Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Elämä on mennyt tylsäksi, miten irti
08.02.2022 |
Etätöitä takana kohta kaksi vuotta. Niin monella muullakin. Ennen koronaa arki oli vilkasta, töissä konttorilla, oli tapahtumia ja välillä pieniä työreissujakin. Vein lapsia harrastuksiin ja harrastin itsekin. Arki oli välillä väsyttävääkin kun ohjelmaa oli paljon. Elämä maistui kuitenkin elämälle. Nyt onkin kaikki ollut sitten seis jo kaksi vuotta ja olen ajautunut tilanteeseen, että en enää työpäivän jälkeen edes jaksa lähteä minnekään vaikka mitään menoja ei nyt tietysti enää olekaan. Käyn melkein joka päivä pienen kävelylenkin ulkona, mutta ainainen pimeys ja kylmyys tympii eikä ulkoilu ole nautittavaa.
Olen tämän vuoden puolella käynyt kaksi kertaa lähikaupassa tuossa parin kilometrin päässä ja siinä onkin kaikki tämän vuoden menoni milloin olen hetken ajan nähnyt muita ihmisiä.
On minulla perhe, mutta lapsilla on koulut ja omat menonsa. Mies harrastaa lajia, mitä ei ole rajoitettu koronan takia.
En saa itsestäni enää mitään irti. Illat tuijotan Netflixiä tai selaan somea ja pakenen niiden kautta omaa tylsääkin tylsempää elämää. Olen kuin jossain talvihorroksessa ja toistan samaa kaavaa robottimaisesti päivästä toiseen. En oikein tunnekaan enää mitään, en iloa enkä surua, vain turhautumista.
Odotan kevättä kuin kuuta nousevaa ja toivon, että aurinko ja valo herättävät minut ja voin tavata niitä muutamia ystäviäkin taas kun voi olla ulkona.
Kommentit (7)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Etätyö loppuu pian. Mä käyn kaupassa joka päivä, saattaa tuttujakin tavata ja kuulumisia vaihtaa. Tänään vapaata ja lähden oikein bussilla kirppiskierrokselle! Jotenki se virkistää.:-)
Olen ollut koko ajan oikeesti töissä! :-)
Olen onnekas. Tuo on surkee tilanne, työpaikkka kotona?
Koti on koti, josta mennään ja tullaan, niin se vaan on.
Vierailija kirjoitti:
Etätyö loppuu pian. Mä käyn kaupassa joka päivä, saattaa tuttujakin tavata ja kuulumisia vaihtaa. Tänään vapaata ja lähden oikein bussilla kirppiskierrokselle! Jotenki se virkistää.:-)
Itse en saa enää iloa edes kirppistelystä. Päinvastoin, en halua kotiin enää yhtäkään ylimääräistä tavaraa. Nyt ollut sentään aikaa tyhjentää kaappeja, mutta hitaasti etenee sekin projekti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi et voi nyt tavata niitä kavereita vaan vasta keväällä?
Olen muutamaa tavannut viime vuoden puolella, mutta useimmiten tapasimme ennen aina jossain kahvilassa tai menimme syömään ravintolaan. Tai sitten olen ollut osa porukkaa ja kutsuttu kotibileisiin vaikka ei niitä ihan bileilsi voi kutsuakaan. Nyt ei oe ollut bileitä, julkisiin sisätiloihin ei ole menty ja jokaisella on kotona perhettä tms. Pari kertaa on käyty ulkoilemassa, mutta ei nyt kovin usein tavata. Ehkä neljä kertaa vuodessa.
Alue: Aihe vapaa
No tämäpä lohdullista, etten ole ainoa. Olen vielä eronnut sinkkuäiti, ettei ole edes miestä. Kesän jälkeen oli vähän sutinaa yhden miehen kanssa, ja silloin olinkin pirteämpi, koronarajoituksiakaan ei silloin juuri ollut, mutta sen suhteen päätyttyä yksinäisyys ja tylsyys iski vielä kovempaa kuin esim. viime talvena. Kevättä odotellessa.