Lue keskustelun säännöt.
Olen törmännyt jo useaan maisteriin, jonka älykkyys ei vakuuta.
10.02.2022 |
Heitä yhdistää se, että ovat itseään täynnä ja arvostelevat muita. Vetoavat jakuvasti koulutukseensa minkä tuovat joka keskustelussa esille. Todella kapeakatseisia ihmisiä. Alat joista he ovat valmistuneet kuuluvat yhteiskunta- sekä humanistisiin tieteisiin.
Miten tämmöiset voivat valmistua Yliopistosta? Eivät ole lainkaan sen tyylisiä kuten Esko Valtaoja, jonka puheesta saa heti kuvan miten älykäs hän on. Yhteiskuntatieteistä löytyy liike- sekä kansantaloutta, joten luulisi vaatimusten olevan kuitenkin korkealla.
Kommentit (122)
Vierailija kirjoitti:
Mistä tämä oletus akateemisten ylimielisyydestä oikein kumpuaa? Kouluttamattoman (kateellisen?) omista ennakkoluuloista ilmeisesti.
Juuri tällä tai viime viikolla uutisoitiin, kuinka paljon yliopisto-opiskelijoilla ilmenee masennusta ja ahdistuneisuutta, itsetunto- ja jaksamisongelmineen. Omat kokemukseni parinkymmenen vuoden takaa ovat samansuuntaisia: YTHS:n terapeutille ei todellakaan noin vain jonojen vuoksi kävelty.
Missä vaiheessa akateeminen ihminen siis kiepsahtaakin keskimääräistä "alimielisemmästä" keskimääräistä ylimielisemmäksi? Ja mistä tämä väitetty ja yllättävä muutos johtuu? Tuskinpa terapiassa ihan niin timanttisia tuloksia yleensä saavutetaan.
Yksikään "akateemiset on ylimielisiä" -jankuttaja ei ole kyennyt uskottavasti vastaamaan esittämiini kysymyksiin. Ehkäpä siksi, että koko ylimielisyysväite on kuvitelmaa?
Mitä syvällisempi asiantuntemus, sitä todennäköisemmin kehittyy myös itsekriittisyyttä omaa osaamistaan kohtaan, kun ihminen tulee tietoisemmaksi tietämyksensä rajoista. Tämä on lukuisin tutkimuksinkin todettu psykologinen ilmiö. Tieto onkin ylimielisyyden pahin vihollinen.
Korkeakoulutetun pitää Suomessa piilotella sitä, että on kouluja käyty, etenkin jos menee hanttihommiin. Muuten on heti ennakkoluulojen kohteena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei yliopistossa tarvitse juuri älykkyyttä. Riittää, että jaksaa opiskella ahkerasti.
Jos noin on, niin pitäisikö sinunkin yrittää? Vai etkö ole ahkera?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei yliopistossa tarvitse juuri älykkyyttä. Riittää, että jaksaa opiskella ahkerasti.
Tämä on totta humanistisissa ja yhteiskuntatieteissä. Siellä riittää, että on hyvä muisti ja on jaksanut päntätä päähänsä kirjojen sisällöt. Ymmärtämistä ei vaadita, hyvä muisti ja luetun toistaminen riiittää. Luonnontieteissä ei sama prosessi toimi. Siellä täytyy osata soveltaa opittua tietoa kokeessa, eli ymmärtää jotain lukemastaan.
Kerrotko vielä, millä kokemuksen rintaäänellä puhut näistä asioita? On hienoa, että sinulla on mielipide, mutta kun meillä kaikilla on sellainen. Ei se silti ilman mitään näyttöjä tee siitä mitään muuta kuin kirjaimia ruudulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei yliopistossa tarvitse juuri älykkyyttä. Riittää, että jaksaa opiskella ahkerasti.
Tämä on totta humanistisissa ja yhteiskuntatieteissä. Siellä riittää, että on hyvä muisti ja on jaksanut päntätä päähänsä kirjojen sisällöt. Ymmärtämistä ei vaadita, hyvä muisti ja luetun toistaminen riiittää. Luonnontieteissä ei sama prosessi toimi. Siellä täytyy osata soveltaa opittua tietoa kokeessa, eli ymmärtää jotain lukemastaan.
Ainoa pänttääminen yhteiskuntatieteellisessä liittyi pääsykokeisiin, jossa karsittiin epämotivoituneet joukosta. Teknillisessä yliopistossa toista tutkintoa suorittaessani sen sijaan ulkoa opettelua riitti, jos mieli selviytyä koodauskursseista.
Ei muuten riitä. Ohjelmointi kurssilla pitää itse suorittaa itsenäisesti ohjelmoinnin harjoitustyö. Itse olen suorittanut useita ohjelmoinnin perusteiden kursseja ja ne harjoitustyöt voivat olla aika haastavia ja vaativat luovaa ongelmanratkaisukykyä. Ei onnistu kaikilta.
En toki väittänyt että ulkoa opettelu riittäisi. Kommentoin ainoastaan ulkoa opettelun suhteellista osuutta kahdessa tutkinnossani. Teknisemmin orientoituneessa tutkinnossa sitä oli paljon enemmän.
Kyllä näitä OMAN ELÄMÄNSÄ dosentti klovneja taas kaivautuu pätemään…
Ei taideta kovin ”yli” vertaista oppia siellä ALIopistossa pänttäillä. Ja oikeista töistä en viitsi edes puhua!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä näitä OMAN ELÄMÄNSÄ dosentti klovneja taas kaivautuu pätemään…
Ei taideta kovin ”yli” vertaista oppia siellä ALIopistossa pänttäillä. Ja oikeista töistä en viitsi edes puhua!
Ehdin juuri hetki sitten kirjoittaa ennakkoluuloista. Sieltä se tuli.
Vierailija kirjoitti:
Mistä tämä oletus akateemisten ylimielisyydestä oikein kumpuaa? Kouluttamattoman (kateellisen?) omista ennakkoluuloista ilmeisesti.
Juuri tällä tai viime viikolla uutisoitiin, kuinka paljon yliopisto-opiskelijoilla ilmenee masennusta ja ahdistuneisuutta, itsetunto- ja jaksamisongelmineen. Omat kokemukseni parinkymmenen vuoden takaa ovat samansuuntaisia: YTHS:n terapeutille ei todellakaan noin vain jonojen vuoksi kävelty.
Missä vaiheessa akateeminen ihminen siis kiepsahtaakin keskimääräistä "alimielisemmästä" keskimääräistä ylimielisemmäksi? Ja mistä tämä väitetty ja yllättävä muutos johtuu? Tuskinpa terapiassa ihan niin timanttisia tuloksia yleensä saavutetaan.
Yksikään "akateemiset on ylimielisiä" -jankuttaja ei ole kyennyt uskottavasti vastaamaan esittämiini kysymyksiin. Ehkäpä siksi, että koko ylimielisyysväite on kuvitelmaa?
Mitä syvällisempi asiantuntemus, sitä todennäköisemmin kehittyy myös itsekriittisyyttä omaa osaamistaan kohtaan, kun ihminen tulee tietoisemmaksi tietämyksensä rajoista. Tämä on lukuisin tutkimuksinkin todettu psykologinen ilmiö. Tieto onkin ylimielisyyden pahin vihollinen.
- Lääkäri jäi kiinni valehtelusta potilaalleen jonka johdosta lääkäri suuttui ja kirjoitti potilaan kantaan leimaavia valheita.
- Sosiaalityöntekijä jäi kiinni valehtelusta asiakkaalleen jonka johdosta sosiaalityöntekijä suuttui ja hankaloitti asiakkaan elämää.
- Vuokrasihteeri luuli ettei kouluttamaton köyhä ymmärrä perinnästä mitään ja yritti vedättää vuokralaista, mutta vuokralainen vedättikin vuokrasihteeriä.
Ylimielisyyttä havaittavissa. Olisi näitä paljon lisääkin, mutta on muutakin tekemistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Maistereita valmistuu niin paljon ja oman alan töiden saanti on niin kiven takana, että kyllä siinä mahdollinen ylimielisyys aika nopeasti karisee. Niin tyhmä ei ole tyhmäkään maisteri, etteikö tätä tosiasiaa ainakin jollain tasolla tiedostaisi jo opintojensa aikana.
Minäkin olen törmännyt. Ehkä huolestuttavin tapaus on eräs graduntekijä, jonka pitäisi valmistua tänä keväänä. Hän ei oikeasti selviä yksinkertaisistakaan tehtävänannoista, puhumattakaan että itse hoksaisi tehdä yhtään mitään. Ohjaajana sitä on melkoisen keinoton, kun tajuaa, että ihminen on ihan väärässä paikassa, mutta on kuitenkin saanut kurssit suoritettua, ja gradukin etenee, lause kerrallaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei yliopistossa tarvitse juuri älykkyyttä. Riittää, että jaksaa opiskella ahkerasti.
Jos noin on, niin pitäisikö sinunkin yrittää? Vai etkö ole ahkera?
En halua olla velkavanki jonka kouluissa opiskelu vääjäämättä aiheuttaisi.
Maisteri on lukenut 40 kirjaa ja tehnyt jokusen referaatin. Bilettänyt opintotukia pari vuotta. Hybris, ylimielisyys ja alentava suhtautuminen "ammattitauti. " (Ei ammattia)
Ei mitään , korrelaatiota älyn, viisauden, empatian, luovuuden tai osaamisen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei yliopistossa tarvitse juuri älykkyyttä. Riittää, että jaksaa opiskella ahkerasti.
Tämä on totta humanistisissa ja yhteiskuntatieteissä. Siellä riittää, että on hyvä muisti ja on jaksanut päntätä päähänsä kirjojen sisällöt. Ymmärtämistä ei vaadita, hyvä muisti ja luetun toistaminen riiittää. Luonnontieteissä ei sama prosessi toimi. Siellä täytyy osata soveltaa opittua tietoa kokeessa, eli ymmärtää jotain lukemastaan.
Ainoa pänttääminen yhteiskuntatieteellisessä liittyi pääsykokeisiin, jossa karsittiin epämotivoituneet joukosta. Teknillisessä yliopistossa toista tutkintoa suorittaessani sen sijaan ulkoa opettelua riitti, jos mieli selviytyä koodauskursseista.
Ei muuten riitä. Ohjelmointi kurssilla pitää itse suorittaa itsenäisesti ohjelmoinnin harjoitustyö. Itse olen suorittanut useita ohjelmoinnin perusteiden kursseja ja ne harjoitustyöt voivat olla aika haastavia ja vaativat luovaa ongelmanratkaisukykyä. Ei onnistu kaikilta.
En toki väittänyt että ulkoa opettelu riittäisi. Kommentoin ainoastaan ulkoa opettelun suhteellista osuutta kahdessa tutkinnossani. Teknisemmin orientoituneessa tutkinnossa sitä oli paljon enemmän.
Et pääse läpi Otaniemessä fysiikan peruskursseista läpi ulko-opettelulla. Niissä pitää oikeasti tajutakin, jopa ymmärtää jotakin. 40% Teknilliseen yliopistoon Otaniemiessä tulevista opiskelijoista ei pääse fysiikan kursseista lainkaan läpi, koska niiden äly ei siihen riitä, koska eivät ymmärrä, koska opettelevat vain ulkoa asioita.
Se mikä määrässä voitetaan niin se laadussa hävitään. Pätee maistereihin, insinööreihin ja oikeastaan kaikkeen mahdolliseen elämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minäkin olen törmännyt. Ehkä huolestuttavin tapaus on eräs graduntekijä, jonka pitäisi valmistua tänä keväänä. Hän ei oikeasti selviä yksinkertaisistakaan tehtävänannoista, puhumattakaan että itse hoksaisi tehdä yhtään mitään. Ohjaajana sitä on melkoisen keinoton, kun tajuaa, että ihminen on ihan väärässä paikassa, mutta on kuitenkin saanut kurssit suoritettua, ja gradukin etenee, lause kerrallaan.
Jos gradu etenee nopeammin kuin lause kerrallaan, silloin taidetaan puhua todenäköisimmin plagioinnista.
AP taisi itsekin vähän yrittää mutta epäonnistui kouluttautua ja nyt alemmuudentunteissaan näkee ja aistii vähättelyä ja ylimielisyyttä.
Ikä ja elämänkokemus tuo viisautta, aika epäreilua verrata Esko Valtaojaa, 70v, johonkin vasta valmistuneeseen maisteriin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä tämä oletus akateemisten ylimielisyydestä oikein kumpuaa? Kouluttamattoman (kateellisen?) omista ennakkoluuloista ilmeisesti.
Juuri tällä tai viime viikolla uutisoitiin, kuinka paljon yliopisto-opiskelijoilla ilmenee masennusta ja ahdistuneisuutta, itsetunto- ja jaksamisongelmineen. Omat kokemukseni parinkymmenen vuoden takaa ovat samansuuntaisia: YTHS:n terapeutille ei todellakaan noin vain jonojen vuoksi kävelty.
Missä vaiheessa akateeminen ihminen siis kiepsahtaakin keskimääräistä "alimielisemmästä" keskimääräistä ylimielisemmäksi? Ja mistä tämä väitetty ja yllättävä muutos johtuu? Tuskinpa terapiassa ihan niin timanttisia tuloksia yleensä saavutetaan.
Yksikään "akateemiset on ylimielisiä" -jankuttaja ei ole kyennyt uskottavasti vastaamaan esittämiini kysymyksiin. Ehkäpä siksi, että koko ylimielisyysväite on kuvitelmaa?
Mitä syvällisempi asiantuntemus, sitä todennäköisemmin kehittyy myös itsekriittisyyttä omaa osaamistaan kohtaan, kun ihminen tulee tietoisemmaksi tietämyksensä rajoista. Tämä on lukuisin tutkimuksinkin todettu psykologinen ilmiö. Tieto onkin ylimielisyyden pahin vihollinen.
- Lääkäri jäi kiinni valehtelusta potilaalleen jonka johdosta lääkäri suuttui ja kirjoitti potilaan kantaan leimaavia valheita.
- Sosiaalityöntekijä jäi kiinni valehtelusta asiakkaalleen jonka johdosta sosiaalityöntekijä suuttui ja hankaloitti asiakkaan elämää.
- Vuokrasihteeri luuli ettei kouluttamaton köyhä ymmärrä perinnästä mitään ja yritti vedättää vuokralaista, mutta vuokralainen vedättikin vuokrasihteeriä.
Ylimielisyyttä havaittavissa. Olisi näitä paljon lisääkin, mutta on muutakin tekemistä.
Ja olet ihan varma, että esimerkkiesi henkilöt olivat akateemisia?
Ap ei taida olla kovin älykäs, kun luulee, että yliopisto kirjoitetaan Yliopisto.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä tämä oletus akateemisten ylimielisyydestä oikein kumpuaa? Kouluttamattoman (kateellisen?) omista ennakkoluuloista ilmeisesti.
Juuri tällä tai viime viikolla uutisoitiin, kuinka paljon yliopisto-opiskelijoilla ilmenee masennusta ja ahdistuneisuutta, itsetunto- ja jaksamisongelmineen. Omat kokemukseni parinkymmenen vuoden takaa ovat samansuuntaisia: YTHS:n terapeutille ei todellakaan noin vain jonojen vuoksi kävelty.
Missä vaiheessa akateeminen ihminen siis kiepsahtaakin keskimääräistä "alimielisemmästä" keskimääräistä ylimielisemmäksi? Ja mistä tämä väitetty ja yllättävä muutos johtuu? Tuskinpa terapiassa ihan niin timanttisia tuloksia yleensä saavutetaan.
Yksikään "akateemiset on ylimielisiä" -jankuttaja ei ole kyennyt uskottavasti vastaamaan esittämiini kysymyksiin. Ehkäpä siksi, että koko ylimielisyysväite on kuvitelmaa?
Mitä syvällisempi asiantuntemus, sitä todennäköisemmin kehittyy myös itsekriittisyyttä omaa osaamistaan kohtaan, kun ihminen tulee tietoisemmaksi tietämyksensä rajoista. Tämä on lukuisin tutkimuksinkin todettu psykologinen ilmiö. Tieto onkin ylimielisyyden pahin vihollinen.
- Lääkäri jäi kiinni valehtelusta potilaalleen jonka johdosta lääkäri suuttui ja kirjoitti potilaan kantaan leimaavia valheita.
- Sosiaalityöntekijä jäi kiinni valehtelusta asiakkaalleen jonka johdosta sosiaalityöntekijä suuttui ja hankaloitti asiakkaan elämää.
- Vuokrasihteeri luuli ettei kouluttamaton köyhä ymmärrä perinnästä mitään ja yritti vedättää vuokralaista, mutta vuokralainen vedättikin vuokrasihteeriä.
Ylimielisyyttä havaittavissa. Olisi näitä paljon lisääkin, mutta on muutakin tekemistä.
Esittämäsi empiirinen todistusaineisto onnistui lähes vakuuttamaan minut.
Ei muuten riitä. Ohjelmointi kurssilla pitää itse suorittaa itsenäisesti ohjelmoinnin harjoitustyö. Itse olen suorittanut useita ohjelmoinnin perusteiden kursseja ja ne harjoitustyöt voivat olla aika haastavia ja vaativat luovaa ongelmanratkaisukykyä. Ei onnistu kaikilta.