Lue keskustelun säännöt.
Ymmärrän nyt niitä kaikkia rakkauden tähden itsemurhan tehneitä
22.06.2015 |
Otsikko on tahallaan kärkäs, mutta tosi kuin vesi. Ongelmani on siis yksipuolinen rakastuminen, josta en vain yksinkertaisesti pääse yli. Kohta kahden vuoden ajan olen ajatellut joka ikinen päivä tätä ihmistä, ja tuntuu, että en jaksa enää. En vain voi lopettaa ajattelemasta. Tulen hulluksi ihan minä hetkenä hyvänsä, tai ehkä olen sitä jo. Tämä ei ole enää edes rakastumista, vaan ennemmin pakkomielle. Olen käynyt terapiassakin juttelemassa tästä, mutta en vain saa saa tunteitani kuriin. Olen epätoivoinen ja valmis kokeilemaan lähes mitä tahansa. Masennuslääkkeiden syöminen rakastumiseen tuntuu kuitenkin jo todella hullulta vaihtoehdolta...
Joskus haaveilin, että joku rakastuisi minuun yhtä kovaa. Tässä ei kuitenkaan ole mitään romanttista vaan ainoastaan surullista. Mitä. Minä. Voin. Tehdä?
Kommentit (44)
Näetkö tuota ihmistä joskus/usein vai oliko se vain yksi kerta? Jos kuitenkin näette niin voisitko ajatella ottaa ihastumisen puheeksi hänen kanssaan ja keskustella siitä? Asiat voisivat selkiytyä puhumalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 02:56"]
Oletko saanut pakit iastuksesi kohteelta?
Mitä jos hankkisit itsellesi tekemistä ja koittaisit unohtaa hänet. Älä anna itsellesi tilaisuutta ajatella häntä.
[/quote]
Hän haluaa olla vain ystäviä. Olen tiennyt sen koko ajan mutta en silti voi lopettaa. Arvaa olenko kahdessa vuodessa muutaman kerran yrittänyt "keksiä tekemistä" ja koittaa unohtaa? Miten se tapahtuu käytännössä? Nukun 24/7 ja toivon ettei tule uniin? Tämä on mulle ihan oikea ongelma, ei mikään "voisin käydä kävelyllä ja koittaa ajatella jotain muuta :)" -turhautuminen.
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 02:58"]
Mitä terapeutti sanoi?
[/quote]
Yrittää päästä jäljille mistä näin syvä ihastuminen johtuu. On surullinen puolestani ja monesti tullut viereen istumaan ja halaamaan äidillisesti. :(
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 02:52"]
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 02:41"]
Ei todellakaan normaalia. Kannattais ottaa ne masennuslääkkeet koska masennukseen kuuluu juurikin pakkomielteet. Rakkauden takia ei kannatta itseään tappaa, aina tulee uusia ihastuksia ja rakkauksia. Vaikka et sitä uskokaan.
Voimia!
[/quote]
Minkä vuoksi sitten kannattaa, jos ei rakkauden?
[/quote]
Ihan järjellä ajatellen, eipä minkään.
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 03:09"]
Näetkö tuota ihmistä joskus/usein vai oliko se vain yksi kerta? Jos kuitenkin näette niin voisitko ajatella ottaa ihastumisen puheeksi hänen kanssaan ja keskustella siitä? Asiat voisivat selkiytyä puhumalla.
[/quote]
Näemme harvoin mutta pidämme chättien ja skypen välityksellä kuitenkin yhteyttä. Paljastin tunteeni hänelle vähän aikaa sitten ja salaa toivoin että hän olisi pistänyt välit poikki, jotta olisin päässyt ns. helpommalla. Hän ei kuitenkaan edes pelästynyt vaan sanoi olevansa pahoillaan ja haluavansa olla vain ystävä, mutta että olen hänelle tärkeä ja että hän haluaisi jatkaa yhteydenpitoa kuten ennenkin. En tiedä ymmärsikö hän ihan ongelmani mittasuhteita ja vai luuliko minun olevan vain dramaattinen, kun hän sanoi että tämä on hänestä kiehtovaa. Voin kertoa että ajatuksena on varmasti kiehtova mutta todellisuus on silkkaa kärsimystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 03:24"]
Ootko mies vai nainen?
[/quote]
Olen parikymppinen nainen.
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 03:25"]
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 03:24"]
Ootko mies vai nainen?
[/quote]
Olen parikymppinen nainen.
[/quote]
Entä se toinen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 03:29"]
Noin 25.
[/quote]
Mies?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tsemppiä! -20v mies samanlaisessa tilanteessa.
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 03:32"]
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 03:29"]
Noin 25.
[/quote]
Mies?
[/quote]
Niin. Hän mies, minä nainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 03:34"]
Tsemppiä! -20v mies samanlaisessa tilanteessa.
[/quote]
Kiitos samoin <3 Kerrohan, jos keksit keinon millä tästä noustaan! Olen pakottanut itseni ties kuinka monille treffeille mutta kukaan muu ei yksinkertaisesti saa tuntemaan mitään. Järjellä ajateltuna tiedän, että minulle löytyisi paljon sopivampaakin seuraa mutta sydän ei kuuntele mitään.
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 03:20"]
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 03:09"]
Näetkö tuota ihmistä joskus/usein vai oliko se vain yksi kerta? Jos kuitenkin näette niin voisitko ajatella ottaa ihastumisen puheeksi hänen kanssaan ja keskustella siitä? Asiat voisivat selkiytyä puhumalla.
[/quote]
Näemme harvoin mutta pidämme chättien ja skypen välityksellä kuitenkin yhteyttä. Paljastin tunteeni hänelle vähän aikaa sitten ja salaa toivoin että hän olisi pistänyt välit poikki, jotta olisin päässyt ns. helpommalla. Hän ei kuitenkaan edes pelästynyt vaan sanoi olevansa pahoillaan ja haluavansa olla vain ystävä, mutta että olen hänelle tärkeä ja että hän haluaisi jatkaa yhteydenpitoa kuten ennenkin. En tiedä ymmärsikö hän ihan ongelmani mittasuhteita ja vai luuliko minun olevan vain dramaattinen, kun hän sanoi että tämä on hänestä kiehtovaa. Voin kertoa että ajatuksena on varmasti kiehtova mutta todellisuus on silkkaa kärsimystä.
[/quote]
Olisi ehkä sinulle parempi ettette enää olisi tekemisissä, kuten itsekin sanoit. Kitumisesi vain jatkuu noin.
Hei, olin epätoivoisesti rakastunut noin 5 vuotta elämästäni nettituttuun, jota en edes tavannut.
Kehitin itselleni pakkomielteen ja luulin, että en koskaan toivu hänestä...mutta, jossain vaiheessa otin itseäni niskasta kiinni ja tahdonvoimalla etäännytin itseni hänestä, siinä meni pari vuotta, mutta nyt se vaihe elämästäni on vain haalea muisto ja koen päässeeni vankilasta - omasta tunteiden vankilastani vapauteen.
Jos suhteellanne ei ole tulevaisuutta ainoa kunnon keino sun päästä eroon raastavista tunteista on tehdä irtiotto hänestä...siinä saattaa kestää parikin vuotta, mutta pikkuhiljaa tunteet haalenee.
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 03:51"]
Hei, olin epätoivoisesti rakastunut noin 5 vuotta elämästäni nettituttuun, jota en edes tavannut.
Kehitin itselleni pakkomielteen ja luulin, että en koskaan toivu hänestä...mutta, jossain vaiheessa otin itseäni niskasta kiinni ja tahdonvoimalla etäännytin itseni hänestä, siinä meni pari vuotta, mutta nyt se vaihe elämästäni on vain haalea muisto ja koen päässeeni vankilasta - omasta tunteiden vankilastani vapauteen.
Jos suhteellanne ei ole tulevaisuutta ainoa kunnon keino sun päästä eroon raastavista tunteista on tehdä irtiotto hänestä...siinä saattaa kestää parikin vuotta, mutta pikkuhiljaa tunteet haalenee.
[/quote]
Mitä jos en pysty siihen? Olen pariin otteeseen tehnyt niin, poistanut kaikki yhteydet ja estänyt joka paikassa. Jaksoin pari kuukautta, sitten tuli sellainen olo että "nyt mä oon eheytynyt sen verran että pystyn olemaan ystävä jos hän itse tulisi ottamaan uudestaan yhteyttä". Ja hän tuli tottakai, ja nyt olen taas tässä tilassa tottakai. Se tunne on paljon voimakkaampi kuin järki, en osaa edes selittää, mutta olen täysin voimaton sen edessä. Kaksi vuotta on niin pitkä aika, ja mitä jos en onnistu vielä silloinkaan? Mitä jos menen tästä johonkin psykoosiin?
Olen oikeasti tuomittu tähän. Olen pienestä pitäen ollut tällainen, järki meinasi lähteä ensimmäisen kerran 10-vuotiaana kun olin ihastunut naapurinpoikaan vuosia. Tämä on kuitenkin jotain paljon vaikeampaa ja syvempää kuin koskaan ennen, ajatukset menee kokoajan itsetuhoisempaan ja toivottomampaan. Pelottaa oma pää. :(
Mikä tässä miehessä koukuttaa? Minusta hän vaikutti tuon aiemman kommenttisi perusteella vähän hölmöltä ja ymmärtämättömältä. Ei minusta ainakaan tuntuisi hyvältä, jos olisin samassa tilanteessa ja ongelmaani suhtauduttaisiin tuolleen.
Mitä terapeutti sanoi?