Nuoret voivat huonosti siksi, että perheet hajoavat, väitän minä.

Lapselle riittää yksi kyllin hyvä vanhempi, jos tämä on psyykkisesti saatavilla ja kautta aikojen on kasvanut terveitä aikuisia yhdenkin vanhemman perheistä. Yksinhuoltajuus on ollut maassamme trendi jo sota-ajoista lähtien.

Lasten ja nuorten pahoinvointi ja häiriökäyttäytyminen lähti kasvuun kun kansakuntamme lippulaiva päivähoito järjestelmä alkoi valtaamaan alaa ja naisia alettiin arvostamaa samoilla mittareilla joilla miehiä on arvostettu. Siunaus perheestä muuttui pikahuoltamiseksi jaksamisen äärirajoilla. Suomessa ei oikein ole koskaan ollut läsnäolevaa vanhemmuutta, esim sodan jälkeen maa piti rakentaa uudelleen ja sitten tuli tasa-arvo. Vanhemmuudessa määrä ei korvaa laatua. Tutkimuksesta toiseen lapset kertoo kaipaavansa enemmän aikaa vanhemmiltaan ja niitä rajoja, että vanhemmat pysäyttäisi riittävän ajoissa.

Parisuhteetkin muistuttaa lähinnä sukupuolten välistä sotaa, jossa on niitä pelkkiä oikeuksia, mutta ei mitään velvollisuuksia toisiaan kohtaan ja tämän kaiken ulkopuolella on lapset vailla oikeuksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaimo teki sellaisen tempun että jos olisi ollut edes aavistus niin en ikinä olisi tehnyt lapsia tuollaisen hu**** kanssa. Ja siitä saa maksaa lopun ikäänsä. Älkää uskoko miehet mitään muuta kuin rahan voimaan. Rikas alkoholistikin kelpaa raittiin keskituloisen sijasta. Nyt lapset kärsii jokapäiväisestä juoppoisäpuolesta. Burn in hell woman.

Naisen vikako se on, että mies on juoppo? Vai itketkö täällä hänen miesmakua? Itse en yhtään ihmettele exäsi valintaa, olihan hän sinunkin kanssasi.

Juuri eilen luin ketjun joka alkoi suunnilleen niin, että minua on aina häirinnyt miehen alkon käyttö…mutta silti nainen perusti tälläisen miehen kanssa perheen.

Meillä kaksi lasta. Olen sanonut lapsille, että he ovat rakkauden hedelmiä. Heidät on hankittu/saatu, kun olemme mieheni kanssa rakastaneet toisiamme. Se antaa lapsille hyvän pohjan ja ehjän tunne-elämän. Ollaan raittiita ja rehellisiä. Mennään itseemme . Pyydetään anteeksi. Avioeroperheissä lasten tunne-elämä rikkoutuu helposti. Perhe puhaltaa yhteen hiileen ja kerromme lapsillemme että aina löytyy selviämiskeinoja ja ongelmiin ratkaisuja.

Lapsia ei enää kasvata vanhemmat. Ensiksi nassikkana tarhaan, missä altistuu vahingolliselle ainekselle. Siitä eskariin, missä sama homma, ala-asteikä sitä samaa ja yläasteiässä kaveriporukka alkaa viemään. Lapset kasvattavat toisiaan ja porukan häiriintyneimmät ottavat rehtorin roolin. Joko alistut tai kärsit ja alistut.

Eroamalla antaa mallin lapsille miten toimia kun suhteessa tulee ongelmia.

Vierailija kirjoitti:

Lapselle riittää yksi kyllin hyvä vanhempi, jos tämä on psyykkisesti saatavilla ja kautta aikojen on kasvanut terveitä aikuisia yhdenkin vanhemman perheistä. Yksinhuoltajuus on ollut maassamme trendi jo sota-ajoista lähtien.

Lasten ja nuorten pahoinvointi ja häiriökäyttäytyminen lähti kasvuun kun kansakuntamme lippulaiva päivähoito järjestelmä alkoi valtaamaan alaa ja naisia alettiin arvostamaa samoilla mittareilla joilla miehiä on arvostettu. Siunaus perheestä muuttui pikahuoltamiseksi jaksamisen äärirajoilla. Suomessa ei oikein ole koskaan ollut läsnäolevaa vanhemmuutta, esim sodan jälkeen maa piti rakentaa uudelleen ja sitten tuli tasa-arvo. Vanhemmuudessa määrä ei korvaa laatua. Tutkimuksesta toiseen lapset kertoo kaipaavansa enemmän aikaa vanhemmiltaan ja niitä rajoja, että vanhemmat pysäyttäisi riittävän ajoissa.

Parisuhteetkin muistuttaa lähinnä sukupuolten välistä sotaa, jossa on niitä pelkkiä oikeuksia, mutta ei mitään velvollisuuksia toisiaan kohtaan ja tämän kaiken ulkopuolella on lapset vailla oikeuksia.

Mitähän sinä nyt haluaisit esimerkiksi että minunlaiseni yksinhuoltajaäiti tekisi? Jättäytyisin kotiäidiksi? Pakko on käydä töissä enkä työaikojakaan saa valita. Olen tuon ajatellut jotenkin niin että lapsille on hyväksi kun meillä on koti jossa asua. Siksi käyn töissä. En oikein ymmärrä mistä ja kenen tekemistä vaatimuksista sinä puhut. Kun perheessä on vain yksi elättäjä, hänen on elätettävä perhe.

Ai jos kulissit on pystyssä niin nuoret voi hyvin? Tuskinpa.

Nuoret voivat huonosti koska vanhemmat rakastavat enemmän itseään. Ja monet viinaa.

Kasvatus ja vanhempien luonne on se mikä pilaa lapset. Joudun ikuisesti korjata itseäni, vanhempieni ei olisi koskaan pitänyt lisääntyä. Olivat yhdessä tai erikseen, äitini teki aina surkeat miesvalinnat ja erittäin heikkohermoinen tapaus.

Vierailija kirjoitti:

Meillä kaksi lasta. Olen sanonut lapsille, että he ovat rakkauden hedelmiä. Heidät on hankittu/saatu, kun olemme mieheni kanssa rakastaneet toisiamme. Se antaa lapsille hyvän pohjan ja ehjän tunne-elämän. Ollaan raittiita ja rehellisiä. Mennään itseemme . Pyydetään anteeksi. Avioeroperheissä lasten tunne-elämä rikkoutuu helposti. Perhe puhaltaa yhteen hiileen ja kerromme lapsillemme että aina löytyy selviämiskeinoja ja ongelmiin ratkaisuja.

Loppujen lopuksi sinäkin voit yrittää vain omasta puolestasi. Minullakin oli hyvä mies. Kunnes hän sai burn outin, alkoi käyttämään päihteitä (muutakin kuin alkoa) ja kavalsi yhteisen yrityksemme. Elämä ei ole tuolla tavalla ennakoitavissa, että kannattaisi kulkea heristelemässä sormea muille.

Vanhat perhearvot kunniaan. Yletön seksin tuputus mediapannaan kuten tupakkamainokset. Pariskunnan rakkauselämälle oma rauha.

Seuraan tässä sivusta ihanaa naapurin ydinperhettä (okt, näemme suoraan sisälle jos haluamme katsoa)

Koskaan kuluneiden vuosien aikana emme ole nähneet heidän syövän yhdessä. Ei sisällä, ei kesällä ulkona, ei silloinkaan kun on vieraita.

Isäntä on "kiireinen" sisällä kun rouva kolaa lumista pihaa. Illan hämärtyessä on kuitenkin 3h aikaa silitellä ja vahata skimboja ja lumilautaa poikien ? reissua varten. Hyvin usein on 3-7;pvän omilla reissuillaan. Tuskin näin korona-aikaan on pelkkiä työmatkoja??

Lapset leikkivät jokainen erikseen, tuntuu ettei heilläkään ole mitään yhteistä.

Ihan päinvastaista kuin meidän 25v vanhassa uusperheessä. Olemme todella läheisiä, tapaamme kotoa muuttaneita lapsia ja lastenlapsia tosi usein. Syödään yhdessä, joskus reissataan porukalla. Meille perhekeskeisyys on tärkeintä

Vierailija kirjoitti:

Vanhat perhearvot kunniaan. Yletön seksin tuputus mediapannaan kuten tupakkamainokset. Pariskunnan rakkauselämälle oma rauha.

Tämäkään sukupolvi ei sitä seksiä keksinyt. Kautta aikojen isännät ja emännät on niitä piikoja ja renkejä painaneet, mutta parit pysyi yhdessä.

Nuorten pahoinvoinnin (jota ei ole kyllä kieltäminen) syyt lienee paljon monisyisemmät. Yksi iso ahdistusta aiheuttava asia tuntuu olevan sosiaalinen media. Vertaisryhmän aiheuttamat paineet. On paljon nuoria, jotka eivät osaa olla ikäistensä kanssa, eivät edes suostu sanaa sanomaan. Eron merkitystä ei tarvitse vähätellä, mutta ehjissäkin perheissä on myös paljon niitä vanhempia, joilla ei ole lapsille oikeasti aikaa olla läsnä. Aloitus oli varmaan provosoivaksi tarkoitettu, kukaan ei varmastikaan ole noin yksinkertainen?

Ydinperheen täydellisyys, kun vielä ennen akka tajusi paikkansa hellan ja nyrkin välissä.... Oltiin onnellsia tai itkettiin ja oltiin onnellisia, eikö?

Vierailija kirjoitti:

Eroamalla antaa mallin lapsille miten toimia kun suhteessa tulee ongelmia.

Itse opetin lapsilleni erossa sen että toista tulee parisuhteessa rakastaa ja arvostaa ja se pitää myös osoittaa. Että (varsinkaan naisena) en ole kenenkään kynnysmatto enkä kodinkone. Eiköhän ne ongelmat käyty läpi moneen kertaan 14v aikana tuloksetta

Vierailija kirjoitti:

Joku sakko eroon syylliselle tai korvausvaatimus? Näin oli vielä jonotus 70-luvulla.

Voisi päteä avoliittoihinkin, joissa lapsia.

Aika vaikea tuomita toista oikeasti. Eroja ja uusperheitäkin on ollut iät ja ajat. Paha olo silti lisääntyy, johtuuko siitä, että somessa ollaan koko ajan enemmän ja vertaillaan omaa elämää toisten kiillotettuihin hetkiin.

Päivähoito on kuraa. Koulu on kuraa. Kaikissa lasten ja nuorten asioissa säästetään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tutkimusten mukaan lapsen sosioekonominen tausta vaikuttaa hyvinvointiin ja pärjäämiseen eniten, ei se, ovatko vanhemmat yhdessä vai ei. Eli köyhistä ja elämänhallinnan puutteesta kärsivistä perhistä tulee syrjäytyneimmät ja pahoiten voivat nuoret. 

Mikälie huuhaa tutkimus, eroperheet ovat todella yleisiä ja omassa ystäväpiirissäni on myös eroperheen lapsia ja ovat kaikki elämässään hyvin edenneitä fiksuja ihmisiä. Sitten taas eräs entinen luokkakaverini, rikkaan perheen esikoinen istuu vankilassa.

Tilastoihin mahtuu aina poikkeuksia. Ja oikeasti eroperheissäkin voi olla asiat sosioekonomisesti hyvin, jos vanhemmat eroavat sovussa, on hyvät tukiverkot, koulutusta ja sivistystä, turvaa, taloudellisesti kaikki hyvin ja kannustava ilmapiiri.

Omassa tuttavapiirissä köyhien ja kouluttamattomien perheiden lapset ovat pärjänneet paria poikkeusta lukuunottamatta paljon huonommin kuin ns. parempien perheiden, vaikka molemmissa on eroperheitä. Omalla kokemuksella eniten pahoinvointia eroperheissä aiheuttaa riidat, vanhempien uudet kumppanit ja lapset. Jos näitä ei ole, lapset pärjäävät varsin hyvin.

Eri ohistelee, mutta mua kovasti ihmetyttää kuinka kouluttautuminen ja koulusivistys aina korreloi niin ehdottoman voimakkaasti köyhyyden/vaurauden ja sivistymättömyyden/sivistyneisyyden kanssa palstalaisten elämissä. Eihän se kouluttautuminen nimittäin niin paljon korreloi, että voisitte sitä tuolla tavalla yleistää. Toki harvoin haittakaan paitsi heillä, joilla lahjat itsenäiseen ajatteluun on valmiiksi vajavaiset. He eivät juuri edes sivisty, vain aivopestään.

Asia ei ole noin musta valkoista.

Lapset ja nuoret voivat huonosti siksi, että lapsen ja nuoren asema ja oikeudet ovat muuttuneet ja heihin kiinnitetään enemmän huomiota ja apua on tarjolla ja heillä on jopa ihmisarvo, toisin kuin vielä sata vuotta tai 50v sitten.

Jos tarkastelee lasten hyvinvointia, niin koskaan Suomen historiassa, he eivät ole voineet niin hyvin, kuin tänä päivänä, eivätkä saaneet niin paljon vanhemmiltaan aikaa, huolenpitoa ja hellyyttä kuin tänä päivänä, samoin yhteiskunnalta

Lasten mielenterv.ongelmiin kiinnitetään aivan toisenlaista huomiota ja annetaan apua 2000-luvulla ja lasten psykiatrisiaosastoja ja palveluita on perustettu, kun vielä 90-luvulla ja sitä ennen lapset olivat oman onnensa nojassa, eikä mielen ongelmia tunnistettu.

Ihan sama, kuin väittäisi aikuisten mielenterv.ongelmien lisääntyneet, kun ne ennen oli vain pois silmistä ja oli vain kylähullut ja suljetut mielisairaalat joka kaupungissa, isoimissa useampi. Nyt he ovat kaikkien meidän keskuudessa.

Tai vammaiset henkilöt.

Vai onko aloituksen tarkoituskin vain syyllistää ja haukkua vanhempia, niin kuin tuolla toisessa keskustelussa haukutaan vanhempia ja lapsia, kun eivät osaa tehdä kärrynpyörää.

Omassa lapsuudessa paras asia oli vanhempien ero. Helpotti todella ja siitä alkoi eheytyminen. Ei lapsi voi hyvin, jos vanhemmat voivat huonosti.