Videopalaverit tuntuvat vaikeilta

Omaan työnkuvaani kuuluu paljon kokouksia, joista teen samalla pöytäkirjoja. Isoja kokouksia, koskee eri hankkeita ja eri hankkeissa omat työryhmät, joista 2/3 osaa työyhteisöni ulkopuolisia henkilöitä. Joka kokouksessa 20-50 henkilöä. Onneksi on tapana, että jokaisen hankkeen ns aloituskokouksessa on lyhyt esittelykierros kamera päällä, mutta muuten meillä kamerat pois päältä.

Jos minulla ei ole kovin keskeistä roolia, saatan puuhastella muuta kokouksen aikana, kuitenkin siten, että kuulen koko ajan, mitä puhutaan. Vaikka kamerat pidettäisiinkin päällä koko ajan, voin poistua hetkeksi kuvasta esimerkiksi tarkistamaan liedellä tai uunissa valmistuvan ruoan tilanteen tai lisäämään puita takkaan tms. Kukaan ei ole valittanut käytöksestäni ainakaan minun kuulteni.

Meidän työpalavereissa kamerat ovat ani harvoin päällä. Yleensä joku jakaa dokumenttia, jota yhdessä tuijotellaan ja kommentoidaan. Vähintään kokouksen asialista, usein myös joku ohjelma tai piirustus.

Urakkaneuvotteluissa tms voi joskus olla kamera päällä, esittäytymistä varten. Samoin jotkut asiakkaat tykkää pitää kameraa päällä.

Vierailija kirjoitti:

Mun vinkki on sulkea kokonaan se kameraikkuna. Katsoo vaikka tietokoneen työpöytää tai jotain työdokumenttia näytöltä. Pystyy olla luontevammin, kun ei näe sitä omaa pärstää. Teamsin ainakin saa pienennettyä niin, että vaan puhujan kamera ja mykistysnappi näkyy jossain näytön kulmassa.

Tässä on vaan se vaara että unohtaa kameran olevan päällä ja voi tulla kiusallisia tilanteita.

Vierailija kirjoitti:

Mä tarkkailen koko ajan sitä miltä näytän (ilme, asento) ja kauhea stressi, että kyhjötän mielenkiinnottoman näköisenä tai naama näyttää että olen eri mieltä, vaikken voi sitä sanoakaan. Keskittyminen menee siihen itsensä tarkkailuun, eikä itse asiaan. Livenä osaan jostain syystä paremmin luottaa siihen, että tommoset ei näy.

Teamsiin on tulossa (vai tuli jo?) ominaisuus että oman kuvan saa piiloon itseltään.

Minulla kanssa häiritsee ihan tajuttomasti oman naaman näkyminen ruudulla. Fiilis on sama kuin neukkarissa olisi normaalisti ihmisiä pöydän toisella puolella, mutta suoraan edessäni tuolilla onkin iso peili.

Väkisin tulee tarkisteltua sitä omaa lärviä ihan tarpeettoman usein.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun vinkki on sulkea kokonaan se kameraikkuna. Katsoo vaikka tietokoneen työpöytää tai jotain työdokumenttia näytöltä. Pystyy olla luontevammin, kun ei näe sitä omaa pärstää. Teamsin ainakin saa pienennettyä niin, että vaan puhujan kamera ja mykistysnappi näkyy jossain näytön kulmassa.

Tässä on vaan se vaara että unohtaa kameran olevan päällä ja voi tulla kiusallisia tilanteita.

Totta. Mutta luulen, että ne, jotka kamerasta ahdistuu tai vaivaantuu, ei sitä voi kokonaan unohtaa, vaikkei omaa naamansa näkiskään näytöltä. Minä ainakaan en.

Vierailija kirjoitti:

Minä tykkään videopalavereistä huomattavasti enemmän kuin lähipalavereista! Eivät ole yhtään vaikeita videopalaverit siis. Lähipalaverit jännittää enkä saa montaa sanaa suustani niissä.

Oletko kokouksen puheenjohtaja?

Et ole ainoa. Näistähän on viime aikoina ollut yhä enemmän juttuja, kuinka se ylistetty video onkin itse asiassa stressaavaa, häiritsevää eikä viiveiden yms vuoksi joka tapauksessa vastaa sitä kuuluisaa face-to-face viestintää.

Jos jotkut kommentoivat jos ei koko ajan tuijota toisia videoneuvottelussa silmiin, on huonoa käytöstä. Varsinkin tuo, että muistiinpanojen tekemisestä huomautellaan, on suorastaan idioottimaista.

Tällaisten henkilöiden mielestä varmaan myös ergonominen työpiste erillisine näyttöineen ja telakoineen ei saa olla käytössä, koska silloin ei tuijotella suoraan kameraan jollei firma kustanna erillistä videokameraa näytön päälle. Nämä ovat ihan jo työsuojeluasioita, jos esim. oma esimies tai johto pakottaa epäergonomiseen työskentelyyn, koska heillä on videohysteria.

Ehkä meillä kansainvälisissä tai usean toimipisteen yrityksissä työskenneillä tämä on rennompaa, eikä tarvitse valittaa kun ei näe toisten naamoja. Kun jo 20 vuotta sitten on tottunut puhumaan muille kokoukseen osallistujille mustaan pömpeliin keskellä pöytää. Vasta useita vuosia myöhemmin tuli parannuksena, että pystyttiin yhdessä jakamaan näyttöä ja esim. katsomaan samaa esitystä - edelleen puhuen sille mustalle pömpelille keskellä pöytää!

En tajua, miksi jotkut pitävät videon näkymistä niin ylivertaisen tärkeänä. Onhan puhelimissakin puhuttu jo varmaan yli 50 vuotta eikä siinäkään näe toisen kasvoja mutta ihan hyvin sujuu. Ymmärrän alkuesittäytymiset ym. mutta miksi pitäisi vaatia kameroiden olevan auki koko ajan.

Sitä paitsi video on epäekologisempaa pelkkään audioon verrattuna. Yhteisen maapallomme puolesta voisimme pitää kameroita enemmän kiinni ja säästäisimme siten maapalloa. Vedotkaa kestävään kehitykseen, jos ei muuten asiaa työpaikalla tajuta.

Minä nautin etätyöajasta, mutta on ihan totta, että videopalaverit varsinkin muiden kuin läheisimpien työkavereiden kesken on uuvuttavia. Meidän organisaatiossa, ja alalla muutenkin, yleensä oletetaan, että kamerat on auki. Siinä ei siis voi tehdä samalla jotain ihan muuta, vaan pitää keskittyä näyttämään skarpilta ja kiinnostuneelta, vaikka kuinka puuduttaisi. Ja valitettavasti oma naamani paljastaa minut heti, jos aihe ei herätä innostusta. Lisäksi videon välityksellä iso osa sanattomasta viestinnästä jää jonnekin välille. Välillä huomaa, että kommunikointi on jotenkin tosi tahmeaa ja tyyppejä saa suorastaan nyhtää jollakin tavalla kommentoimaan. Viime aikoina olen myös huomannut, että jotenkin sellaiset normaaliin kokouskäytäntöön kuuluvat asiatkin tahtoo typistyä pois. Useammassa palaverissa on viime aikoina esimerkiksi unohtunut kokonaan esittäytymiskierros, vaikka porukka ei todellakaan tunne toisiaan.