Raivosin kuin hullu 3-vuotiaalle

[quote author="Vierailija" time="18.06.2015 klo 21:45"]

[quote author="Vierailija" time="18.06.2015 klo 21:45"]

[quote author="Vierailija" time="18.06.2015 klo 21:40"]

[quote author="Vierailija" time="18.06.2015 klo 21:37"]

[quote author="Vierailija" time="18.06.2015 klo 21:33"]

[quote author="Vierailija" time="18.06.2015 klo 21:31"]

[quote author="Vierailija" time="18.06.2015 klo 21:22"]

Pyysin anteeksi. Ei suostunut kävelemään, pitämään kädestä, makasi maassa, huusi ja raivosi, jouduin kantamaan kotiin ja sillonkin potki ja huusi. Lopulta naksahti ja kiroilin ja huusin helvetin vitun kakara. Ei noussut seisomaan edes hissiin mentäessä (ja huusin sillon niin kovaa kun kurkusta lähtee nouse ylös) vaan jouduin nostamaan hänet siihen makaamaan hissin lattialle.-ap

[/quote]

Kuka ääliö yläpeukuttaa tätä? Lapsihan on ollut kauhusta jäykkänä. Kun menee pelkoreaktion päälle on jäykkänä eikä reagoi eikä toimi oikein jne. Tosi huonoa vanhemmuutta. Olisit vaan kantanut sen lapsen turvalliseen paikkaan ja mennyt puremaan hihaa ja hakkaamaan päätä seinään jonnekin nurkan taa. 

[/quote]

Ihmisiä me vain kaikki ollaan. Tuskin olet täydellinen vanhempi sinäkään.

[/quote]

En ole täydellinen, mutta tuossa kuvaillussa tilanteessa on enää ihan hiuksenhieno raja siihen, että pahoinpitely olisi muuttunut henkisestä myös fyysiseksi. Olen itsekin kerran pari menettänyt hermoni niin, että kadun sitä vielä vuosienkin päästä ja siinä ei oltu noin pahassa tilanteessa. 

Noin pienellä lapsella on vielä hermot ja motoriikka kesken ja nuo kaikki asiat vaativat oppimista ja kehittymistä, ei se sitä tahallaan tee. Ja kaikki ahdistava ja pelottava katkaisee oppimisen, kun alitajunta kääntää vietit selviytymiseen. Ihan tutkittu kehityspsykologinen juttu. Pelolla kasvatetut lapset ovat siksikin huonoimpia koulussa.

[/quote]

Tuollainen kertaluontoinen juttu ei kuitenkaan tarkoita pelolla kasvattamista. Missä paikassa vamhemmalla sitten on lupa avautua siitä, että on toiminut väärin lapsen kanssa? Ilmeisesti ei täällä ainakaan? Pitääkö kaikki vain pitää sisällään?

[/quote]

No huutanut on ilmeisesti aiemminkin lapselle (ei näin kovaa) ja jos pystyy kiroilemaan karjuen päin näköä lapselle, olettaisin tavallisenkin olemisen olevan aika rajua. Voisin myös kuvitella, että se nostaminen ja kantaminen ei ole tapahtunut lapsen kannalta mitenkään turvallisen oloisesti, vaikkei mitään varsinaista puristamista tai lyömistä siihen liittyisikään. Miettikää nyt itsekin, että joku kymmenen kertaa teitä suurempi huutaa teille otsasuonet punaisena ja nostaa väkisin ilmaan ja kantaa menemään. Siinä kyllä lietsotaan lasta eikä auteta pääsemään yli raivonpuuskasta.

[/quote]

Ehkä sun kannattaisi kysyä asiasta ap:lta mieluummin kuin olettaa.

[/quote]

Johan se sen itsekin myönsi eikä sen arvaamiseen tarvittu salapoliisin taitoja. 

Hyvä on, että puhuu ja katuu. Se ei ole hyvä, että pelästynyttä äitiä taputellaan päähän ja hymistellään. Hän on pelästynyt ja pelkää voivansa satuttaa lasta vielä pahemminkin. Häntä hävettää. Hän haluaa ehkä muuttaa jotain. Ja se olisi varmasti ihan tervetullutta. 

Ap, ei tämä teidän loppuelämää pilaa. Aina on parempi muuttaa kehityskulun suuntaa edes jossain vaiheessa kuin jäärä rypemään tuohon. Sinä varmaan olet itse väsynyt ja turhautunut, joten hermon menetys on tietyllä tavalla ymmärrettävää, mutta sallituksi se ei silti muutu. 

[quote author="Vierailija" time="18.06.2015 klo 21:46"]

[quote author="Vierailija" time="18.06.2015 klo 21:42"]

Ehkä kasvatan pelolla, lasten pitää aina totella minua ja jos ei monesta käskystä tapahdu niin kuin olen sanonut alan laskemaan kolmeen. Tai sanon tiukasti korottamalla ääntä-Ap

[/quote]

Mun sydän särkyy joka kerta kun tuttavaperheessä näen tätä laskemista tapahtuvan. Kerropa, onko joskus päästy kolmeen asti ja mitä sitten tapahtuu vai mistä lapsi tietää pelätä sitä laskentaa niin paljon, että siinä vaiheessa alkaa kummasti tapahtua?

[/quote]

Sitten kun päästään kolmeen sanon että nyt pitää tapahtua vihaisella äänellä.-ap

[quote author="Vierailija" time="18.06.2015 klo 21:33"]

[quote author="Vierailija" time="18.06.2015 klo 21:30"]

[quote author="Vierailija" time="18.06.2015 klo 21:23"]Pyydät anteeksi ja selität tehneesi väärin eikä se ole lapsen syy. [/quote] No olihan se lapsen syy.

[/quote]

Ei todellakaan ole lapsen syy, että äiti kajahtaa. Kolmevuotias saa saada itkupotkuraivarit, äiti ei. 

[/quote]

Kyllä se oli lapsen syy. Toki täysin ylimitoitettua ap:lta, mutta kyllähän ap sen itsekin tajusi. Ulkomaailmakin vois aina silloin tällöin "kajahtaa" lapsille, niin oppivat että täällä pätee sosiaaliset normit eikä mitä tahansa tehdä. Meidän 3 v tietää tasan tarkkaan milloin tekee väärin.

[quote author="Vierailija" time="18.06.2015 klo 21:42"]

Ehkä kasvatan pelolla, lasten pitää aina totella minua ja jos ei monesta käskystä tapahdu niin kuin olen sanonut alan laskemaan kolmeen. Tai sanon tiukasti korottamalla ääntä-Ap

[/quote]

Ehkä kasvatat pelolla? Etkö tiedä itse? En siis osaa sanoa täältä kaukaa käsin, mutta ajattele, jos sä todella kasvatat pelolla, mutta arvioit sen ei-sellaiseksi? En halua masentaa tai pelotella (sic!) mutta haluan vain sanoa, että älä todella aliarvioi tai huijaa itseäsi tässä asiassa. 

Äitini kasvatti pelolla ja se oli todella ikävää ja vaikuttaa vieläkin. Sitä en osaa sanoa, mikä sua auttaisi, mutta mua ois auttanut, kun äiti ois tajunnut, että mä rakastan häntä enkä koskaan koetellut hänen hermojaan tehdäkseni pahaa. Vaan kehittymättömyyttäni. No, nyt mä oon sit 4-kymppisenä melko kehittymätön edelleen.

[quote author="Vierailija" time="18.06.2015 klo 21:50"]

[quote author="Vierailija" time="18.06.2015 klo 21:46"]

[quote author="Vierailija" time="18.06.2015 klo 21:42"]

Ehkä kasvatan pelolla, lasten pitää aina totella minua ja jos ei monesta käskystä tapahdu niin kuin olen sanonut alan laskemaan kolmeen. Tai sanon tiukasti korottamalla ääntä-Ap

[/quote]

Mun sydän särkyy joka kerta kun tuttavaperheessä näen tätä laskemista tapahtuvan. Kerropa, onko joskus päästy kolmeen asti ja mitä sitten tapahtuu vai mistä lapsi tietää pelätä sitä laskentaa niin paljon, että siinä vaiheessa alkaa kummasti tapahtua?

[/quote]

Sitten kun päästään kolmeen sanon että nyt pitää tapahtua vihaisella äänellä.-ap

[/quote]

Mietipä sitä, että vaikket olisi koskaan lyönyt lasta tms. fyysisesti kurittanut tuon kolmen jälkeen, niin lapsi kokee sen silti niin, että sinä kykenisit lyömään ja löisit (tai jotain muuta tosi pahaa, jotain mikä tehdään voimalla ja vallalla, mihin hän joutuu vain taipumaan uhrina), jos hän ei tottelisi. Eli pitää sitä ihan konkreettisena uhkana, vaikka itse tietäisit ettei aio mitään tehdä. 

[quote author="Vierailija" time="18.06.2015 klo 21:49"]

[quote author="Vierailija" time="18.06.2015 klo 21:45"]

[quote author="Vierailija" time="18.06.2015 klo 21:45"]

[quote author="Vierailija" time="18.06.2015 klo 21:40"]

[quote author="Vierailija" time="18.06.2015 klo 21:37"]

[quote author="Vierailija" time="18.06.2015 klo 21:33"]

[quote author="Vierailija" time="18.06.2015 klo 21:31"]

[quote author="Vierailija" time="18.06.2015 klo 21:22"]

Pyysin anteeksi. Ei suostunut kävelemään, pitämään kädestä, makasi maassa, huusi ja raivosi, jouduin kantamaan kotiin ja sillonkin potki ja huusi. Lopulta naksahti ja kiroilin ja huusin helvetin vitun kakara. Ei noussut seisomaan edes hissiin mentäessä (ja huusin sillon niin kovaa kun kurkusta lähtee nouse ylös) vaan jouduin nostamaan hänet siihen makaamaan hissin lattialle.-ap

[/quote]

Kuka ääliö yläpeukuttaa tätä? Lapsihan on ollut kauhusta jäykkänä. Kun menee pelkoreaktion päälle on jäykkänä eikä reagoi eikä toimi oikein jne. Tosi huonoa vanhemmuutta. Olisit vaan kantanut sen lapsen turvalliseen paikkaan ja mennyt puremaan hihaa ja hakkaamaan päätä seinään jonnekin nurkan taa. 

[/quote]

Ihmisiä me vain kaikki ollaan. Tuskin olet täydellinen vanhempi sinäkään.

[/quote]

En ole täydellinen, mutta tuossa kuvaillussa tilanteessa on enää ihan hiuksenhieno raja siihen, että pahoinpitely olisi muuttunut henkisestä myös fyysiseksi. Olen itsekin kerran pari menettänyt hermoni niin, että kadun sitä vielä vuosienkin päästä ja siinä ei oltu noin pahassa tilanteessa. 

Noin pienellä lapsella on vielä hermot ja motoriikka kesken ja nuo kaikki asiat vaativat oppimista ja kehittymistä, ei se sitä tahallaan tee. Ja kaikki ahdistava ja pelottava katkaisee oppimisen, kun alitajunta kääntää vietit selviytymiseen. Ihan tutkittu kehityspsykologinen juttu. Pelolla kasvatetut lapset ovat siksikin huonoimpia koulussa.

[/quote]

Tuollainen kertaluontoinen juttu ei kuitenkaan tarkoita pelolla kasvattamista. Missä paikassa vamhemmalla sitten on lupa avautua siitä, että on toiminut väärin lapsen kanssa? Ilmeisesti ei täällä ainakaan? Pitääkö kaikki vain pitää sisällään?

[/quote]

No huutanut on ilmeisesti aiemminkin lapselle (ei näin kovaa) ja jos pystyy kiroilemaan karjuen päin näköä lapselle, olettaisin tavallisenkin olemisen olevan aika rajua. Voisin myös kuvitella, että se nostaminen ja kantaminen ei ole tapahtunut lapsen kannalta mitenkään turvallisen oloisesti, vaikkei mitään varsinaista puristamista tai lyömistä siihen liittyisikään. Miettikää nyt itsekin, että joku kymmenen kertaa teitä suurempi huutaa teille otsasuonet punaisena ja nostaa väkisin ilmaan ja kantaa menemään. Siinä kyllä lietsotaan lasta eikä auteta pääsemään yli raivonpuuskasta.

[/quote]

Ehkä sun kannattaisi kysyä asiasta ap:lta mieluummin kuin olettaa.

[/quote]

Johan se sen itsekin myönsi eikä sen arvaamiseen tarvittu salapoliisin taitoja. 

Hyvä on, että puhuu ja katuu. Se ei ole hyvä, että pelästynyttä äitiä taputellaan päähän ja hymistellään. Hän on pelästynyt ja pelkää voivansa satuttaa lasta vielä pahemminkin. Häntä hävettää. Hän haluaa ehkä muuttaa jotain. Ja se olisi varmasti ihan tervetullutta. 

Ap, ei tämä teidän loppuelämää pilaa. Aina on parempi muuttaa kehityskulun suuntaa edes jossain vaiheessa kuin jäärä rypemään tuohon. Sinä varmaan olet itse väsynyt ja turhautunut, joten hermon menetys on tietyllä tavalla ymmärrettävää, mutta sallituksi se ei silti muutu. 

[/quote]

En tiedä miten muuten toimia kuin korottamalle ääntä (usein huutaen), lapsi ei tottele vaikka pyydän kauniisti ja muistutan että kun äiti pyytää kauniisti pitää totella, ja pyydän saman todella monta kertaa normaalilla äänellä ennenkuin hermot menee.Eikä minulla ole ketään jolta pytää neuvoja, omat ja miehen vanhemmat ovat kuolleet yli kymmen vuotta sitten.-ap

[quote author="Vierailija" time="18.06.2015 klo 21:28"]Mistä voi mies siitäjänä tietää kenestä tulee hullu äiti? 

 
[/quote]
Tuskin mistään. Tulee monelle äidille itselleenkin yllätyksenä, jokainen päivä ei ole pelkkää aurinkoa vaikka lastaan yli kaiken rakastaakin.

[quote author="Vierailija" time="18.06.2015 klo 21:51"]

[quote author="Vierailija" time="18.06.2015 klo 21:33"]

[quote author="Vierailija" time="18.06.2015 klo 21:30"]

[quote author="Vierailija" time="18.06.2015 klo 21:23"]Pyydät anteeksi ja selität tehneesi väärin eikä se ole lapsen syy. [/quote] No olihan se lapsen syy.

[/quote]

Ei todellakaan ole lapsen syy, että äiti kajahtaa. Kolmevuotias saa saada itkupotkuraivarit, äiti ei. 

[/quote]

Kyllä se oli lapsen syy. Toki täysin ylimitoitettua ap:lta, mutta kyllähän ap sen itsekin tajusi. Ulkomaailmakin vois aina silloin tällöin "kajahtaa" lapsille, niin oppivat että täällä pätee sosiaaliset normit eikä mitä tahansa tehdä. Meidän 3 v tietää tasan tarkkaan milloin tekee väärin.

[/quote]

Eikä ollut lapsen syy. Useimmiten pystyn tuossa tilanteessa (usein tapahtuu) pysymään rauhallisen ja sanoa joo joo. Yleensä ne muut syyt ettei tottele saa minut huutamaan. Ihan itse en pystynyt hillitsemään itseäni, ja saan syyttää siitä vain itseäni.-Ap

[quote author="Vierailija" time="18.06.2015 klo 21:52"]

[quote author="Vierailija" time="18.06.2015 klo 21:42"]

Ehkä kasvatan pelolla, lasten pitää aina totella minua ja jos ei monesta käskystä tapahdu niin kuin olen sanonut alan laskemaan kolmeen. Tai sanon tiukasti korottamalla ääntä-Ap

[/quote]

Ehkä kasvatat pelolla? Etkö tiedä itse? En siis osaa sanoa täältä kaukaa käsin, mutta ajattele, jos sä todella kasvatat pelolla, mutta arvioit sen ei-sellaiseksi? En halua masentaa tai pelotella (sic!) mutta haluan vain sanoa, että älä todella aliarvioi tai huijaa itseäsi tässä asiassa. 

Äitini kasvatti pelolla ja se oli todella ikävää ja vaikuttaa vieläkin. Sitä en osaa sanoa, mikä sua auttaisi, mutta mua ois auttanut, kun äiti ois tajunnut, että mä rakastan häntä enkä koskaan koetellut hänen hermojaan tehdäkseni pahaa. Vaan kehittymättömyyttäni. No, nyt mä oon sit 4-kymppisenä melko kehittymätön edelleen.

[/quote

Miten se pelolla kasvattaminen näkyi?Voisitko antaa esimerkkejä, ehkä tunnistaisin itseni?-ap

Yleensä ottaen huutoa ei koskaan kuulla eikä kuunnella. Koska silloin menee vastaanottokeskus kiinni. Miettikää vaikka riitaa puolison kanssa. Siinä vaiheessa kun huudetaan, junnataan paikallaan eikä asia etene rakentavasti mihinkään suuntaan. Kuiskaustakin kuunnellaan huutoa paremmin. Ihminen myös aina vaistomaisesti kääntyy positiivisten asioiden puoleen ja yrittää etäännyttää itseään negatiivisesta. 

Ap purkaa turhaumiaan ja lapsi jäätyy ja ap turhautuu lisää.  

Tosi paha sanoa mitään sen konkreettisempaa, koska ei tiedä lapsen kehityksestä, temperamentista ja keskinäisestä vuorovaikutuksesta sen paremmin. Yleensä ottaen kuitenkin kaikki hoituu paremmin ilon ja tsempin kautta ja siinä on itselläkin parempi mieli. Eikä se tarkoita mitään lellimistä. Silti saa ja pitää vaatia asioita ja hyväksyä se, että joskus ne menee putkeen ja joskus ihan ei. Ja joskus se oma hermokaan ei meinaa kestää, mutta sitä ei saisi silti päästää liiaksi kuohumaan, koska aggressio lisää aggressiota myös omassa itsessä. Mitä enemmän sitä harjoitat, sitä useammin se tunne sinut yllättää. 

Jos lapsi on päivähoidossa, jo siellä aivot saavat sellaista ylikuormaa ettei kaistaa riitä välttämättä enää pukeutumiseen ja nopeaan ja kuuliaiseen toimintaan. Ja sielläkin voi tulla harmituksia kuormittamaan lasta (kiusataan, ei oteta leikkiin, aikataulu tai ryhmän melu stressaa, jokin pelottaa, ikävä äitiä/kotia jne.).

Parasta varmaan olisi aina asettaa itsensä toisen asemaan. Mitä sinä toivoisit itsellesi tehtävän ja mitä sinä et haluaisi itse kokea. 

[quote author="Vierailija" time="18.06.2015 klo 21:54"]

[quote author="Vierailija" time="18.06.2015 klo 21:49"]

[quote author="Vierailija" time="18.06.2015 klo 21:45"]

[quote author="Vierailija" time="18.06.2015 klo 21:45"]

[quote author="Vierailija" time="18.06.2015 klo 21:40"]

[quote author="Vierailija" time="18.06.2015 klo 21:37"]

[quote author="Vierailija" time="18.06.2015 klo 21:33"]

[quote author="Vierailija" time="18.06.2015 klo 21:31"]

[quote author="Vierailija" time="18.06.2015 klo 21:22"]

Pyysin anteeksi. Ei suostunut kävelemään, pitämään kädestä, makasi maassa, huusi ja raivosi, jouduin kantamaan kotiin ja sillonkin potki ja huusi. Lopulta naksahti ja kiroilin ja huusin helvetin vitun kakara. Ei noussut seisomaan edes hissiin mentäessä (ja huusin sillon niin kovaa kun kurkusta lähtee nouse ylös) vaan jouduin nostamaan hänet siihen makaamaan hissin lattialle.-ap

[/quote]

Kuka ääliö yläpeukuttaa tätä? Lapsihan on ollut kauhusta jäykkänä. Kun menee pelkoreaktion päälle on jäykkänä eikä reagoi eikä toimi oikein jne. Tosi huonoa vanhemmuutta. Olisit vaan kantanut sen lapsen turvalliseen paikkaan ja mennyt puremaan hihaa ja hakkaamaan päätä seinään jonnekin nurkan taa. 

[/quote]

Ihmisiä me vain kaikki ollaan. Tuskin olet täydellinen vanhempi sinäkään.

[/quote]

En ole täydellinen, mutta tuossa kuvaillussa tilanteessa on enää ihan hiuksenhieno raja siihen, että pahoinpitely olisi muuttunut henkisestä myös fyysiseksi. Olen itsekin kerran pari menettänyt hermoni niin, että kadun sitä vielä vuosienkin päästä ja siinä ei oltu noin pahassa tilanteessa. 

Noin pienellä lapsella on vielä hermot ja motoriikka kesken ja nuo kaikki asiat vaativat oppimista ja kehittymistä, ei se sitä tahallaan tee. Ja kaikki ahdistava ja pelottava katkaisee oppimisen, kun alitajunta kääntää vietit selviytymiseen. Ihan tutkittu kehityspsykologinen juttu. Pelolla kasvatetut lapset ovat siksikin huonoimpia koulussa.

[/quote]

Tuollainen kertaluontoinen juttu ei kuitenkaan tarkoita pelolla kasvattamista. Missä paikassa vamhemmalla sitten on lupa avautua siitä, että on toiminut väärin lapsen kanssa? Ilmeisesti ei täällä ainakaan? Pitääkö kaikki vain pitää sisällään?

[/quote]

No huutanut on ilmeisesti aiemminkin lapselle (ei näin kovaa) ja jos pystyy kiroilemaan karjuen päin näköä lapselle, olettaisin tavallisenkin olemisen olevan aika rajua. Voisin myös kuvitella, että se nostaminen ja kantaminen ei ole tapahtunut lapsen kannalta mitenkään turvallisen oloisesti, vaikkei mitään varsinaista puristamista tai lyömistä siihen liittyisikään. Miettikää nyt itsekin, että joku kymmenen kertaa teitä suurempi huutaa teille otsasuonet punaisena ja nostaa väkisin ilmaan ja kantaa menemään. Siinä kyllä lietsotaan lasta eikä auteta pääsemään yli raivonpuuskasta.

[/quote]

Ehkä sun kannattaisi kysyä asiasta ap:lta mieluummin kuin olettaa.

[/quote]

Johan se sen itsekin myönsi eikä sen arvaamiseen tarvittu salapoliisin taitoja. 

Hyvä on, että puhuu ja katuu. Se ei ole hyvä, että pelästynyttä äitiä taputellaan päähän ja hymistellään. Hän on pelästynyt ja pelkää voivansa satuttaa lasta vielä pahemminkin. Häntä hävettää. Hän haluaa ehkä muuttaa jotain. Ja se olisi varmasti ihan tervetullutta. 

Ap, ei tämä teidän loppuelämää pilaa. Aina on parempi muuttaa kehityskulun suuntaa edes jossain vaiheessa kuin jäärä rypemään tuohon. Sinä varmaan olet itse väsynyt ja turhautunut, joten hermon menetys on tietyllä tavalla ymmärrettävää, mutta sallituksi se ei silti muutu. 

[/quote]

En tiedä miten muuten toimia kuin korottamalle ääntä (usein huutaen), lapsi ei tottele vaikka pyydän kauniisti ja muistutan että kun äiti pyytää kauniisti pitää totella, ja pyydän saman todella monta kertaa normaalilla äänellä ennenkuin hermot menee.Eikä minulla ole ketään jolta pytää neuvoja, omat ja miehen vanhemmat ovat kuolleet yli kymmen vuotta sitten.-ap

[/quote]

Joo kertokaa kaikki todella itsepäisten ja tottelemattomien lasten vanhemmat nyt niitä kasvatusohjeita. 

Jos noi kilahtamiset on uutta ja jatkuvat tai pahenevat, käy varmistamassa kilpirauhasarvosi. Ne saattavat saada ihmisen ihan tolaltaan ja ihmettelemään itsekin omia tekojaan.

Musta on arvokasta, että haluat tsempata ja parantaa suoritustasi. 

Koirien kouluttamisessa on tärkeää, että eläin saadaan tekemään jotain itse. Eli ei esim. kulkemaan hihna kireällä vieressä vaan hina löysällä. Tai tiputtamaan lelu tai luu itse lattialle eikä repimällä se sen suusta. Siinä ainoa keino on hyvä eläimen ja ihmisen välinen turvallinen vuorovaikutus ja luottamus. Ja sitten sen kehittyneemmän osapuolen vastulla kasvattajana on ottaa huomioon sen ohjailtavan puolen ominaisuudet, kyvyt ja luonne ja muovata vaatimukset ja kasvattaminen niiden mukaisesti. Se on alkuun tosi työlästä, mutta kantaa sitten ihan mahtavaa hedelmää. 

[quote author="Vierailija" time="18.06.2015 klo 22:03"]

[quote author="Vierailija" time="18.06.2015 klo 21:54"]

[quote author="Vierailija" time="18.06.2015 klo 21:49"]

[quote author="Vierailija" time="18.06.2015 klo 21:45"]

[quote author="Vierailija" time="18.06.2015 klo 21:45"]

[quote author="Vierailija" time="18.06.2015 klo 21:40"]

[quote author="Vierailija" time="18.06.2015 klo 21:37"]

[quote author="Vierailija" time="18.06.2015 klo 21:33"]

[quote author="Vierailija" time="18.06.2015 klo 21:31"]

[quote author="Vierailija" time="18.06.2015 klo 21:22"]

Pyysin anteeksi. Ei suostunut kävelemään, pitämään kädestä, makasi maassa, huusi ja raivosi, jouduin kantamaan kotiin ja sillonkin potki ja huusi. Lopulta naksahti ja kiroilin ja huusin helvetin vitun kakara. Ei noussut seisomaan edes hissiin mentäessä (ja huusin sillon niin kovaa kun kurkusta lähtee nouse ylös) vaan jouduin nostamaan hänet siihen makaamaan hissin lattialle.-ap

[/quote]

Kuka ääliö yläpeukuttaa tätä? Lapsihan on ollut kauhusta jäykkänä. Kun menee pelkoreaktion päälle on jäykkänä eikä reagoi eikä toimi oikein jne. Tosi huonoa vanhemmuutta. Olisit vaan kantanut sen lapsen turvalliseen paikkaan ja mennyt puremaan hihaa ja hakkaamaan päätä seinään jonnekin nurkan taa. 

[/quote]

Ihmisiä me vain kaikki ollaan. Tuskin olet täydellinen vanhempi sinäkään.

[/quote]

En ole täydellinen, mutta tuossa kuvaillussa tilanteessa on enää ihan hiuksenhieno raja siihen, että pahoinpitely olisi muuttunut henkisestä myös fyysiseksi. Olen itsekin kerran pari menettänyt hermoni niin, että kadun sitä vielä vuosienkin päästä ja siinä ei oltu noin pahassa tilanteessa. 

Noin pienellä lapsella on vielä hermot ja motoriikka kesken ja nuo kaikki asiat vaativat oppimista ja kehittymistä, ei se sitä tahallaan tee. Ja kaikki ahdistava ja pelottava katkaisee oppimisen, kun alitajunta kääntää vietit selviytymiseen. Ihan tutkittu kehityspsykologinen juttu. Pelolla kasvatetut lapset ovat siksikin huonoimpia koulussa.

[/quote]

Tuollainen kertaluontoinen juttu ei kuitenkaan tarkoita pelolla kasvattamista. Missä paikassa vamhemmalla sitten on lupa avautua siitä, että on toiminut väärin lapsen kanssa? Ilmeisesti ei täällä ainakaan? Pitääkö kaikki vain pitää sisällään?

[/quote]

No huutanut on ilmeisesti aiemminkin lapselle (ei näin kovaa) ja jos pystyy kiroilemaan karjuen päin näköä lapselle, olettaisin tavallisenkin olemisen olevan aika rajua. Voisin myös kuvitella, että se nostaminen ja kantaminen ei ole tapahtunut lapsen kannalta mitenkään turvallisen oloisesti, vaikkei mitään varsinaista puristamista tai lyömistä siihen liittyisikään. Miettikää nyt itsekin, että joku kymmenen kertaa teitä suurempi huutaa teille otsasuonet punaisena ja nostaa väkisin ilmaan ja kantaa menemään. Siinä kyllä lietsotaan lasta eikä auteta pääsemään yli raivonpuuskasta.

[/quote]

Ehkä sun kannattaisi kysyä asiasta ap:lta mieluummin kuin olettaa.

[/quote]

Johan se sen itsekin myönsi eikä sen arvaamiseen tarvittu salapoliisin taitoja. 

Hyvä on, että puhuu ja katuu. Se ei ole hyvä, että pelästynyttä äitiä taputellaan päähän ja hymistellään. Hän on pelästynyt ja pelkää voivansa satuttaa lasta vielä pahemminkin. Häntä hävettää. Hän haluaa ehkä muuttaa jotain. Ja se olisi varmasti ihan tervetullutta. 

Ap, ei tämä teidän loppuelämää pilaa. Aina on parempi muuttaa kehityskulun suuntaa edes jossain vaiheessa kuin jäärä rypemään tuohon. Sinä varmaan olet itse väsynyt ja turhautunut, joten hermon menetys on tietyllä tavalla ymmärrettävää, mutta sallituksi se ei silti muutu. 

[/quote]

En tiedä miten muuten toimia kuin korottamalle ääntä (usein huutaen), lapsi ei tottele vaikka pyydän kauniisti ja muistutan että kun äiti pyytää kauniisti pitää totella, ja pyydän saman todella monta kertaa normaalilla äänellä ennenkuin hermot menee.Eikä minulla ole ketään jolta pytää neuvoja, omat ja miehen vanhemmat ovat kuolleet yli kymmen vuotta sitten.-ap

[/quote]

Joo kertokaa kaikki todella itsepäisten ja tottelemattomien lasten vanhemmat nyt niitä kasvatusohjeita. 

[/quote]

Eikö niitä ohjeita kannattaisi kysyä niiltä, jotka ovat onnistuneet kasvattamaan lapsensa vähemmän itsepäisiksi ja tottelemattomiksi?

Näin viime viikolla kaupungilla isän, jonka asenne oli just päinvastainen kuin ap:n.

Noin 3-vuotias poika alkoi itkeä kovaaan ääneen metroasemalla. Isä kyykistyi lapsen tasalle ja kyseli rauhallisesti miksi lapsi itkee. Lapsi ei osannut vastata kysymykseen, mutta isä kyseli useamman kerran ja päätteli lopuksi, että "et taida tietää itsekään". Siinä vaiheessa lapsi oli rauhoittunut ja häneltä tuli vain pientä tekoitkua. Isä otti häntä kädestä ja vei metroon. Metroon mennessä episodi oli ohi ja unohdettu.

Varmasti lapsi oli vaan väsynyt ja/tai pelästynyt vilkasta asemaa jossa ihmisiä ja melua oli paljon. Siis sellainen tillanne, jota kolmivuotias ei vielä osaa itse sanoilla selittää. Isän tyyni asenne ja läsnäolo lapsen tasolla sai pienen kuitenkin rauhoittumaan ja tajuamaan ettei mitään hätää ollut.

Tuli hyvä fiilis tuosta, noin homma hoidetaan.

Ap:lta haluaisin kysyä mistä olettaa lapsen kiukkukohtauksen johtuneen ja miksi hänelle oli pakottava kiire raahata lapsi hissiin? Eikö voinut odottaa? Yrittää selvittää mikä lapsella oli ja/tai rauhoitella häntä?

Jotenkin tulee mieleen, että lapsen käytöshän voi olla reaktiota ap:n pelolla kasvattamiseen ja käskyttämiseen. Eli ap sai ikään kuin raivarit siitä että lapsi käyttäytyi kuten äiti oli opettanut, eli huutamalla saat mitä haluat.

[quote author="Vierailija" time="18.06.2015 klo 22:07"]

Jos noi kilahtamiset on uutta ja jatkuvat tai pahenevat, käy varmistamassa kilpirauhasarvosi. Ne saattavat saada ihmisen ihan tolaltaan ja ihmettelemään itsekin omia tekojaan.

Musta on arvokasta, että haluat tsempata ja parantaa suoritustasi. 

Koirien kouluttamisessa on tärkeää, että eläin saadaan tekemään jotain itse. Eli ei esim. kulkemaan hihna kireällä vieressä vaan hina löysällä. Tai tiputtamaan lelu tai luu itse lattialle eikä repimällä se sen suusta. Siinä ainoa keino on hyvä eläimen ja ihmisen välinen turvallinen vuorovaikutus ja luottamus. Ja sitten sen kehittyneemmän osapuolen vastulla kasvattajana on ottaa huomioon sen ohjailtavan puolen ominaisuudet, kyvyt ja luonne ja muovata vaatimukset ja kasvattaminen niiden mukaisesti. Se on alkuun tosi työlästä, mutta kantaa sitten ihan mahtavaa hedelmää. 

[/quote]

Miten tämä toimisi lapsen kanssa? En ymmärtänyt pointtiasi...Ap

[quote author="Vierailija" time="18.06.2015 klo 21:30"]

No olihan se lapsen syy.

[/quote]

Se ei ole koskaan lapsen syy. Kasvatuksessa vikaa. Sääliksi käy tätäkin lasta.

[quote author="Vierailija" time="18.06.2015 klo 22:10"]

[quote author="Vierailija" time="18.06.2015 klo 21:30"]

No olihan se lapsen syy.

[/quote]

Se ei ole koskaan lapsen syy. Kasvatuksessa vikaa. Sääliksi käy tätäkin lasta.

[/quote]

Kerro sinä miten lapset kasvatetaan, en selvästikään osaa.ap

[quote author="Vierailija" time="18.06.2015 klo 22:09"]

[quote author="Vierailija" time="18.06.2015 klo 22:07"]

Jos noi kilahtamiset on uutta ja jatkuvat tai pahenevat, käy varmistamassa kilpirauhasarvosi. Ne saattavat saada ihmisen ihan tolaltaan ja ihmettelemään itsekin omia tekojaan.

Musta on arvokasta, että haluat tsempata ja parantaa suoritustasi. 

Koirien kouluttamisessa on tärkeää, että eläin saadaan tekemään jotain itse. Eli ei esim. kulkemaan hihna kireällä vieressä vaan hina löysällä. Tai tiputtamaan lelu tai luu itse lattialle eikä repimällä se sen suusta. Siinä ainoa keino on hyvä eläimen ja ihmisen välinen turvallinen vuorovaikutus ja luottamus. Ja sitten sen kehittyneemmän osapuolen vastulla kasvattajana on ottaa huomioon sen ohjailtavan puolen ominaisuudet, kyvyt ja luonne ja muovata vaatimukset ja kasvattaminen niiden mukaisesti. Se on alkuun tosi työlästä, mutta kantaa sitten ihan mahtavaa hedelmää. 

[/quote]

Miten tämä toimisi lapsen kanssa? En ymmärtänyt pointtiasi...Ap

[/quote]

Eli älä tähtää siihen, että lapsi tekee jotain, koska lasket uhaten (vertaus koiran hihnasta tai lelun ottamisesta fyysisesti). Sen sijaan sinun viisaampana ja aikusena pitää etsiä oikeat narut, joista vetämällä lapsi tekee sen asian omaehtoisesti ilman henkistä tai fyysistä uhkaa tai pakotetta. Toki niitä laiskotteluja ja niskotteluja tulee siinäkin tapauksessa mutta että teillä on sellainen hyvä yhteinen keskinäinen asenne ja luottamus, että lapsi tietää että tietyt jutut on vaan tehtävä, kun äiti sanoo (ja on selittänyt tai muuten sisäistyttänyt asian lapselle).  Lapsi ihan satavarmasti valitsee mielummin seesteisen ja turvallisen perhe-elämän kuin jatkuvan taistelun. Jos opetat lasta tottelemaan vain ulkoisesti käskyjä, hän ei sisäistä tehtäviä tärkeiksi tai merkityksellisiksi ja tekee lopputuloksen hutaisemalla tai luistaa heti kun silmäsi välttää. 

Kun panostat parempaan kommunkaatioon ja positiiviseen palautteeseen, lapsi oppii turvaamaan sinuun ja tottelemaan paremmin, koska se on hänelle mukavaa ja palkitsevaa eikä siksi, että hän tekee jotain rangaistuksen pelossa. 

[quote author="Vierailija" time="18.06.2015 klo 22:18"]

[quote author="Vierailija" time="18.06.2015 klo 22:09"]

[quote author="Vierailija" time="18.06.2015 klo 22:07"]

Jos noi kilahtamiset on uutta ja jatkuvat tai pahenevat, käy varmistamassa kilpirauhasarvosi. Ne saattavat saada ihmisen ihan tolaltaan ja ihmettelemään itsekin omia tekojaan.

Musta on arvokasta, että haluat tsempata ja parantaa suoritustasi. 

Koirien kouluttamisessa on tärkeää, että eläin saadaan tekemään jotain itse. Eli ei esim. kulkemaan hihna kireällä vieressä vaan hina löysällä. Tai tiputtamaan lelu tai luu itse lattialle eikä repimällä se sen suusta. Siinä ainoa keino on hyvä eläimen ja ihmisen välinen turvallinen vuorovaikutus ja luottamus. Ja sitten sen kehittyneemmän osapuolen vastulla kasvattajana on ottaa huomioon sen ohjailtavan puolen ominaisuudet, kyvyt ja luonne ja muovata vaatimukset ja kasvattaminen niiden mukaisesti. Se on alkuun tosi työlästä, mutta kantaa sitten ihan mahtavaa hedelmää. 

[/quote]

Miten tämä toimisi lapsen kanssa? En ymmärtänyt pointtiasi...Ap

[/quote]

Eli älä tähtää siihen, että lapsi tekee jotain, koska lasket uhaten (vertaus koiran hihnasta tai lelun ottamisesta fyysisesti). Sen sijaan sinun viisaampana ja aikusena pitää etsiä oikeat narut, joista vetämällä lapsi tekee sen asian omaehtoisesti ilman henkistä tai fyysistä uhkaa tai pakotetta. Toki niitä laiskotteluja ja niskotteluja tulee siinäkin tapauksessa mutta että teillä on sellainen hyvä yhteinen keskinäinen asenne ja luottamus, että lapsi tietää että tietyt jutut on vaan tehtävä, kun äiti sanoo (ja on selittänyt tai muuten sisäistyttänyt asian lapselle).  Lapsi ihan satavarmasti valitsee mielummin seesteisen ja turvallisen perhe-elämän kuin jatkuvan taistelun. Jos opetat lasta tottelemaan vain ulkoisesti käskyjä, hän ei sisäistä tehtäviä tärkeiksi tai merkityksellisiksi ja tekee lopputuloksen hutaisemalla tai luistaa heti kun silmäsi välttää. 

Kun panostat parempaan kommunkaatioon ja positiiviseen palautteeseen, lapsi oppii turvaamaan sinuun ja tottelemaan paremmin, koska se on hänelle mukavaa ja palkitsevaa eikä siksi, että hän tekee jotain rangaistuksen pelossa. 

[/quote]

Miten tuo käytänössä tapahtuu? -ap

Tuo sinun raivoaminen kumpuaa jostain muusta kuin lapsesi käytöksestä. Jostain syystä sinulla on paha olla, se purkautuu tuolla tavoin asiattomasti.

Esitätkö muille aikuisille kilttiä ja olet aina saamaa mieltä?

Tiedät itsekin, että kaadoit puolustuskyvyttömän lapsen niskaan jotain mikä ei sinne kuulu.