Raivosin kuin hullu 3-vuotiaalle

[quote author="Vierailija" time="18.06.2015 klo 21:33"][quote author="Vierailija" time="18.06.2015 klo 21:31"]

[quote author="Vierailija" time="18.06.2015 klo 21:22"]

Pyysin anteeksi. Ei suostunut kävelemään, pitämään kädestä, makasi maassa, huusi ja raivosi, jouduin kantamaan kotiin ja sillonkin potki ja huusi. Lopulta naksahti ja kiroilin ja huusin helvetin vitun kakara. Ei noussut seisomaan edes hissiin mentäessä (ja huusin sillon niin kovaa kun kurkusta lähtee nouse ylös) vaan jouduin nostamaan hänet siihen makaamaan hissin lattialle.-ap

[/quote]

Kuka ääliö yläpeukuttaa tätä? Lapsihan on ollut kauhusta jäykkänä. Kun menee pelkoreaktion päälle on jäykkänä eikä reagoi eikä toimi oikein jne. Tosi huonoa vanhemmuutta. Olisit vaan kantanut sen lapsen turvalliseen paikkaan ja mennyt puremaan hihaa ja hakkaamaan päätä seinään jonnekin nurkan taa. 

[/quote]

Ihmisiä me vain kaikki ollaan. Tuskin olet täydellinen vanhempi sinäkään.
[/quote]

Neljä lasta olen kasvattanut enkä ikinä ole tuon ikäiselle huutanut noin pahasti. Mutta täydellinen äiti en tosiaan ole minäkään.

Toivottavasti seuraavan kerran, kun meinaa napsahtaa, lasket kymppiin.

Toivottavasti lapsi muistaa ja raivoaa sulle kun oot 90

[quote author="Vierailija" time="18.06.2015 klo 22:21"]

[quote author="Vierailija" time="18.06.2015 klo 22:18"]

[quote author="Vierailija" time="18.06.2015 klo 22:09"]

[quote author="Vierailija" time="18.06.2015 klo 22:07"]

Jos noi kilahtamiset on uutta ja jatkuvat tai pahenevat, käy varmistamassa kilpirauhasarvosi. Ne saattavat saada ihmisen ihan tolaltaan ja ihmettelemään itsekin omia tekojaan.

Musta on arvokasta, että haluat tsempata ja parantaa suoritustasi. 

Koirien kouluttamisessa on tärkeää, että eläin saadaan tekemään jotain itse. Eli ei esim. kulkemaan hihna kireällä vieressä vaan hina löysällä. Tai tiputtamaan lelu tai luu itse lattialle eikä repimällä se sen suusta. Siinä ainoa keino on hyvä eläimen ja ihmisen välinen turvallinen vuorovaikutus ja luottamus. Ja sitten sen kehittyneemmän osapuolen vastulla kasvattajana on ottaa huomioon sen ohjailtavan puolen ominaisuudet, kyvyt ja luonne ja muovata vaatimukset ja kasvattaminen niiden mukaisesti. Se on alkuun tosi työlästä, mutta kantaa sitten ihan mahtavaa hedelmää. 

[/quote]

Miten tämä toimisi lapsen kanssa? En ymmärtänyt pointtiasi...Ap

[/quote]

Eli älä tähtää siihen, että lapsi tekee jotain, koska lasket uhaten (vertaus koiran hihnasta tai lelun ottamisesta fyysisesti). Sen sijaan sinun viisaampana ja aikusena pitää etsiä oikeat narut, joista vetämällä lapsi tekee sen asian omaehtoisesti ilman henkistä tai fyysistä uhkaa tai pakotetta. Toki niitä laiskotteluja ja niskotteluja tulee siinäkin tapauksessa mutta että teillä on sellainen hyvä yhteinen keskinäinen asenne ja luottamus, että lapsi tietää että tietyt jutut on vaan tehtävä, kun äiti sanoo (ja on selittänyt tai muuten sisäistyttänyt asian lapselle).  Lapsi ihan satavarmasti valitsee mielummin seesteisen ja turvallisen perhe-elämän kuin jatkuvan taistelun. Jos opetat lasta tottelemaan vain ulkoisesti käskyjä, hän ei sisäistä tehtäviä tärkeiksi tai merkityksellisiksi ja tekee lopputuloksen hutaisemalla tai luistaa heti kun silmäsi välttää. 

Kun panostat parempaan kommunkaatioon ja positiiviseen palautteeseen, lapsi oppii turvaamaan sinuun ja tottelemaan paremmin, koska se on hänelle mukavaa ja palkitsevaa eikä siksi, että hän tekee jotain rangaistuksen pelossa. 

[/quote]

Miten tuo käytänössä tapahtuu? -ap

[/quote]

Tietääkö kukaan mitään hyviä kirjoja tästä aihepiiristä? Toisilta tuo tulee ihan luonnostaan ja toisten pitää vähän saada ulkopuolelta annettuja oivalluksia ja ahaa-elämyksiä. Sivusta katsoen on helppo nähdä niitä kohtia, joissa voi toimia toisinkin ja molemmat pysyvät rauhallisempina, täältä etänä vaikeampaa. Tuo isä ja lapsi ja metro oli oikein hyvä esimerkki. 

Kovalla rahalla varmaan voi helposti ostaa myös jotain kasvatusterapeutin konsultaatiota (lähtökohtaisesti äidille, ei lapselle), kunnallisista palveluista en tiedä onko niitä tarjolla ja kannattaako sinne muutenkaan mennä kovasti tällaisesta huutelemaan. 

[quote author="Vierailija" time="18.06.2015 klo 22:22"]Tuo sinun raivoaminen kumpuaa jostain muusta kuin lapsesi käytöksestä. Jostain syystä sinulla on paha olla, se purkautuu tuolla tavoin asiattomasti.

Esitätkö muille aikuisille kilttiä ja olet aina saamaa mieltä?

Tiedät itsekin, että kaadoit puolustuskyvyttömän lapsen niskaan jotain mikä ei sinne kuulu.

[/quote]

Totta. AP, seuraavan kerran kun joku aikuinen ei toimi kuten haluat, niin muistathan huutaa ja raivota sille.

Vai onko niin että purat raivoa vain puolustuskyvyttömiin pikkulapsiin, jotka ovat täysin riippuvaisia sinusta?

No munkin vanhemmat joskus satunnaisesti kilahti mulle, kun olin lapsi ja pari kertaa lipsahtanut muutama kirosana. Ei siitä mulle mitään traumoja jäänyt ja he pyysivät aina anteeksi. Muuten olivat oikein rakastavia ja välittäviä vanhempia. Ymmärsin myös, ettei vanhempani ole täydellisiä, kuten et sinäkään ap ja eikä kukaan muukaan meistä. Toki lapselle raivoamista tulee välttää ja sitä tulee aina pyytää anteeksi lapselta. Mutta sen takia on kohtuutonta saada huonon vanhemman leima otsaan.

Tästä voisi olla apua, Jari Sinkkonen on tosi empaattinen, ammattitaitoinen ja arvostettu alallaan:

http://www.adlibris.com/fi/kirja/mita-lapsi-tarvitsee-hyvaan-kasvuun-9789510397275

Unohtuuko lapsen etu kiireisen arjen keskellä?Mistä kertovat lapsen stressi ja aggressiot? Onko oikein asettaa rajoja ja rangaista?Perheiden tiukkatahtinen elämä, monet harrastukset ja tiuhaan vaihtuvat hoitajat ovat lapsen stressin ja ylikuormituksen osatekijöitä. Vanhemmilla pitäisi olla aikaa pysähtyä ja herkistyä kuuntelemaan lasta, lukemaan lapsen mieltä ja eläytymään lapsen tunteisiin. Kiintymyssuhde turvalliseen aikuiseen edistää keskushermoston ja empatiakyvyn kehitystä. Lapsen ja hoivaajan välinen luottamus ohjaa minäkuvan ja hyvän itsetunnon rakentumista. Teoksessa avataan myös raikas näkökulma lapsen aggressioiden kohtaamiseen: siinä vanhemman keskeinen tehtävä on auttaa lasta säätelemään ja hallitsemaan tunteitaan.Lastenpsykiatrian erikoislääkäri, lääketieteen tohtori Jari Sinkkonen tunnetaan monista asiantuntevista ja humoristisen lämpimistä terveys- ja kasvatusalan tietoteoksistaan.

Olet kamala! Tai tekosi on kamala! Etkö ymmärrä että lapsi on vasta 3? Ja vaikka olisi kuinka vanha se on aina lapselle kauhea kokemus ja jää varmasti pysyvä arpi.Muistan kun lapsena isä aina huusi koskaan ei ollut tyytyväinen ja muistan aina kun toivon että olisi mielummin lyönyt tms kun huutanut. Ja uskon kertomasi perusteella että huusit paljon pahemmin. Lapsena pelkäsin aina huutamista ja kotona elin jatkuvasti ^varpaillaan^.muutettuani 18 omilleni katkaisin välini isään. päätin silloin että omille lapsille en huuda vaikka mikä olisi, ja hyvin on päätös pitänyt.Kaikista lapsista tuli kelpo kansalaisia.

N48

[quote author="Vierailija" time="18.06.2015 klo 22:37"]

Olet kamala! Tai tekosi on kamala! Etkö ymmärrä että lapsi on vasta 3? Ja vaikka olisi kuinka vanha se on aina lapselle kauhea kokemus ja jää varmasti pysyvä arpi.Muistan kun lapsena isä aina huusi koskaan ei ollut tyytyväinen ja muistan aina kun toivon että olisi mielummin lyönyt tms kun huutanut. Ja uskon kertomasi perusteella että huusit paljon pahemmin. Lapsena pelkäsin aina huutamista ja kotona elin jatkuvasti ^varpaillaan^.muutettuani 18 omilleni katkaisin välini isään. päätin silloin että omille lapsille en huuda vaikka mikä olisi, ja hyvin on päätös pitänyt.Kaikista lapsista tuli kelpo kansalaisia. N48

[/quote]

Ihana, että olet onnistunut katkaisemaan ketjun. Eikö lapsi tottelekin paljon paremmin rauhallista vanhempaa? Eikä myöskään ole ylikiltti vaan kasvaa vapaasti omana itsenään. 

Ap toivottavasti yrittää nyt samaa, kun silmät ovat avautuneet.

Noin on käynyt minullekin, monta kertaa, ja sen jälkeen kyllä hävettää ja voi sitä itsesyytöksen määrää :/ Vaan enpäs kai ole onnistunut pilaamaan lasta, on nyt 12-vuotiaana todella empaattinen, keskusteleva, tasapainoinen... ja aika räjähtävä luonne. Kulkee suvussa... tai siirtyy opittuna. Varmaan monikin asia on minun syyni, mutta näin jälkeenpäin katsottuna, elämäntilanteeni oli aika stressaava pikkulapsiaikaan, ja virheitä olen tehnyt vaikka toisille jakaa, en silti jaksa jäädä murehtimaan menneitä. Niin ei tee lapsenikaan. 

Ja jos jotain positiivista tästä etsii, eipä lapsikaan vähästä hätkähdä jos ympärillä kuohuu. Minulla on ollut pari tuttua, joiden kotona ei ole koskaan riidelty eikä korotettu ääntä. He olivat työelämässä aivan järkyttyneitä jos tuli jotain ristiriitatilanteita ja menivät ihan lukkoon. Eivät ollenkaan voi ymmärtää sitä, että kaikki eivät voi keskustella rauhallisesti asioista. Ideaali tilannehan olisi jos kaikki osaisivat toimia järkevästi, mutta kun ei vaan oikeassa elämässä mene niin..

[quote author="Vierailija" time="18.06.2015 klo 22:49"]

Noin on käynyt minullekin, monta kertaa, ja sen jälkeen kyllä hävettää ja voi sitä itsesyytöksen määrää :/ Vaan enpäs kai ole onnistunut pilaamaan lasta, on nyt 12-vuotiaana todella empaattinen, keskusteleva, tasapainoinen... ja aika räjähtävä luonne. Kulkee suvussa... tai siirtyy opittuna. Varmaan monikin asia on minun syyni, mutta näin jälkeenpäin katsottuna, elämäntilanteeni oli aika stressaava pikkulapsiaikaan, ja virheitä olen tehnyt vaikka toisille jakaa, en silti jaksa jäädä murehtimaan menneitä. Niin ei tee lapsenikaan. 

Ja jos jotain positiivista tästä etsii, eipä lapsikaan vähästä hätkähdä jos ympärillä kuohuu. Minulla on ollut pari tuttua, joiden kotona ei ole koskaan riidelty eikä korotettu ääntä. He olivat työelämässä aivan järkyttyneitä jos tuli jotain ristiriitatilanteita ja menivät ihan lukkoon. Eivät ollenkaan voi ymmärtää sitä, että kaikki eivät voi keskustella rauhallisesti asioista. Ideaali tilannehan olisi jos kaikki osaisivat toimia järkevästi, mutta kun ei vaan oikeassa elämässä mene niin..

[/quote]

Ihanaa, että sinulla on keskusteleva ja empaattinen lapsi. Se on kyllä oletettavasti niin, että lapsi on sitä käytöksestäsi huolimatta eikä siitä johtuen. 

[quote author="Vierailija" time="18.06.2015 klo 22:54"]

[quote author="Vierailija" time="18.06.2015 klo 22:49"]

Noin on käynyt minullekin, monta kertaa, ja sen jälkeen kyllä hävettää ja voi sitä itsesyytöksen määrää :/ Vaan enpäs kai ole onnistunut pilaamaan lasta, on nyt 12-vuotiaana todella empaattinen, keskusteleva, tasapainoinen... ja aika räjähtävä luonne. Kulkee suvussa... tai siirtyy opittuna. Varmaan monikin asia on minun syyni, mutta näin jälkeenpäin katsottuna, elämäntilanteeni oli aika stressaava pikkulapsiaikaan, ja virheitä olen tehnyt vaikka toisille jakaa, en silti jaksa jäädä murehtimaan menneitä. Niin ei tee lapsenikaan. 

Ja jos jotain positiivista tästä etsii, eipä lapsikaan vähästä hätkähdä jos ympärillä kuohuu. Minulla on ollut pari tuttua, joiden kotona ei ole koskaan riidelty eikä korotettu ääntä. He olivat työelämässä aivan järkyttyneitä jos tuli jotain ristiriitatilanteita ja menivät ihan lukkoon. Eivät ollenkaan voi ymmärtää sitä, että kaikki eivät voi keskustella rauhallisesti asioista. Ideaali tilannehan olisi jos kaikki osaisivat toimia järkevästi, mutta kun ei vaan oikeassa elämässä mene niin..

[/quote]

Ihanaa, että sinulla on keskusteleva ja empaattinen lapsi. Se on kyllä oletettavasti niin, että lapsi on sitä käytöksestäsi huolimatta eikä siitä johtuen. 

[/quote]

Ehdottomasti samaa mieltä. Tarkoitukseni siis oli sanoa, että ei sillä välttämättä lasta pilaa. En todellakaan ole ylpeä käytöksestäni.

Asiaa on varmasti auttanut se, että kaikki tilanteet on lapsen kanssa käyty läpi sen verran kuin ikätasollaan pystyy käsittelemään. Ehkä on ainakin oppinut ymmärtämään epätäydellisyyttä... Ja mm. juuri tänään viimeksi puhuimme siitä, mistä saattaa johtua hänen kaverinsa käytös - oli itse sitä mieltä, että kaveri on oikeasti todella herkkä, eikä itsekään sitä välttämättä tajua vaan yrittää peittää sen käyttäytymällä ikävästi. Luulen, että osui aika oikeaan.

Kyllä mäkin töissä menen ristiriitatilanteissa lukkoon ja itken kuin lapsi, mutta jos ainoa selittävä tekijä saa olla vanhempien riitelytapa, niin sitten se johtuu siitä että meillä huudettiin ja ivailtiin jatkuvasti ja kielenkäyttö oli halveksuvaa.

Tosi rasittava tapa reagoida muuten, ehkä sillä Huntilla oli pointtia että naiset pois tutkimuksesta.

Ap:lle tsemppiä, kun huomaa itsessään käytöstä jota ei voi uskoa, se antaa kannustinta tehdä töitä sen muuttamiseksi. Tsekkaa kirja "Tunne lukkosi". Ehkä siitä saat keinoja tilanteen katkaisemiseksi ja apua sen miettimiseen miksi nyt toimit noin.

Meillä on tuo kolmeen laskeminen käytössä. Kun on laskettu kolmeen minä puen lapsen, kannan tms mistä onkaan kyse. Ilman väkivaltaa, rauhallisesti. Lapsi saa siis päättää tekeekö asian itse vai teenkö minä. Mutta asioiden on tapahduttava, en voi odotella ja maanitella loputtomiin. Jos ei useasta pyynnöstä huolimatta mitään tapahdu, silloin lasketaan.

Joo, tuossa Tunne lukkosi -kirjassa on paljon vuoropuhelua sisäisen lapsen ja itsen välillä ja se opettaa tunnistamaan omaa sisäistä lasta ja miten olisi toivonut sitä kohdeltavan -> siirtää käytöksen sitten omaan lapseen. http://www.tunnelukkosi.fi/

[quote author="Vierailija" time="18.06.2015 klo 22:43"]

[quote author="Vierailija" time="18.06.2015 klo 22:37"]

Olet kamala! Tai tekosi on kamala! Etkö ymmärrä että lapsi on vasta 3? Ja vaikka olisi kuinka vanha se on aina lapselle kauhea kokemus ja jää varmasti pysyvä arpi.Muistan kun lapsena isä aina huusi koskaan ei ollut tyytyväinen ja muistan aina kun toivon että olisi mielummin lyönyt tms kun huutanut. Ja uskon kertomasi perusteella että huusit paljon pahemmin. Lapsena pelkäsin aina huutamista ja kotona elin jatkuvasti ^varpaillaan^.muutettuani 18 omilleni katkaisin välini isään. päätin silloin että omille lapsille en huuda vaikka mikä olisi, ja hyvin on päätös pitänyt.Kaikista lapsista tuli kelpo kansalaisia. N48

[/quote]

Ihana, että olet onnistunut katkaisemaan ketjun. Eikö lapsi tottelekin paljon paremmin rauhallista vanhempaa? Eikä myöskään ole ylikiltti vaan kasvaa vapaasti omana itsenään. 

Ap toivottavasti yrittää nyt samaa, kun silmät ovat avautuneet.

[/quote]

Tuollaista meilläkin oli lapsena kotona. Vaikka vannoin että minusta ei tulisa samanlaista kun isästäni, tässä sitä ollaan.. -ap

Miten saan lapsen tekemään niinkuin haluan ilman että alan huutamaan? Kun ei tottele kun pyydän nätisti monta kertaa? En osaa muuta kuin huutaa.-ap

Eihän sitä oo täydellinen äiti. Olen minäkin huutanut ja pyytänyt anteeksi . Vuosien päästä vieläkin herää huono omatunto.

[quote author="Vierailija" time="18.06.2015 klo 21:17"]

Mietippä miltä lapsesta tuntui.

[/quote]

No hän varmasti miettii sitä just nyt parhaillaan!

[quote author="Vierailija" time="18.06.2015 klo 21:58"]

[quote author="Vierailija" time="18.06.2015 klo 21:52"]

[quote author="Vierailija" time="18.06.2015 klo 21:42"]

Ehkä kasvatan pelolla, lasten pitää aina totella minua ja jos ei monesta käskystä tapahdu niin kuin olen sanonut alan laskemaan kolmeen. Tai sanon tiukasti korottamalla ääntä-Ap

[/quote]

Ehkä kasvatat pelolla? Etkö tiedä itse? En siis osaa sanoa täältä kaukaa käsin, mutta ajattele, jos sä todella kasvatat pelolla, mutta arvioit sen ei-sellaiseksi? En halua masentaa tai pelotella (sic!) mutta haluan vain sanoa, että älä todella aliarvioi tai huijaa itseäsi tässä asiassa. 

Äitini kasvatti pelolla ja se oli todella ikävää ja vaikuttaa vieläkin. Sitä en osaa sanoa, mikä sua auttaisi, mutta mua ois auttanut, kun äiti ois tajunnut, että mä rakastan häntä enkä koskaan koetellut hänen hermojaan tehdäkseni pahaa. Vaan kehittymättömyyttäni. No, nyt mä oon sit 4-kymppisenä melko kehittymätön edelleen.

[/quote

Miten se pelolla kasvattaminen näkyi?Voisitko antaa esimerkkejä, ehkä tunnistaisin itseni?-ap

[/quote]

Äitini ei ymmärtänyt, etten mä ymmärtänyt, mitä minulta halutaan tai odotetaan. Ihan mitä tahansa ei voi myöskään odottaa lapselta, vaan nekin pitää olla ikätason mukaisia juttuja. 

En itsekään ymmärtänyt, etten ymmärrä, mitä minulta halutaan vaan kuvittelin olevani uppiniskainen (kuten äiti väitti) ja ilkeä (kun en tottele. No miten, kun en tiennyt, mitä halutaan?) 

Ei se, että asiasta on sanottu lapselle riitä. Jos lapsi ei siis asiaa ole vieläkään YMMÄRTÄNYT. Mun äitini väitti, että mä tahallani en ymmärtänyt. Ai, todellako? Mieluummin kuuntelin samanlaista huutoa (kuin sinulta varmaan) tänään? Kukahan se ei nyt jotakin ymmärtänyt. 

Näin äitini vieritti syyn osaamattomuudestaan kasvattaa ja ylipäätään olla lapsen kanssa kätevästi minun syykseni. 

Ja koska en siis ymmärtänyt, mitä haluttiin, en sitten varmaan toiminut kuten piti tai odotettiin, ja siitä seurasi huutoa. Jos en halunnut tehdä jotain kun sitä ei oltu perusteltu minulle ja minua oli jo loukattu puhumalla minulle rumasti niin äiti raivostui niin perusteellisesti, että tottelin sen takia, ettei hän suutu. 

Sitä oli äidin varmaankin vaikea erottaa että näin oli, mutta sen jo olisi pitänyt herättää kellot soimaan, että pitää jatkuvasti omaa lastaan tyhmänä, häpeää tätä kylässä tms. (ei toki paikanpäällä sano mitään, mutta huusi kuin palosireeni jälkeenpäin miten en ollut ollut kunnolla) ja tosiaan kommunikoi huutamalla ja saa lapslta koko ajan kränäistä palautetta. Sellainen ei ole normaalia, kun lapsi ei ole edes erityislapsi. 

[quote author="Vierailija" time="18.06.2015 klo 23:23"]

Miten saan lapsen tekemään niinkuin haluan ilman että alan huutamaan? Kun ei tottele kun pyydän nätisti monta kertaa? En osaa muuta kuin huutaa.-ap

[/quote]

No mitä se tekeminen on? Onko se totteleminen edes edellytettävissä ikätasoon nähden? Huutaminen vaikeuttaa lasta tehtävän toteuttamisessa. Teetkö itse paremmin asiat silloin kun joku huutaa korvan juuressa vai kun saat tehdä asiat rauhassa ja vaikkapa kannustettuna ja kehuttuna.

Miksi et kestä sitä, että lapsesi ei vaan aina toimi kuten toivoisit? Miten voisit parantaa motivaatiota tai opettaa lapselle taitoja, jotta hän voisi toteuttaa toiveesi sujuvammin? Mitä kiertotietä käyttäen saisit asian junailtua niin, että lopputulos olisi kuitenkin sinun kannaltasi toimiva ja edes tyydyttävä silloin kun tuntuu, ettei se onnistu lainkaan? Miksi koet lapsen tahallaan ärsyttävän tai jättävän tottelematta?

Mikset voisi puhaltaa peliä poikki ja todeta rauhallisesti, että nyt ollaan kyllä molemmat ihan jumissa kun lapsi ei esim. pue kenkiä jalkaan ja olisi kuitenkin pakko lähteä hoitoon. Että mitäs nyt sitten tehdään.

Yritätkö kontrolloida ympäristöäsi muutenkin? Onko sinun vaikea toimia, jos asioita ei tehdä sinun tavallasi?