Miksi työhaastattelu ei ole hyvähenkinen keskustelu vaan kuulustelu?

Todella hyvä kysymys! Keksin pari mahdollista vastausta, joista kumpikaan ei ole kovin imarteleva:

1) koska niin voidaan tehdä ja ”kuulustelijat” nauttivat vallan tunteesta

2) koska halutaan nähdä, miten mahdollinen työntekijä reagoi paineen alaisena

En edes tiedä kuinka monessa haastattelussa olen ollut, mutta parhaita haastatteluja ovat olleet ne, joissa on käyty keskustelua eikä vain ole tykitetty typeriä vakiokysymyksiä toisensa perään. Kertoo kyllä työnantajasta, miten haastattelut vedetään läpi.

Tai sitten haastattelija ei edes kuulu työyhteisöön eli on täysin irtaantunut todellisuudesta.

Minä olen käynyt yleensä vain mukavissa haastatteluissa.

Tuo on hyvä kysymys. Suomessa monesti edelleen on jotenkin tuollainen ristikuulustelumeininki ja joku ihme tarve saattaa haastateltava jotenkin vaikeaan tilanteeseen ja "vähän testata tyyppiä" ja saada hakija "kiinni jostain". Asioista ei puhuta suoraan ja kierrellään ja kaarreellaan ja sitten jälkikäteen puhutaan, miten ei se sitäkään tajunnut tai siihenkään osannut tarttua. Palkastakaan ei osata keskustella, vaan tehdään joku ihme peli siitä, osaako hakija arvata oikein kyseisen yrityksen palkkapolitiikan vai ei.

Viimeisin työhaastatteluni, josta sitten paikan sain, oli kansainväliseen yhtiöön, jossa haastattelijat olivat brittejä, ranskalaisia ja ruotsalaisia. Oli kyllä niin eri meininki. Todella mukavaa keskustelua, aina tarkat ohjeet ennen seuraavaa tapaamista, mitä tapaamisessa käsitellään ja mitä hakijalta odotetaan, annettiin aiheita etukäteen valmisteltavaan esitykseen, puhuttiin palkkatasosta avoimesti, järjestettiin mahdollisuus jutella paikallisten kollegoiden kanssa jne. Olin ihan hämmennyksissä, että homman voi hoitaa näin hyvässä hengessä ja avoimesti. Yhtä mutkattomasti on yhteityö toiminut kansainvälisen tiimin ja esimiesten kanssa nyt töitä tehdessäkin. Ihan todella paljon avoimempaa ja rennompaa ja auttavaisempaa toimintaa kuin mihin Suomalaisissa yrityksissä olen tottunut. Enkä todellakaan ole ollut missään kauhupaikoissa töissä, vaan varmasti Suomen mittakaavassa ihan tosi kivoissa ja mukavissa paikoissa.

Vierailija kirjoitti:

Tuo on hyvä kysymys. Suomessa monesti edelleen on jotenkin tuollainen ristikuulustelumeininki ja joku ihme tarve saattaa haastateltava jotenkin vaikeaan tilanteeseen ja "vähän testata tyyppiä" ja saada hakija "kiinni jostain". Asioista ei puhuta suoraan ja kierrellään ja kaarreellaan ja sitten jälkikäteen puhutaan, miten ei se sitäkään tajunnut tai siihenkään osannut tarttua. Palkastakaan ei osata keskustella, vaan tehdään joku ihme peli siitä, osaako hakija arvata oikein kyseisen yrityksen palkkapolitiikan vai ei.

Viimeisin työhaastatteluni, josta sitten paikan sain, oli kansainväliseen yhtiöön, jossa haastattelijat olivat brittejä, ranskalaisia ja ruotsalaisia. Oli kyllä niin eri meininki. Todella mukavaa keskustelua, aina tarkat ohjeet ennen seuraavaa tapaamista, mitä tapaamisessa käsitellään ja mitä hakijalta odotetaan, annettiin aiheita etukäteen valmisteltavaan esitykseen, puhuttiin palkkatasosta avoimesti, järjestettiin mahdollisuus jutella paikallisten kollegoiden kanssa jne. Olin ihan hämmennyksissä, että homman voi hoitaa näin hyvässä hengessä ja avoimesti. Yhtä mutkattomasti on yhteityö toiminut kansainvälisen tiimin ja esimiesten kanssa nyt töitä tehdessäkin. Ihan todella paljon avoimempaa ja rennompaa ja auttavaisempaa toimintaa kuin mihin Suomalaisissa yrityksissä olen tottunut. Enkä todellakaan ole ollut missään kauhupaikoissa töissä, vaan varmasti Suomen mittakaavassa ihan tosi kivoissa ja mukavissa paikoissa.

Länsimaissa onkin modernimpaa.

Suomi on takapajula tässäkin asiassa.

Vierailija kirjoitti:

En edes tiedä kuinka monessa haastattelussa olen ollut, mutta parhaita haastatteluja ovat olleet ne, joissa on käyty keskustelua eikä vain ole tykitetty typeriä vakiokysymyksiä toisensa perään. Kertoo kyllä työnantajasta, miten haastattelut vedetään läpi.

Tää. Olin just pitkästä aikaa haastattelussa ja oli kyllä niin tylsää "missä näet ittes 5v päästä" hommaa että haastattelun aikana jo alko tuntumaan siltä että tännekö sitä pitäis muka duuniin tulla. Jäi itelle vaan niin negatiivinen kuva.

Sit ah, yhteen duuniin pääsin juttelemalla villasukkien neulomisesta. Oli paras haastattelu ja duunipaikka tähän mennessä.

Vierailija kirjoitti:

Tuo on hyvä kysymys. Suomessa monesti edelleen on jotenkin tuollainen ristikuulustelumeininki ja joku ihme tarve saattaa haastateltava jotenkin vaikeaan tilanteeseen ja "vähän testata tyyppiä" ja saada hakija "kiinni jostain". Asioista ei puhuta suoraan ja kierrellään ja kaarreellaan ja sitten jälkikäteen puhutaan, miten ei se sitäkään tajunnut tai siihenkään osannut tarttua. Palkastakaan ei osata keskustella, vaan tehdään joku ihme peli siitä, osaako hakija arvata oikein kyseisen yrityksen palkkapolitiikan vai ei.

Viimeisin työhaastatteluni, josta sitten paikan sain, oli kansainväliseen yhtiöön, jossa haastattelijat olivat brittejä, ranskalaisia ja ruotsalaisia. Oli kyllä niin eri meininki. Todella mukavaa keskustelua, aina tarkat ohjeet ennen seuraavaa tapaamista, mitä tapaamisessa käsitellään ja mitä hakijalta odotetaan, annettiin aiheita etukäteen valmisteltavaan esitykseen, puhuttiin palkkatasosta avoimesti, järjestettiin mahdollisuus jutella paikallisten kollegoiden kanssa jne. Olin ihan hämmennyksissä, että homman voi hoitaa näin hyvässä hengessä ja avoimesti. Yhtä mutkattomasti on yhteityö toiminut kansainvälisen tiimin ja esimiesten kanssa nyt töitä tehdessäkin. Ihan todella paljon avoimempaa ja rennompaa ja auttavaisempaa toimintaa kuin mihin Suomalaisissa yrityksissä olen tottunut. Enkä todellakaan ole ollut missään kauhupaikoissa töissä, vaan varmasti Suomen mittakaavassa ihan tosi kivoissa ja mukavissa paikoissa.

Kiva juttu. Hämmästyttää tosin tapasi käyttää sanapareja "ihan tosi" ja "ihan todella".

Jos on joku erillinen rekryhenkilö, joka ei oikeasti tiedä itse työstä mitään, se on kuulustelu. Mutta pari kertaa on mukaan otettu se henkilö, jonka tilalle tai työpariksi menen ja ne on kyllä olleet keskusteluja. Nykyiseen työhöni kun kävin haastattelussa, mentiin vielä lopuksi porukalla syömään. Minut oli jo esihaastateltu puhelimessa ja valinta oli tehty etukäteen. Muita ei kyllä haastateltukaan.

Ai.

Kaikissa paikoissa missä minä olen käynyt, minut on haluttu töihin.

Olemme keskustelleet kaikesta mahdollisesta ja hyvin vähän työhön liittyvästä. Ovat tehneet kaikkensa, jotta valitsisin juuri heidät työnantajakseen.

Mä vastaan tohon " missä näet itsesi 5v päästä" aina "haudassa" toimii joka, kerta😁

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo on hyvä kysymys. Suomessa monesti edelleen on jotenkin tuollainen ristikuulustelumeininki ja joku ihme tarve saattaa haastateltava jotenkin vaikeaan tilanteeseen ja "vähän testata tyyppiä" ja saada hakija "kiinni jostain". Asioista ei puhuta suoraan ja kierrellään ja kaarreellaan ja sitten jälkikäteen puhutaan, miten ei se sitäkään tajunnut tai siihenkään osannut tarttua. Palkastakaan ei osata keskustella, vaan tehdään joku ihme peli siitä, osaako hakija arvata oikein kyseisen yrityksen palkkapolitiikan vai ei.

Viimeisin työhaastatteluni, josta sitten paikan sain, oli kansainväliseen yhtiöön, jossa haastattelijat olivat brittejä, ranskalaisia ja ruotsalaisia. Oli kyllä niin eri meininki. Todella mukavaa keskustelua, aina tarkat ohjeet ennen seuraavaa tapaamista, mitä tapaamisessa käsitellään ja mitä hakijalta odotetaan, annettiin aiheita etukäteen valmisteltavaan esitykseen, puhuttiin palkkatasosta avoimesti, järjestettiin mahdollisuus jutella paikallisten kollegoiden kanssa jne. Olin ihan hämmennyksissä, että homman voi hoitaa näin hyvässä hengessä ja avoimesti. Yhtä mutkattomasti on yhteityö toiminut kansainvälisen tiimin ja esimiesten kanssa nyt töitä tehdessäkin. Ihan todella paljon avoimempaa ja rennompaa ja auttavaisempaa toimintaa kuin mihin Suomalaisissa yrityksissä olen tottunut. Enkä todellakaan ole ollut missään kauhupaikoissa töissä, vaan varmasti Suomen mittakaavassa ihan tosi kivoissa ja mukavissa paikoissa.

Kiva juttu. Hämmästyttää tosin tapasi käyttää sanapareja "ihan tosi" ja "ihan todella".

Ongelmansa kullakin - sinulla ilmeisesti mielenterveyden kanssa.

Väärin oletettu :) Miten muuten tuo "ihan tosi kiva" sanotaan englanniksi?

Olen itse sitä mieltä että työhaastattelut ja palkkaus yleisestikin on Suomessa ehkä työelämän heikoin lenkki. Harmi että se on ihan siinä alkuvaiheessa, monikaan aikaansaava ihminen ei koskaan pääse näyttämään käytännössä sopivuuttaan kun ei sitä noissa pysty oikeasti osoittamaan. Paskaahan jokainen osaa puhua halutessaan ja työnantajakin sen tietää.

Vierailija kirjoitti:

Mä vastaan tohon " missä näet itsesi 5v päästä" aina "haudassa" toimii joka, kerta😁

Hahaa, mä olin haastattelussa 5 vuotta sitten. En muista kysyttiinkö tuota.

Enpä olisi osannut sanoa, että näen itseni keskellä maailmanlaajuista pandemiaa 100 % etätöissä. En ole enää siinä firmassa töissä, siellä oli ihan supernihkeät etäkäytännöt.

Ukko39 kirjoitti:

Ai.

Kaikissa paikoissa missä minä olen käynyt, minut on haluttu töihin.

Olemme keskustelleet kaikesta mahdollisesta ja hyvin vähän työhön liittyvästä. Ovat tehneet kaikkensa, jotta valitsisin juuri heidät työnantajakseen.

Se on aika poikkeavaa että jollakulla on työnantajan haluamaa harvinaista osaamista. Juuri kenelläkään ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Olen itse sitä mieltä että työhaastattelut ja palkkaus yleisestikin on Suomessa ehkä työelämän heikoin lenkki. Harmi että se on ihan siinä alkuvaiheessa, monikaan aikaansaava ihminen ei koskaan pääse näyttämään käytännössä sopivuuttaan kun ei sitä noissa pysty oikeasti osoittamaan. Paskaahan jokainen osaa puhua halutessaan ja työnantajakin sen tietää.

Haastattelut ovat liian kaavamaisia ja ilmoitukset yläkanttiin kirjoitettu. On tosi kiva tunne huomata ekalla viikolla, että nyt vaihtoi itsensä kaulaa myöten paskaan, mikään ilmoituksessa ja haastattelussa kerrotuista ei ole totta eikä mahdollista.

Kakkoskierrokselle kutsuttaessa sanottiin "olet just sitä, mitä haetaan!". Voi kun olisin saanut tietää, että työtehtävä ei ollut ollenkaan sitä, mitä minä olin hakemassa ja miten se oli minulle myytiin.

Hyvissä paikoissa onkin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo on hyvä kysymys. Suomessa monesti edelleen on jotenkin tuollainen ristikuulustelumeininki ja joku ihme tarve saattaa haastateltava jotenkin vaikeaan tilanteeseen ja "vähän testata tyyppiä" ja saada hakija "kiinni jostain". Asioista ei puhuta suoraan ja kierrellään ja kaarreellaan ja sitten jälkikäteen puhutaan, miten ei se sitäkään tajunnut tai siihenkään osannut tarttua. Palkastakaan ei osata keskustella, vaan tehdään joku ihme peli siitä, osaako hakija arvata oikein kyseisen yrityksen palkkapolitiikan vai ei.

Viimeisin työhaastatteluni, josta sitten paikan sain, oli kansainväliseen yhtiöön, jossa haastattelijat olivat brittejä, ranskalaisia ja ruotsalaisia. Oli kyllä niin eri meininki. Todella mukavaa keskustelua, aina tarkat ohjeet ennen seuraavaa tapaamista, mitä tapaamisessa käsitellään ja mitä hakijalta odotetaan, annettiin aiheita etukäteen valmisteltavaan esitykseen, puhuttiin palkkatasosta avoimesti, järjestettiin mahdollisuus jutella paikallisten kollegoiden kanssa jne. Olin ihan hämmennyksissä, että homman voi hoitaa näin hyvässä hengessä ja avoimesti. Yhtä mutkattomasti on yhteityö toiminut kansainvälisen tiimin ja esimiesten kanssa nyt töitä tehdessäkin. Ihan todella paljon avoimempaa ja rennompaa ja auttavaisempaa toimintaa kuin mihin Suomalaisissa yrityksissä olen tottunut. Enkä todellakaan ole ollut missään kauhupaikoissa töissä, vaan varmasti Suomen mittakaavassa ihan tosi kivoissa ja mukavissa paikoissa.

Kiva juttu. Hämmästyttää tosin tapasi käyttää sanapareja "ihan tosi" ja "ihan todella".

Ongelmansa kullakin - sinulla ilmeisesti mielenterveyden kanssa.

Väärin oletettu :) Miten muuten tuo "ihan tosi kiva" sanotaan englanniksi?

Aa, sinua harmittaa, että joku on päässyt kansainvälisestä haastattelusta kansainväliseen firmaan töihin. Nyt minä ymmärrän. Otan osaa, että olet pettynyt omaan työuraasi. Mutta älä menetä toivoasi, kyllä se sinunkin unelmatyööaikkasi voi viellä jossain odottaa.

P.s. Really nice or really, really nice or among the nicest ones or extremely nice or something else, depending on the circumstances. Usually people use different expressions when writing on a web forum than when discussing business.

Hain paikkaan, laitoin hakemuksen ja sieltä soitettiin myöhään iltapäivällä työpäivän loppupuolella. Kysyttiin onko hetki aikaa, ja tietenkin ajattelin että nyt sovitaan haastatteluaikaa. Vaan ei, rekrytoiva esimies alkoi tenttaaamaan minulta kuulustelunomaisesti tyypillisiä haastattelukysymyksiä.

Tietysti vastailin, mutta jälkikäteen jäi tosi inhottava fiilis, tuntui että väijytettiin hankalassa hetkessä, kun ihminen ei varmasti ole parhaimmillaan valmistautunut haastatteluun. Ja sitten vielä tykitetään kysymyksiä tyyliin "miksi vaihdoit edellistä työpaikkaa", eikä todellakaan mitään leppoisaa jutustelua ollut. Johtopäätös itsellä, että en haluu tällaisen alaiseksi.

Mä rekrytoin tosi harvoin, joten jännitin tietysti itse kovasti.

Tein etukäteen kysymykset, ettei jää jotain olennaista käymättä läpi, muuten me ehkä muisteta. Lisäksi haluttiin varmistaa, että verrataan reilusti työntekijöitä. Aina on joukossa joku niin hyvä puhumaan, että hän saa itsensä vaikuttamaan ihan tosi hyvältä. Sitten kun myöhemmin asiaa miettii, niin eihän hänellä ollutkaan yhtä rautainen asiaosaaminen kuin ehkä toisella, joka ei ollut niin myyntihenkinen.

Jos haetaan myyjätyyppiä, niin silloinhan se on ihan ok. Jos asiantuntijaa, niin ne työkalut ja prosessit pitäisi hallita.

Lisäksi moni vetää niin jäähän siinä tilanteessa, että jutustelu ei onnistu, pitää auttaa kysymyksillä.