Lue keskustelun säännöt.
Mies pitää elämäämme täydellisenä
22.06.2015 |
Olemme olleet yhdessä reilu viisi vuotta ja meillä on 7kk ikäinen lapsi. Rakastan perhettäni aivan suunnattomasti mutta arki ei vain suju. Mies on alkanut kaiken lisäksi puhumaan jos esikoisen ollessa vuoden, alkaisimme yrittämään toista. Miehen mielestä arjessamme ei ole mitään vikaa, kaikki on täydellistä.
No se olenkin minä joka herää joka yö lapsen kanssa kun miehen pitää saada nukkua jotta jaksaa sitten töissä, minä joka siivoaa aina kotona kun mies töissä, minä joka olen aina kotona "vankina" kun mies kavereiden kanssa pelaamassa biljardia tai bissellä, minä joka teen ruokaa jotta mies saisi mahan täyteen töistä tultuaan, minä joka vie lapsen lääkäriin tai puistoon jotta mies saa rauhassa katsoa formuloita tai mäkihyppyä yms yms.
Olen puhunut miehelle, että kaipaan omaa aikaa ja mieskin voisi joskus herätä vauvan kanssa sekä siivota. Miehen mielestä ei asiat ole näin mutta tsemppaa sen päivän, sitten homma taas ennallaan. Mitä tässä nyt pitäisi tehdä? Rakastan häntä, en halua erota mutta en jaksa enää kauaa.
T. Äiti joka valvoo taas lapsen kanssa, kun mies nukkuu tyytyväisenä (vaikka huomenna vapaapäivä).
Kommentit (50)
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 11:21"][quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 05:47"]Olen puhunut, mies on eri mieltä ollut mutta sen saman päivän on ollut huomaavampi esim keskeyttänyt xboxilla pelaamisen jotta pääsen rauhassa kylpyyn. Olen myös koittanut, että jos vauva huutaa, en itse tee ensin mitään ja annan miehen hoitaa. Mies joko vetää sikeitä tai sanoo, että "voisitko sä hoitaa ton kun koitan tässä nukkua" enkä voi jättää vauvaa yksin itkemään. Jos en ole tehnyt ruokaa, kun hän tulee töistä, hän suuttuu. Vetoaa aina siihen, että hän käy töissä ja "elättää meidät" kun minä "LAISKOTTELEN" lapsen kanssa kotona. Jos sanon, että voisi olla joskus kotona (jos lähdössa ulos kavereiden kanssa) hän sanoo, että pärjäämme kyllä kahdestaan "hetken" ja tarvitsee omaa aikaa. Sitten jos minä pyydän omaa aikaa ja vetoan siihen, että hänellä on ollut omaa aikaa, mies vetoaa siihen, että ensimäisten vuosien aikana lapsi ei tarvitse paljon isää vaan äitiä "koko ajan". Mies valittaa jos en ole siivonnut koska olenhan kaiket päivät kotona, kun hän "raataa" töissä. Silti pitäisi vielä lisää lapsia hankkia? En kestä henkisesti enkä fyysisesti yhtään enempään. Pisin aika jonka mies on ollut kahdestaan lapsemme kanssa on 4h, kun olin siskoni hautajaisissa ja lapsi kipeä, muuten mies olisi "Pakottanu" muuten varmaan lapsenkin sinne (kun itse ei jaksanut tulla). Facebookkiin kyllä päivitetään ja lisäillään kuvia kuinka ihana perhe-elämä meillä on mutta itse ei tee mitään.. ap
[/quote]
Juokse lapsen kanssa vielä kun voit. Yhden kanssa lähteminen on paljon helpompaa kuin kahden tai kolmen. Voin kokemuksesta kertoa että yksin lapsesta huolehteminen on myös paljon helpompaa kun ei tarvitse huolehtia lisäksi mieslapsesta. Se vitutuksen määrä kasvaa koko ajan. On todella rasittavaa olla yksin vastuussa koko ajan kun vierellä on vapaamatkustaja. Kun ei tarvitse katsella vieressä vapaamatkustajaa, niin yksin huolehtiminen tuntuu NIIN PALJON HELPOMMALTA.
[/quote]
Voihan sitä yrittää puhumista, ilmeisesti ap on sitäkin kokeillut huonolla menestyksellä, tai shokkihoitoa, että jättää lapsen noin vain välinpitämättömän isän hoiteisiin ( ei kyllä itsellä toiminut, tuloksena mm. vauvan palanut peppu ja aivan järkyttävä siivo, joka tietenkin kuului aina minun siivota, koska mies oli nyt "hoitanut" vauvaa). Ja odotas sitä kun pääset töihin. Sitten hoidat kaiken plus käyt töissä ja tienaat puolet tuloista. Luuletteko että se mies yks kaks muuttuu, kun siirrytte työelämään? Hah. Ja kyselijöille tiedoksi: ei tullut miehelle yllätyksenä että en ole pullantuoksuinen kodinhengetär, ennen lasta kotityöt hoidettiin yhdessä. Minulle sen sijaan tuli yllätyksenä että miehestä kuoriutui pesunkestävä sovinnisti (teot puhuvat enemmän kuin sanat) lapsen tulon jälkeen. Elämäni laatu parani kyllä todella paljon kun lemppasin vapaamatkustajan. Ei tarvitse kuunnella nalkutusta (sitähän ap:n mieskin tekee "miksi ei ole siivottu?"), eikä tarvitse huolehtia mieslapsesta vaan ainoastaan siitä oikeasta lapsesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 12:24"]Voisitteko lakata kutsumasta miehiä putkiaivoiksi? Sehän vain antaa näille itsekkäille mieslapsille tekosyyn toimia olla ottamatta muitq huomioon. Joka ainoa täysjärkinen aikuinen ymmärtää, että lapset tarvitsevat ruokaa, unta, läheisyyttä jne. Täysjärkinen aikuinen osaa myös hakea tarkempaa tietoa, jos ei koe pärjäävänsä. Kaiken vastuun lykkääminen puolison vastuulle ei ole mitään putkiaivoisuutta tai mikään välttämätön miesten ominaisuus vaan puhdasta itsekkyyttä. Kukapa ei nukkuisi mieluummin kuin huonosti ja olisi vaihtamatta paskavaippoja jos voisi.
[/quote]
Siis nukkuisi mieluummin hyvin kuin huonosti.
Olin vielä ap:tä tyhmempi ja hankin toisen lapsen osallistumattoman miehen kanssa. Häneen ei tehonnut edes vuosi koti-isänä esikoisen kanssa, vaan tultuani töistä kaupan kautta kotiin jouduin siivoamaan päivän sotkut, pesemään pyykit, laittamaan ruuan ja valvomaan lapsen kanssa puolille öin, kun mies aina muisti nukuttaa lapsen piiiitkille päiväunille. Luonnollisesti hoidin yöheräilyt ja heräsin viikonloppuisin aikaisin lapsen kanssa. Mies sen sijaan oli aina vapaalla ollessani kotona ja kävi viihteellä tiheään. Kerran jouduin ottamaan töistäkin vapaata, kun hän teloi itsensä kännissä sairaalakuntoon.
No, tiesin, että halusin toisen lapsen. Luulin, että lasten tekeminen vain yhden miehen kanssa on viisaampi vaihtoehto kuin tehdä toinen lapsista uuden miehen kanssa. Tässä olin väärässä, toinen lapsi uuden miehen kanssa olisi ollut parempi vaihtoehto. Toisen lapsen synnyttyä mieheni telkesi minut lasten avulla täysin kotiin. Lopulta erosin.
Meidän perheessä toimi hirveän hyvin se, että minä hoidin yövalvomiset viikolla. Viikonloppuisin toinen sai nukkua lauantaina ja toinen sunnuntaina pitkään. Meillä on kaksi lasta ja molempien lapsirn vauva- ja taaperoajat hoituivat näin. Eikö miehesi siis suostu edes yhtenä aamuna viikossa heräämään lapsen kanssa? Silloin hän on itsekäs ja teillä on keskustelun paikka. Minun mieheni veli ei jaksa herätä edes yhtenä aamuna, joten hän on hoitanut oman äitinsä heille yhdeksi yöksi viikonloppuna ja äiti herää lapsen kanssa. Tosin anoppi manailee jatkuvasti, että hän ei voi ymmärtää miten pariskunta ei saa yhtä lasta hoidettua. Hän menee kuitenkin apuun, ettei nuorelle parille tule ero.
Voisitko kirjoittaa miehelle listan siitä, mitä teet päivän aikana?
Ehkä hän ei oikeasti ymmärrä, millainen päiväsi on.
Sinulla on aivan yhtä suuri oikeus vapaa-aikaan kuin hänelläkin. Sinä olet vaimo - et palvelija.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sovi jonkun kaverisi tai anoppisi/äitisi kanssa, että tulee lapsenvahdiksi. Sen jälkeen kysyt mieheltä, onko hän lapsenvahtina vai tuleeko kaverisi/anoppisi/äitisi teille lasta hoitamaan. Näin mies ainakin tajuaa, että sinä menet omiin menoihisi ja hän sitten saa päättää, kuka hoitaa lasta sen aikaa: hän itse vai joku muu. Mitä pidempään et missään käy, sitä vaikeammaksi lähteminen tulee.
AP parkaa. Se on kurjaa tajuta tuossa vaiheessa että mies ei olekaan se mitä luuli ja nyt ollaan jumissa vähintään useampi vuosi. Älä nyt enää tee ainakaan lisää lapsia miehen kanssa joka ei halua tutustua siihen pieneen joka on jo olemassa.
Nykyiseen jaksamiseen auttaa se että minimoit kaiken mikä ei liity suoraan lapseen. Mies saa selvitköön yksin. Ja jos ei selviä ja tekee asiasta sinun ongelmasi niin on aika lähteä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 06:37"]
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 06:28"]Meillä oli toisin. Vaimo tienaa neljä kertaa enemmän joten minä jäin kotiin. Ei oikeastaan ollut valittamista. Työni on alipalkattua ja todella fyysistä. Nautin kotona olosta lapseni kanssa vaikka heräsin ja tein kaikki kotityöt ja heräsin jopa aamiaiselle vaimoni seuraksi ennenkuin menin takaisin nukkumaan vauvan kanssa. Tein eväät jne. Ap voisi lopettaa valittamasta. Ei työssäkäyvää kannata ylirasittaa. Työssäkäyvä on se joka tuo leivän "yleensä" pöytään. Nykyään meillä on jo kolme. Vaimo vetää puolet korkeampaa ansiosidonnaista ja hoitaa kotona uutta vauvaamme. Hän on osoittanut samoja valituksen kohteita kuin ap nyt. Näytin aijemmin valokuvia kahdesta edellisestä lapsestamme ja siitä miten koti kiilsi kun minä olin vahtina. Muistutin vielä miten tein päivällisen ja pesin joka päivä pyykkiä.... Töissä on rankempaa antakaa levätä saatana. [/quote] Hohhoijjaa. Meneppäs nukkumaan siitä.
[/quote]
Taisi lähteä töihin. Ihmiset herää aikaisin ja menee töihin. Tajuatko?
Työ mies tässä. Käyn töissä kovissa töissä jossa tulee hiki ja nälkäkin on kova.
Kyllä kotona lasten kanssa on helppoa. Miksi vitus ette jaksa tehdä kotitöitä ja vähän sapuskaa?
Ei pitäs olla kova rasti oikeesti. Katotte peiliin ja mietitte mitä teette sen päivän aikana jooko. Ei aihe vapaata ja makoilua, kun mies on töissä.
Heräätte aamulla ennen miestänne ja keitätte ensin kahvin. Teette aamupalan tai laitatte eväät. Se on kotona olevan työrooli. Sitten voitte mennä nukkumaan vauvan kanssa. Suosittelisin pyykin pesua ja siivoilua pahimmista sekasotkuista niin iltapäivällä kerkeää ehkä imuroimaan kun ei ole romuja tiellä.
Sitten herää vauva ja aamupala molemmille. Ulkoilua vähintään 2 tuntia molemmille samalla kauppareissu. Lounas ja päivällis aineikset. Äkkiä kotiin vauva tai isommat lapset syöttämään ja pistämään päiväunille että kerkeää siivoilla ja pistämään päivällisen kypsymään. Mies tulee kotiin päivälliselle.
Siinä välissä voisitte vaikka laittaa itseänne etustuskelpoiseksi miestänne varten.
Jos ei ole siivottavaa niin voitte kuntoilla.
Siinä minun ohjeeni teille. Näin minä työ mies tein sen esikoiskaksosten kanssa kun vaimo loi uraa.
Vaan jostain syystä naiset on laiskiintuneita. Vitun mobiilit pois käsistä ja nettiä ei käytetä päivällä.
Nyt vaimo, kaksi koffia tänne kiitos.
"tapu tapu" pepulle.
Voisitteko lakata kutsumasta miehiä putkiaivoiksi? Sehän vain antaa näille itsekkäille mieslapsille tekosyyn toimia olla ottamatta muitq huomioon. Joka ainoa täysjärkinen aikuinen ymmärtää, että lapset tarvitsevat ruokaa, unta, läheisyyttä jne. Täysjärkinen aikuinen osaa myös hakea tarkempaa tietoa, jos ei koe pärjäävänsä. Kaiken vastuun lykkääminen puolison vastuulle ei ole mitään putkiaivoisuutta tai mikään välttämätön miesten ominaisuus vaan puhdasta itsekkyyttä. Kukapa ei nukkuisi mieluummin kuin huonosti ja olisi vaihtamatta paskavaippoja jos voisi.