Sinä joka olet täyspäiväisesti töissä, jaksatko tai ehditkö harrastaa säännöllisesti liikuntaa?

Liikun töissä koko päivän.

Viikonloppuisin. Olen työssäni paljon jalkojen päällä, joten ei tule lähdettyä enää illalla, paitsi keväällä kun päivä on jo pidentynyt.

En jaksa. Onneksi on vain määräaikainen työ, joten saan taas työttömyyden aikana itseni hyvään kuntoon kuten aiemminkin.

Kokopäivätöissä toimistolla, joten täytyy liikkua pysyäkseen kunnossa. Mulla on adhd, joten tarve liikkua tulee siltäkin suunnalta. Mulla on pieni lapsi, mutta osallistuva puoliso, joten pääsen salille kolme kertaa viikossa.

Kyllä. Kävelen työmatkat ja töiden jälkeen harrastan enemmän. Kun jättää TV:n katselun väliin ehtii kummasti.

Itse kävelen töissä koko päivän.Auton laitoin paaliin 3 v sitten ja sen jälkeen olen pyöräillyt työ ja muutkin matkat.Muutaman kerran vuodessa käytän linja-autoa.M52

Ei jää energiaa. Pakotan itseni tekemään ruokaa ja käymään suihkussa.

En jaksa. Enkä mitään muutakaan.

On väärin että työttömät ehtivät harrastamaan liikuntaa. 

Jaksan ja ehdin, mutta kun ei kiinnosta. En ole koskaan pitänyt liikunnasta. Töissä sitä tulee väkisin, mutta vapaa-aikaani saati rahojani en siihen tuhlaa.

Vierailija kirjoitti:

On väärin että työttömät ehtivät harrastamaan liikuntaa. 

Uli uli, työttömän pitää vain maata sohvalla vetämässä kaljaa. Tämä on työttömyyden etu, että jaksaa ja on aikaa harrastaa. Olen aina työttömyys jaksoilla paremmassa kunnossa, kuin työssäolessa.

Vierailija kirjoitti:

On väärin että työttömät ehtivät harrastamaan liikuntaa. 

Jos noin korpee, jää työttömäksi. Ei ole vaikeata.

Nykyään on hyvin aikaa, kun lapset ovat isoja eikä tarvitse rynnätä heti kotiin laittamaan ruokaa ym. Joka päivä liikun jollain tavalla, kolmesti viikossa rankemmin.

Jaksan ja ehdin. Liikun useimpina päivinä ainakin n tunnin verran, joko koiran lenkitystä tai kuntosali. 

Työni on vaativaa ja päivät pitkähköjä (yleensä ainakin 9 tuntia päivässä plus matkat), joten ilman liikkumista ja kunnollista nukkumista en jaksaisi.

Mie hiihän. Suksi luistaa ja elämä maittaa.

Ap, tietenkin jaksan.  Olen alle kolmekymmpinen, avoliitossa asuva mies. Lapsia ei vielä ole.

Olem 08.15 - 16.00 duunissa.   Kaikki illat ovat vapaat.

Tosin suoritan etäopintoja työn ohessa, niihin kuluu useampi tunti viikossa.

Aina olen liikuntaa harrastanut, lukioajoista lähtien.  Juoksrn pari kertas vkossa tietyn lenkin.

Samoin pelaa  työkaverin kanssa 1,5 h tennistä viikossa. Jonka tennistilan vuokran maksamme puoliksi.

Duunimatkat tee  tavallisella polkupyörällä. Ympäro vuoden.  Mitään kuntosali kortteja en ole ostanut, sillä avopuolison opinnot sairaanhoitajaksi ovat vasta loppusuoralla.

Tiedän, etteivät monet ikäiseni kaverit, liiku edes tämä  vertaa, kuin itse.

Arkisin ei jaksa kun työmatkoihinki menee yli tunti

Enpä hirveän paljoa, mitä nyt käyn tuolla pojan jääkiekkojoukkueessa apuvalmentajana jäällä luistelemassa kolme kertaa viikossa. Kyllä se aika muuten menee arjen pyörittämiseen neljän lapsen kanssa joista kolme on alle kouluikäistä.

Vierailija kirjoitti:

Ei jää energiaa. Pakotan itseni tekemään ruokaa ja käymään suihkussa.

Sikäli mikäli olet nuori, nuorehko, ja etenkin terve ja lapseton ihminen.

NIIN kyse ei ole jaksamisesta.

Kyse on erittäin huonosta itse aiheitusta, heikosta kunnosta.  Laiskuudesta. Vetelyydestä. Ehkä ylipainostakin.  Rosksruuasts yms.

Aktiivinen, henkisesti ja fyysesti terve työntekijä, liikkuu taatusti, edes minimäärän vkossa.

Liikunta ja oman kunnon hoito otetaan aina puheeksi, niin työyerveys- kuin julkisen puolen lääkärin kanssa, sairaslomaa  määrättessä.

Vierailija kirjoitti:

Ei jää energiaa. Pakotan itseni tekemään ruokaa ja käymään suihkussa.

Helvetin outoa, mikäli olet perheetön sinkku. Kyll tuossa on kyse henkisistä, psyykkisistä ongelmista.

Ei ruumiilisesta jaksamisesta.