

Kahdet tai kolmet treffit ei ole vielä edes tapailua

Niin sun mielestäsi. Minun mielestä kahdet tai kolmet treffit on nimenomaa tapailau :)

Vierailija kirjoitti:

Itselläni kaikki oikeat suhteet on alkaneet "rytinällä", eli esim. ensimmäisen tapaamisen jälkeen oltukin heti koko viikonloppu 24/7 yhdessä ja siitä sitten heti ollut selvää, että on vakavaa seurustelua ja 1kk sisään tavattu toistemme kaverit ja 2kk sisään perheet. Jos alkaa tapailulla, on suhteessa jotain epävarmuustekijöitä, eli toinen ei ole ihan varma, olisiko hyvä juttu. Niissäkin on tietysti kiinnostusta, mutta myös epäröintiä. Tuollaiset usein päättyy viimeistään 6kk sisään, kun sitten olisi jo edettävä suhteessa ja toinen on epävarma.

Tietysti jos ei heti olla naimisissa muutaman tapaamisen jälkeen, niin ei nyt ihan paniikkikohtausta tarvitse saada, mutta jos vaikka 4kk tapailun jälkeen vielä on hyvin epävarmaa, eikä ole tavattu edes toisten kavereita, niin ei se siitä kyllä ole mihinkään etenemässäkään.

Mutta kuitenkin sulla on ollut useita suhteita. Eli ei se rytinä vielä kerro paljoakaan, ainakaakaan suhteen kestämisestä kuolemaan saakka.

Vierailija kirjoitti:

Tapailua se on yksi tai kaksikin tapaamista. Aloituksen voisi oikeastaan tiivistää siihen, että kyse on ajasta. Leimahtaako enää seitsemännellä tapaamisella, jos ei ole heti alussa leimahtanut? Täytyy sanoa, että kyllä minullakin se on lähtenyt heti ensitapaamisella siihen suntaan jos on ollut lähteäkseen.

Minun aviomieheni oli ensin vain kaveri. Meni noin vuosi lukuisine tapaamisineen ennenkuin leimahti. Kaikenlaiset kuviot on mahdollisia.

Määrittele tapailu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni kaikki oikeat suhteet on alkaneet "rytinällä", eli esim. ensimmäisen tapaamisen jälkeen oltukin heti koko viikonloppu 24/7 yhdessä ja siitä sitten heti ollut selvää, että on vakavaa seurustelua ja 1kk sisään tavattu toistemme kaverit ja 2kk sisään perheet. Jos alkaa tapailulla, on suhteessa jotain epävarmuustekijöitä, eli toinen ei ole ihan varma, olisiko hyvä juttu. Niissäkin on tietysti kiinnostusta, mutta myös epäröintiä. Tuollaiset usein päättyy viimeistään 6kk sisään, kun sitten olisi jo edettävä suhteessa ja toinen on epävarma.

Tietysti jos ei heti olla naimisissa muutaman tapaamisen jälkeen, niin ei nyt ihan paniikkikohtausta tarvitse saada, mutta jos vaikka 4kk tapailun jälkeen vielä on hyvin epävarmaa, eikä ole tavattu edes toisten kavereita, niin ei se siitä kyllä ole mihinkään etenemässäkään.

Mutta kuitenkin sulla on ollut useita suhteita. Eli ei se rytinä vielä kerro paljoakaan, ainakaakaan suhteen kestämisestä kuolemaan saakka.

Siinä olet oikeassa. Yksi oli kyllä esim. 8v avioliitto, sitten pari n. 3v kestänyttä suhdetta. Mutta mielestäni varovaisempi tapailu alussa ei olisi pelastanut tilannetta, kun esim. tuossa avioliitossa en edes 5 vuoden jälkeen nähnyt vielä ongelmia, mutta 8v jälkeen tulikin ero.

Kokemusta myös kuukausia kestäneestä tapailusta ja ne ei ole johtaneet mihinkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

eikö ne tapailut ole tapaamisia :D hyvin on suhteeksi edenneet tapaamiset, en näe ongelmaa siinä

Kahdet tai kolmet treffit ei ole vielä edes tapailua

Niin sun mielestäsi. Minun mielestä kahdet tai kolmet treffit on nimenomaa tapailau :)

Toisaalta 2-3 treffit vaiheessa ei ole mitään tietoa jatkosta. Mikä sitten kenenkin mielestä tapailua ja mikä seurustelua. 

Älkää nyt saivarrelko, ei mikään 2 tapaamista ole tapailua. Jos tapailu määritellään vaikka siten, että tavataan kerran viikossa tai useammin ja välissä viestitellään/soitellaan, mutta ei ole tavattu vielä toisten läheisiä, eikä esimerkiksi näytä toisen somessa jne., eli suhde on "maailmalta piilossa" ja vasta tunnustelua, niin kuinka kauan tällaista on teillä pisimmillään voinut jatkua siten, että lopputuloksena on ollut vakava seurustelusuhde?

Onko jollain ollut esim. 4-6kk tapailua ja vasta sitten on siirrytty vakavaan suhteeseen?

Sehän riippuu myös sinusta ap. Jos olet kiinnostunut, niin haluat tavata useamminkin ja siitä se lähtee, jos taas tunnet, että eiköhän tämän tyypin jutut ole nyt kuunneltu, niin se siitä. Voitte siinä vaiheessa seurustellakin, ihan sama juttu.

En ole ap, mutta alan vetämään tästä loppupäätelmää, että jos 3 tapaamisen jälkeen ole havaittavia aikeita viedä ko. suhde vakavaksi, niin kannattaa lopettaa, ellet sitten itsekin halua vain hetken hauskaa. Tapailua puoltavat tarkoittavat 2-3 krt tapaamista ja lopuilla on heti alusta asti ollut selkeä kiinnostus vakavaan suhteeseen. Tein viime syksynä virheen, että jatkoin tapailua kuukausia ja lopulta toinen sitten myönsi, ettei halua enempää. Ihan turhaan roikuin siinä. Jatkossa pidän tämän 3 krt säännön.

Samaa mieltä. Jos ei muutaman tapaamisen jälkeen muutu seurusteluksi, ei se muutu siksi enää koskaan.

Eli kaikki nämä "tapailumies sitä ja tapailumies tätä" -jutut, mitä tälläkin palstalla esiintyy, on tuhoon tuomittuja (tai ainakaan niistä ei ole tulossa mitään vakavia suhteita). Ja kun jotkut kertoo esim. vuodeksikin jääneensä tapailuvaiheeseen ja vielä toivovat, että suhde vakavoituisi. Voivoi.

Ollaan oltu jo viisi vuotta naimisissa, minulla miehen sukunimi, mutta emme näy edelleenkään toistemme somessa. Heti jätettiin muut säädöt, sellaista useamman tapailua en ymmärräkään, siitä luonnollisesti pikku hiljaa meni juttu vakavammaksi.