Lue keskustelun säännöt.
Raskaat illat lasten kanssa
08.02.2022 |
Lapset 5v ja 1v. Jokainen ilta on todella raskas mulle ja valitettavasti tulee käyttäydyttyä huonosti lapsia kohtaan. Mies on lähes joka ilta töissä joten yksin on pärjättävä. Kenelläkään mitään vinkkejä miten helpottaa iltoja ja omasta väsymyksestä huolimatta jaksaa olla lempeä lapsia kohtaan? Jokainen ilta käyn nukkumaan aivan valtavan huonon omantunnon kanssa ja lupaan seuraavana päivänä toimia toisin.
Kommentit (52)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saisitko apua joskus iltaan, sukulainen tai ystävä tulisi toveriksi ja auttamaan? On raskas setti sulla nyt, älä tee samaa virhettä kuin minä, että sinnittelin liian pitkään. Sitten tuli huudettua lapsille ja vanhempi alkoi jopa vähän pelätä mua.
Pitäisikö nyt kuintenkin ensin isän miettiä noita työkuvioitaan, eikä ulkoistaa itseään perheestä?
Samaa mieltä. Muutto pienempään asuntoon, ruoka ruokajonoista, vaatteet kirppiksiltä, ei harrastuksia, työmatkat pyörällä - sillä jo säästää sen verran, että voi jäädä pois töistä vaimon avuksi. Ei terve mies työtä kaipaa tai perhe rahaa.
Tällä miehellä on kaksi pientä lasta, joten elämää pitää pyrkiä järjestelemään sen mukaisesti.
Niin, hän on järjestänyt rahaa yhteiselle tilille, jolloin vaimo voi olla huoleti kotona. Eikö se riitä? Voisiko vaimo mennä töihin tienaamaan?
Se on jännä ettei miehille yleensä kelpaa se kotiinjääminen lasten kanssa, vaikka se on niin lokoisaa vaan maata sohvalla ja elää toisten rahoilla.
Voisiko johtua siitä, että naisten palkat on niin pienet, että niillä ei perhe elä. Oletettavasti ap:n mies on sitä mieltä, että lapset hoitoon ja vaimo töihin, mutta vaimolle se ei sovi. Tasa-arvo perheessä on aika harvoin sitä, että nainenkin voi mennä töihin, jotta olisi varaa palkata vaikka hoitoapua illoiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saisitko apua joskus iltaan, sukulainen tai ystävä tulisi toveriksi ja auttamaan? On raskas setti sulla nyt, älä tee samaa virhettä kuin minä, että sinnittelin liian pitkään. Sitten tuli huudettua lapsille ja vanhempi alkoi jopa vähän pelätä mua.
Pitäisikö nyt kuintenkin ensin isän miettiä noita työkuvioitaan, eikä ulkoistaa itseään perheestä?
Samaa mieltä. Muutto pienempään asuntoon, ruoka ruokajonoista, vaatteet kirppiksiltä, ei harrastuksia, työmatkat pyörällä - sillä jo säästää sen verran, että voi jäädä pois töistä vaimon avuksi. Ei terve mies työtä kaipaa tai perhe rahaa.
Tällä miehellä on kaksi pientä lasta, joten elämää pitää pyrkiä järjestelemään sen mukaisesti.
Niin, hän on järjestänyt rahaa yhteiselle tilille, jolloin vaimo voi olla huoleti kotona. Eikö se riitä? Voisiko vaimo mennä töihin tienaamaan?
Se on jännä ettei miehille yleensä kelpaa se kotiinjääminen lasten kanssa, vaikka se on niin lokoisaa vaan maata sohvalla ja elää toisten rahoilla.
Voisiko johtua siitä, että naisten palkat on niin pienet, että niillä ei perhe elä. Oletettavasti ap:n mies on sitä mieltä, että lapset hoitoon ja vaimo töihin, mutta vaimolle se ei sovi. Tasa-arvo perheessä on aika harvoin sitä, että nainenkin voi mennä töihin, jotta olisi varaa palkata vaikka hoitoapua illoiksi.
Ollaan miehen kanssa kyllä molemmat sitä mieltä että kuopus on liian pieni päiväkotiin ja mun kotona olo on molempien päätös. Mutta ei se oikein tähän asiaan edes liity.
- Ap
Meillä on melkein samanikäiset lapset kuin ap.lla ja mies iltavuorossa joka toinen viikko.
Silloin kun oli vielä univelkaa nuoremman huonoista öistä niin oli se aika rankkaa välillä.
Nyt yritän vähän jakaa sitä ns ohjelmaa illoille. Esim joka toinen ilta kylvetän pienemmän ja vanhempi saa katsoa telkkaa sen aikaa ja joka toinen ilta vanhempi käy suihkussa/kylvyssä ja nuorempi saa läpsytellä vedellä mukana.
Joo, kuullostaa ankealta ohjelmalta, tiedän. Mutta kaikella tällaisella iltatoimella saa vähän estettyä sitä lasten tylsistymistä joka johtaa siihen että hermoja kiristää.
Välillä olen pukenut lapset ja lähtenyt vaan vetämään niitä pulkassa 15min kierroksen. Joskus nuorempi saa purkaa huoneessaan vaippapaketteja tai heitellä pelikortteja jotta saan vanhemman kanssa tehtyä yhdessä iltapalaa.
Hyvä yhteinen leikki kaikkien kesken on duplotornien teko ja kaataminen.
Laita rauhallista musiikkia soimaan.
Lopeta räyhääminen, se on lapsille pelottavaa ja lisää vaan riekkumista. Kehu lapsia ja itseäsi ääneen hyvästä käytöksestä.
Pyydä neuvolasta psykologin tapaamisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
- joka alkuillalle jotain tekemistä (ulkoilua, kyläilyä tms.)
- rauhalliset rutiinit kun nukkumaanmeno lähestyy (kylpy, iltasatu, äidin vieressä köllöttäminen, mikä vain mikä rauhoittaa)
- lapsille kerrotaan etukäteen mitä tehdään (rakennetaan vielä yksi torni, sen jälkeen syödään iltapala, pestään hampaat ja mennään nukkumaan), säästää monenlaista vänkäämistä kun lapsi saa valmistautua asioihin
- samat rutiinit joka ilta, kaikkeen varataan riittävästi aikaa niin ei tule kiire ja pinna kiristy
- täytyy löytää ne jutut mistä lapset tykkää. Jos isompi haluaa esim. katsoa lastenohjelmia tabletilta, niin pienemmän kanssa voi leikkiä jotain muuta
- pyri siihen että teette joka päivä/ilta jotain kivaa josta kaikille tulee hyvä mieli
- pyydä kavereita kylään, niin omakin aika kuluu paremmin
- mies voisi ottaa joka viikko pari yötä jolloin herää kuopuksen kanssa, varsinkin jos seuraavana päivänä on vapaata, äidille tulpat korviin
- mies hoitaa lapsia vähintään yhtenä päivänä viikossa ja ap tekee sillä välin jotain mistä tykkää vailla huonoa omatuntoa
- lapsille tiuskiminen saattaisi vähentyä itsekseen jos saisi levättyä enemmän ja hyvien iltarutiinien myötä lapsetkin olisivat yhteistyökykyisiä. Hyvä ja rauhallinen käytös ruokkii myös lasten hyvää käytöstä, joten parhaimmillaan asiat alkaisivat korjaantua melkein huomaamatta.
Ei ole mitään taikakeinoa, mutta sen olen huomannut, että jos oma hermo kiristyy, niin sen jälkeen kaikki on menetetty. Hermojen hallintaa voi opetella, kaikkeen pitää varata riittävästi aikaa, ja lapsia täytyy opastaa iltatoimissa ennakoivasti ja rauhallisesti.
Et ole ap ainoa. Meillä 10 kk vauva ja minä hoitovapaalla. Illat on välillä raskaita, kun vähäuninen vauva on jo siirtynyt yksiin päiväuniin eli päivässä on tunnin tauko. Muuten on aamusta iltaan asti menoa. Olen aamuvirkku, joten jaksan aamut ja päivät. Iltaisin en ole koskaan ollut virkeimmilläni, jo ennen lastakin oli sama tilanne. En mielellään sopinut työjuttuja ja muuta keskittymistä vaativaa klo 18 jälkeen, koska pitkän päivän jälkeen ne rasittivat ja kaipasin jo lepoa. Tämä näkyy myös ajassa vauvan kanssa: illan viimeiset tunnit ovat ne raskaimmat, kun sisäinen kelloni on jo lepomoodissa. Kun on päivän vauvan kanssa leikkinyt, mennyt liikkumaan opettelevan vauvan perässä, lukenut kirjoja, ulkoillut ja jutellut, niin alkaa illalla olla aika puhki. Illalla on omat rauhoittumisrutiinit vauvan kanssa, jotka toistuvat samana joka ilta. Miehen työvuorot vaihtelevat, joten ei aina pysty ottamaan iltoja. Normaalisti kyllä olen nakittanut iltapuuron ja vauvan nukuttamisen miehelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ketjussa alapeukuttava ei selvästi ymmärrä lapsiperhe-elämää ja sitä, että lapset ovat erilaisia.
t. kaikilla ei ole "helpot" lapset
Itselläni on kaksi alle kouluikäistä lasta ja yksi alakouluikäinen. Molemmat olemme miehen kanssa töissä, mutta mies yleensä ylitöissä. Itselleni toimii se, että yritän pitää itseni kiireisenä, esim. lasten kanssa pyrkiä tekemään ihan pieniäkin kotitöitä ja lapsille jotain vaihtelevaa toimintaa esim. muovailuvahaa, ulkoilua. Vaikka ulos lähteminen tuntuu kauhean vaivalloiselta, se yleensä palkitsee, kun vain lähtee. Sekin auttaa, että laittaa vaikka omaa musiikkia soimaan. Raskainta on se, kun et jaksaisi olla läsnä ja tuijotat vain puhelinta. Illat kyllä helpottaa, kun lapset kasvaa, eikä pienin roiku koko iltaa helmassa kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, tuo tilanteesi kuulostaa niin tutulta. Mä olin aivan poikki kun lapset oli 1,5 ja 3,5, ja puoliso oli paljon työmatkoilla. Kuopus ei nukkunut kunnolla yöllä, ja esikoisella oli hirveä vimma kiusata pientä ja uhmailla. Sen lisäksi, että lasten kanssa oli hankalaa, myös piha vaati paljon työtä näin omakotitalossa, ja kovilla pakkasilla oli pakko lämmittää puilla pari kertaa päivässä. En voi muuten auttaa kuin mitä muut ovat jo täällä sanoneet.
Mä jaksoin joten kuten katsomalla Netflixiä tabletista, ja samaan aikaan lapset leikki ravintolaa ja toi mulle ruokaa. Välillä ne katsoi tabletista lasten ohjelmia itsekin, ja ulkoiltiin myös joka päivä pari tuntia. Karsin kaiken minimiin eli ei käyty leikkipuistoissa ollenkaan ellei puolisoni päässyt mukaan, vaan mieluummin kutsuttiin kaverit meille kotiin ja omaan pihaan. Huusin esikoiselle ihan liikaa tuolloin, mutta onnistuin pikku hiljaa pääsemään siitä eroon sulkemalla silmäni, ja kuvittelemalla olevani palmusaarilla. Elämä muuttui helpommaksi oikeastaan vasta sitten kun lapset meni päiväkotiin. Kuopus oli silloin 2,5 v. Halusin hoitaa lapseni itse mahdollisimman pitkään, mutta myönnetään, että olisi voinut olla esikoiselle parempi, jos olisin laittanut hänet päiväkotiin jo vuotta aiemmin.
En ole enää kotiäiti, mutta olen helpottanut elämääni paljon tilaamalla ruoat oven taakse. Enää ei tarvitse pakata lapsia autoon, ja lähteä kiertämään kauppoja. En myöskään kierrä enää kirppiksiä, vaan ostan huuto.net:stä, tori.fi:stä sekä Facebookin kirppiksistä. Jos ostan jotain uutena, suosin verkkokauppoja. Suosin ruoanlaitossa meal preppausta, niin tulee syötyä paljon terveellisemmin. Eli pilkon kasvikset silloin kun on aikaa ja voimia. Priorisoin hyvinvoinnin eli siivous tulee melkeinpä viimeisenä tärkeyslistalla. Siivoan kun ehdin ja jaksan. On sellaisia äitejä, jotka siivoaa vaikka yöllä, jos eivät muuten ehdi. Minä en ole yksi heistä. Tsemppiä! Kyllä se helpottaa vielä.
Yleensä työnantajalta löytyy joustoa sen verran, että pystyy väliaikaisesti sumplimaan työvuoroja. Olisko niin, ettei mies halua tätä? Ei vaan ääneen kehtaa sanoa.
Tällä hetkellä kuopus heräilee paljon öisin joten en varmaan saa tarpeeksi unta. Meen usein samaan aikaan lasten kanssa nukkumaan ja yleensä herään viimeistään klo 6 eli nukun joka yö kuitenkin vähintään 8-9h.
- Ap