Minä ja lapset haluaisimme koiran, mies ei innostu

[quote author="Vierailija" time="21.06.2015 klo 08:32"]

Meille otettiin koira vaikka vastustin. Vituttaa. Nytkin koiraa hallunnut muu perhe vetelee sikeitä ja minä olen ollut jo kaksituntia hereillä ja käyttänyt pennun kahdesti ulkona ja ruokkinut sen ja leikkinyt sen kanssa. Vituttaa.

t.mies

[/quote]

Kiva leikkiä koiranpennun kanssa juuri siihen saakka kun se kasvaa isoksi, taitaa vaimolta ja lapsilta kiinnostus kadota muutamassa muukaudessa, toivottavasti ap:n mies pitää porukat kurissa eikä anna mitään koiraa riesaksi hankkia, ja sitä riesaa koirasta riittää seuraavat 13-17 vuotta.

Ehdotan ap:lle nusaskaa uusi lapsi itämään, vauvassa on viihdettä ja elämäniloa paljon pidemmäksi aikaa kuin jostain kapisesta tyhmästä piskistä.

Minulla oli helppo tilanne sikäli että minulla oli jo koira kun mentiin yhteen. Sanoin hänelle että tuskin elän koskaan koirattomana. Hän kyllä piti koirasta mutta sanoi ettei halua "kusetus vuoroja" enkä koskaan häneltä sellaista vaatinut, mutaa kyllä hän ihan vapaaehtoiseti silloin tällöin lähti lenkille koiran kanssa ja varsinkin pilkille otti koiran mukaansa. Kun sitten aika jätti koirasta otin uuden, mutta otin aikuisen kodittoman joten se pentuilu jäi pois kun meillä oli silloin laspsikin. Vaikeeta olis varmaan jos olis erimieltä koiran hankinnasta, minä tein selväksi jo seurustellessa että koirasta en luovu hänen takiaan. Ainoa olisi ollut lapsen allergia, jota ei onneksi ilmennyt. No me olemme jo eronneet, pitkän parisuhteen elettyämme. Minulla on koira edellen, sellainen 10 vuotias sekarotuinen. Ikää on senverran että jo että en enää jaksa ja halua olla riippuvainen koirasta, kun tästä aika jättää. Mutta en olisi voinut kuvitella elämääni koirattomana.

Mun miehellä oli koira kun tapasimme. Nyt meillä on vauva ja se miehen koira. Itse kyllä tykkään eläimistä mutta en ole halunnut koiraa ottaa koska en ole ollut valmis sitoutumaan siihen vaan työelämässä ollessa halusin harrastaa illat muuta kuin koiran kanssa lenkkeilyä. Lisäksi minua ei innosta yhtään aamu- ja iltalenkitykset, jotka tosin meillä mies hoitaa. Toki pidän nytkin huolta koirasta mutta paljon mieluummin olisin koiraton. Mies on töissä päivät ja minä vauvan kanssa kotona. Mihinkään ei voi lähteä ennenkuin koira on lenkitetty ja se ärsyttää suuresti. On erittäin epäreilua hankkia perheeseen koira jos yksi ei sitä halua, joten ole hankkimatta ap.Koirat ovat sitovampia kuin lapset, lapset voi ottaa mukaan jonnekin päivän reissulle,koiraa ei. Lapset kasvaa, koira sitoo sinua ihan yhtä paljon 10-15 vuotta, se ei itsenäisty.

Ap Tee itelles ja perheelle palvelus, äläkä ota koiraa. Säästytte monelta riidalta!

Meillä oli sama tilanne, mutta mies alistua sitten siihen, että koira vain tuli :) Tietenkään miehen ei tarvi osallistua sen hoitoon, minä ja lapset teemme sen. Paitsi kun olen kipeänä tai matkoilla, silloin mies on itse luvannut sen hoitaa. Mies tykkää koirasta ja on sanonut, että hyvä kun otimme sen. Se on tuonut kyllä kauheasti iloa koko perheelle!

On ihan puppua väittää että perheeseen voidaan ottaa koira niin ettei joku perheenjäsen osallistu koiran hoitoon. Koiraa pitää kasvattaa ja kouluttaa niin kuin lapsiakin ja se ei onnistu jos toinen vanhemmista on passiivinen. Tai onnistuu mutta tiedossa on käytöshäiriöitä ja ongelmia.

[quote author="Vierailija" time="21.06.2015 klo 10:52"]On ihan puppua väittää että perheeseen voidaan ottaa koira niin ettei joku perheenjäsen osallistu koiran hoitoon. Koiraa pitää kasvattaa ja kouluttaa niin kuin lapsiakin ja se ei onnistu jos toinen vanhemmista on passiivinen. Tai onnistuu mutta tiedossa on käytöshäiriöitä ja ongelmia.
[/quote]
Tätä en kyllä allekirjoita. Tietysti talossa on oltava jonkunlaiset säännöt, kuten vaikkapa että kaikki kieltävät koiraa syömästä sohvaa, mutta muuten meillä on pärjätty hienosti niin ettei mies ole osallistunut koiran koulutukseen yhtään. Mies pyysi, että opettaisin koiralle luotettavan luoksetulon, jotta hän voi joskus pitää sitä vapaana jos metsään erehtyy. Siinä oli miehen panos ja tosi hyvin kaikki on mennyt. Koira palvoo miestä, koska ei saa siltä huomiota juuri lainkaan. T: 44

Ei kannata ottaa ollenkaan, jos mies ei halua olla siitä yhteisesti vastuussa ja hoitaa edes osittain. Koska se on varmaa että tulee tilanteita, jolloin sinä et pysty koiraa hoitamaan.

Koska siitä tulee jälkeenpäin varmasti riitaa, koiranhoito ei ole aina vaan kivaa ja söpöä, jokaista omistajaa on varmasti useastikin vituttanut lähteä lenkille myrskyyn tai tyhjentää koko säästöpossun eläinlääkärin tiskillä.

Sitten jompikumpi katkeroituu ja alkaa turha riitely.

Meillä se olen minä, joka ei halua koiraa. Mies ja lapset haluaisi. Ratkaisin asian muutama vuosi sitten niin, että annoin tulla meille häkkilemmikin, jota oli myös kovasti toivottu. Sen hoitaminen onkin ollut kyseisen lapsen juttu. Nyt koira-asia on noussut taas pinnalle. Ei. Minun rahkeet ei riitä moiseen, tiedän, että kohta sen hoitaja olisin minä, aamulla, illalla, aina... Ei!

[quote author="Vierailija" time="20.06.2015 klo 22:52"]

Pakkaa koko perhe autoon, älä kerro määränpäätä ja suuntaa nokka kohti pentuetta, josta olette koiraa ajatelleet hankkia. Siis, jos vaikka labbiksen haluaisitte niin käykää katsomassa labbispentuetta. Tää on aika hyvä keino saada mieskin myöntymään, kun saa itse sen ihanan karvapalleron syliin;) Heh, oikeasti aika vaikea tilanne enkä muuta keinoa keksi, tämä tosin oli se, jolla itse saimme perheen miehen koiraan suostumaan:D

[/quote]

Eijjumalauta....

Toki labbikset ovat varsinkin pentuina tosi söpöjä mutta se ei muuta faktoja mihinkään suuntaan. Olisi muuten todella hölmö kasvattaja joka tuollaiselle perheelle mitään möisi.

Anna miehelle PEBAA joka asennossa ja missä vain, milloin vain... Luulisi innostuvan.