Lähellä kuolemaa-kokemus, miten tästä eteenpäin?

Oon ollut läheltä piti tilanteessa pari kertaa. Oon käynyt juttelemassa niistä terapeutin kanssa . Mulla kans edelleen välillä palaa ne mieleen. 

Esim liikenteessä samankaltainen tilanne kuin kolaria edelsi saa aikaan paniikkikohtauksen. Ja sen jälkeen itkunpuuskan.

Terapeutin kanssa asian käsittely auttoi,mutta luulen että ne ei poistu ikinä kokonaan mun mielestä.

Kuolema on portti paratiisiin, tai helvettiin matojen syötäväksi.

Ehkä sait uuden mahdollisuuden tarkastella elämääsi uudessa valossa?

Joo, olen ollut lähellä ja ylittänyt viivankin yhden leikkauksen yhteydessä. Ei ollut silloin aika kuolla. Niin sinunkin kannattaa ajatella ja jatkaa vain elämääsi.

Ei vaivaa omaa mieltä. Kuolemanpelko jäi sinne saliin. Trauma saattoi jäädä kuntoutuksen ajalta, mutta annan sen olla taka-alalla sen enempää sitä miettimättä.

Tavallaan se oli positiivinen käännekohta omalla tavallaan. Huomasi, mikä elämässä on oleellista. Alkoi arvostamaan monia ihan pieniäkin asioita. Ja se sai aikaan henkistä kasvua, ja parempaa itsetuntemusta. Tai ei ehkä pelkästään sitä, vaan myös paluuta entiseen "itseen", jonka oli melkein hektisessä elämässä kadottanut. Loputon tiedonjano tuli takaisin ja jatkuu yhä.

Tuo on psyykkistä, fyysisessä kuolemakokemuksessa elimistö reagoi hapensaannin loppumiseen eikä se jää jäytämään vuosikausiksi. 

En tiedä kuinka lähellä kävin kun tähystys meni pieleen ja muuttui leikkaukseksi. Heräsin reilu yhdeksän tuntia sen jälkeen kun menin leikkaussaliin, että ainakin siinä meni aikaa.

Miten niin olisko kuulunut kuolla? Et kuollut ja sillä selvä.

Saanko kysyä mikä toimenpide oli kyseessä?

Koska et kuollut sinun aikasi ei ollut kuolla. 

Minä kävin jo rajan takana, kuulin lasten ilakointia.Tämä tapahtui synnytyksen jälkeen.

Ei ollut vielä minun aikani lähteä.

Muutin ajattelutapaani ja hyväksyin oman kuolevaisuuteni. Se ei silti estä elämästä ensin elämääni.

Olen kohdannut kuolemaa enemmän kuin haluaisin ajatella. Enkä sen kummemmin sitä ajattele enää koska olen taitavien lääkäreiden takia edelleen  täällä. Sairaalassa minua kyllä ahdisti kun tajusin kuinka lähellä lähtö tosiaan oli, lähinnä ahdisti perheeni takia. Terapiaa en kuitenkaaan tarvinnut, ymmärsin ettei onneksi ollut minun aikani vielä.

Sen kyllä opin etten pyytele anteeksi olemassaoloani tai sairauttani enää koskaan, jatkan eteenpäin ja yritän hoitaa itseäni niin hyvin kuin mahdollista. Ihmisten negatiivinen palaute ei minuun vaikuta, minua ei nujerreta.

Kuulostaa kyllä hyvältä näkökulmalta tuo, että vielä ei ollut aika lähteä. Yritän kääntää ajatustani siihen.

Ihmettelen, että kokemus on jäänyt näin kummittelemaan, kun elämä on kuitenkin oikein hyvällä mallilla ja olen todella onnellinen, itseasiassa onnellisempi kuin koskaan ennen.

Ehkä kyse on siitä, että kokemus oli niin traumaattinen ja siksi jätti jälkensä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Minä kävin jo rajan takana, kuulin lasten ilakointia.Tämä tapahtui synnytyksen jälkeen.

Ei ollut vielä minun aikani lähteä.

Saako kysyä, tapahtuiko synnytyksessä siis jotain?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Saanko kysyä mikä toimenpide oli kyseessä?

Kyseessä niinkin tavanomainen toimenpide, kun sappirakon poistoleikkaus. Minulle tehtiin leikkaus tähystyksessä. Kaikki meni hyvin ja pääsin iltapäivällä kotiin.

Illalla tuli kovia kipuja, mutta ajattelin kuuluvan asiaan. Yöllä vointini heikkeni, mutten vieläkään ajatellut tilanteen olevan niin paha, että pitäisi lähteä takaisin lääkäriin. Onneksi aviomieheni heräsi ja huomasi heikon vointini. Tilasi ambulanssin, jonka jälkeen menetinkin tajun. Jouduin suoraan uusintaleikkaukseen, kun kävi ilmi, että olin vuotanut kolme litraa verta sisäisesti. Leikkausalueella oli jäänyt suoni vuotamaan. Hemodynamiikka oli surkea, paineet ja hapetus romahtivat ja vietin useita päiviä teholla erittäin huonossa kunnossa.

Tapahtuneesta on jo vuosia, mutta kokemus ei jätä rauhaan.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Kuolema on portti paratiisiin, tai helvettiin matojen syötäväksi.

Ehkä sait uuden mahdollisuuden tarkastella elämääsi uudessa valossa?