Minä ja lapset haluaisimme koiran, mies ei innostu
eikä suostu. Vinkkejä, miten edetä neuvotteluissa?
Kommentit (51)
[quote author="Vierailija" time="20.06.2015 klo 23:32"]
[quote author="Vierailija" time="20.06.2015 klo 23:23"]
En haluaisi ongelmia parisuhteeseen mutta kurjalta tuntuisi luopua koirahaaveestakin. Siitä olen lähtenyt, että minun vastuulla koira olisi, mutta en halua mitään huijauskeinojakaan käyttää. Mies ei vain ymmärrä eläimien päälle eikä siksi halua. Pattitilanne taitaa olla.
[/quote]
Ei ole. Sinun tehtäväsi on tässä tilanteessa luopua "haaveestasi" (joka ei perustu realismiin, pienet lapset ja koira ovat hyvin vaativa yhdistelmä).
Hyvin itsekästä ajattelua vaatia toista elämään eläimen kanssa, jos tämä ei niistä pidä.
P
[/quote]
En aio vaatiakaan, mutta kysyin neuvoja, miten kenties voisi saada toisen suostuteltua, vaikka epätoivoistahan se olisi. Lapsetkaan eivät enää ole ihan pieniä, toisella kymmenellä jo joten voisivat myös olla apuna koiran kanssa. Mutta kuten sanoin, jos ei mitään ihmettä tapahdu, en aio väkisin yrittää ja yritän sopeutua haaveestani luopumiseen. Ap.
Miehellä voi olla syynsä koirattomuuteen.
- huonot kokemukset koirasta nuoruudesta, ajatus koiran vanhuudesta ja lopettamisesta.
- ei halua lisääntynyttä siivousrumbaa karvojen, kuolan ja kuran vuoksi.
- koiran aiheuttamat kustannukset. Ruoka, eläinlääkäri, vakuutukset. Koiravakuutus halvimmillaankin noin 400 euroa vuodessa. Koiran koosta riippuen myös lattian kuluminen eli hyvästit parketille.
- koiraan kuluva aika. Ulkoiluttaminen vie aikaa pari tuntia päivässä ja se aika on löydyttävä ihan riippumatta muista kiireistä, ulkomaanmatkoista tai sairastelusta. Tähän päälle koulutus jos otetaan pentuna.
- koirapelko ja se, että ei ylipäätään tykkää koirista. Kaikki eivät tykkää kissoista eivätkä kaikki tykkää koirista.
- koiran viemä tila.
Vaikka kuinka lupailisit että koiran hoito ei lankea miehellesi niin lankeaa se kuitenkin esimerkiksi kiire- ja sairastapauksissa, jos siis on kunnon mies. Ja kun mies ei halua käyttää omaa vähäistä vapaa-aikaansa koiran ulkoiluttamiseen niin hän ei koiraa halua.
Kysyitkö mieheltä miksi ei halua koiraa? Mitä vastasi?
Ja ilkeää miehelle jos ilman lupaa ottaa lemmikin häneltä ensin kysymättä. Samoin jos hankkiutuu kysymättä raskaaksi.
Mulla oli ollut unelma omasta koirasta 15 vuotta. Sanoin miehelle, että joko koira tulee tai suhde loppuu, koska unelmastani en luovu. Koiria tuli lopulta kaksi ja 4 vuotta myöhemmin tuli ero. Koirat ovat kulkeneet uskollisesti mukana ja olen onnellinen, että en luopunut unelmistani
Sano että koira tulee taloon, mies saa olla tai lähteä
[quote author="Vierailija" time="21.06.2015 klo 00:48"]
Sano että koira tulee taloon, mies saa olla tai lähteä
[/quote]
Mitäs jos mies tosiaan lähtee? Onko koira sen arvoinen?
[quote author="Vierailija" time="21.06.2015 klo 11:36"]
Anna miehelle PEBAA joka asennossa ja missä vain, milloin vain... Luulisi innostuvan.
[/quote]
Miten peban antaminen muuttaisi sitä, että vähänkin isomman koiran hoitamiseen menee pelkkien ulkoilujen osalta 2 tuntia päivässä ja siihen sitten kaikki muu rumba ja siivoamiset päälle? Vuorokaudessa on edelleenkin vain 24 tuntia ja jos aiemmin vapaa-aikaa jäi päivässä pari tuntia niin koiran kanssa tuo vapaa-ajan määrä putoaa helposti puoleen. Jos ei ole töissä eikä rahaongelmia niin asia erikseen.
Ei mies osaa sen kummemmin perustella miksi ei halua. Ei varsinaisesti inhoakaan mutta ei vaan ole tottunut olemaan koirien kanssa eikä osaa kuvitella sellaista meille. En todellakaan aio luopua miehestä tämän takia, joten saitte minut vakuuttuneeksi että olemme tästedeskin koiraton perhe. Ap.
Tulin vain kertomaan, että luin otsikon: Minä ja mies haluaisimme lapsen, koira ei innostu.
Minä ja äiti haluttiin kovasti koiraa, kun olin lapsi. Kyllä siihen sopeutui, ettei sitä isästä johtuen saanut. Hankin omani sitten parikymppisenä ja äiti myöhemmin, kun olivat eronneet. Koira sitoo kyllä ihan hirveästi ja on sellainen tunteiden ilmapuntari, ettei sitä voi ottaa, ellei jokainen pidä siitä. En myöskään ottaisi koiraa riitaiseen kotiin (tämä siis yleisluontoinen huomautus).
Meillä vaimo motivoi minut koiranhankintaan pyytämällä naispuolisen kaverinsa meille saunomaan ja harrastamaan kolmistaan aikuisten juttuja. Muutaman tunnin "jumppatuokion" jälkeen hellyin ja annoin luvan hankkia koiran. :D
Meille otettiin koira vaikka vastustin. Vituttaa. Nytkin koiraa hallunnut muu perhe vetelee sikeitä ja minä olen ollut jo kaksituntia hereillä ja käyttänyt pennun kahdesti ulkona ja ruokkinut sen ja leikkinyt sen kanssa. Vituttaa.
t.mies
[quote author="Vierailija" time="21.06.2015 klo 08:30"]Meillä vaimo motivoi minut koiranhankintaan pyytämällä naispuolisen kaverinsa meille saunomaan ja harrastamaan kolmistaan aikuisten juttuja. Muutaman tunnin "jumppatuokion" jälkeen hellyin ja annoin luvan hankkia koiran. :D
[/quote]
Joittenkin miehillä on enemmän aivitoimintaa, jolloin tuo ei onnistu.
[quote author="Vierailija" time="20.06.2015 klo 23:43"]
Jätä se sika!
[/quote]
Ai sama vanha hokema jatkuu. Vaikutat tosi typerältä hokemisesi kanssa.
[quote author="Vierailija" time="21.06.2015 klo 08:32"]Meille otettiin koira vaikka vastustin. Vituttaa. Nytkin koiraa hallunnut muu perhe vetelee sikeitä ja minä olen ollut jo kaksituntia hereillä ja käyttänyt pennun kahdesti ulkona ja ruokkinut sen ja leikkinyt sen kanssa. Vituttaa.
t.mies
[/quote]
Meillä naapurissa kävi ihan samalla tavalla. Mies kyllä häipyi n puolen vuoden jälkeen :D
[quote author="Vierailija" time="21.06.2015 klo 00:36"]
Ja ilkeää miehelle jos ilman lupaa ottaa lemmikin häneltä ensin kysymättä. Samoin jos hankkiutuu kysymättä raskaaksi.
[/quote]
Tämä on 100% totta! Edesvastuutonta ja todella itsekästä ja omahyväistä tehdä tälläisiä päätöksiä yksin sillä perusteella kun "mutta kun MINÄ HALUAN!" parisuhteessa on aina kaksi!
Nämä lemmikki/lapsi asiat pitäisi pystyä puhumaan jo suhteen alkuaikoina. Ja ottaa selville toisten unelmia. Kaikkea ei tarvitse toteuttaa, tai ottaa huomioon. Mutta on todella epäreilua, tehdä tälläisiä päätöksiä yksin, jotka koskettaa molempien arkea seuraavat 10vuotta. (Kun puhutaan koirasta, kissa voi elää helposti yli 20 vuotta ja lapsi on sitten koko loppuelämän pesti. Vanhemmuus ei pääty, vaikka oma lapsi täyttäisi 60vuotta. Olet silti äiti/isä koko loppuelämäsi ajan! Eikä vanhemmuus todellakaan pääty siihen, kun lapsi muutaa pois kotoa!)
Eläimistä ei ole pakko luopua vaikka ei sellaista voisi ottaa itselleen. Löytöeläintalot ottaa apuvoimia ilolla vastaan! Myös naapurin lemmikille voi tarjota lenkittämis/hoitoapua. :)
[quote author="Vierailija" time="21.06.2015 klo 08:32"]Meille otettiin koira vaikka vastustin. Vituttaa. Nytkin koiraa hallunnut muu perhe vetelee sikeitä ja minä olen ollut jo kaksituntia hereillä ja käyttänyt pennun kahdesti ulkona ja ruokkinut sen ja leikkinyt sen kanssa. Vituttaa.
t.mies
[/quote]
Tämä on niin väärin. :/ ärsyttää puolestasi, koska itse olen koiranomistaja ja olen vakaasti sitä mieltä, ettei tuollaista tilannetta saisi syntyä.
Minä ja lapset haluttiin koira. Mies ei. Lupasin hoitaa sen aina. Mies ei tullut edes koiraa katsomaan. Otin koiran ja olen sen aina hoitanut. Mies tykkää koirista. Ja nyt 8 vuotta myöhemmin koira on perheenjäsen. Mieskin leikkaa kynsiä ja vie joskus lenkille. Minä ja lapset hoidettiin ekat vuodet
Muutama vuosi sitten otin kissan ja se oli ilmoitusasia...
Me ollaan tasapainoinen ja toiset huomioiva perhe. Ehkä vähemmän fiksun miehen kanssa ei olisi onnistunut
Jätä se sika!