Maailman HUONOIN peruste yksilapsisuudelle on se että...

No tuohan on ihan luonteenpiirre myös. Itselleni on täysin luontevaa sanoa lapselleni, että "oletpa maailman ihanin" ja "rakastan sinua yli kaiken tässä maailmassa, olet täydellinen". En silti kasvata mitään itsetietoista kuningatarta vaan muut huomioon ottavaa ihmistä. Tiedän, että joillekin toisille tällainen puhetapa ei ole luontevaa.

Mulla on yksi lapsi, koska mulla ei olisi henkisiä ja taloudellisia resursseja monilapsisuuteen ja onneksi tajuan sen. Lisäksi oma fyysisnen terveys on epävakaa. Joskus ajattelee, että toinen vauva olisi kiva, mutta tiedän että se tekisi meidän elämästä köyhempää ja  rajoitetumpaa. Jos toinen lapsi olisi haastava, niin mulla voisi pinna venyä niin kireälle että esikoinenkin siitä kärsisi. Jos toinen lapsi olisi superhelppo, niin voisi olla mukavaakin, mutta sitä kun ei voi tilata mieleistään millään takuulla, niin en ota riskiä!

Tämäkö kaikki pitäisi typerälle utelijalle selittää?

Olen loputtoman pahoillani jos joku kokee mielipahaa siitä mitä aion kirjoittaa (on niin henkilökohtainen aihe kenelle tahansa), mutta haluan sen kuitenkin tuoda julki..

Ajattelen paljon pitkäaikaisten ystävieni elämää ja olen ollut vilpittömän onnellinen jokaisen puolesta, joka on onnistunut perheenlisäystä saamaan. Minun mielestäni kuitenkin ne ystäväni, jotka ovat ilman mitään sen kummempaa syytä hankkineet vain yhden lapsen, jättävät perheen perustamisen kesken. Tämä on tietysti todella tylysti sanottu ja ajateltu, mutta minun mielestäni perhe on perhe, kun siinä on 2-5 lasta. Tunnen hyvinkin erään yksilapsisen perheen, joka on enemmänkin niukin naukin koossa pysyvä parisuhde jota pitää hengissä vain ja ainoastaan se yksi lapsi. Se yksi lapsi, joka pystyy yksin pelastamaan nämä kaksi aikuista siltä kohtalolta, että jäisivät lapsettomiksi.

Tämän päivän Suomessa, jossa lapsettomaksi jääminen on yleisempää kuin koskaan, tehdään paljon lapsia vain lisääntymisen vuoksi - siis tehdään yksi lapsi, jotta ollaan lisäännytty. Sitten jos se tehdään joko yksin tai todella hataran parisuhteen pohjalta, ei siinä varsinaisesti perhettä perusteta - ainakaan niin kuin minä sen ajattelen.

Syy miksi olen ajautunut tällaiseen ajattelumalliin voi piillä siinä, että epäilen isäni olleen aikoinaan niin mukavuudenhaluinen, että hankki "vain" kaksi lasta. Olihan meilläkin ihan kunnon perhe-elämää kun olin lapsi, mutta silti tuntuu siltä, että vähintään kolmilapsisessa perheessä kasvaneet ikätoverini elivät paljon rikkaampaa elämää. Minä koin enemmän veljeni kanssa, että olemme vanhempieni statussymboleja. Isänikin oli sellaisessa asemassa ja työssä, jossa verkostoitumisen ja kollegojen samanhenkisyyden takia "kuuluu" olla perheellinen. 

No on ihme kommenttia 44. Jos sulla oli lapsuudenperheessä kurja olla, niin ei se ilmeisesti johtunut lapsiluvusta, vaan sinun vanhemmistasi. Perhe se on pienikin perhe, eikä se perhekoko sitä arvoa määritä. Jos parisuhde natisee liitoksissaan, niin ei sitä yhtään helpompi ole paikkailla viiden lapsen kera. Kukin tyylillään ja kannattaisi luottaa, että jokaisella on omat perusteensa valinnoilleen, turha niitä on ulkopuolisen muka paremmin tietää.

[quote author="Vierailija" time="18.06.2015 klo 00:02"]

Keskustelu koski sitä että on huvittavaa jos joku tosissaan sanoo että hankin yhden lapsen kun ekalla kerralla sain niin täydellisen.

[/quote]

Mä oon kyllä keskittynyt enemmän laatuun ku määrään!

Eipähän oo ongelmaa et joku lapsista olis rakkaampi ku toiset.

Mä en vielä jaksa toista koska yhdessäkin on tekemistä,Haluan olla hyvä äiti enkä väsynyt

Sinä siis ajattelet noin. Minä ajattelen eri tavalla. Ihmiset ovat erilaisia ja ajattelevat eri tavoilla.

t. yhden lapsen onnellinen äiti.

Tuo onkin lähinnä huumoria, ei oikea peruste. Mitä se sinulle kuuluu, mikä oikea peruste on, haluaisitko kaikilta jonkun analyysin?

Me saimme pitkän yrittämisen jälkeen lapsen,joka on ihana. Toisen saadaksemme meidän olisi pitänyt yrittää ivf-hoitoja. Jos ensimmäinen olisi ollut sairas, vammainen, ylivilkas tms erityistarpeinen, olisimme yrittäneet toista lasta. Nyt päätimme, ettei se ole tarpeen.

Kaduttaako ap kun tuli tehtyä useampi lapsi? Tekstistäsi välittyy valitettavasti katkeruus. Keskity omaan perheeseesi ja anna muiden elää :)

[quote author="Vierailija" time="18.06.2015 klo 00:14"]Keskustelu ei koskenut yksilapsisuutta sinänsä tai sitä että joku ei saa toista.

Vaan sitä että joskus törmää siihen kun tyyppi tosissaan sanoo että eka lapseni on niin täydellinen ja ihana että en halunnut toista. Enemmänkin ajattelen että ekan lapsen kanssa mennyt kaikki hyvin jos toisenkin uskaltaa hankkia.
[/quote]
Väärin meni ainakin meidän kohdalla. En jaksa selittää kännyllä miksei enempää, mutta meillä ei lapsen kanssa ole ikinä ollut mitään vaikeuksia.

Me haluttiin toinen, koska eka oli niin täydellinen, ja sit kolmas koska toinenkin oli niin täydellinen, ja tottakai piti vielä neljäskin täydellisyys saaha.

Mietityttää viidennen tekeminen, koska ovat tosiaan niin kauniita noi lapset että kuin kaunis olis vielä se viideskin. Mut sitten voi olla jo kyllä olemattakin..

[quote author="Vierailija" time="17.06.2015 klo 23:53"]"Miksi hankkia lisää lapsia kun on jo yksi täydellinen." Varmasti enemmän lapsia hankkivat ajattelevatkin että eka lapsi oli sen verta huono että pitää tehdä lisää jotta osuisi parempi lapsi kohdalle. Oikeasti tuo perustelu on ihan lapsellinen. Ymmärrän täysin yksilapsisuuden ja sen että osa haluaa päästä helpommalla ja että monilapsisuus ei kaikille sovi. Silti ajattelen mielessäni usein, että taisi ekan kanssa olla niin raskasta tai ei vanhemmuus vastannutkaan täysin odotuksia että luku jäi siksi yhteen. Ääneen tätä en toki sano.

[/quote]eiköhän se oo lähinnä satiiria niille, jotka lapsellisesti stressaa toisten lapsiluvusta.

Mä ainakin tunnustan ihan rehellisesti, että en millään tavalla nauttinut raskaus- tai vauva-ajasta. Miksi siis olisin uudelleen hankkiutunut siihen piinaan, kun olin vihdoin saanut kasvatettua ainokaisen pois vaipoista. Niin ja se ainokainen on lähes täydellinen teini nykyään.

Miksei tuo voisi olla riittävä syy? Ei se tarkoita, että jonkun toisen perheen useampi lapsi olisi viallinen niin, että siksi pitää multiploitua. Onko heikko itsetunto kenties närkästymisesi syy? Vai se, kun toiset kokee asioita toisin?

Mä ajattelin joskus, et haluan kaksi lasta. Mutta kun sain täydellisen (kiltin, kauniin, älykkään, ihanan, huumorintajuisen, hyvin nukkuvan ja syövän) lapsen, en sitten halunnutkaan enempää. En halua ottaa riskiä, että tuleekin vaikea lapsi sotkemaan tätä harmoniaa. Eli pätevä selitys meille. 

[quote author="Vierailija" time="18.06.2015 klo 08:27"]Mä ajattelin joskus, et haluan kaksi lasta. Mutta kun sain täydellisen (kiltin, kauniin, älykkään, ihanan, huumorintajuisen, hyvin nukkuvan ja syövän) lapsen, en sitten halunnutkaan enempää. En halua ottaa riskiä, että tuleekin vaikea lapsi sotkemaan tätä harmoniaa. Eli pätevä selitys meille. 
[/quote]

Ei se pelaa, joka pelkää. Elätkö muutenkin pelossa? Mitä jos meteori tippuu päähän? Tai jäätiköt sulaa ja suomi tulvii? Voi jösses, yksi elämä meillä vain on, uskalla elää se.

Minä sanon noin utelijoille, koska asia on todella kipeä. Ensimmäistä lasta tekemällä teimme kaksi vuotta, toista yritettiin tehdä kolme, myös hoitojen avulla. Vuosi sitten luovutimme. Ainoa lapsemme on meille täydellinen, mutta toinenkin olisi enemmän kuin tervetullut. Hormonihoitojen keskellä utelut toisesta lapsesta olivat todella surullisia. Joillekin kerroin rehellisesti, toisille yritin vain hymyillä keskenmenon jälkeen. 

Sitä jotenkin kuvittelisi, että tänä päivänä ihmiset olisivat valistuneempia eivätkä tivaisi lapsimäärästä. Näin ei kuitenkaan ole. 

[quote author="Vierailija" time="18.06.2015 klo 08:40"]

[quote author="Vierailija" time="18.06.2015 klo 08:27"]Mä ajattelin joskus, et haluan kaksi lasta. Mutta kun sain täydellisen (kiltin, kauniin, älykkään, ihanan, huumorintajuisen, hyvin nukkuvan ja syövän) lapsen, en sitten halunnutkaan enempää. En halua ottaa riskiä, että tuleekin vaikea lapsi sotkemaan tätä harmoniaa. Eli pätevä selitys meille.  [/quote] Ei se pelaa, joka pelkää. Elätkö muutenkin pelossa? Mitä jos meteori tippuu päähän? Tai jäätiköt sulaa ja suomi tulvii? Voi jösses, yksi elämä meillä vain on, uskalla elää se.

[/quote]

En mä mitään pelkää. Yhden kanssa on vaan niin helppoa, kun on helppo lapsi. Voidaan matkustaa, harrastaa, elämä on kivaa. Hoitoonkin saa lapsen helposti. Miksi en nauttisi elämästä? Miksi tekisin enempää lapsia, kun tuo yksi on täydellinen ja riittää. :)