Mummi ei suostu hoivakotiin, vaan uhriutuu ja vaatii että perheen pitäisi hoitaa
87-vuotias mummi on asunut kotona ja saanut kotihoidon käyntejä päivittäin, mutta nyt tilanne alkaa olla se että hoivakotiin pitäisi päästä.
Mutta pelkkä kotihoidon palveluihin myöntyminen on ollut mummille haastavaa, koska on sitä mieltä eihän vieraan ihmisen tarvitse hoitaa kun kerran on perhekin olemassa. Hän on sanonut kotona käyvälle hoitajalle usein, että ei sinun tarvitse tulla vaan kerro tyttärille ja suvun tytöille että he tulisivat.
No, hoivakotiin muuttaminen on mummille tietenkin aivan käsittämätön ajatus ja hän uhriutuu siitä jatkuvasti. Olemme kuulemma hylänneet ja pettäneet hänet, kun emme auta häntä asumaan kotona.
Mikä avuksi tilanteeseen?
Kommentit (1998)
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tällainen mummo uskoo, kun laittaa kovan kovaa vastaan. Meidän tapauksessa vastaavan pää käännettin seuraavasti:
1) suvun nainen ja hänen tyttärensä menivät mummon luokse. Nainen otti mukaan läppärinsä ja tytär lukiokirjansa.
2) mummolle sanottiin "hyvä on, me hoidamme sinut, mutta sinä hoidat meidän velvollisuudet. Siinä on kone ja lukiokirjat. Alappa tehdä."
3) kun mummo yrittää nousta tai muuten liikkua, hänet pakotetaan takaisin pöydän ääreen ja todetaan "sinulla on vielä hommia hoitamatta".
4) toista kohtaa kolme, kunnes mummon mieli muuttuu.
Sairas voi näköjään olla, nuoremmatkin, ( henkistä pahoinpitelyä) vaikkei ole muistisairaskaan.
En noin hyväkuntoisten ole vielä nähnyt pääsevän julkisen hinnoilla hoitoon kun kuvattu mummo.
Pistetään mummo hoitokotiin ja myydään asunto, saadaan rahaa. Noin yksinkertaista se on. Kun ajattelee sen olevan noin helppoa.
Haluaisitko ap itsekkään, kun viimeaikoina on paljastettu millaista se todellisuus hoivakodeissa on kaikkien kauniiden markkinointipuheiden takana?
Vierailija kirjoitti:
Pistetään mummo hoitokotiin ja myydään asunto, saadaan rahaa. Noin yksinkertaista se on. Kun ajattelee sen olevan noin helppoa.
Kalliimpaahan se asuminen siellä hoivakodissa on kuin kotona.
Vierailija kirjoitti:
Pistetään mummo hoitokotiin ja myydään asunto, saadaan rahaa. Noin yksinkertaista se on. Kun ajattelee sen olevan noin helppoa.
Mummoa ei niin vain pistetä hoivakotiin. Vain onnekkaimmat pääsevät.
Vierailija kirjoitti:
Hei ap, oletko ajatellut, että mummi luulee joutuvansa entisaikain vaivaistaloon! On vaan tämä asia tullut esiin eräässä toisessa samanlaisessa tilanteessa.
Kerro, että pääsee ikäänkuin hotelliin tms
Hotelliin? Ettekö te oikeasti lue uutisia. Tuskinpa itsekään haluaisit sellaiseen ”hotelliin”, missä köytetään tuoliin ja jätetään yksin valvomatta välittämättä siitä, että kuolet niihin sidoksiin hitaasti tukehtumalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tällainen mummo uskoo, kun laittaa kovan kovaa vastaan. Meidän tapauksessa vastaavan pää käännettin seuraavasti:
1) suvun nainen ja hänen tyttärensä menivät mummon luokse. Nainen otti mukaan läppärinsä ja tytär lukiokirjansa.
2) mummolle sanottiin "hyvä on, me hoidamme sinut, mutta sinä hoidat meidän velvollisuudet. Siinä on kone ja lukiokirjat. Alappa tehdä."
3) kun mummo yrittää nousta tai muuten liikkua, hänet pakotetaan takaisin pöydän ääreen ja todetaan "sinulla on vielä hommia hoitamatta".
4) toista kohtaa kolme, kunnes mummon mieli muuttuu.
Voi herranjestas miten lapsellista. Eihän se hoivakotiin pääse, jos ei ole joko täysin liikuntakyvytön ja monisairas tai sitten pitää olla pitkälle edennyt muistisairaus. Miten muistisairas mitään lukion kirjoista tai tietokoneista ymmärtää? Ja miten 4-raajahalvaantunut pomppaa ylös pöydän äärestä? Tuo on ihan turhaa provokaatiota, kun kaikki normaalijärkiset ymmärtää, ettei mitään hoivapaikkojen anneta tuon kuntoisille vanhuksille.
Totta. En ymmärrä, miten sekaisin täällä kirjoittelevat ovat, kun luulevat, että hoivakotiin vaan mennään.
Mulla on kolme läheistä vanhusta ja ainakin heidän kotikunnissaan vanhuksen on oltava aivan sekaisin ja jos ei 5 kotihoitajan käyntiä/vrk, niin sitten aletaan miettiä sitä paikkaa.
Jos ei tätä tajua, kannattaa alkaa pedata sitä paikkaa ihan itselleen😅
Mun isoisä halusi asua kotonaan ja vastusti henkeen ja vereen hoivakoteja. Hän kaatui 88v iässä ja joutui pariksi päiväksi terveyskeskussairaalaan. Olivat keskiviikkona kotiuttamassa, mutta mun äiti sai vakuuteltua, että menee viikonloppuun asti paikalliseen yksityiseen hoivakotiin, missä oli paikka - ja kun tulemme viikonloppuna, niin katsotaan sitä kotiin menoa sitten.
Kun lauantaina pääsimme isoisän luo, hän sanoi tyytyväisenä "tämä on paras paikka, missä olen ollut" ja jäi sinne pariksi viimeiseksi vuodekseen. Jakoi huoneen kahden muun miehen kanssa, joista toinen oli sotatuttu - enää ei ollut yksin kotona, vaan oli vihdoin juttuseuraa ja ruoat tuli valmiina pöytään.
Eli sairaalakeikka voi auttaa hoitokotiin sopeutumisessa.
Neljä vuotta vanha aloitus...
Vierailija kirjoitti:
Ei mikään, anna ajan tehdä tehtävänsä. Ei 87v enää kauan elä.
Voi elää 10-13 vuotta. Se on pitkä aika hoitovastuuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hoivakoti maksaa 5000 euroa kuukaudessa..mummin omaisuus on äkkiä syöty hoivskodissa
Suurimman osan maksaa kunta... vähän valoja päälle nyt. Jos on pieni eläke niin se kyllä menee kuukausimaksuun. Toisaalta ei sitä omaa rahaa niin paljon tarvi, kun hoitopaikassa on ruoat.
Sama juttu jos lapsi joudutaan siirtämään laitokseen (vaikka vammainen lapsi) niin ei se tuhansien eurojen lasku sinne perheelle mene, vaan yhteiskunta maksaa.
Voisi kuvitella, että vanhuksilla ei todellakaan ole paljon tarpeita - jos vaan on katto pään päällä. Kuitenkin vanhuudessa tulee vastaan monenlaista välttämätöntä menoa: lääkkeet ja erilaiset hoitotuotteet: voiteet, pesuvoiteet, pesulaput sekä tietenkin vaipat maksavat yllättävän paljon.
Paljon näkee hoitolaitoksissa vanhuksia, joilla ei ole edes kunnollisia vaatteita tai kenkiä /sisäkenkiä.
Joku mainitsi edellä, että nämä ovat "kuoleman laitoksia" tmv. Siinä mielessä hän onkin oikeassa, että moni- ja muistisairas henkilö ei yleensä enää palaa takaisin vanhaan elämäänsä. Laitoshoito on viimeinen koti - ei siksi, että siellä ihmisiä aktiivisesti autettaisiin kuolemaan, vaan siksi että muistisairaudet säännönmukaisesti johtavat kuolemaan. Joku otti esiin eutanasia-mahdollisuuden. Se on vaikea kysymys ja vaikea ratkaisu kenelle tahansa - sekä asianomaiselle, että omaisille kuin myös lääkäreille. Kyseessä ei ole pelkästään eettinen ongelma, vaan myös mahdollisesti juridinen. Kukaan lääkäri ei tietenkään halua keskelle oikeustapausta, jossa hän joutuu syytteeseen hoitovirheestä tai eutanasiasta, jonka joku omaisista ehkä päättää riitauttaa. Vanhuksen omaisetkaan eivät ole mikään homogeeninen joukko, jossa kaikki vetävät samaa köyttä ja ovat aina kaikesta yhtä mieltä. Jos näin olisi, ehkä olisi helpompaa. Asianomaisen omakin mieli voi muuttua ja siihen pitää hänellä olla oikeus. Lisäksi kuinka pelottavalta vanhuksesta siirtymä kodista hoitokotiin olisi, jos joka paikassa olisi eutanasiaa tarjolla helposti?
On tää vaikeeta. Siis eutanasiaa ei voi pyytää kuin ITSELLEEN. Sitä ei voi pyytää kenellekään toiselle. Uskokaa nyt helvetti jo. Ei mitään eettistä eikä juridista ongelmaa, kun tämän päätöksen voi tehdä vain ITSENSÄ kohdalla silloin kun on vielä oikeustoimikelpoinen. Muilla on silloin velvollisuus tätä tahtoa noudattaa.
Vierailija kirjoitti:
Taaperon hoitaminen on oma valinta ja vanhemman velvollisuus. Ei sitä voi verrata mummon hoitamiseen. Mummon hoitaminen ei ole kenenkään velvollisuus. Olen tällä hetkellä 70 v. Pärjään hyvin yksikseni. Ruumis ja järki pelaavat. Mutta ihminen vanhenee. Toivottavasti vanheneminen ilmenee minussa vain ruumiintoimintojen heikentymisenä eikä luonteen muutoksena. Toivon etten höpsähdä, dementoidu ja varsinkaan muutu ilkeäksi. Sellaista ei ole suvussa mutta mistäpä tuon tietää.
Olen jo nyt sanonut jälkikasvulle että jos muutun vanhuudenhöperöksi mummolapseksi joka luulee olevansa maailman napa, jos sekoan ja alan vaatia mahdottomia, kuten että rupeatte omaishoitajikseni ja omistatte elämänne minusta huolehtimisen, niin kärrätkää minut hoitolaitokseen. Muistakaa silloin että se kiukutteleva vaatelias hirviömummo en ole minä vaan se on sairaus minussa. Te ette ole minusta vastuussa. Teillä on oma elämä.
Sinne hoitolaitokseen ei niin vaan kärrätä ketään. Paikkoja on rajattu määrä ja niitä varten täytyy laittaa hakemus sisään.
Rahalla toki pääsee varmaan yksityiselle, jos varaa maksaa tyyliin viisi tonnia kuussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miltä itsestäsi tuntuisi lähteä omasta kodista tietäen ettet koskaan sinne palaa. Nyt joku ääliö sanoo että kyllähän sitä muutetaan normaalistikin, mutta te typerykset, ei uuteen kotiin vaan laitokseen, jossa vieraat ihmiset, luultavasti jaat huoneen jonkun ääliön kanssa. Asu viikko vaikka kokeilumielessä sairaalassa niin voit vähän edes aavistaa mistä on kyse. Suomi vanhusvihamielinen maa...
Ei miltään. Jos pää pelaa, niin sen tilanteen ymmärtää itsekin, ja itse haluaakin jo sellaiseen paikkaan jossa on apu lähellä. Vierestä seurannut, ja luulen että niin itselläkin menisi jos vain pää on skarppi edelleen. Ongelma tulee kun henkilö ei itse enää ymmärrä omaa parastaan.
Minun on vaikea ymmärtää, mitä lisäarvoa se hoivakoti tuo. Läheskään kaikki vanhukse
Lisäarvosta ei ole kyse, mutta kai on ymmärrettävä, että liikkuva dementikko on vaaraksi muille ja itselleen. Kirjoitit, että alkuvaiheessa pärjää kotona, niin pärjääkin ja alkuvaiheessa ei mitään hoivapaikkaa edes saa. Nyt jo monenteen kertaan teille kovapäille tiedoksi, että jos n 5 kotihoidon käyntikertaa ei riitä, niin vasta sitten aletaan miettiä hoivapaikkaa.
Mulla oli neljä vrk dementikko kotona hoidossa. En nukkunut yhtään. Hän puuhasi lähes yötäpäivää. Piilotti tavaroita, yritti pissiä naulakkoon. Saunaankiin vein, piti sitten peseytyä löylyhuoneessa ei suihkussa. Käänsin selkäni, niin kaatoi pesuveden halkolaatikkoon.
Yhtenä päivänä tuli vieraita. Ryhtyi riisuuntumaan miesvieraiden edessä. Ym, ym. Torkahteli välillä hetkeksi, mutta itse en uskaltanut silmiäni ummistaa.
Ette edes voi kuvitella, mitä kaikkea puuhasi kotonaan. Kunnioitan kyllä teitä, jotka aiotte siihen hommaan kotonanne ryhtyä.
Minulla on hieman vastaava kokemus. Äitini kotiutui sairaalasta, joten olin hänen seuranaan viikonlopun. Sain nukuttua puolen tunnin pätkissä, koska hän tuli vähän väliä etsimään vessaa, ja yritti joka kerta käydä pissalle nojatuoliin. Hänet piti taluttaa pöntölle asti ja vahtia, että istuu siihen. Pissattuaan hän ei saanut nostettua housuja kuin vähän edestä. Kun pääsimme takaisin peteihimme, kohta oli sama ruljanssi. Jätin vessaan valon ja oven auki, ja opastin häntä menemään valoa kohti, mutta hän kulki siitä välittämättä luokseni kysymään vessaa. Päivisin hän oli kuin eri ihminen.
Emme päässeet sisareni kanssa sopuun äidin avuntarpeesta, hän halusi että äiti asuu kotonaan. Yhtään yötä hän ei äidin kanssa viettänyt, vaikka kilometrin sisällä asui. Itselläni oli satoja kilometrejä välimatkaa, joten en pystynyt kovin usein käymään. Lopulta äiti joutui hengenvaaraan, leikkaukseen, tehohoitoon ja sitä myötä laitokseen loppuiäkseen.
Vierailija kirjoitti:
Haluatko sinä viettää loppuelämäsi laitoksessa?
Oma huone, halutessa löytyy seuraa, ruoka tuodaan nenän eteen, kaikista perustarpeista huolehditaan, lääkkeet saa hoitajalta, jalkahoitaja käy, ulkoilemaan pääsee puutarhaan, apu on lähellä, jos tulee hätä. Siis miksen haluaisi? Olisiko jotenkin kunniakkaampaa kökkiä yksin kotona syömässä kylmää purkkihernekeittoa?
Joo muori vaan hoitokotiin.niin ei tarvitse kauan huolehtia.Voi lukea uutisista millaista se on. Ja itse tälläisessä paikassa kun olen työskennellyt, vaikka en tosin hoitajana. niin voin kertoa että ns.hoito on karmeeta katsottavaa.
Vierailija kirjoitti:
Joo muori vaan hoitokotiin.niin ei tarvitse kauan huolehtia.Voi lukea uutisista millaista se on. Ja itse tälläisessä paikassa kun olen työskennellyt, vaikka en tosin hoitajana. niin voin kertoa että ns.hoito on karmeeta katsottavaa.
Läheinen vanhus oli 7 vuotta hyvässä hoidossa ja sitten nukkui pois.
Ei kaikissa hoivakodeissa ole niin ankeaa vaikka hoitajia on liian vähän.Jos esim n 15 asukasta ja illassa 2,5 työntekijää ja paljon kahden autettavia niin oleskelutila jossa osa asukkaista viettää aikaansa,jää ilman valvontaa.Ei se ole hoitajien vika.Hoivakoti on koti.
Vanhustyötä väheksytään,se vaatii henkilöstöltä paljon tietoutta ja herkkyyttä kohdata ihminen. Jokaisen pitäisi saada hoitoa omalla äidinkielellään,se on hyvän hoidon perus asioita.Valitettavasti hoivajätit palkkaavat ulkomaalaistaustaisia työntekijöitä,joitten suomen kielen taito voi olla olematon, näin säästävät palkkakustannuksissa.
Tähän nyt aivan ensimmäiseksi pitäisi puuttua.Rydman lupasi puuttua,toivottavasti näin tapahtuu.
Täällä veivät käräjille ja hävisivät . Mummu asuu kotonaan edelleen! TRE.