Nuoret voivat huonosti siksi, että perheet hajoavat, väitän minä.

Tutkimusten mukaanhan entistä suurempi joukko voi todella hyvin, mutta toisaalta pahoinvoivat entistä huonommin. Erityisesti nuorten huostaanotot ovat lisääntyneet. Taistalla on monisyisiä ongelmia, kuten mt-ongelmat, päihteet jne. Sekä vanhempien että lasten.

Onko sinulla ap. esittää tutkittua tietoa ja tilastoja lisääntyneistä perheiden hajoamista?

Perheitä on aina hajonnut, erityisesti sodan jälkeen, kun isät kaatuivat rintamalla.

Ja sen jälkeen 60-70-luvulla, kun naiset menivät työelämään ja pystyivät elättämään itsensä ja lapsensa, eikä tyytyneet huonoon suhteeseen, perheväkivaltaan, perheen alkoholiong. jne. Myös lapsen yhteiskunnalliset muutokset ja palvelut esim. koulukuraattori, lastensuojelu jne.

Vanhempani erosivat minun ollessa 10-vuotias. Se itse ero minua ei mitenkään haitannut. Sen sijaan vihaan edelleen äitiäni kun hän toi eron jälkeen kaikki mahdolliset mies-ehdokkaat meille kotiin. Seurustelusuhde kesti aina muutaman kuukauden ja äidin elämä pyöri aina niiden ukkojen ympärillä.

Vierailija kirjoitti:

Tutkimusten mukaanhan entistä suurempi joukko voi todella hyvin, mutta toisaalta pahoinvoivat entistä huonommin. Erityisesti nuorten huostaanotot ovat lisääntyneet. Taistalla on monisyisiä ongelmia, kuten mt-ongelmat, päihteet jne. Sekä vanhempien että lasten.

Suurin syy taustalla on se että se on ainoa mitä perheet saa lastensuojelusta ja se että huostaanottobisnes on erittäin tuottavaa.

Itse sairastuin mm. persoonallisuushäiriöön kun äiti rakasti väkivaltaista isääni enemmän kuin mitään muuta. Kyllä huonosta puolisosta pitää älytä erota ajoissa, vaikka se ihana kiiltokuvaydinperhe hajoaisikin.

Vierailija kirjoitti:

Asia ei ole noin musta valkoista.

Lapset ja nuoret voivat huonosti siksi, että lapsen ja nuoren asema ja oikeudet ovat muuttuneet ja heihin kiinnitetään enemmän huomiota ja apua on tarjolla ja heillä on jopa ihmisarvo, toisin kuin vielä sata vuotta tai 50v sitten.

Jos tarkastelee lasten hyvinvointia, niin koskaan Suomen historiassa, he eivät ole voineet niin hyvin, kuin tänä päivänä, eivätkä saaneet niin paljon vanhemmiltaan aikaa, huolenpitoa ja hellyyttä kuin tänä päivänä, samoin yhteiskunnalta

Lasten mielenterv.ongelmiin kiinnitetään aivan toisenlaista huomiota ja annetaan apua 2000-luvulla ja lasten psykiatrisiaosastoja ja palveluita on perustettu, kun vielä 90-luvulla ja sitä ennen lapset olivat oman onnensa nojassa, eikä mielen ongelmia tunnistettu.

Ihan sama, kuin väittäisi aikuisten mielenterv.ongelmien lisääntyneet, kun ne ennen oli vain pois silmistä ja oli vain kylähullut ja suljetut mielisairaalat joka kaupungissa, isoimissa useampi. Nyt he ovat kaikkien meidän keskuudessa.

Tai vammaiset henkilöt.

Vai onko aloituksen tarkoituskin vain syyllistää ja haukkua vanhempia, niin kuin tuolla toisessa keskustelussa haukutaan vanhempia ja lapsia, kun eivät osaa tehdä kärrynpyörää.

Lapsilla ja nuorilla ei kyllä nykyään ole mitään ihmisarvoa tai oikeusturvaa.

Pelkkää poliitikkojen tykinruokaa ja lastensuojelumassaa.

Oikein hävettää millaiseksi tämä maa on mennyt.

Olen ehdottomasti sitä mieltä, että perinteisiä arvoja pitäisi palauttaa. Avioliitto on sopimus ja siitä ei pitäisi lähteä ilman vakavia syitä. Toki edellyttää sitä, että molemmat osapuolet työskentelevät aktiivisesti parisuhteen eteen. Erityisesti miehillä on tässä petrattavaa, toisaalta naiset voisivat myös omalla tahollaan miettiä paremmin sitä kumppanin ja isäehdokkaan valintaa. 

Olisi ihanaa jos tulisi uudelleen normaaliksi mennä nuorena naimisiin ja rakentaa elämää alusta yhdessä, eikä niin että vasta kolmekymppisenä aletaan etsiä kumppania ja perustaa perhettä kun on jo pitkään elänyt omaa elämää ja on vaikea yhdistää sitten enää elämäänsä. Haluaisin myös nähdä perinteiden osalta sellaisen paluun, että arvostettaisiin sitä naisen tai miehen kotona tehtävää työtä ja lasten kasvatus kotona nähtäisiin arvokkaana, eikä niin, että kaikki vaan töihin ja yhteiskunta ja laitokset kasvattaa lapset. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä kaksi lasta. Olen sanonut lapsille, että he ovat rakkauden hedelmiä. Heidät on hankittu/saatu, kun olemme mieheni kanssa rakastaneet toisiamme. Se antaa lapsille hyvän pohjan ja ehjän tunne-elämän. Ollaan raittiita ja rehellisiä. Mennään itseemme . Pyydetään anteeksi. Avioeroperheissä lasten tunne-elämä rikkoutuu helposti. Perhe puhaltaa yhteen hiileen ja kerromme lapsillemme että aina löytyy selviämiskeinoja ja ongelmiin ratkaisuja.

Loppujen lopuksi sinäkin voit yrittää vain omasta puolestasi. Minullakin oli hyvä mies. Kunnes hän sai burn outin, alkoi käyttämään päihteitä (muutakin kuin alkoa) ja kavalsi yhteisen yrityksemme. Elämä ei ole tuolla tavalla ennakoitavissa, että kannattaisi kulkea heristelemässä sormea muille.

Tämä on kuule aika yksittäistapaus. Suurin osa eroaa kyllä sen takia, ettei pidä enää toisesta tai ei saa tarpeitaan tyydytettyä ja kumpikaan ei tee mitään suhteen eheyttämiseksi kun todetaan vaan että ei enää kiinnosta ja lähdetään. 

Perimmäinen syy parisuhteiden kestämättömyyteen on irtosuhteilua tukeva ja ihannoiva kulttuuri.

Vierailija kirjoitti:

Tutkimusten mukaanhan entistä suurempi joukko voi todella hyvin, mutta toisaalta pahoinvoivat entistä huonommin. Erityisesti nuorten huostaanotot ovat lisääntyneet. Taistalla on monisyisiä ongelmia, kuten mt-ongelmat, päihteet jne. Sekä vanhempien että lasten.

Minkä tutkimusten ja kuinka kuinka suurista joukoista puhutaan?

No huh mikä aloitus.🤦🏻

Nuoret voivat huonosti myös sen takia, että vaikuttamismahdollisuudet olemattomia, kun suuria ikäluokkia on määrällisesti enemmän, jotka tekevät tässä maassa päätöksiä omia etujaan ajaen. Vain yhtenä esimerkkinä lesken eläke. Sitä saa 1975 jälkeen syntyneet vain muutaman vuoden, sitä ennen syntyneet koko loppu elämänsä. Reilua? Ei.

Myös tulevaisuus näyttäytyy mahdottomana. Miksi kouluttautua, kun se ei takaa tänä päivänä enää yhtään mitään? Et pääse välttämättä parempiin ansioihin tai saa edes sitä ensimmäistä työpaikkaa, vaikka olisit kouluttautunut. Asuntojen hinnat on pilvissä, palkat pieniä eli mahdollisuus omaan asuntoon on todella pieni. jne. En yhtään ihmettele, miksi nuoret eivät ole motivoituneita ja ovat masentuneita. Mahdollisuudet ja elämän ilo puuttuu, kiitos yhteiskunnan ja maailman tilanteen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tutkimusten mukaanhan entistä suurempi joukko voi todella hyvin, mutta toisaalta pahoinvoivat entistä huonommin. Erityisesti nuorten huostaanotot ovat lisääntyneet. Taistalla on monisyisiä ongelmia, kuten mt-ongelmat, päihteet jne. Sekä vanhempien että lasten.

Minkä tutkimusten ja kuinka kuinka suurista joukoista puhutaan?

Ei kaikki Suomen lapset ja nuoret voi huonosti. Vain pieni osa. Kuten aina.

Mutta kun lastensuojelua ja kaiken maailman huolitätiä on joka nurkka täynnä samaan aikaan kun lapsi-ikäluokat vähenee, näistä vähenevistä lapsista taistellaan. Muutenhan se oma toimeentulo vaarantuu.

En tuntenut omassa lapsuudessani 1970-luvulla yhtään eroperhettä. Ei kellään luokkakaverilla. 2 lesken lasta oli.

Lapsuudessani 24 perheen taloyhtiössä ei yhtään eronnutta.

Lapseni kaikkien paitsi yhden vanhemmat on eronneet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä kaksi lasta. Olen sanonut lapsille, että he ovat rakkauden hedelmiä. Heidät on hankittu/saatu, kun olemme mieheni kanssa rakastaneet toisiamme. Se antaa lapsille hyvän pohjan ja ehjän tunne-elämän. Ollaan raittiita ja rehellisiä. Mennään itseemme . Pyydetään anteeksi. Avioeroperheissä lasten tunne-elämä rikkoutuu helposti. Perhe puhaltaa yhteen hiileen ja kerromme lapsillemme että aina löytyy selviämiskeinoja ja ongelmiin ratkaisuja.

Loppujen lopuksi sinäkin voit yrittää vain omasta puolestasi. Minullakin oli hyvä mies. Kunnes hän sai burn outin, alkoi käyttämään päihteitä (muutakin kuin alkoa) ja kavalsi yhteisen yrityksemme. Elämä ei ole tuolla tavalla ennakoitavissa, että kannattaisi kulkea heristelemässä sormea muille.

Juuri näin. Minäkin yritin kaikkeni avioliittoni eteen. Kunnes mies otti sivusuhteen ja sanoi, ettei ikinä tule luopumaan toisesta naisesta. Siinä vaiheessa piti päättää: valitsenko näennäisesti ehjän vai oman mielenterveyteni. Tulin siihen tulokseen, että mikäli minä hajoa, ei lapsilla ole sen jälkeen äitiä.