Mies sanoi minulle tänään, että olen lihonut. Hän ei ole koskaan aikaisemmin puuttunut ulkonäkööni.

Minä olen aina ihmetellyt naisia jotka ovat lähes avieroa ottamssa kun mies erehtyy mainitsemaan että tullut muutama lisäkilo, saati jos sano suoraan että nyt on tullut jo liikaa elopainoa. Ne tulee salakavalasti eikä välttämättä itse huomaa joten minusta on hyvä että se rakkain ihminen siitä mainitsee. Ei se yleensä pahaa tarkoita. Pitää osata suhtautua siihen niin että on sitten varmaan aika tehdä asialle jotain. Yleensähän siihen riittää vaan ruokavalion fiksaus ja lisäliikunta sen kummepaa nälkärääkkiä. Eikä kenenkään laihduttaessa pid' nälkää nähdäkään, se ei johda mihinkään hyvään. N38

Hmm...no omalle miehelle on tullut muutaman viime vuoden aikana vatsaa ja lisäksi tuntuu olevan jotenkin väsähtänyt. Kyllä mä haluisin ottaa asian puheeksi ja jotenkin potkia häntä tekemään jotain asialle. Hän on vasta 40 enkä haluis että hänestä tulee vielä vanha ja väsynyt, vuosi vuodelta mahaa kasvattava. Mutta, ei mua hänen ulkonäkö siinä häiritse enkä sitä halua arvostella. Mutta jotenkinhan nämä mun havainnot tulee ääneen sanottua kun asian ottaa puheeksi, ja se sitten helposti tulkitaan lihomisen arvosteluksi. Haluisin ennen kaikkea hänelle lisää energiaa ja hyvinvointia. Vähän ärsyttää saamattomuus mutta ei siis lihominen sinänsä. Miksei hän itse tajua ettei oo mikään itsestäänselvyys että maha kasvaa ja että ei oo normaalia haukotella joka ilta kasista alkaen.

läskit pois kirjoitti:

Minä olen aina ihmetellyt naisia jotka ovat lähes avieroa ottamssa kun mies erehtyy mainitsemaan että tullut muutama lisäkilo, saati jos sano suoraan että nyt on tullut jo liikaa elopainoa. Ne tulee salakavalasti eikä välttämättä itse huomaa joten minusta on hyvä että se rakkain ihminen siitä mainitsee. Ei se yleensä pahaa tarkoita. Pitää osata suhtautua siihen niin että on sitten varmaan aika tehdä asialle jotain. Yleensähän siihen riittää vaan ruokavalion fiksaus ja lisäliikunta sen kummepaa nälkärääkkiä. Eikä kenenkään laihduttaessa pid' nälkää nähdäkään, se ei johda mihinkään hyvään. N38

Minä en ole toisen omaisuutta, jota saa arvostella. Olen oman itsenäinen ihminen, minun kanssa saa olla tai olla olematta, mutta minua ei tarvi kenenkään arvostella.

Ihmettelen parisuhteita, jossa puolisot kokevat, että he voivat huomautella toisilleen yhdestä jos toisesta.

Vierailija kirjoitti:

Hmm...no omalle miehelle on tullut muutaman viime vuoden aikana vatsaa ja lisäksi tuntuu olevan jotenkin väsähtänyt. Kyllä mä haluisin ottaa asian puheeksi ja jotenkin potkia häntä tekemään jotain asialle. Hän on vasta 40 enkä haluis että hänestä tulee vielä vanha ja väsynyt, vuosi vuodelta mahaa kasvattava. Mutta, ei mua hänen ulkonäkö siinä häiritse enkä sitä halua arvostella. Mutta jotenkinhan nämä mun havainnot tulee ääneen sanottua kun asian ottaa puheeksi, ja se sitten helposti tulkitaan lihomisen arvosteluksi. Haluisin ennen kaikkea hänelle lisää energiaa ja hyvinvointia. Vähän ärsyttää saamattomuus mutta ei siis lihominen sinänsä. Miksei hän itse tajua ettei oo mikään itsestäänselvyys että maha kasvaa ja että ei oo normaalia haukotella joka ilta kasista alkaen.

Alatte sit yhdessä keksiä jotain tekemistä, mutta ei ole sun tehtävä huomautella hänelle painosta. Ei siinä ole mitään hyväntahtoista. Inhottavaa holhoamista.

Pahanilman lintu kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun myös. Ja totta se on, oon lihonut. Ei oo huvittanut tsempata ja miehen ulkonäössä mua itseäni häiritsee se, että on alkanut pukeutua huonosti ja jättämään mm. parran ajamatta mun seurassa. On tullut vähä sellainen fiilis, että miehen takii en tsemppaa, kun on sellainen resupekka.

Partansa ajaa ja uudet vaatteet ostaa nopeammin kuin sinä pääset kiloistasi, kun ero tulee.

Se on totta, mut sillä miltä voisi näyttää heti erottuaan ei taida olla mulle merkitystä, vaan sillä, miltä näyttää suhteessa.

Mulla taas erosta toipumiseen menisi kuitenkin hetki aikaa, en ois heti uuteen suhteeseen menossa. Siinä toipumisaikana varmaan jo ehtisin laihduttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hmm...no omalle miehelle on tullut muutaman viime vuoden aikana vatsaa ja lisäksi tuntuu olevan jotenkin väsähtänyt. Kyllä mä haluisin ottaa asian puheeksi ja jotenkin potkia häntä tekemään jotain asialle. Hän on vasta 40 enkä haluis että hänestä tulee vielä vanha ja väsynyt, vuosi vuodelta mahaa kasvattava. Mutta, ei mua hänen ulkonäkö siinä häiritse enkä sitä halua arvostella. Mutta jotenkinhan nämä mun havainnot tulee ääneen sanottua kun asian ottaa puheeksi, ja se sitten helposti tulkitaan lihomisen arvosteluksi. Haluisin ennen kaikkea hänelle lisää energiaa ja hyvinvointia. Vähän ärsyttää saamattomuus mutta ei siis lihominen sinänsä. Miksei hän itse tajua ettei oo mikään itsestäänselvyys että maha kasvaa ja että ei oo normaalia haukotella joka ilta kasista alkaen.

Alatte sit yhdessä keksiä jotain tekemistä, mutta ei ole sun tehtävä huomautella hänelle painosta. Ei siinä ole mitään hyväntahtoista. Inhottavaa holhoamista.

Niin no mähän just en halunnut sinänsä huomauttaa lihomisesta. Vaan siitä että alkaisi pitää itsestään huolta, en tiedä vielä miten asiasta puhuisin. Itse asiassa jos mä olisin lihonut ja olisin selkeesti vetämätön, niin kyllä mä melkeinpä toivoisin että mies mainitsisi asiasta. Se todennäköisesti olisi mulle herätys. Enkä oikein näe mitä niin kamalaa on sanoa toiselle että on huomannut painoa kertyneen ym. Kai se nyt on selvää muutenkin, miksi ihmeessä asiaa ei saisi luottamuksellisessa parisuhteessa sanoa ääneen. Ei ole kyse mistään toistuvista huomauttelusta saati arvostelusta, ja asiat voi esittää niin monella tavalla. On vähän erikoista jos mikä tahansa keskustelu tästä aiheesta sen läheisimmän ihmisen kanssa koetaan kamalaksi holhoamiseksi ja arvosteluksi.

Sillä on toinen nainen

Ja syystäkin.

AP Onko miehesi itse sitten paremmassa kunnossa?

Se katselee netistä vaan laihojen naisien kuvia.

Vierailija kirjoitti:

Tarkennuksena siis vielä, että olen kyllä pyöristynyt vuoden aikana 6 kiloa. En ole raskaana. N29 (170 cm/68 kg) ap

Pyöristynyt? Et pysty myöntämään että olet lihonut aika reippaasti?

Minun ulkonäköäni ei arvostella negatiivisesti. Olen mikä olen, tuossa on ovi. Miten te annatte kohdella itseänne noin? En voi ymmärtää. En arvostele myöskään puolisoani, sanon ainoastaan positiivisia asioita hänen ulkonäöstään, jos jotain on pakko sanoa. Ja kyllä, olen lihava, tiedän sen sanomattakin. Puoliso sanoo minusta vain kauniita asioita ja siksipä olenkin pudottanut painoa ja yhä jatkuu. Itseinholla ei saavuteta mitään.

Vierailija kirjoitti:

Tarkennuksena siis vielä, että olen kyllä pyöristynyt vuoden aikana 6 kiloa. En ole raskaana. N29 (170 cm/68 kg) ap

Muuttuiko elämäntapasi paljon pandemian takia? Liikuitko harvemmin ulkona? Tarkoitan ruokakauppaa, tai shoppailua, tuttavien tapaamista ym, mitä normaalisti teemme.  Huomaan itse, että kun tuo "vähäinen" liikkuminen jäi pois, niin vyötärö on kasvanut. Silti, itselle tärkeää ja rakasta ihmistä ei jätetä jonkun pinnallisen syyn takia. Jos sinä saisit onnettomuudessa jonkun vamman, olisiko se miehellesi syy jättää sinut? Jättäisitkö sinä hänet vastaavan syyn takia? Vien tämän vielä pitemmälle: hylkääkö joku oman lapsensa, jos lapsi ei olekaan kaunis, hyvä koulussa tai suosittu? Tiedän, että naisen ulkonäkö on miehille jollain lailla tärkeä asia, mutta nykyään ulkonäön korostaminen on viety liian pitkälle.  Joskus voi kuulla kammottavan näköisten ylipainoisten miesten kommentoivan jonkun naisen ulkonäköä.

Miksi asiasta ei voi mainita? Eri juttu, jos haukutaan tai arvostellaan ilkeällä tavalla... Kyllä minä ainakin olen miehelleni sanonut, että hän on lihonut ja hän ei todellakaan ollut miettimässä eroa ja itkua tihrustamassa.

Mun eksä totesi myös että olen lihonut. 168/40 -> 168/45 ja nyt jo 168/55. Oon niin ylpeä et oon päässyt normaaliin painoon ja parantumassa anoreksiasta. Eksän nakkasin helvettiin koska kehtasi haukkua lihomisesta. Nu***ikoon luurankoja, mut mun ei tarvitse olla sellainen. Ei enää koskaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hmm...no omalle miehelle on tullut muutaman viime vuoden aikana vatsaa ja lisäksi tuntuu olevan jotenkin väsähtänyt. Kyllä mä haluisin ottaa asian puheeksi ja jotenkin potkia häntä tekemään jotain asialle. Hän on vasta 40 enkä haluis että hänestä tulee vielä vanha ja väsynyt, vuosi vuodelta mahaa kasvattava. Mutta, ei mua hänen ulkonäkö siinä häiritse enkä sitä halua arvostella. Mutta jotenkinhan nämä mun havainnot tulee ääneen sanottua kun asian ottaa puheeksi, ja se sitten helposti tulkitaan lihomisen arvosteluksi. Haluisin ennen kaikkea hänelle lisää energiaa ja hyvinvointia. Vähän ärsyttää saamattomuus mutta ei siis lihominen sinänsä. Miksei hän itse tajua ettei oo mikään itsestäänselvyys että maha kasvaa ja että ei oo normaalia haukotella joka ilta kasista alkaen.

Alatte sit yhdessä keksiä jotain tekemistä, mutta ei ole sun tehtävä huomautella hänelle painosta. Ei siinä ole mitään hyväntahtoista. Inhottavaa holhoamista.

Niin no mähän just en halunnut sinänsä huomauttaa lihomisesta. Vaan siitä että alkaisi pitää itsestään huolta, en tiedä vielä miten asiasta puhuisin. Itse asiassa jos mä olisin lihonut ja olisin selkeesti vetämätön, niin kyllä mä melkeinpä toivoisin että mies mainitsisi asiasta. Se todennäköisesti olisi mulle herätys. Enkä oikein näe mitä niin kamalaa on sanoa toiselle että on huomannut painoa kertyneen ym. Kai se nyt on selvää muutenkin, miksi ihmeessä asiaa ei saisi luottamuksellisessa parisuhteessa sanoa ääneen. Ei ole kyse mistään toistuvista huomauttelusta saati arvostelusta, ja asiat voi esittää niin monella tavalla. On vähän erikoista jos mikä tahansa keskustelu tästä aiheesta sen läheisimmän ihmisen kanssa koetaan kamalaksi holhoamiseksi ja arvosteluksi.

Jos aikuinen mies on illalla väsynyt kello kahdeksalta,  niin ei se nyt normaalia ole. Oletan, että mies ei tee vuorotyötä, joka sekoittaa päivärytmin.  Onko hänellä työuupumusta? Kuinka paljon alkoholia hän käyttää? Mieleen tulee myös sairauden mahdollisuus.  Diabetes tai jotakin, mikä voidaan todeta verikokeiden avulla? Masennusta? Olisi hyvä käydä lääkärissä varmuuden vuoksi ja kertoa väsymyksestä. Onko miehellä ollut covid? Joillekin tulee pitkäaikaista väsymystä. Tiedän yhden henkilön, hän ei edes joutunut sairaalaan, mutta jälkeenpäin on ollut väsynyt. Vaimo voisi ottaa asian puheeksi muistelemalla kuinka ihanaa oli tutustua mieheen alkuvaiheessa ja kuinka hän arvostaa sitä, että he ovat vieläkin yhdessä, mutta on huomannut miten väsynyt toinen on. Joku sellainen aloitus, ettei toinen mene heti lukkoon, jolloin he eivät pysty puhumaan asiasta.

Meillä on ainakin sellainen parisuhde, että tuollaisista asioista pitää ja saa mainita. Yhdessä on tarkoitus olla ihan loppuun asti eikä siitä tule mitään, jos itseä häiritsevistä asioista ei voi sanoa. Lisäkilot kun vaikuttavat niin moneen muuhunkin asiaan kuin vain ulkonäköön, joten tottakai siitä saa ja pitää mainita. Jos painoa tulee lisää niin se on nopeasti pois yhteisistä aktiviteeteista ja pian myös yhdessä eletyistä vuosista. N/26

läskit pois kirjoitti:

Minä olen aina ihmetellyt naisia jotka ovat lähes avieroa ottamssa kun mies erehtyy mainitsemaan että tullut muutama lisäkilo, saati jos sano suoraan että nyt on tullut jo liikaa elopainoa. Ne tulee salakavalasti eikä välttämättä itse huomaa joten minusta on hyvä että se rakkain ihminen siitä mainitsee. Ei se yleensä pahaa tarkoita. Pitää osata suhtautua siihen niin että on sitten varmaan aika tehdä asialle jotain. Yleensähän siihen riittää vaan ruokavalion fiksaus ja lisäliikunta sen kummepaa nälkärääkkiä. Eikä kenenkään laihduttaessa pid' nälkää nähdäkään, se ei johda mihinkään hyvään. N38

Aloituksessa oli melko pitkä nainen, joka oli siis lihonut 6 kiloa. Se ei kuulosta niin paljolta, että sen pitäisi vaivata aviomiestä. Mutta ehkä mies on naimisissa mielikuvan eikä elävän ihmisen kanssa?  On kyllä totta, että lisäkilot kertyvät hiipien ja niihin ei aina itse ymmärrä puuttua alussa. Tänään muuten on hesarissa  artikkeli syömisestä, lihomisesta ja siihen liittyvästä psykologiasta. Meillä on usein vääriä käsityksiä painonnoususta ja sen syistä. On hyvä tiedostaa miten mekanismi toimii.

Vierailija kirjoitti:

Ylipaino vaikuttaa tavattoman moneen asiaan siinä ihan perusarjessakin. Esim liikutteko yhdessä?

Eihän lihavuus tarkoita automaattisesti liikkumattomuutta.. voi hyvää päivää sentään. Itse tunnen monta liikunnallista ylipainoista.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on ainakin sellainen parisuhde, että tuollaisista asioista pitää ja saa mainita. Yhdessä on tarkoitus olla ihan loppuun asti eikä siitä tule mitään, jos itseä häiritsevistä asioista ei voi sanoa. Lisäkilot kun vaikuttavat niin moneen muuhunkin asiaan kuin vain ulkonäköön, joten tottakai siitä saa ja pitää mainita. Jos painoa tulee lisää niin se on nopeasti pois yhteisistä aktiviteeteista ja pian myös yhdessä eletyistä vuosista. N/26

Pois yhteisistä aktiviteeteista..? Siis mitä aktiviteetteja ylipaino oikein estää? Kävelyn, tanssimisen, matkustelun vai mitä aktiviteetteja tarkoitat?

Ja siis kyllä, kolmesataakiloisella voi alkaa olla vaikeuksia em. aktiviteettien kanssa, mutta normaalisti ylipaino ei huitele noissa lukemissa eikä estä normaalia elämää.

Ihme porukkaa täällä.