Mies sanoi minulle tänään, että olen lihonut. Hän ei ole koskaan aikaisemmin puuttunut ulkonäkööni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tarkennuksena siis vielä, että olen kyllä pyöristynyt vuoden aikana 6 kiloa. En ole raskaana. N29 (170 cm/68 kg) ap

Pyöristynyt? Et pysty myöntämään että olet lihonut aika reippaasti?

Höpö höpö. Kuuden kilon painonnousu oin pitkällä henkilöllä ei näy välttämättä juuri mitenkään.

Mulle olis ihan turha tulla sanomaan mitenkään negatiivisesti, että olen lihonut, tietäisin sen kyllä varsin hyvin itsekin. Meidän parisuhteessa se on kuitenkin mies, joka on vähän kasvattanut mahaa, eikä tulisi mieleenkään siitä hänelle huomautella, itse on kyllä asiasta maininnut, mutta se on hänen asiansa, jos tahtoo tehdä asialle jotain, niin sitten tekee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on ainakin sellainen parisuhde, että tuollaisista asioista pitää ja saa mainita. Yhdessä on tarkoitus olla ihan loppuun asti eikä siitä tule mitään, jos itseä häiritsevistä asioista ei voi sanoa. Lisäkilot kun vaikuttavat niin moneen muuhunkin asiaan kuin vain ulkonäköön, joten tottakai siitä saa ja pitää mainita. Jos painoa tulee lisää niin se on nopeasti pois yhteisistä aktiviteeteista ja pian myös yhdessä eletyistä vuosista. N/26

Pois yhteisistä aktiviteeteista..? Siis mitä aktiviteetteja ylipaino oikein estää? Kävelyn, tanssimisen, matkustelun vai mitä aktiviteetteja tarkoitat?

Ja siis kyllä, kolmesataakiloisella voi alkaa olla vaikeuksia em. aktiviteettien kanssa, mutta normaalisti ylipaino ei huitele noissa lukemissa eikä estä normaalia elämää.

Ihme porukkaa täällä.

No kyllä itse olen huomannut, että 10 kiloa lisää jo vaikuttaa todella paljon yhteiseen aikaan ainakin omassa parisuhteessa. Yhteiset juoksulenkit muuttuneet vaikeammiksi, samoin vaelluksilla olen hintaampi jne. Puhumattakaan siitä mikä tilanne olisi jos oltaisiin nyt eläkeiässä. Asia on tietenkin eri, jos pariskunnan yhteiset aktiviteetit ovat kävely lähikauppaan ja takaisin tai sohvalla istuminen. Että siinä sulle ihme porukkaa :D tajuatko, että muilla voi olla vähän erilaisia suunnitelmia yhteiselle elämälle kuin se, että voi kävellä yhdessä ja pällistellä turistikohteessa jotain krääsämyymälää.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on ainakin sellainen parisuhde, että tuollaisista asioista pitää ja saa mainita. Yhdessä on tarkoitus olla ihan loppuun asti eikä siitä tule mitään, jos itseä häiritsevistä asioista ei voi sanoa. Lisäkilot kun vaikuttavat niin moneen muuhunkin asiaan kuin vain ulkonäköön, joten tottakai siitä saa ja pitää mainita. Jos painoa tulee lisää niin se on nopeasti pois yhteisistä aktiviteeteista ja pian myös yhdessä eletyistä vuosista. N/26

Olette siis ulkonäkökeskeisiä ja varsin nuoria. Elämässä voi eteen monenlaista, ei kannata suunnitella elämää liian pitkälle, jottei tapahdu mitään kauheaa, kun puoliso vaikka muuttuukin.

Vierailija kirjoitti:

läskit pois kirjoitti:

Minä olen aina ihmetellyt naisia jotka ovat lähes avieroa ottamssa kun mies erehtyy mainitsemaan että tullut muutama lisäkilo, saati jos sano suoraan että nyt on tullut jo liikaa elopainoa. Ne tulee salakavalasti eikä välttämättä itse huomaa joten minusta on hyvä että se rakkain ihminen siitä mainitsee. Ei se yleensä pahaa tarkoita. Pitää osata suhtautua siihen niin että on sitten varmaan aika tehdä asialle jotain. Yleensähän siihen riittää vaan ruokavalion fiksaus ja lisäliikunta sen kummepaa nälkärääkkiä. Eikä kenenkään laihduttaessa pid' nälkää nähdäkään, se ei johda mihinkään hyvään. N38

Minä en ole toisen omaisuutta, jota saa arvostella. Olen oman itsenäinen ihminen, minun kanssa saa olla tai olla olematta, mutta minua ei tarvi kenenkään arvostella.

Ihmettelen parisuhteita, jossa puolisot kokevat, että he voivat huomautella toisilleen yhdestä jos toisesta.

Juuri tyypillinen nainen. "Koska minä voin olal läski jos haluan." Jos olet lihoa ällistänyt suhteessa, ollut siis suhteen alussa normaalipainoienn johon puolisosi on ihastunut, niin hyväksy sitten se tosiasia että puoliso ei  välttämättä enää nää sinua samana viehättävänä naisena. Tiedän useita parisuhteita joissa jompikumpi on lähtenyt vierasiiin toisen huomattavan lisääntyneen elopainon vuoksi. Itsestään huolehtiminen on jo toisen arvostamista ja js päästää itsensä ryhävalaaksi, on annettava toiselle sitten tilaa tehdä omia päätöksiä mitä haluaa ja kenen kanssa eikä itseä läskeineen perään. :) N38

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on ainakin sellainen parisuhde, että tuollaisista asioista pitää ja saa mainita. Yhdessä on tarkoitus olla ihan loppuun asti eikä siitä tule mitään, jos itseä häiritsevistä asioista ei voi sanoa. Lisäkilot kun vaikuttavat niin moneen muuhunkin asiaan kuin vain ulkonäköön, joten tottakai siitä saa ja pitää mainita. Jos painoa tulee lisää niin se on nopeasti pois yhteisistä aktiviteeteista ja pian myös yhdessä eletyistä vuosista. N/26

Olette siis ulkonäkökeskeisiä ja varsin nuoria. Elämässä voi eteen monenlaista, ei kannata suunnitella elämää liian pitkälle, jottei tapahdu mitään kauheaa, kun puoliso vaikka muuttuukin.

Ei. Emme ole ukonäkökeskeisiä, vaan haluamme omalla toiminnalla ainakin edesauttaa sitä, että yhteistä aikaa on mahdollisimman paljon. Ulkonäkö on toissijainen juttu ja terveys ja hyvinvointi ensisijainen. Sille ei sitten tietenkään voi mitään, jos tapahtuu vaikka onnettomuus tai joku muu meidän vaikutuspiirin ulkopuolella oleva sairaus. Ja tämä on tosiaan vaan meidän ajatus. Eihän siitä kellekään muulle ole haittaa, jos esim. 10 kilon ylipaino on omasta mielestä ok ja sen kanssa on hyvä elää. Itse olen huomannut, että se vaikuttaa omaan elämään tosi paljon, joten haluan siitä eroon ja mielestäni on myös ymmärrettävää, että puolisolla on asiasta mielipide.

läskit pois kirjoitti:

Minä olen aina ihmetellyt naisia jotka ovat lähes avieroa ottamssa kun mies erehtyy mainitsemaan että tullut muutama lisäkilo, saati jos sano suoraan että nyt on tullut jo liikaa elopainoa. Ne tulee salakavalasti eikä välttämättä itse huomaa joten minusta on hyvä että se rakkain ihminen siitä mainitsee. Ei se yleensä pahaa tarkoita. Pitää osata suhtautua siihen niin että on sitten varmaan aika tehdä asialle jotain. Yleensähän siihen riittää vaan ruokavalion fiksaus ja lisäliikunta sen kummepaa nälkärääkkiä. Eikä kenenkään laihduttaessa pid' nälkää nähdäkään, se ei johda mihinkään hyvään. N38

Entä jos ei vaan riitä itsekuri? Olen yrittänyt ja yrittänyt jo vuodesta 2016,kun mies pyysi laihtumaan.

Tänään ja eilenkin aloitin, mutta itsekuri loppuu täysin lopulta.

Edelleen paino heittelee 98kg - 100kg,kuten silloin 2017. Varmaan pian pakko erota.

N37 162cm

Vierailija kirjoitti:

Tarkennuksena siis vielä, että olen kyllä pyöristynyt vuoden aikana 6 kiloa. En ole raskaana. N29 (170 cm/68 kg) ap

170/68 on kyllä sellaiset mitat, että mies saisi hävetä kommenttiaan. Eri asia, jos olisit 170/80, vaikka silloinkin tuollainen kommentointi olisi tökeröä töksäyttelyä. Sinulla on tosiaan ihan maksimissaan 6 kiloa ylimääräistä, sellainen paino lähtee helposti pois puolessa vuodessa kun vähän ns skarppaa. Mutta miehesi olisi tahdikkaampi, jos vaikka ehdottaisi lenkkeilyä yhdessä.

T. N24 170/63

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen parisuhteita, jossa puolisot kokevat, että he voivat huomautella toisilleen yhdestä jos toisesta.

Niinpä. Peliriippuvuudesta, vieraissa käymisestä ja kännissä örveltämisestä ei myöskään saa huomautella, ettei tule toiselle paha mieli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

läskit pois kirjoitti:

Minä olen aina ihmetellyt naisia jotka ovat lähes avieroa ottamssa kun mies erehtyy mainitsemaan että tullut muutama lisäkilo, saati jos sano suoraan että nyt on tullut jo liikaa elopainoa. Ne tulee salakavalasti eikä välttämättä itse huomaa joten minusta on hyvä että se rakkain ihminen siitä mainitsee. Ei se yleensä pahaa tarkoita. Pitää osata suhtautua siihen niin että on sitten varmaan aika tehdä asialle jotain. Yleensähän siihen riittää vaan ruokavalion fiksaus ja lisäliikunta sen kummepaa nälkärääkkiä. Eikä kenenkään laihduttaessa pid' nälkää nähdäkään, se ei johda mihinkään hyvään. N38

Minä en ole toisen omaisuutta, jota saa arvostella. Olen oman itsenäinen ihminen, minun kanssa saa olla tai olla olematta, mutta minua ei tarvi kenenkään arvostella.

Ihmettelen parisuhteita, jossa puolisot kokevat, että he voivat huomautella toisilleen yhdestä jos toisesta.

Juuri tyypillinen nainen. "Koska minä voin olal läski jos haluan." Jos olet lihoa ällistänyt suhteessa, ollut siis suhteen alussa normaalipainoienn johon puolisosi on ihastunut, niin hyväksy sitten se tosiasia että puoliso ei  välttämättä enää nää sinua samana viehättävänä naisena. Tiedän useita parisuhteita joissa jompikumpi on lähtenyt vierasiiin toisen huomattavan lisääntyneen elopainon vuoksi. Itsestään huolehtiminen on jo toisen arvostamista ja js päästää itsensä ryhävalaaksi, on annettava toiselle sitten tilaa tehdä omia päätöksiä mitä haluaa ja kenen kanssa eikä itseä läskeineen perään. :) N38

Painoin 47 kiloa, kun tutustuin mieheeni, olen 170 senttiä pitkä ja minulla oli anoreksia. Eli minun pitäisi olla edelleen anorektinen? Onneksi mieheni ei ole kaltaisesi.

Ehkä lihonut paljon kun huomauttaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ylipaino vaikuttaa tavattoman moneen asiaan siinä ihan perusarjessakin. Esim liikutteko yhdessä?

Eihän lihavuus tarkoita automaattisesti liikkumattomuutta.. voi hyvää päivää sentään. Itse tunnen monta liikunnallista ylipainoista.

Itse tiedän hoikkia pitkiä miehiä, jotka mittarin mukaan ovat ylipainoisia. Bmi ei sovi kovin hyvin pitkille miehille mittariksi.

Mies vaikuttaa kohteliaalta ja hienotunteiselta jos ei ole aikaisemmin huomautellut. Että jos pystyt ajatella ettei varmaan turhasta sanonut ja voi olla ihan huoli terveydestä ja jaksamisesta. Eiköhän hän halua pitää sinut rinnallasi, virkeänä ja terveenä. Minäkin loukkaantuisin, olenhan ihminen :D mutta jos puhutte ja alatte yhdessä huoletimaan itsestänne ja toisistanne. Kyllä se siitä! 

Minulla on vaikea syömishäiriötausta. Edellisessä pitemmässä suhteessani mies alkoi puolen vuoden jälkeen huomauttelemaan painostani. Syömishäiriö alkoi oireilemaan uudelleen. Mies oli tietoinen sairaudestani. Onneksi pystyin irrottautumaan tuosta suhteesta, vaikka se ei ollut helppoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tarkennuksena siis vielä, että olen kyllä pyöristynyt vuoden aikana 6 kiloa. En ole raskaana. N29 (170 cm/68 kg) ap

Pyöristynyt? Et pysty myöntämään että olet lihonut aika reippaasti?

Höpö höpö. Kuuden kilon painonnousu oin pitkällä henkilöllä ei näy välttämättä juuri mitenkään.

Tuo vähättelevä asenne kertoo siitä että tulee toiset 6 kiloa seuraavan vuoden aikana ja siksi mieskin on huolissaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ylipaino vaikuttaa tavattoman moneen asiaan siinä ihan perusarjessakin. Esim liikutteko yhdessä?

Eihän lihavuus tarkoita automaattisesti liikkumattomuutta.. voi hyvää päivää sentään. Itse tunnen monta liikunnallista ylipainoista.

Itse tiedän hoikkia pitkiä miehiä, jotka mittarin mukaan ovat ylipainoisia. Bmi ei sovi kovin hyvin pitkille miehille mittariksi.

BMI ei ole hyvä mittari myöskään bodaaville. Jos on isot lihakset, BMI heittää väkisin ylipainon puolelle.

Tässä ketjussa taidetaan tosin puhua näkyvästä ylipainosta, ei niinkään BMI-lukemista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on ainakin sellainen parisuhde, että tuollaisista asioista pitää ja saa mainita. Yhdessä on tarkoitus olla ihan loppuun asti eikä siitä tule mitään, jos itseä häiritsevistä asioista ei voi sanoa. Lisäkilot kun vaikuttavat niin moneen muuhunkin asiaan kuin vain ulkonäköön, joten tottakai siitä saa ja pitää mainita. Jos painoa tulee lisää niin se on nopeasti pois yhteisistä aktiviteeteista ja pian myös yhdessä eletyistä vuosista. N/26

Pois yhteisistä aktiviteeteista..? Siis mitä aktiviteetteja ylipaino oikein estää? Kävelyn, tanssimisen, matkustelun vai mitä aktiviteetteja tarkoitat?

Ja siis kyllä, kolmesataakiloisella voi alkaa olla vaikeuksia em. aktiviteettien kanssa, mutta normaalisti ylipaino ei huitele noissa lukemissa eikä estä normaalia elämää.

Ihme porukkaa täällä.

No kyllä itse olen huomannut, että 10 kiloa lisää jo vaikuttaa todella paljon yhteiseen aikaan ainakin omassa parisuhteessa. Yhteiset juoksulenkit muuttuneet vaikeammiksi, samoin vaelluksilla olen hintaampi jne. Puhumattakaan siitä mikä tilanne olisi jos oltaisiin nyt eläkeiässä. Asia on tietenkin eri, jos pariskunnan yhteiset aktiviteetit ovat kävely lähikauppaan ja takaisin tai sohvalla istuminen. Että siinä sulle ihme porukkaa :D tajuatko, että muilla voi olla vähän erilaisia suunnitelmia yhteiselle elämälle kuin se, että voi kävellä yhdessä ja pällistellä turistikohteessa jotain krääsämyymälää.

Jos 10 kilon ylipaino hankaloittaa elämää, se kertoo lähinnä siitä, että kantajalla on huono kunto. Ylipainoisella voi olla myös hyvä kunto, ja silloin ylimääräiset 10 kiloa ei ns. tunnu missään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hmm...no omalle miehelle on tullut muutaman viime vuoden aikana vatsaa ja lisäksi tuntuu olevan jotenkin väsähtänyt. Kyllä mä haluisin ottaa asian puheeksi ja jotenkin potkia häntä tekemään jotain asialle. Hän on vasta 40 enkä haluis että hänestä tulee vielä vanha ja väsynyt, vuosi vuodelta mahaa kasvattava. Mutta, ei mua hänen ulkonäkö siinä häiritse enkä sitä halua arvostella. Mutta jotenkinhan nämä mun havainnot tulee ääneen sanottua kun asian ottaa puheeksi, ja se sitten helposti tulkitaan lihomisen arvosteluksi. Haluisin ennen kaikkea hänelle lisää energiaa ja hyvinvointia. Vähän ärsyttää saamattomuus mutta ei siis lihominen sinänsä. Miksei hän itse tajua ettei oo mikään itsestäänselvyys että maha kasvaa ja että ei oo normaalia haukotella joka ilta kasista alkaen.

Alatte sit yhdessä keksiä jotain tekemistä, mutta ei ole sun tehtävä huomautella hänelle painosta. Ei siinä ole mitään hyväntahtoista. Inhottavaa holhoamista.

Niin no mähän just en halunnut sinänsä huomauttaa lihomisesta. Vaan siitä että alkaisi pitää itsestään huolta, en tiedä vielä miten asiasta puhuisin. Itse asiassa jos mä olisin lihonut ja olisin selkeesti vetämätön, niin kyllä mä melkeinpä toivoisin että mies mainitsisi asiasta. Se todennäköisesti olisi mulle herätys. Enkä oikein näe mitä niin kamalaa on sanoa toiselle että on huomannut painoa kertyneen ym. Kai se nyt on selvää muutenkin, miksi ihmeessä asiaa ei saisi luottamuksellisessa parisuhteessa sanoa ääneen. Ei ole kyse mistään toistuvista huomauttelusta saati arvostelusta, ja asiat voi esittää niin monella tavalla. On vähän erikoista jos mikä tahansa keskustelu tästä aiheesta sen läheisimmän ihmisen kanssa koetaan kamalaksi holhoamiseksi ja arvosteluksi.

Jos aikuinen mies on illalla väsynyt kello kahdeksalta,  niin ei se nyt normaalia ole. Oletan, että mies ei tee vuorotyötä, joka sekoittaa päivärytmin.  Onko hänellä työuupumusta? Kuinka paljon alkoholia hän käyttää? Mieleen tulee myös sairauden mahdollisuus.  Diabetes tai jotakin, mikä voidaan todeta verikokeiden avulla? Masennusta? Olisi hyvä käydä lääkärissä varmuuden vuoksi ja kertoa väsymyksestä. Onko miehellä ollut covid? Joillekin tulee pitkäaikaista väsymystä. Tiedän yhden henkilön, hän ei edes joutunut sairaalaan, mutta jälkeenpäin on ollut väsynyt. Vaimo voisi ottaa asian puheeksi muistelemalla kuinka ihanaa oli tutustua mieheen alkuvaiheessa ja kuinka hän arvostaa sitä, että he ovat vieläkin yhdessä, mutta on huomannut miten väsynyt toinen on. Joku sellainen aloitus, ettei toinen mene heti lukkoon, jolloin he eivät pysty puhumaan asiasta.

Kiitos pohdinnoistasi. Meillä on toki pienet lapset eli elämäntilanne kuormittava. Mutta minä olen se joka paljon enemmän heräilee yöllä, ja tuntuu että olen silti useimmiten iltaisin vähemmän väsynyt. Covid on ollut lievänä. Minustakaan ei ole ihan normaalia. Taidan nyt oikeasti patistella miestä jonkunlaiseen terveystarkastukseen tms.