Lue keskustelun säännöt.
Miksi naisen on niin vaikeaa hyväksyä avointa suhdetta?
08.02.2022 |
Miksi parisuhteesta olemisen ja naimisissa olemisen pitää olla aina niin vakavaa? Meillä on vaimon kanssa lapset ja yhdessä perheenä kiva koti, johon kummallakaan meillä ei yksin olisi mitään mahdollisuuksia, kaikki toimii muuten ihan hyvin, halutaan olla ydinperhe, mutta mut tekee hulluksi kun on vain se yksi nainen jonka kanssa seksiä. Menin kysymään että miten olisi avoin suhde, sain kielteisen vastauksen ja nyt vaimo ottaa esille joka riidassa sitä että eikö yks riitä ja suorastaan vainoaa ettei vain varmasti olisi muita. Miksi avoimuus on niin kielteistä, vaikka hyvää oloa sillä vain haetaan ja itse ajattelen että mitä parempi olo niin sen paremmin jaksaa tehdä niitä asioita ydinperheenä? M33v
Kommentit (247)
Ihan hirveetä meininkiä AP:lla kyllä. Ensin petetään ja sitten tärskäytetään avoin suhde -ehdotus päin pläsiä...
Haluan avoimessa suhteessa olevien puolesta pahoitella tätä mölliä, kaikki emme ole yhtä törkeitä. Meillä esim asiasta puhuttiin rauhassa useampia vuosia ja todellakaan kumpikaan ei ottanut "ennakkoa" omin luvin. Rakkautta on muutakin kuin omakotitaloa ja omaisuutta kohtaan - puoliso on takas ihan itsenään eikä vain isompien neliöiden mahdollistajana.
Me mentiin yksiin jo teineinä ja nyt alkaa jo viiskymppiä häämöttää eikä lapsetkaan ole ihan pieniä, suhde on sellaisessa vaiheessa että seksi muiden kanssa on piristävää. Ei so I kaikille, meille sopii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mietin aina näitä juttuja lukiessa, mitä muuta saisi parisuhteessa muuttaa sen vuoksi, että mä nyt tahdon. Miten, jos ollaan sovittu, että kulut tasataan puoliksi, onko ok ilmoittaa, että tahdon jäädä töistä nyt pois ja sä maksat meidän elämän tästä lähtien? Miksikö, no, sen vuoksi, että mua ei kiinnosta tehdä töitä enää, haluan vaihteeksi elää täydellisen vapaata elämää. Ja ai niin muuten, olen irtisanoutunut jo viime kuussa.
Uskon, että moni pariskunta näin voi sopia, mutta samalla uskon, että erityisesti moni mies kiristelisi hampaitaan, eikä malttaisi olla nalkuttamatta, säätelemättä, mihin toinen rahoja käyttää, jne.
Mutta miksei voitaisi olla silleen avoimia, että sä annat, kun sulla rahaa kerran on?
Ja miksi rahan pyytäminen on jotenkin epäreilumpi juttu kuin toisen tunteiden muuttumisen vaatimnen (siis sellaiselta, joka haluaa olla yksiavioinen)?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kyllä oikein ymmärrä, miksi monia (seksi)kumppaneita kaipaavat ihmiset alunperinkään menevät naimisiin ja antavat lupauksen yksiavioisuudesta. Onko kyse itsetuntemuksen vai selkärangan puutteesta?
Minullakin on tuttu, joka ei ole _yhdessäkään_ parisuhteessaan ollut uskollinen (ja niitä suhteita on ollut monia). Hän aina katselee ja kokeilee muita. Silti meni naimisiin ja antoi toisen ymmärtää, että hänestä olisi yksiaviosuuteen. Miksi, oi miksi hän ei heti suhteen alussa kertonut, että hän ei ole yksiavioinen ja hänelle avoin suhde sopii paremmin? Olisi säästytty paljolta sydänsurulta.
Ajatteleeko tällainen ihminen, että on oikeasti yksiavoinen ja kaikissa aikaisemmissa suhteissa on vaan sattunut tekemään "virheitä"? Eikö ala kellot soittamaan, kun "virheitä" alkaa olla monta kymmentä...
Vai eikö ole ollut selkärankaa kertoa sille toivomalleen kumppanille omista taipumuksista? Ehkä pelkäsi, ettei toinen sitten suostukaan suhteeseen? En vain tajua, mitä järkeä on ryhtyä näyttelemään parisuhdetta, jonka tietää jo etukäteen olevan itsellekin epätyydyttävä. Ja toisaalta jos juuri se kyseinen kumppani on ollut niin tärkeä, että haluaa pysyvän suhteen, luulisi vaakakupissa painavan tämänkin ihmisen tunteet.
En vaan kerta kaikkiaan ymmärrä. Mielestäni avoimissa suhteissa, useissa (seksi)kumppaneissa ja polyamoriassa ei ole mitään vikaa, kunhan on näissä asioissa rehellinen sekä itselleen että muille.
Suhteessa eläminen on NIIN paljon muutakin kuin seksiä. Siksi.
Jos sitä seksiä haluaa myös muiden kanssa, niin miksi silloin pitäisi olla kokonaan ilman parisuhdetta? Asialliset aikuiset ihmiset silloin sopivat keskenään kuvion, jossa molemmat ovat tyytyväisiä, ja ollaan rehellisiä toisilleen. Ei se ole hyvä kuvio, missä toinen (tai molemmat) haluaisi oikeasti välillä seksiä muidenkin kanssa, mutta siitä ollaan hiljaa vuosikymmeniä.
Ei se järvi ihan oikeasti soutamisesta kulu.
Niin tuossahan juuri yritin sanoa, että pitäisi jo suhteen alussa olla rehellinen ja sopia järjestely, joka molemmille sopii. Ja että ongelma juurikin on se, jos mennään pitkään parisuhteeseen näyttelemään ja lupaamaan yksiavioisuutta, vaikka ei ole yksiavoinen ihminen eikä siihen kuitenkaan pitkällä aikavälillä pysty. Et siis oikein vastannut kysymykseen vaan lähinnä toistit jo kirjoittamaani.
Ja siis selvennyksenä vielä, että itse naimisiinmeno ei ole ongelma, jos on sopinut puolison kanssa jo etukäteen, että ryhdytään avoimeen suhteeseen, mutta halutaan avioliiton tuomat taloudelliset edut ym.
Ihmettelen lähinnä siis ihmisten motiiveja teeskennellä pitkäaikaiselle kumppanille monogamiaa, jos ei kuitenkaan oikeasti ole monogaminen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kyllä oikein ymmärrä, miksi monia (seksi)kumppaneita kaipaavat ihmiset alunperinkään menevät naimisiin ja antavat lupauksen yksiavioisuudesta. Onko kyse itsetuntemuksen vai selkärangan puutteesta?
Minullakin on tuttu, joka ei ole _yhdessäkään_ parisuhteessaan ollut uskollinen (ja niitä suhteita on ollut monia). Hän aina katselee ja kokeilee muita. Silti meni naimisiin ja antoi toisen ymmärtää, että hänestä olisi yksiaviosuuteen. Miksi, oi miksi hän ei heti suhteen alussa kertonut, että hän ei ole yksiavioinen ja hänelle avoin suhde sopii paremmin? Olisi säästytty paljolta sydänsurulta.
Ajatteleeko tällainen ihminen, että on oikeasti yksiavoinen ja kaikissa aikaisemmissa suhteissa on vaan sattunut tekemään "virheitä"? Eikö ala kellot soittamaan, kun "virheitä" alkaa olla monta kymmentä...
Vai eikö ole ollut selkärankaa kertoa sille toivomalleen kumppanille omista taipumuksista? Ehkä pelkäsi, ettei toinen sitten suostukaan suhteeseen? En vain tajua, mitä järkeä on ryhtyä näyttelemään parisuhdetta, jonka tietää jo etukäteen olevan itsellekin epätyydyttävä. Ja toisaalta jos juuri se kyseinen kumppani on ollut niin tärkeä, että haluaa pysyvän suhteen, luulisi vaakakupissa painavan tämänkin ihmisen tunteet.
En vaan kerta kaikkiaan ymmärrä. Mielestäni avoimissa suhteissa, useissa (seksi)kumppaneissa ja polyamoriassa ei ole mitään vikaa, kunhan on näissä asioissa rehellinen sekä itselleen että muille.
Suhteessa eläminen on NIIN paljon muutakin kuin seksiä. Siksi.
Jos sitä seksiä haluaa myös muiden kanssa, niin miksi silloin pitäisi olla kokonaan ilman parisuhdetta? Asialliset aikuiset ihmiset silloin sopivat keskenään kuvion, jossa molemmat ovat tyytyväisiä, ja ollaan rehellisiä toisilleen. Ei se ole hyvä kuvio, missä toinen (tai molemmat) haluaisi oikeasti välillä seksiä muidenkin kanssa, mutta siitä ollaan hiljaa vuosikymmeniä.
Ei se järvi ihan oikeasti soutamisesta kulu.
Niin tuossahan juuri yritin sanoa, että pitäisi jo suhteen alussa olla rehellinen ja sopia järjestely, joka molemmille sopii. Ja että ongelma juurikin on se, jos mennään pitkään parisuhteeseen näyttelemään ja lupaamaan yksiavioisuutta, vaikka ei ole yksiavoinen ihminen eikä siihen kuitenkaan pitkällä aikavälillä pysty. Et siis oikein vastannut kysymykseen vaan lähinnä toistit jo kirjoittamaani.
Ja siis selvennyksenä vielä, että itse naimisiinmeno ei ole ongelma, jos on sopinut puolison kanssa jo etukäteen, että ryhdytään avoimeen suhteeseen, mutta halutaan avioliiton tuomat taloudelliset edut ym.
Ihmettelen lähinnä siis ihmisten motiiveja teeskennellä pitkäaikaiselle kumppanille monogamiaa, jos ei kuitenkaan oikeasti ole monogaminen?
No jos on mennyt esim hyvin nuorena yksiin eikä ole silloin edes tiennyt että on sellainen asia olemassa kuin (eettinen) ei-monogaamisuus? Esim itse en ainakaan ollut kuullut sellaisesta 90-luvulla teininä kun aloin seurustella mieheni kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Mietin aina näitä juttuja lukiessa, mitä muuta saisi parisuhteessa muuttaa sen vuoksi, että mä nyt tahdon. Miten, jos ollaan sovittu, että kulut tasataan puoliksi, onko ok ilmoittaa, että tahdon jäädä töistä nyt pois ja sä maksat meidän elämän tästä lähtien? Miksikö, no, sen vuoksi, että mua ei kiinnosta tehdä töitä enää, haluan vaihteeksi elää täydellisen vapaata elämää. Ja ai niin muuten, olen irtisanoutunut jo viime kuussa.
Uskon, että moni pariskunta näin voi sopia, mutta samalla uskon, että erityisesti moni mies kiristelisi hampaitaan, eikä malttaisi olla nalkuttamatta, säätelemättä, mihin toinen rahoja käyttää, jne.
Mutta miksei voitaisi olla silleen avoimia, että sä annat, kun sulla rahaa kerran on?
Ja miksi rahan pyytäminen on jotenkin epäreilumpi juttu kuin toisen tunteiden muuttumisen vaatimnen (siis sellaiselta, joka haluaa olla yksiavioinen)?
Ihan mistä vaan voi keskustella ja muuttaa sovittuja asioista, jos se MOLEMMILLE sopii. Jos ei sovi, muutosta ei tule.
Ymmärtäisin ihan hyvin vaikka kuvion, missä toinen on alkanut tienata niin paljon, että sillä ihan hyvin molemmat pärjää. Silloin voi olla ihan hyvä kuvio, että toinen vanhempi jää kotiin, eikä käy enää töissä.
Kaikesta voi aikuiset ihmiset sopia keskenään.
Jos toinen alkaa temppuilemaan ja tekemään etukäteen asioita, joista ei ole sovittu (jää pois töistä, pettää yms.) niin luottamus katoaa suhteesta, ja on aika lähteä pakoon takavasemmalle monelle (eli lopettaa suhde). Lopulta se luottamus on suhteessa kaiken perusta. Kun luotetaan toiseen, mistä vaan voi keskustella ja uskoo, että jos sovitaan ettei niin tehdä, niin toinen oikeasti kunnioittaa päätöstä, eikä etenkään ole jo etukäteen tehnyt jotain kiellettyä.
Tosin, harvapa oikeasti suhteesta taloudellisten syiden takia voi lähteä, vaikka ei luottaisikaan toiseen. Itselläkin menisi elämä täysin vessanpöntästä alas, kun omaisuus puolitettaisiin avioerossa. Firmani yms. arvo on niin suuri, että maksaisin satoja tuhansia ex-vaimolle hänen osuutenaan, ja joutuisin realisoimaan omaisuuteni rahaksi (myymään firman yms.). Ei tule tapahtumaan oikeasti. Avioehto on ainoa tapa varmistaa se takaportti pakoon avioliitosta. Jos sitä ei ole, harva suhteen oikeasti rikkaampi osapuoli voi lähteä, tapahtuipa mitä vaan. Siinä menisi elämäntyö realisointiin, eikä keski-ikäisenä enää voisi saavuttaa sitä ennen kuolemaa uudestaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, olet itsekäs, ylimielinen ja erittäin yksinkertainen ajatuksissasi.
Parisuhde on vakava jos se ei ole avoin muille seksisuhteille, asioista ei keskustella koska siinä ei anneta sinulle lupaa pettää ( mitä hienona miehenä olet tehnytkin jo) jne....näet vikaa vain muissa.En tiedä kuinka paljon tiedät avoimista suhteista, kokeiluista jne mutta kommenttiasi perusteella tuskin kovin paljoa.
Olet nyt jo toistuvasti pettänyt eli vaarantanut sen ydinperheesi, nyt ihmettelet kun vakava ja keskustelukyvytön vaimosi ei suostu avoimeen suhteeseen koska sinä sitä haluat.Avoin suhde voi muutamalla prosentilla aikuisista, lapsettomista ihmisistä toimia. Hyvin pieni prosentti.
Se tuo kuitenkin vääjäämättä mukana lieveilmiöitä jotka vaikuttavat perheeseesi ja lapsiisi.
Vanhempana en ikinä ottaisi riskiä ( kun seksiä teillä kuitenkin on ) että vien lapsiltani oikeuden perheeseen siksi etten pysty pitämään housujani kiinni.Teoriassa minulla ei olisi itse ongelmaa panna vierasta koska erotan hyvin hauskanpidon tunteista. Mieheni saisi toki tehdä saman. Mutta pidän ajatusta siitä että vanhemmat sumplii kuka hoitaa lapsia jotta toinen pääsee jne täysin ällöttävänä ja oksettavana. Se ei vaan kuulu lapsiperheeseen.
Olin kyse kymmeneen vuotta sitten juuri täysi-ikäisenä Saksassa au-pairina kuvassa perheeseen jossa kaksi lasta ja juuri 40-vuotiaat vanhemmat. Pariskunnalla alkoi olemaan kokeiluja esim ystäväpariskunnan kansssa. Perheen äiti kertoi näistä avoimesta. Jäin hoitamaan heidän lapsiaan kun he lähtivät tapaamaan ystäviään. Perheen isä kärsi tilanteesta eikä se ollut hänen halunsa, kyseessä oli rouvan ikäkriisi. Lopputulos oli totaalinen välirikko ystävien kanssa.
Lähdin takaisin Suomeen ja perheeseen tuli uusi au-pair Italiasta. Perheen äiti hullaantui tästä nuoresta kundista täysin ja pakka meni sekaisin. Menin perheeseen pariksi kuukaudeksi takaisin auttamaan pyynnöstä. Kahden pienen lapsen ( joista toinen oli vakavasti kehitysvammainen) elämä pirstaleiksi ja kaikki sekaisin. Oliko se sen arvoista? Tuskin.Voi hyvin olla näin... Mutta kysyinkin jo aloituksessa että miksi se on näin, enkä ole saanut ainuttakaan vastausta, ainoastaan omaan suhteeseeni liittyviä pohdintoja ja mielipiteitä, niitä toki saa olla... Mutta ylipäätään miksi se on niin että avoimuutta ei hyväksytä? Nussiihan eläimetkin, monet jopa omien jälkeläisten nähden ja ristiin rastiin (ei kaikki) niin miksi ihmisellä se on asia jonka takia jopa tapetaan toisia... Ap
Koska eläimetkin- vetoomus on äärimmäisen huono. Leijonaurokset tappavat edellisen uroksen siitämät pennut siirtyessään lauman johtajaksi ja mustaleski tappaa uroksen parittelun päätteeksi. Millainen yhteiskuntamme mahtaisi olla, jos kaikki perusteltaisiin eläinten toiminnalla ja jokaisen täytyisi saada tyydyttää kaikki tarpeensa? Lapsille opetetaan, että kaikkea haluamaansa ei kerta kaikkiaan voi saada. Jos aikuinen ei näitä ymmärrä, niin huonosti on asiat. Parisuhteessa asioista sovitaan etukäteen ja omat asenteet kerrotaan alkumetreillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, olet itsekäs, ylimielinen ja erittäin yksinkertainen ajatuksissasi.
Parisuhde on vakava jos se ei ole avoin muille seksisuhteille, asioista ei keskustella koska siinä ei anneta sinulle lupaa pettää ( mitä hienona miehenä olet tehnytkin jo) jne....näet vikaa vain muissa.En tiedä kuinka paljon tiedät avoimista suhteista, kokeiluista jne mutta kommenttiasi perusteella tuskin kovin paljoa.
Olet nyt jo toistuvasti pettänyt eli vaarantanut sen ydinperheesi, nyt ihmettelet kun vakava ja keskustelukyvytön vaimosi ei suostu avoimeen suhteeseen koska sinä sitä haluat.Avoin suhde voi muutamalla prosentilla aikuisista, lapsettomista ihmisistä toimia. Hyvin pieni prosentti.
Se tuo kuitenkin vääjäämättä mukana lieveilmiöitä jotka vaikuttavat perheeseesi ja lapsiisi.
Vanhempana en ikinä ottaisi riskiä ( kun seksiä teillä kuitenkin on ) että vien lapsiltani oikeuden perheeseen siksi etten pysty pitämään housujani kiinni.Teoriassa minulla ei olisi itse ongelmaa panna vierasta koska erotan hyvin hauskanpidon tunteista. Mieheni saisi toki tehdä saman. Mutta pidän ajatusta siitä että vanhemmat sumplii kuka hoitaa lapsia jotta toinen pääsee jne täysin ällöttävänä ja oksettavana. Se ei vaan kuulu lapsiperheeseen.
Olin kyse kymmeneen vuotta sitten juuri täysi-ikäisenä Saksassa au-pairina kuvassa perheeseen jossa kaksi lasta ja juuri 40-vuotiaat vanhemmat. Pariskunnalla alkoi olemaan kokeiluja esim ystäväpariskunnan kansssa. Perheen äiti kertoi näistä avoimesta. Jäin hoitamaan heidän lapsiaan kun he lähtivät tapaamaan ystäviään. Perheen isä kärsi tilanteesta eikä se ollut hänen halunsa, kyseessä oli rouvan ikäkriisi. Lopputulos oli totaalinen välirikko ystävien kanssa.
Lähdin takaisin Suomeen ja perheeseen tuli uusi au-pair Italiasta. Perheen äiti hullaantui tästä nuoresta kundista täysin ja pakka meni sekaisin. Menin perheeseen pariksi kuukaudeksi takaisin auttamaan pyynnöstä. Kahden pienen lapsen ( joista toinen oli vakavasti kehitysvammainen) elämä pirstaleiksi ja kaikki sekaisin. Oliko se sen arvoista? Tuskin.Voi hyvin olla näin... Mutta kysyinkin jo aloituksessa että miksi se on näin, enkä ole saanut ainuttakaan vastausta, ainoastaan omaan suhteeseeni liittyviä pohdintoja ja mielipiteitä, niitä toki saa olla... Mutta ylipäätään miksi se on niin että avoimuutta ei hyväksytä? Nussiihan eläimetkin, monet jopa omien jälkeläisten nähden ja ristiin rastiin (ei kaikki) niin miksi ihmisellä se on asia jonka takia jopa tapetaan toisia... Ap
Minäpä kerron: jos vanhempasi olisivat muinaisina aikoina olleet kovin avoimia ja naapuriluolan porukka myös, niin mistä sinä tietäisit, ketkä ovat sisarpuoliasi ja kenen kanssa sinun kannattaisi sitten olla avoin? Myöhemmällä iällä, kun nuoret naiset alkaisivat kiinnostaa ikäisiäsi enemmän, et tietäisi, kuka heistä on tyttäresi, koska olette kaikki olleet aikoinaan niin avoimia. Jos taas lähtee varmistelemaan kauemmaksi, niin kuka hoitaa jälkeläiset sillä aikaa? Juttu vaan ei toimi, jos haluaa välttää sisäsiittoisuutta. Ne, jotka ovat tämän ymmärtäneet, ovat saaneet elinkelpoisia jälkeläisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tai ylipäätään sukupuolestaw riippumatta. Miksi ei voi olla avoimessa suhteessa?
Eihän sinua kukaan estä.
Jos miehesi/vaimosi ei halua sellaista niin otat eron ja sen jälkeen voit olla vaikka kuinka monen kanssa.. Avoimesti tietenkin..
Avoimesti avoimissa suhteissa.
Koko ketju on paskaa. Aloittaja yrittää saada kaikki muut ihmiset olemaan samaa mieltä kanssaan. Kun ei olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älä laita toiselle tarpeita, joita sinulla itselläsi on (tyyliin olishan se sullekin kiva. Voi olla hyvinkin, että ei olis kiva). Keskustele aidosti. Ensin oikea tilanne, jossa on rauhallista ja aikaa jutella. Sitten kerrot rehellisesti, että sinulla on tällaisia tarpeita, sinusta tuntuu tältä ja toki, jos näin on, että rakastat vain omaa vaimoasi. Tämä tarve ja vaimon rakastaminen voivat olla totta yhtä aikaa.
Tällaisen kuuleminen voi olla vaimolle vaikeaa. Kuuntele oikeasti, mitä vaimo vastaa. Anna puhua loppuun asti äläkä yhtään määrittele, miltä vaimosta pitäisi tuntua. Kysy, voisiko asiaa pohtia yhdessä tekemättä mitään päätöksiä vielä. Lupaa, että et lähde toteuttamaan mitään ennen kuin asiasta on oikeasti sovittu. Jos vaimo ei missään nimessä halua mitään tällaista, kunnioita sitä.
Itse olen suhteessa, jota mies ei halua missään nimessä avata. Olemme keskustelleet erittäin avoimesti asioista. Kummallakaan ei ole tällä hetkellä ketään suhteen ulkopuolista, jonka kanssa haluaisi harrastaa seksiä, mutta olemme sopineet, että yhdessäolo on täysin vapaaehtoista. Mies ei halua muita suhteita, joten minäkään en ryhdy sellaisiin, koska haluan olla tämän miehen kanssa. Emme ole luvanneet olevamme yhdessä kuolemaan asti, vaan niin kauan kuin haluamme olla. Meillä ei ole tarvetta pettää, koska jos sattuisimme haluamaan jotain muuta henkilöä, voimme kertoa toiselle siitä avoimesti, ja olemme kertoneetkin. Salailun poistaminen vähentää houkutusta ja yleensä huomaa, miten ihanan ihmisen kanssa on jo nyt. Voi sopia vaikka uudenlaisista petijutuista, joita kokeillaan yhdessä.
Veikkaan, että haluan jossain vaiheessa harrastaa seksiä jonkun muunkin kanssa. Siksi tätä keskustelua käydään säännöllisesti. Kaiken kaikkiaan tällaiset keskustelut ovat kuin parisuhteen vuosihuolto, pitää tietää missä toinen menee psyko-fyysis-sosiaalisesti. Ja ne käydään aina kuunnellen ja kunnioittaen. Jos käy niin, ettei voi enää sitoutua yhteiseen sopimukseen, täytyy erota.
Ap ei voi enää luvata, ettei toteuta, koska on jo pettänyt vaimoaan (kertoi käyneensä vieraissa).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, olet itsekäs, ylimielinen ja erittäin yksinkertainen ajatuksissasi.
Parisuhde on vakava jos se ei ole avoin muille seksisuhteille, asioista ei keskustella koska siinä ei anneta sinulle lupaa pettää ( mitä hienona miehenä olet tehnytkin jo) jne....näet vikaa vain muissa.En tiedä kuinka paljon tiedät avoimista suhteista, kokeiluista jne mutta kommenttiasi perusteella tuskin kovin paljoa.
Olet nyt jo toistuvasti pettänyt eli vaarantanut sen ydinperheesi, nyt ihmettelet kun vakava ja keskustelukyvytön vaimosi ei suostu avoimeen suhteeseen koska sinä sitä haluat.Avoin suhde voi muutamalla prosentilla aikuisista, lapsettomista ihmisistä toimia. Hyvin pieni prosentti.
Se tuo kuitenkin vääjäämättä mukana lieveilmiöitä jotka vaikuttavat perheeseesi ja lapsiisi.
Vanhempana en ikinä ottaisi riskiä ( kun seksiä teillä kuitenkin on ) että vien lapsiltani oikeuden perheeseen siksi etten pysty pitämään housujani kiinni.Teoriassa minulla ei olisi itse ongelmaa panna vierasta koska erotan hyvin hauskanpidon tunteista. Mieheni saisi toki tehdä saman. Mutta pidän ajatusta siitä että vanhemmat sumplii kuka hoitaa lapsia jotta toinen pääsee jne täysin ällöttävänä ja oksettavana. Se ei vaan kuulu lapsiperheeseen.
Olin kyse kymmeneen vuotta sitten juuri täysi-ikäisenä Saksassa au-pairina kuvassa perheeseen jossa kaksi lasta ja juuri 40-vuotiaat vanhemmat. Pariskunnalla alkoi olemaan kokeiluja esim ystäväpariskunnan kansssa. Perheen äiti kertoi näistä avoimesta. Jäin hoitamaan heidän lapsiaan kun he lähtivät tapaamaan ystäviään. Perheen isä kärsi tilanteesta eikä se ollut hänen halunsa, kyseessä oli rouvan ikäkriisi. Lopputulos oli totaalinen välirikko ystävien kanssa.
Lähdin takaisin Suomeen ja perheeseen tuli uusi au-pair Italiasta. Perheen äiti hullaantui tästä nuoresta kundista täysin ja pakka meni sekaisin. Menin perheeseen pariksi kuukaudeksi takaisin auttamaan pyynnöstä. Kahden pienen lapsen ( joista toinen oli vakavasti kehitysvammainen) elämä pirstaleiksi ja kaikki sekaisin. Oliko se sen arvoista? Tuskin.Voi hyvin olla näin... Mutta kysyinkin jo aloituksessa että miksi se on näin, enkä ole saanut ainuttakaan vastausta, ainoastaan omaan suhteeseeni liittyviä pohdintoja ja mielipiteitä, niitä toki saa olla... Mutta ylipäätään miksi se on niin että avoimuutta ei hyväksytä? Nussiihan eläimetkin, monet jopa omien jälkeläisten nähden ja ristiin rastiin (ei kaikki) niin miksi ihmisellä se on asia jonka takia jopa tapetaan toisia... Ap
Minäpä kerron: jos vanhempasi olisivat muinaisina aikoina olleet kovin avoimia ja naapuriluolan porukka myös, niin mistä sinä tietäisit, ketkä ovat sisarpuoliasi ja kenen kanssa sinun kannattaisi sitten olla avoin? Myöhemmällä iällä, kun nuoret naiset alkaisivat kiinnostaa ikäisiäsi enemmän, et tietäisi, kuka heistä on tyttäresi, koska olette kaikki olleet aikoinaan niin avoimia. Jos taas lähtee varmistelemaan kauemmaksi, niin kuka hoitaa jälkeläiset sillä aikaa? Juttu vaan ei toimi, jos haluaa välttää sisäsiittoisuutta. Ne, jotka ovat tämän ymmärtäneet, ovat saaneet elinkelpoisia jälkeläisiä.
Miehet
eivät perinteisesti ole halunneet elättää kenenkään toisen miehen lapsia..
Siksipä naisia on pidetty ja pidetään edelleen jossain päin maailmaa tiukassa kontrollissa.
Siksi niitä avoimia suhteita ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämähän se on lähes jokaisen miehen ongelma; ydinperhe on ihan kiva juttu, mutta vaihtelevuus seksuaalisuuden puolella toisi onnellisuutta.
Olen nainen enkä ole koskaan ymmärtänyt miesten vaihtelunhalua. Itse koen niin, että jos joku tapa harjoittaa seksiä tuntuu hyvältä, niin miksi ihmeessä pitää pilata hyvä asia alkamalla kokeilla kaikkea kummallista? Joten minulle sopisi mies, jonka kanssa tehdään se tutulla ja iloa tuottavalla tavalla. Ei tarvitsisi pelätä ja jännittää aina sänkyyn mennessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietin aina näitä juttuja lukiessa, mitä muuta saisi parisuhteessa muuttaa sen vuoksi, että mä nyt tahdon. Miten, jos ollaan sovittu, että kulut tasataan puoliksi, onko ok ilmoittaa, että tahdon jäädä töistä nyt pois ja sä maksat meidän elämän tästä lähtien? Miksikö, no, sen vuoksi, että mua ei kiinnosta tehdä töitä enää, haluan vaihteeksi elää täydellisen vapaata elämää. Ja ai niin muuten, olen irtisanoutunut jo viime kuussa.
Uskon, että moni pariskunta näin voi sopia, mutta samalla uskon, että erityisesti moni mies kiristelisi hampaitaan, eikä malttaisi olla nalkuttamatta, säätelemättä, mihin toinen rahoja käyttää, jne.
Mutta miksei voitaisi olla silleen avoimia, että sä annat, kun sulla rahaa kerran on?
Ja miksi rahan pyytäminen on jotenkin epäreilumpi juttu kuin toisen tunteiden muuttumisen vaatimnen (siis sellaiselta, joka haluaa olla yksiavioinen)?
Ihan mistä vaan voi keskustella ja muuttaa sovittuja asioista, jos se MOLEMMILLE sopii. Jos ei sovi, muutosta ei tule.
Ymmärtäisin ihan hyvin vaikka kuvion, missä toinen on alkanut tienata niin paljon, että sillä ihan hyvin molemmat pärjää. Silloin voi olla ihan hyvä kuvio, että toinen vanhempi jää kotiin, eikä käy enää töissä.
Kaikesta voi aikuiset ihmiset sopia keskenään.
Jos toinen alkaa temppuilemaan ja tekemään etukäteen asioita, joista ei ole sovittu (jää pois töistä, pettää yms.) niin luottamus katoaa suhteesta, ja on aika lähteä pakoon takavasemmalle monelle (eli lopettaa suhde). Lopulta se luottamus on suhteessa kaiken perusta. Kun luotetaan toiseen, mistä vaan voi keskustella ja uskoo, että jos sovitaan ettei niin tehdä, niin toinen oikeasti kunnioittaa päätöstä, eikä etenkään ole jo etukäteen tehnyt jotain kiellettyä.
Tosin, harvapa oikeasti suhteesta taloudellisten syiden takia voi lähteä, vaikka ei luottaisikaan toiseen. Itselläkin menisi elämä täysin vessanpöntästä alas, kun omaisuus puolitettaisiin avioerossa. Firmani yms. arvo on niin suuri, että maksaisin satoja tuhansia ex-vaimolle hänen osuutenaan, ja joutuisin realisoimaan omaisuuteni rahaksi (myymään firman yms.). Ei tule tapahtumaan oikeasti. Avioehto on ainoa tapa varmistaa se takaportti pakoon avioliitosta. Jos sitä ei ole, harva suhteen oikeasti rikkaampi osapuoli voi lähteä, tapahtuipa mitä vaan. Siinä menisi elämäntyö realisointiin, eikä keski-ikäisenä enää voisi saavuttaa sitä ennen kuolemaa uudestaan.
Ja ihan yhtä paha juttu on, jos menee elämän mittainen tunteiden investointi realisointiin. Sitä esim. ap tai muut, jotka ihmettelevät, että miksi sitä nyt ei voi vaan alkaa haluta maata toisten kanssa, koska huvittaa vaihtelu, tunnu tajuavan.
Aika vaikea sitä olisi enää keski-ikäisenä saavuttaa luottoa, jolla uskaltaisi enää kenenkään tunteitaan investoida. Loppuelämä pahimmassa tapauksessa yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap tässä sinulle nyt vakava yritys selittää asiaa. Aika monilla naisilla seksi liittyy sillä tavalla tunneasioihin, että oma mies alkaa iljettää, jos tietää hänen käyvän vieraissa. Tämä on varmaankin jokin biologiaan ja perimmäisiin vaistoihin liittyvä juttu ja aivan yhtä voimakas kuin se sinun tarpeesi käydä vieraissa. Nainen saattaa myös kokea, että koko perusturvallisuus ja onni katoaa, jos mies käy vieraissa. On olemassa pieni joukko naisia, joille seksin kanssa pelaaminen on samanlaista kuin miehille, mutta se on todella pieni joukko. Älä piinaa vaimoasi, vaan tee omat ratkaisusi. Olen itse swinger-kuvioissa mukana miehen toiveesta ja voin kertoa sinulle, että tämä on se todellisuus. Se että naisesi ei halua sinun käyvän vieraissa, on osoitus siitä, että hän välittää sinusta. Tämä on aika iso paradoksi. Ymmärrän miesten himoa vieraisiin, mutta ärsyttää kaltaisesi tyypit, jotka eivät tajua, että toiset ihmiset (=naiset) eivät koe samoin vaan äimistelevät melko päivänselvää asiaa.
Onko miehillä mitään tajua siitä, miten erilainen miehen ja naisen ruumis on alhaalta? Sukupuolisessa kanssakäymisessä miehen elin on, jos on avoin suhde, vieraan naisen sisällä. Sitten hän menee kotiin ja sama elin onkin vakituisen puolison sisällä. Tottakai naista inhottaa jo ajatus. Todella kuvottavaa. Miten on, jos nainen työntää sormen vieraan miehen nenään ja pian sen jälkeen kotona miehensä nenään tai suuhun? Onko kiva?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinulle olisi siis ihan ok, että vaimosi harrastaisi seksiä muiden miesten kanssa? Sorry, pakko varmistaa, kun itselleni on kahdesti ehdotettu "avointa suhdetta" mutta sillä edellytyksellä, että vain mies saisi käydä vieraissa.
Kyllä... Siis ihan suoraan näin vaimolleni ehdotin "miten olisi avoin suhde, että vois sullekkin tehdä hyvää käydä vieraissa" en edes puhunut mitään että itse haluaisin... Jopa toivoin että vaimo olisi käynyt vähän piristymässä. Mutta ei niin ei. Ap
Piristä itse vaimoas, älä sitä muiden riesaksi laita.
Ap kuulostaa apaattiselta
Mitäs olisit sanonut siihen kun vaimo olisi myöntynyt, ja ilmoittanut samalla että haluaa sitten käydä säännöllisesti panemassa myös työkaveria, ehkä jopa toistakin ja kolmatta jos tekee mieli. Olisiko se ollut sulle ok?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinulle olisi siis ihan ok, että vaimosi harrastaisi seksiä muiden miesten kanssa? Sorry, pakko varmistaa, kun itselleni on kahdesti ehdotettu "avointa suhdetta" mutta sillä edellytyksellä, että vain mies saisi käydä vieraissa.
Kyllä... Siis ihan suoraan näin vaimolleni ehdotin "miten olisi avoin suhde, että vois sullekkin tehdä hyvää käydä vieraissa" en edes puhunut mitään että itse haluaisin... Jopa toivoin että vaimo olisi käynyt vähän piristymässä. Mutta ei niin ei. Ap
Piristä itse vaimoas, älä sitä muiden riesaksi laita.
Ap kuulostaa apaattiselta
Narsistiselta paremminkin. Eikä missään ad hominem- mielessä, vaan nyt ei ole kaikki piuhat päässä niinkuin pitäisi. Terve ihminen tietää olevansa mulqqu kun on mulqqu, ja tämä tapaus vaikuttaa vilpittömästi olevan pihalla kuin lumiukko.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap en ole huomannut että olisit kommentoinut mitenkään esiin nostettuja kysymyksiä mahdollisesta vahinkoraskaudesta eli mitä jos vaimosi odottaisikin jonkun muun lasta avoimen suhteen seurauksena? Miten suhtautuisit?
Entäs sukupuolitaudit? Miten avoimessa suhteessa hoidetaan asia niin että ei altista varsinkaan toista taudeille.
Meillä on lapset tehty, eikä hänellä ole mahdollisuutta raskautua yrittämälläkään...
Mut jos olisi mahdollista, niin seurauksiin pitää tottakai suhtautua aina huomioonottavasti, sitten meillä olisi yksi lapsi lisää... Ajatellaanpa että mä olen joskus käynyt vieraissa, naisten mielestä varmasti sillä kaikkein alimmalla tavalla. Kyllä mulla on ollut aina mielessä että jos käy vahinko tai saa jonku taudin niin vastuu on minulla...
Olen saanut vahinko lapsen ja vastuuni kannoin siten että muutin lapsen äidin kanssa yhteen ja osuuteni hoidin. Tietysti ongelmia olis sen suhteen että me ollaan naimisissa ja vahinko olisi vieraan kanssa...
Tautien suhteen siinä avoimessakin täytyy olla säännöt. Ei niin että tinderistä joka illalla uusi mätsi panoksi, kuten monilla horoilla on tapana, vaan tottakai mieluiten joku sellainen FWB tyylinen juttu... ApEli olet ajatellut että jos tuot perheeseen taudin/vahinkolapsen jonkun muun kanssa niin vastuu on sinulla. Mutta kait sentään tajuat että vaikka ”vastuu on sinulla” niin kaikki perheesi jäsenet kärsivät seurauksista? Eli täysin syyttömät lapset ja vaimo kärsivät siitä että sinulle oma muna on tärkeämpi kuin oma perhe.
Jo se että jäät kiinni pettämisestä aiheuttaisi puolisosi kanssa isot riidat, pettymyksen tunteet ja mahdollisesti jopa eron. Lapset menettäisivät sen perheen sellaisena kuin se on ollut, lapset menettäisivät kotinsa ja vaikka eroa ei tulisi niin lapset kärsisivät siitä kuinka huonosti äiti voi suhteessa koska isin muna on perheessä kaikkein tärkein yksilö. Ja sinä vaan jeesustelet kuinka sinä ”kannat vastuun”. Sinä teet valinnan pettää vaimoasi mutta kyllä muut kärsivät sen seurauksista todella paljon jos sattuu jotain vaikka vain se että jäät kiinni tekosistasi.
Mitä pidemmälle keskustelu on edennyt niin sen itsekkäämmältä ap vaikuttaa.
Juuri sen takia niitä asioita pitää ajatella etukäteen ja ottaa niistä vastuu... Mua pyydettiin vasta apuun lapsen tekoon. Yh äiti haluaa lisää lapsia, mutta ei ole miestä... Pohdin asiaa ja periaatteessa ihan ok, mutta ajatuksena vaimoani kohtaan todella epäreilua tehdä salaa tuollaista ja sitten lapsiani kohtaan todella epäreilua. Muutamat asiat sen estävät. Ja niin vaikka munan mielestä ihan ok
Ap" Pyydettiin apuun lapsentekoon???" Siis luuletko että.pääsetkö paneskelemaan paljaalla yh:ta ja sitten vaan palaat normaaliin elämääsi ja yh ja tuleva lapsi vaan jatkavat elämäänsä noin vaan? Jasinä ja vaimosi ja lapsesijatkatte elämäänne noin vaan?
Joko tämä ketju on t y h m ä trolli tai sitten ap onpoikkeuksellisen t y h m ä ja y k s i n ke r t a i n e n.
Ihan ohiksena mielenkiinnosta kyselen; Sinustako tuo on niin absurdi tilanne, että mitenkään päin tässä maassa näin ei voi tapahtua? Ei edes teoriassa? Vauvalla kaikki ymmärtää, että tänne kirjoitetaan paljon satuja. Miksemme pohdiskelisi näiden satujen teoreettista mahdollisuutta? Ja vielä toinen ohis, omassa ketjussani, missä kerroin minulle käyneestä melko uskomattomasta jutusta, kukaan ei uskonut ja ketju poistui. Silti se oli totta.
Apuun lapsentekoon. Tuota...Ekös Suomessa viranomaiset vaadi naimatonta naista ilmoittamaan lapsen isän nimen? Koska yhteiskunta ei haluaisi maksaa elatusmaksuja, jos isä kerran on tiedossa. Että ei se ihan pieni juttu ole, jos perheenisä tahallaan tekee lapsen jollekulle toiselle.
Vierailija kirjoitti:
Koko ketju on paskaa. Aloittaja yrittää saada kaikki muut ihmiset olemaan samaa mieltä kanssaan. Kun ei olla.
Täytyy olla trolli, sillä eihän kukaan ihminen ole oikeasti niin tyhmä, kun ap:ksi itseään väittävä, ja että vaimonsa ei olisi huomannut miehensä äärimmäistä aivokapasiteettivajausta ennen lasten hankintaa. Kun katsoo ap:n kommentit, niin saa nauraa verrattain riemukkaasti. Ei kukaan ole oikeasti tuollainen. Onneksi.
Niin tuossahan juuri yritin sanoa, että pitäisi jo suhteen alussa olla rehellinen ja sopia järjestely, joka molemmille sopii. Ja että ongelma juurikin on se, jos mennään pitkään parisuhteeseen näyttelemään ja lupaamaan yksiavioisuutta, vaikka ei ole yksiavoinen ihminen eikä siihen kuitenkaan pitkällä aikavälillä pysty. Et siis oikein vastannut kysymykseen vaan lähinnä toistit jo kirjoittamaani.