Mies ei syö oma-aloitteisesti: Syömishäiriö?
Olen huolestunut mieheni oudosta käytöksestä ruokailun suhteen. Hän on pitkä ja hieman alipainoinen.
Ongelmana on se, että mieheni kyllä syö hyvällä ruokahalulla kun minä teen esim. leipiä tai päivällistä. Ei ikinä nirsoile tai valita ruoasta.
Olen kuitenkin huomannut että hän ei tee ruokaa oma-aloitteisesti. Hän tekee kyllä ruokaa meille minä pyydän, mutta muuten ei. Olen myös pannut merkille että hän kokkaa kun olen poissa kotoa jostain syystä(teemme kumpikin töitä kotoa), mutta jos minä olen kotona niin hän syö vain silloin kun minä syön. Hän saattaa istua maha muristen työpöydän äärellä, ja minun pitää sanoa että hei nyt mennään syömään jotain.
Ensin ajattelin että mies on vain laiska ja teettää ruuat minulla. Mutta ei kai kukaan pidä itseään nälässä tuntikausia ihan laiskuuttaan? Onko tämä jonkinlainen syömishäiriö? Miehellä ei ainakaan minun tietääkseni ole ongelmia kehonsa kanssa.
Kokemuksia? Vinkkejä?
Kommentit (24)
Monta tuntia menee minullakin ilman ruokaa. En ymmärrä ollenkaan jatkuvaa napostelua ja syömistä. Nälkä, tapa ja mieliteko ovat eri asioita. Tyhjän vatsan kuuluukin murista. Ja vasta sitten kun on oikeasti nälkä syödään. Pysyy painokin kurissa. Tyhjä maha on aivan normaali ja terveellinen asia.
Vierailija kirjoitti:
Monta tuntia menee minullakin ilman ruokaa. En ymmärrä ollenkaan jatkuvaa napostelua ja syömistä. Nälkä, tapa ja mieliteko ovat eri asioita. Tyhjän vatsan kuuluukin murista. Ja vasta sitten kun on oikeasti nälkä syödään. Pysyy painokin kurissa. Tyhjä maha on aivan normaali ja terveellinen asia.
Olen samaa mieltä, normaali nälkä on ihan tavallinen asia. Mutta mies odottaa tuntikausia joskus nälissään mikä on minusta todella outoa.
AP
Vierailija kirjoitti:
On tottunut siihen, että äiti ruokkii, nyt odottaa samaa sinulta. Välillä tekee näön vuoksi itse ruokaa, että pysyt tyytyväisenä. Tuollaisen syömishäiriön nimi on lorvikatarri.
Täsmälleen noin. Kuulostaa aivan minun entiseltä miesystävältäni, joka kuulemma käyttäytyi samoin kotonaan - hän siis asui vanhempiensa luona vielä melkein nelikymppisenä, kun ei ollut syyt lähteäkään.
Tämä mies söi hyvällä halulla, kun sai kävellä suoraan pöytään. Muutaman kerran löysin hänet myös seisomassa jääkaapin avoimen oven takana piilossa syömässä kylmää keittoa suoraan kattilasta. Mikä tahansa kelpasi, kunhan sen eteen ei tarvinnut nähdä vaivaa.
Hän väisteli kokkausvuoroja todella oudolla tavalla: hän kokkasi ja valitti, valitti ja kokkasi, ja kun ruoka oli valmista, hän ilmoitti käyttäneensä (valmis)spagettikastikkeeseen tai keittoon veden sijasta pullollisen olutta. Sitten hän suuttui, kun minä en suostunut sitä sotkua syömään. Ja ennen pitkää hänet löysi jääkaapilta kiskomasta napaansa kylmiä tähteitä.
Tämä on muuten se sama mies, josta olen kertonut tällä palstalla: hänen mielestään "kyllä sä sen yhden lapsen voit tehdä, ei se mitään niin muuta". Emme koskaan asuneet yhdessä, enkä ainakaan minä sitä edes harkinnut. Ehkä joku sai hänestä kaksi lasta yhdellä iskulla.
Miksi nämä aikuislapset on aina miehiä?
Äidit passaavat poikalapset pilalle?