Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mummi ei suostu hoivakotiin, vaan uhriutuu ja vaatii että perheen pitäisi hoitaa
87-vuotias mummi on asunut kotona ja saanut kotihoidon käyntejä päivittäin, mutta nyt tilanne alkaa olla se että hoivakotiin pitäisi päästä.
Mutta pelkkä kotihoidon palveluihin myöntyminen on ollut mummille haastavaa, koska on sitä mieltä eihän vieraan ihmisen tarvitse hoitaa kun kerran on perhekin olemassa. Hän on sanonut kotona käyvälle hoitajalle usein, että ei sinun tarvitse tulla vaan kerro tyttärille ja suvun tytöille että he tulisivat.
No, hoivakotiin muuttaminen on mummille tietenkin aivan käsittämätön ajatus ja hän uhriutuu siitä jatkuvasti. Olemme kuulemma hylänneet ja pettäneet hänet, kun emme auta häntä asumaan kotona.
Mikä avuksi tilanteeseen?
Kommentit (1980)
Olen ehdottomasti samaa mieltä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Auttakaa mummianne ne vuodet jotka vuelä apua tarvitsee!
mitä jos hänkin olidi ollut itsekäs sikanasn eikä olisi viisveisannutnteidtä!?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hoivakoti maksaa 5000 euroa kuukaudessa..mummin omaisuus on äkkiä syöty hoivskodissa
Lisäksi ne hoivakodit on vain makuuttamiapaikkoja...siellä esim ei saa mitään hoitoa vaivoihin ja sairauksiin..
Näin tämän asian kun oma mummo joutui hoivakotiin
Kyllähän se jo oli menossa parempaan suuntaan, kun hoitajamitoitus kävi hetken 6,5:ssä. Silloin ehti jo vähän viriketoimintaa ja saunaankin voitiin viedä silloin tällöin. Mutta nyt kun taas laskettiin 0,6:een, niin ei enää ehditä kuin ihan perushoito vaan, vaipat vaihdetaan pari kertaa päivässä, suihku kerran viikossa, ruoat ja lääkkeet jaetaan. Siihen se mitoitus nyt riittää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koti on aina koti ja tärkeä sellainen ikäihmisillekin. Kun halutaan asua kotona, niin halutaan ja kotiinhan saa aina apua monenmoista, mitään ei tarvitse itse tehdä, kaikkeen saa apua. Kun itse en ole enää ihan nuori, suuttuisin, jos lapseni rupeaisi määräilemään minun asioita, mitä pitäisi tehdä.
Se vaihe onkin mielenkiintoinen, kun vanhus oikeasti tarvitsee apua, mutta ei halua kotiinsa ketään "vierasta" käymään. Purkaa ihan itse kotihoidon sopimuksen, kuten myös ateriapalvelun. Itsemääräämisoikeus nääs.
Monesti tulee yllätyksenä, että kotihoidon palveluista pitää maksaa. Maksu määräytyy käytettävissä olevien tulojen mukaan ja voi olla aika korkeakin, jopa samaa luokkaa kuin jos ottaisi yksityisen hoitajan käymään. Mutta kotihoidossa ei silti voi valita kuka tulee kotiin. Ateriapalvelun hinta on myös usein yllätys, samaa luokkaa kuin jos wolttaisi ruokaa kotiin ravintolasta, mutta ruoka ei ole samalla tavalla valittavissa, eikä aina kaikille mieleen. Vanhuksella on oikeus olla ostamatta sellaisia palveluita, joihin hän ei halua käyttää rahojaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hoivakoti maksaa 5000 euroa kuukaudessa..mummin omaisuus on äkkiä syöty hoivskodissa
Lisäksi ne hoivakodit on vain makuuttamiapaikkoja...siellä esim ei saa mitään hoitoa vaivoihin ja sairauksiin..
Näin tämän asian kun oma mummo joutui hoivakotiin
Kyllähän se jo oli menossa parempaan suuntaan, kun hoitajamitoitus kävi hetken 6,5:ssä. Silloin ehti jo vähän viriketoimintaa ja saunaankin voitiin viedä silloin tällöin. Mutta nyt kun taas laskettiin 0,6:een, niin ei enää ehditä kuin ihan perushoito vaan, vaipat vaihdetaan pari kertaa päivässä, suihku kerran viikossa, ruoat ja lääkkeet jaetaan. Siihen se mitoitus nyt riittää.
Kotona voi usein elää laadukkaammin kuin hoivakodissa. Kotihoito käy hoitamassa. Lisäksi jos vain on säästöjä, niin kannattaa ostaa siivous- ja kodinhoitopalvelu, tekevät ruokaakin. Hoitajat voivat auttaa myös kauppatilausten tekemisessä. Kotiin saa myös ovihälyttimen ja turvapalvelun. Moni on nykyään loppuun asti kotona, koska sitten kun kunto heikkenee niin ettei enää jaksa nousta sängystä, makaa mieluummin kotona omassa sängyssään kuin hoivakodin huoneen sängyssä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hoivakoti maksaa 5000 euroa kuukaudessa..mummin omaisuus on äkkiä syöty hoivskodissa
Suurimman osan maksaa kunta... vähän valoja päälle nyt. Jos on pieni eläke niin se kyllä menee kuukausimaksuun. Toisaalta ei sitä omaa rahaa niin paljon tarvi, kun hoitopaikassa on ruoat.
Sama juttu jos lapsi joudutaan siirtämään laitokseen (vaikka vammainen lapsi) niin ei se tuhansien eurojen lasku sinne perheelle mene, vaan yhteiskunta maksaa.
Oli se eläke pieni tai iso,niin se menee kokonaan paitsi n 170 e jätetään omaan käyttöön. Tulojen mukaan maksut otetaan. Nyt jo n 100. kerta, kun tästä kirjoitan. Omaisuus ei vaikuta.
Jos eläke on 1500e/ kk, niin hoivakotimaksu on 1500- n 170 e ja jos eläke on 4000, niin maksu on 4000 - tuo n 170 e.
Myös kotihoidon maksut määräytyvät eläkkeen suuruuden perusteella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miltä itsestäsi tuntuisi lähteä omasta kodista tietäen ettet koskaan sinne palaa. Nyt joku ääliö sanoo että kyllähän sitä muutetaan normaalistikin, mutta te typerykset, ei uuteen kotiin vaan laitokseen, jossa vieraat ihmiset, luultavasti jaat huoneen jonkun ääliön kanssa. Asu viikko vaikka kokeilumielessä sairaalassa niin voit vähän edes aavistaa mistä on kyse. Suomi vanhusvihamielinen maa...
Ei miltään. Jos pää pelaa, niin sen tilanteen ymmärtää itsekin, ja itse haluaakin jo sellaiseen paikkaan jossa on apu lähellä. Vierestä seurannut, ja luulen että niin itselläkin menisi jos vain pää on skarppi edelleen. Ongelma tulee kun henkilö ei itse enää ymmärrä omaa parastaan.
Minun on vaikea ymmärtää, mitä lisäarvoa se hoivakoti tuo. Läheskään kaikki vanhukset ei ole muistisairaita, ja muistisairaskin pärjää alkuvaiheessa paljon paremmin tutussa ympäristössä. Sitten kun tauti etenee niin, että ei enää pääse omin voimin sängystä, niin ihan samalla tavallahan sitä pärjää kotihoidon turvin kotona kuin hoivakodissakin. Kotihoito käy aamulla vaihtamassa vaipat, auttaa pukemisessa, antaa aamupalan ja lääkkeet ja auttaa päiväksi jalkeille olohuoneen sohvalle. Päivällä huolehtii lounaan, kerran viikossa suihkun, jne. Käy tarvittaessa vaikka 5 kertaa päivässä. Ja maksaa silti vain murto-osan siitä mitä hoivakoti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juu, paitsi että kotihoito ei maksa ihan noin paljon kuin hoivakoti. Rahaa jää enemmän omaan hallintaan.
Ja tuo, että omaisuus ei vaikuta hoivakotimaksuun, niin juu ... pääomatulot kuitenkin vaikuttavat, ja jos on kuitenkin asunto, niin asunnon kulut, kuten yhtiövastike, otetaan huomioon asumistuessa vain 6 kk:n ajalta vähennyksenä. Yleensä hoivakotihuoneen vuokran osuuteen saa asumistuen. Sen takia asunto on useinkin pakko laittaa vuokralle, koska usein vanhus on jo ehditty laittaa edunvalvontaan, eikä hän voi sitä myydä, ja vuokratulo otetaan huomioon maksuissa pääomatulona. Muuttotappiopaikkakunnilla asuntoa ei vaan välttämättä saa vuokratuksi eikä myydyksikään, joten yhtiövastikkeet joutuu maksamaan siitä 170 euron osuudesta, ja loput säästöistä, jos niitä on, tai jos ei ole säästöjä, niin ei ole varaa muuttaa hoivakotiin.
Eli kaikki eläke rahat (paitsi se mainittu 170 euroa/kk) menee jonnekin pörriäisille, jotka noita hoivakotipalveluja järjestävät? Lisäksi pörriäiset saavat vielä asumistuetkin? Ja loput maksaa yhteiskunta. Tuohan on ihan hirvittävä meno automaatti!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miltä itsestäsi tuntuisi lähteä omasta kodista tietäen ettet koskaan sinne palaa. Nyt joku ääliö sanoo että kyllähän sitä muutetaan normaalistikin, mutta te typerykset, ei uuteen kotiin vaan laitokseen, jossa vieraat ihmiset, luultavasti jaat huoneen jonkun ääliön kanssa. Asu viikko vaikka kokeilumielessä sairaalassa niin voit vähän edes aavistaa mistä on kyse. Suomi vanhusvihamielinen maa...
Ei miltään. Jos pää pelaa, niin sen tilanteen ymmärtää itsekin, ja itse haluaakin jo sellaiseen paikkaan jossa on apu lähellä. Vierestä seurannut, ja luulen että niin itselläkin menisi jos vain pää on skarppi edelleen. Ongelma tulee kun henkilö ei itse enää ymmärrä omaa parastaan.
Minun on vaikea ymmärtää, mitä lisäarvoa se hoivakoti tuo. Läheskään kaikki vanhukse
Lisäarvosta ei ole kyse, mutta kai on ymmärrettävä, että liikkuva dementikko on vaaraksi muille ja itselleen. Kirjoitit, että alkuvaiheessa pärjää kotona, niin pärjääkin ja alkuvaiheessa ei mitään hoivapaikkaa edes saa. Nyt jo monenteen kertaan teille kovapäille tiedoksi, että jos n 5 kotihoidon käyntikertaa ei riitä, niin vasta sitten aletaan miettiä hoivapaikkaa.
Mulla oli neljä vrk dementikko kotona hoidossa. En nukkunut yhtään. Hän puuhasi lähes yötäpäivää. Piilotti tavaroita, yritti pissiä naulakkoon. Saunaankiin vein, piti sitten peseytyä löylyhuoneessa ei suihkussa. Käänsin selkäni, niin kaatoi pesuveden halkolaatikkoon.
Yhtenä päivänä tuli vieraita. Ryhtyi riisuuntumaan miesvieraiden edessä. Ym, ym. Torkahteli välillä hetkeksi, mutta itse en uskaltanut silmiäni ummistaa.
Ette edes voi kuvitella, mitä kaikkea puuhasi kotonaan. Kunnioitan kyllä teitä, jotka aiotte siihen hommaan kotonanne ryhtyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miltä itsestäsi tuntuisi lähteä omasta kodista tietäen ettet koskaan sinne palaa. Nyt joku ääliö sanoo että kyllähän sitä muutetaan normaalistikin, mutta te typerykset, ei uuteen kotiin vaan laitokseen, jossa vieraat ihmiset, luultavasti jaat huoneen jonkun ääliön kanssa. Asu viikko vaikka kokeilumielessä sairaalassa niin voit vähän edes aavistaa mistä on kyse. Suomi vanhusvihamielinen maa...
Ei miltään. Jos pää pelaa, niin sen tilanteen ymmärtää itsekin, ja itse haluaakin jo sellaiseen paikkaan jossa on apu lähellä. Vierestä seurannut, ja luulen että niin itselläkin menisi jos vain pää on skarppi edelleen. Ongelma tulee kun henkilö ei itse enää ymmärrä omaa parastaan.
Minun on vaikea ymmärtää, mitä lisäarvoa se hoivakoti tuo. Läheskään kaikki vanhukse
No jos et sitä ymmärrä niin varmaan turha rautalangasta selittää.
Koitan lyhyesti; täysin avutonta ihmistä ei voi jättää oman onnensa nojaan. Kuten pientä lastakaan. Jos tulee sairaskohtaus? Putoaa sieltä sängystä? Tulipalo? Haluaa juotavaa, tai haluaa vaihtaa telkkarin kanavaa?
Lisäksi vielä se, kun alzheimer on tarpeeksi pitkällä, ihminen on lopulta täysin vuoteenomana. Sellaisia pitää käännellä/liikutella 2-3 tunnin välein, ettei tule painehaavoja (makuuhaavoja). Samaten jos istuu vaikka pyörätuolissa. Istuallaan olevaa henkilöä pitää liikutella tunnin välein. Sellainen tahkoaminen ei onnistu kotihoidon avulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tullutkin joissakin puheenvuoroissa esille, että Suomessa ei arvosteta heikoimpia kansanryhmiä, joihin yleensä ikäihmisetkin kuuluu. Kova puhe on lisääntynyt ja äärimmilleen vietynä tässä puheessa vanhuksia, kuten muitakin yhteiskunnan tuottamattomia ryhmiä, eristetään, syyllistetään, jopa keksitään erilaisia eliminointikeinoja, jotta yhteiskunnalle ja yksityisille ihmisille näistä ryhmistä aiheutuvat rasitteet vähenisi.
En syyllistä perheenjäseniä, jotka ei syystä tai toisesta kykene/halua/välitä hoitaa vanhempiaan loppuun asti. Jokainen perhe on oma pienoismaailmansa, jossa myöskin tunnesidoksien laatu tai määrä liittyy onnistuneeseen tai epäonnistuneeseen perhehistoriataustaan. Psykologisten syiden lisäksi, myös taloudellinen ja ihan jaksamiseen liittyvä realismi määrää valintojamme.
En sinänsä syyllistä myöskään erilaisia yhteiskunnan tukitoimia tai hoidon ja hoivan laitoksia, joita tarjotaan kotona tehtävän omaishoidon tilalle. Tarjottu hoiva ja hoito laatukriteereineen on toki aina alistettu vallalla olevan poliittisen suuntauksen mukaiseksi ja tässä piilee tietenkin ongelmia. Esimerkiksi nyt ovat vallassa surullisen kovat arvot, joita yritetään perustella mm. sillä, että velkataakkaisen Suomen ja samalla ns. edes osittaisen hyvinvointivaltiomme säilyttäminen pyritään varmistamaan leikkauksilla ja kiristyksillä.
Usein touhu on ollut vaan kuin hölmöläisen peiton jatkamista. Osa kankaasta voi myös kadota ihan vääriin taskuihin. Kuten Sote-uudistuksesta jo tässä vaiheessa näemme: Uudistus nojaa täysin kestämättömään perustaan, jossa pääsääntöisesti kaikki vanha ja toimiva rikottiin. Tilalle tuli mm. liikaa päällekkäistä ja hierarkkista hallintoa, osin poliittisin perustein. Liikaa pakkoaluejakoja ja niihin liittyvää karsintaa. Kun soppaan vielä lisätään selkeä tahto lisätä yksityisten ja monesti ylikansallistenkin toimijoiden määrää, ei tehdä vuokralääkärien palkkaamiselle vaihtoehtoja tai jopa stoppia ja samalla karsitaan hoitokriteerejä, niin näkymät ovat karmeat. Sekä kansantaloudellisesti että tavallisen kansalaisen hoitoon pääsyn näkökulmasta. Ihmiset eriarvoistetaan mm. asuinpaikan, iän, varallisuuden ja muun sosiaalisen statuksen mukaan. Moni vanha ihminen seuraa tarkkaankin tilannetta, mikä taatusti lisää turvattomuuden tunteita.
jatkuu...
o
... jatkuu ... 337
Tässä ajassa olisi tärkeää, että osaisimme korostaa ja viljellä sitä yhtä ja tärkeintä asiaa, mihin aina voimme vaikuttaa: omaa käyttäytymistämme. Hoidamme vanhat ihmisemme sitten kotona tai ulkoistamme hoidon alan ammattilaisille, niin meidän pitäisi ymmärtää, että hyvä käytös, pyrkimys empaattisuuteen, jota voimme pienillä sanoilla, eleillä, kosketuksella ilmentää, ei ole riippuvainen yhteiskunnan tilasta, omasta mielenmaisemastamme eikä muistakaan resursseja vievästä asiasta. Siinä on se toinen ihminen. Aina meitä avuttomampi, meitä osaamattomampi, meidän hyvää tahtoa tarvitseva. Ajattelen niin, että mitä hankalampi tämä läheinen on, sitä enemmän pitää itse vaalia hyvää, rajat toki muistaen.
Me voimme loukata sanoin ja teoin. Kävellä kokonaisen ihmiselämän yli. Vain, koska meillä on valta. Tämä on kovin helppoa tehdä omille vanhemmille, jos he ovat meitä kovasti rikkoneet. Tämä on kodin lisäksi helppo tehdä hoitolaitoksissa, jos omaa egoaan ei ristiriitatilanteissa tai muissa viisautta vaativissa tilanteissa kyseenalaista. Olen nähnyt vertaiseni hoitajan lyövän potilasta. Olen kuullut tiuskimista ja aneluja, joita ei kuunnella. Olen nähnyt erilaista henkistä nöyryyttämistä sekä parikymppisiltä uransa alussa olevilta hoitajilta että kokeneilta konkareilta. Olen nähnyt välinpitämättömyyttä syöttämisessä, juottamisessa, hygienian hoidossa. Olen kuullut rumaa puhetta hoidettavistamme ja omaisistaan kahvitauoilla. Kun jonkun poikkeava käytös ei vaan miellytä tai koska itsellä on on heikko hetki. Koska pystyn, koska voin. Koska olen menettänyt kyvyn lämpöön, ymmärtämiseen ja syvällisyyteen. Koska olen kyyninen. Voit miettiä itse omalla kohdallasi, mikä sinua ajaa huonoon käytökseen.
Tämä on yksi syy, miksi en ole enää hoitoalalla. Niin helposti unohdamme, että vaikka emme voi vaikuttaa yhteiskunnallisiin päätöksiin, reunaehtoihin, jotka vaikuttavat työhömme, voimme aina vaikuttaa millainen on kodin, palvelutalon, ympärivuorokautisen hoivan, sairaalan yms. sisäinen ilmapiiri. On vaikeita, hermoja koettelevia vanhoja ihmisiä. Se kuuluu työhön. Osa heistä elää pelkojaan todeksi jouduttuaan hoitoon vastoin tahtoaan. Tahdommeko niin? Uskon, että vanhuksillemme turvatun perushoidon lisäksi tuon hyvän kohtaamisen kokemuksen suominen kaiken kohelluksen ja kiireen keskellä olisi erittäin arvokasta. Kokemus, että olen ihminen vielä hitaasti syövänä, pissahätäisenä, vaipoissa ja muistamattomanakin. Että olen ihminen, vaikka käyttäytyisin huonostikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pää sekoaa vanhoilla hormonimuutokset ja hoivaa tarvii. Mutta omassa asunnossa on kaikki tuttua ja omia muistoja kuin valokuvia joten lakanan vaihtoa pesut ruuat ja ihonhoitoa. Kyllä omaiset yhdessä kotisairaan hoidon kanssa pärjää. Hiusten kampaamista kuin puhtautta pyykinpesua. Vanhoilla on ikkunan pesu tärkeää kuin alusvaatteiden vaihto kuin hampaiden hoito. Se on jokainen nyt nuoren edessä samoin . Että rapistuu. Aamu tossujen osto kuin tekohampaiden. Hienoa että on saanut nähdä perhettään noin kauan ja asua kodissaan. Toivotaan että elää loppuun asti . Muistot meitä kantaa hautaan asti. Sitten kun on kuultu ei voi enää muistella puhumalla joten nyt sen vielä voi tehdä.
Annatte vanhusten nähdä lapsenlapsen lapsia livenä. Elävänä loppuun asti. Ja katsella valokuvia omista sisaruksistaan.
Vierailija kirjoitti:
Pää sekoaa vanhoilla hormonimuutokset ja hoivaa tarvii. Mutta omassa asunnossa on kaikki tuttua ja omia muistoja kuin valokuvia joten lakanan vaihtoa pesut ruuat ja ihonhoitoa. Kyllä omaiset yhdessä kotisairaan hoidon kanssa pärjää. Hiusten kampaamista kuin puhtautta pyykinpesua. Vanhoilla on ikkunan pesu tärkeää kuin alusvaatteiden vaihto kuin hampaiden hoito. Se on jokainen nyt nuoren edessä samoin . Että rapistuu. Aamu tossujen osto kuin tekohampaiden. Hienoa että on saanut nähdä perhettään noin kauan ja asua kodissaan. Toivotaan että elää loppuun asti . Muistot meitä kantaa hautaan asti. Sitten kun on kuultu ei voi enää muistella puhumalla joten nyt sen vielä voi tehdä.
Monet näin vanhojen omaisetki novat jo eläkkeellä, silloin on aikaa enemmän olla vanhuksen seurana. Mutta työssä kävijöille on hankalampaa, ei voi hypätä heti autoon, kun mummolla on jotain tärkeää asiaa.
Ajoissa pitää huolehtia, että mummo jättää ne rakkaat tavaransa tai ottaa mukaansa muuttaessaan, jos vaihtoehtona asuminen yksin jossain kaukana kaikista palveluista
Ei pääse kun ei halua.Itsemäärämisoikeus on vahva.Mutta ei se määrää suvun naisia myöskään hoitamaan.
Yleinen tilanne tänä päivänä.Paikkoja ei ole.Esim.Pirkanmaan hyvinvointialueella on noin 250 ikäihmistä jonossa hoivapaikkaan. Saman suuntainen tilanne koko maassa.
Ei pääse kun ei halua.Itsemäärämisoikeus on vahva.Mutta ei se määrää suvun naisia myöskään hoitamaan.
Yleinen tilanne tänä päivänä.Paikkoja ei ole.Esim.Pirkanmaan hyvinvointialueella on noin 250 ikäihmistä jonossa hoivapaikkaan. Saman suuntainen tilanne koko maassa.
Vain jos pystyy itse maksamaan koko palvelun toimii.
Totta.Ja hoivakotipaikka maksaa kaikki tulot,jää ehkä alle 200e niistä otetaan jopa wc paperitja lääkkeet yms
Niin ja jos on omaisuutta,esim asunto se pitää myydä puolen vuoden sisällä....
Alue: Aihe vapaa
Kohtuus kaikessa. Kun on oma työ, terveyden kanssa ongelmia, koti, puoliso ja ehkä lapsenlapset, niin aika ja jaksaminen ei riitä kaikkeen. Työ vie voimat, kotia ei passaa päästää kaatopaikaksi, puoliso ei halua jäädä tyystin sivuun, muuten voi tulla ero, terveysongelmat vie myös voimia, aikaa ja rahaa, ja aikaa haluaa antaa lapsenlapsille, niin jostain on pakko luopua. Yöunet ei ole sitä, josta ruvetaan tinkimään ajan puutteen takia.
Sinä ja edellinen kirjoittaja taidatte olla oikeita superihmisiä, jotka jaksaa vaikka mitä. Miten te sen teette?