Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Psykologinen kysymys: miksi naapureiden kanssa jutellaan usein pihalla, mutta ei missään nimessä haluta tutustua sen lähemmin?
10.02.2022 |
Siis sillä tavalla, että pihalla voidaan jutella vaikka aina kun kohdataan, mutta esim. kävelylle ei missään nimessä haluaisi mennä naapurin kanssa?
Onko jollain joku psykologinen selitys tähän?
Kommentit (64)
Vierailija kirjoitti:
Onhan se jokaisen oma asia. Mua inhotti naapurimiehen puhe ,emännästä‘ ja mun miestäni naapurin miehen jutut ,kalareissuista‘ . Meidän ystävät ovat eri luokkaa. Johtuneeko siitä, että emme ole täältä pikkukylästä kotoisin…
En ymmärtänyt tuosta mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska naapureilla on halutessaan valta häätää sinut, myös omistusasuja.
On pakko jutella jos nähdään, kohteliaisuudesta. Maastoudun pensaan taakse kukkia hoitamaan aina kun ehdin ajoissa nähdä naapurin lähestyvän.
En tahdo rasittaa ketään. Joku kuilu kumminkin on meidän vuokralla asuvien ja omistusasujien välillä. He ovat ansainneet kovalla työllä kaiken, kunhan vain pohdin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos tapaa naapurin yhteisellä piha-alueella, niin eiköhän se kuuluu aivan normaaleihin käytöstapoihin vaihtaa muutama sana ilman sen syvällisempää motiivia. On hyvä olla naapureitten kanssa tekemisissä muutenkin kuin mahdollisissa kiistatilanteissa kuten tervehtiä rappukäytävässä.
En juttele naapureiden kanssa pihalla. Olen omituinen. Onneksi ymmärtävät sen, ja jättävät minut rauhaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika harvan ihmisen kanssa kuitenkaan kolahtaa niin hyvin, että haluaa viettää aikaa muutenkin yhdessä. Niitä sellaisia ihmisiä kutsutaan ystäviksi. Naapureiden kanssa on syytä kuitenkin olla sillä lailla väleissä, että pystyy muutaman sanasen vaihtamaan vaikka pihalla kohdatessa, mutta ei mennä niin syvälle että törmättäisiin mahdollisiin erimielisyyksiin. Näitä ihmisiä kutsutaan hyvänpäivän tuttaviksi.
Olen hieman huvittuneesti tätä ihmetellyt, että miksi sitä niin pelätään olla ihmisten kanssa tekemisissä, jotka kuitenkin asuvat ihan pikku pierun etäisyydellä. Ollaan aika sulkeutunutta kansaa, ihan kuin jokaisella olis jotain luurankoja kaapissa jota hävetään, joita meillä onkin, koska olemme ihmisiä eikä mitään täydellisyyden ruumiillistumia. Emme vaa kehtaa avata itsejämme kanssaihmisille, kun niin häpeämme itseämme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Morjenstus ja yhtiön asiat on ok keskusteltavaa smooltookkia. Enempää kaveeraamista ei tarvita. Miks tarvis?
Minusta löytyy netistä työjuttuja. En välttämättä halua, että minulle lähes tuntemattomat tietävät muuta kuin etunimen tai sukunimen 😉.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naapuruus/ kaveruus liittyy usein elämäntilanteeseen; esim. pikkulapsiperheessä tavataan pihan leikkikentällä toisia lapsia ja vanhempia (äitejä useimmin), koiraperheessä lenkillä käydessä tutustutaan vastaavaan naapuriin. Yleensä ei synny mitään syvällisiä ystävyyssuhteita, on vain peruskohteliaisuutta jutella jotain lähinaapureiden kanssa.
Mää kirjoitin oman näkökantani, mutta se ei päässyt läpi näköjään. No olkoon sitte. Oli varmaan vauva.fi-palstan tietokonemoderaattorille liian vaikea teksti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä haluaisin lähempää tuttavuutta, erityisesti lähinaapurin miehen kanssa. 😇
Myös siksi että ihmiset ovat mustasukkaisia. Ei voi puhua kuin muutaman sanan ettei tule väärinkäsityksiä.
Vierailija kirjoitti:
Myös siksi että ihmiset ovat mustasukkaisia. Ei voi puhua kuin muutaman sanan ettei tule väärinkäsityksiä.
En ensin edes ymmärtänyt kommenttia, niin kaukaa haettu se on.
Suomalaiset ovat kyräileviä ja vittumaisia. Ainakin pohjoisessa. Täällä muka hienommalla alueella asuu huonokäytöksistä väkeä.
Vierailija kirjoitti:
Naapuruus/ kaveruus liittyy usein elämäntilanteeseen; esim. pikkulapsiperheessä tavataan pihan leikkikentällä toisia lapsia ja vanhempia (äitejä useimmin), koiraperheessä lenkillä käydessä tutustutaan vastaavaan naapuriin. Yleensä ei synny mitään syvällisiä ystävyyssuhteita, on vain peruskohteliaisuutta jutella jotain lähinaapureiden kanssa.
Tämä on muuten hyvä tiedostaa, jos itse sattuu olemaan hieman yksinäisempi ja toivoisi tällaisista yhdistävän asian kautta tutuksi tulleista naapuruston ihmisistä pidempikestoisiakin ystäviä.
Juuri tällaiset lasten / koirien kautta syntyneet hyvänpäivän tuttuudet/small talk suhteet yleensä loppuvat siinä vaiheessa kun lapset kasvavat tai koira kuolee.
Ps. itsekin tämän karvaasti kokenut, vaikka kuvittelin muuta
Jos ei sitten ystävyys toimisikaan, olisi kiusallista törmäillä harva se päivä pihalla.
Alue: Aihe vapaa
Onhan se jokaisen oma asia. Mua inhotti naapurimiehen puhe ,emännästä‘ ja mun miestäni naapurin miehen jutut ,kalareissuista‘ . Meidän ystävät ovat eri luokkaa. Johtuneeko siitä, että emme ole täältä pikkukylästä kotoisin…