Miten selviää sosiaalisten tilanteiden pelosta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä sinä selviät. Askel kerrallaan, juurikin menemällä sosiaalisiin tilanteisiin. Söin itse rauhoittavia n.puoli vuotta ja kun menin ja jouduinkin sos tilanteisiin, keho ei mennyt kierroksille ja aloin huomata että osaankin olla ihan kiva ihmisille. Nyt 10v siitä olen ihmisläheisessä ammatissa.

Mielenkiintoista. Minä en epäile sosiaalisia taitojani tai pärjäämistäni sosiaalisissa tilanteissa. Ehkä sen vuoksi altistuminen on yhtä tyhjän kanssa, koska se ei auta minua oivaltamaan yhtään mitään. Ahdistunut tunnetila on ja pysyy eikä lievity.

Voisiko se siis johtua jonkinsortit tunnelukosta?  Että alitajunta kertoo sinulle jotain negatiivista viestiä, mutta ajatustasolla ei ole ongelmaa ?   Syntyy ristiriita ja se tuntuu ahdistuksena?

Mulla pelkoja aiheuttaa se, etten saa olla oma itseni vaan ajattelen muiden pitävän mua pilkkanaan. On mulle oikeasti naurettukin, kun en saa pitää omalla oudolla hassulla tavalla hauskaa. Pitäisi tajuta että vika on muissa, ei minussa.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä sinä selviät. Askel kerrallaan, juurikin menemällä sosiaalisiin tilanteisiin. Söin itse rauhoittavia n.puoli vuotta ja kun menin ja jouduinkin sos tilanteisiin, keho ei mennyt kierroksille ja aloin huomata että osaankin olla ihan kiva ihmisille. Nyt 10v siitä olen ihmisläheisessä ammatissa.

Mukava että selvisit. Juuri tuossa on yksi avain, että elimistön pitää huomata tilanteen olevan siedettävä ja jopa mukava. Rauhoittava on siitä hyvä että se vaikuttaa juuri välittäjäaineisiin, toisin kuin beetasalpaaja.

Tilanteen on oltava siedettävä ja sopiva, ei riitä että selviytyy vain. Itsellä on kokemuksia siitä, että vain selviytymällä tunne säilyy tilanteissa mukana eikä vaiva katoa yhtään minnekään. Pelkkä altistaminen ei toimi monella muullakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Altistaminen on silti ainoa tie ulos peloista. Vähän kerrassaan. Toki oman ajattelun järkeistäminen myös eli koettaa päästä tunteen alle, haastaa sitä.

Varmaan löytyy tietoa aiheesta helposti.

Totta kai löytyy tietoa, mutta kun se tieto ei omaa olotilaa muuksi muuta.

Sama kun etsisi tietoa luunmurtumista ja kuvittelisi sen auttamaan kävelemään murtuneella nilkalla. Altistaminen auttaa yhtä paljon kuin se, että yrittäisi päästä krapuloista eroon juopottelemalla säännöllisesti. Ei se niin toimi.

Joo, niinpä. Jostain syystä jotkut ihmiset kuvittelevat, että sosiaalisia tilanteita pelkäävä ihminen pelkää sosiaalista kanssakäymistä, koska siitä ei ole kokemuksia. Tai sitten kuvitellaan, että pelko on jotain lievää jännittämistä, joka menee ohi heti, jos ei tapahdu jotain katastrofia. Oikeastihan ongelma on ainakin minun kohdallani juuri siinä, että minulle tulee sosiaalisista tilanteista huonoja kokemuksia ja siksi olen oppinut pelkäämään ja välttämään niitä. En ole sosiaalisesti taitava ja lisäksi olen huonoitsetuntoinen ja herkkänahkainen -> en tule toimeen ihmisten kanssa, ajaudun tahtomattani ristiriitatilanteisiin ja normaalissakin kanssakäymisessä pahoitan helposti mieleni ja loukkaannun asioista.

Vierailija kirjoitti:

Enpä ole päässyt vielä eroon tästä. Olen nuorena jo ujo ja herkkä, en puhunut kellekään. Olisi varmaan pitänyt saada apua jo siinä 9-12 vuotiaana. Sitten sos. tilanteiden pelot paheni. 22-vuotiaana kävin terapiassa noin 3-4 vuotta. Juttelin siellä niitä näitä ja terapeutin kanssa kävimme kahdestaan kahviloissa ja jouduin jopa esittelemään itseni eräälle ryhmälle. Minulla oli myös käytössä lääkitys joka ei sitten sopinut, sen jälkeen toinen joka teki minut uneliaaksi. Pääsin tämän terapian "kautta" erityisoppilaitokseen, jossa sain opiskeltua ammatin. Mutta nyt olen ollut 4 vuotta työttömänä kun en uskolla edes mennä työhaastatteluihin....Eli näköjään en päässyt peloistani mitenkään eroon. Noin vuosi sitten kävin kyllä juttelemassa hoitajalle kun alkoi ahdistaa niin etten uskoltanut poistua kotoa niin hän vain teki testejä, ja sanoi että "sinun pitää opetella rauhoittumista, ja tehdä hengitysharjoituksia, ja ennen nukkumaanmenoa ota lämmin suihku..." jne. Joo, olen kyllä tehnyt harjoituksia, mutta ei ole auttanut mitään. Jotenkin kun olen ihmisten parissa, koko keho menee "stressi-tilaan" alan hermoilla ja panikoida, hävetä itseäni ja en osaa olla normaalisti. Voisipa tuntea joskus miltä tuntuu olle rento ihmisten parissa, mutta ei. 

Häpeä on suuri voima. Sitä käytetään myös aseena sosiaalisissa tilanteissa. Jos olet häpeälle immuuni, kukaan ei voi murtaa sinua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Altistaminen on silti ainoa tie ulos peloista. Vähän kerrassaan. Toki oman ajattelun järkeistäminen myös eli koettaa päästä tunteen alle, haastaa sitä.

Varmaan löytyy tietoa aiheesta helposti.

Totta kai löytyy tietoa, mutta kun se tieto ei omaa olotilaa muuksi muuta.

Sama kun etsisi tietoa luunmurtumista ja kuvittelisi sen auttamaan kävelemään murtuneella nilkalla. Altistaminen auttaa yhtä paljon kuin se, että yrittäisi päästä krapuloista eroon juopottelemalla säännöllisesti. Ei se niin toimi.

Joo, niinpä. Jostain syystä jotkut ihmiset kuvittelevat, että sosiaalisia tilanteita pelkäävä ihminen pelkää sosiaalista kanssakäymistä, koska siitä ei ole kokemuksia. Tai sitten kuvitellaan, että pelko on jotain lievää jännittämistä, joka menee ohi heti, jos ei tapahdu jotain katastrofia. Oikeastihan ongelma on ainakin minun kohdallani juuri siinä, että minulle tulee sosiaalisista tilanteista huonoja kokemuksia ja siksi olen oppinut pelkäämään ja välttämään niitä. En ole sosiaalisesti taitava ja lisäksi olen huonoitsetuntoinen ja herkkänahkainen -> en tule toimeen ihmisten kanssa, ajaudun tahtomattani ristiriitatilanteisiin ja normaalissakin kanssakäymisessä pahoitan helposti mieleni ja loukkaannun asioista.

Minä kyllä pelkäsin jo pienenä, vaikka ei ollut kokemuksia mistään että olisin nolannut itseni. joten meitä on erilaisia. Muistan kun 7-vuotiaana menin kouluun niin pysyttelin erossa muista lapsista koska he pelotti. En muista lapsuudessani tapahtuvan mitään traumaattista, äitini sanoi että olen aina piileskellyt muilta ihmisiltä, kun tuli vieraita kylään. Mistä lie sitten johtuu?? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Altistaminen on silti ainoa tie ulos peloista. Vähän kerrassaan. Toki oman ajattelun järkeistäminen myös eli koettaa päästä tunteen alle, haastaa sitä.

Varmaan löytyy tietoa aiheesta helposti.

Totta kai löytyy tietoa, mutta kun se tieto ei omaa olotilaa muuksi muuta.

Sama kun etsisi tietoa luunmurtumista ja kuvittelisi sen auttamaan kävelemään murtuneella nilkalla. Altistaminen auttaa yhtä paljon kuin se, että yrittäisi päästä krapuloista eroon juopottelemalla säännöllisesti. Ei se niin toimi.

Joo, niinpä. Jostain syystä jotkut ihmiset kuvittelevat, että sosiaalisia tilanteita pelkäävä ihminen pelkää sosiaalista kanssakäymistä, koska siitä ei ole kokemuksia. Tai sitten kuvitellaan, että pelko on jotain lievää jännittämistä, joka menee ohi heti, jos ei tapahdu jotain katastrofia. Oikeastihan ongelma on ainakin minun kohdallani juuri siinä, että minulle tulee sosiaalisista tilanteista huonoja kokemuksia ja siksi olen oppinut pelkäämään ja välttämään niitä. En ole sosiaalisesti taitava ja lisäksi olen huonoitsetuntoinen ja herkkänahkainen -> en tule toimeen ihmisten kanssa, ajaudun tahtomattani ristiriitatilanteisiin ja normaalissakin kanssakäymisessä pahoitan helposti mieleni ja loukkaannun asioista.

olen sivusta kirjoittelija, mutta itselle oli eräänlainen valaistuminen sellaisen asian hoksaaminen, että kun altistuu liian usein huonoille kokemuksille ja siitä muodostuu omaan päähän se normaali mielikuva ihmisistä ja maailmasta, se itsessään jo ruokkii vaikeita tilanteita. Se on noidan kehä.  On vainoharhoja ihmisten puheista ja oletus on aina se, että itselle halutaan pahaa ja halutaan satuttaa.  On hyvin pikkutarkka sanoista ja korvat ikäänkuin höröllä kuulemaan, jos jonkun äänessä ja sanoissa on vähänkin jotain loukkaavaa. Tämä on tietenkin itsesuojeluvaistoa, joka vaan on mennyt vähän överiksi.  Ja vaikka järki sanoisi, että eihän tässä nyt mitään loukkausta ole, tunne on aivan eri. 

Ristiriita tunteiden ja järjen kanssa aiheuttaa isoa turhautumista ja ahdistusta, ei uskalla luottaa omaan intuitioonsa vaikka se olisi oikeasti tosi tärkeää.  Tulee todella haavoittuvainen olo ja ihmisten seurassa oleminen on pelottavaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Altistaminen on silti ainoa tie ulos peloista. Vähän kerrassaan. Toki oman ajattelun järkeistäminen myös eli koettaa päästä tunteen alle, haastaa sitä.

Varmaan löytyy tietoa aiheesta helposti.

Totta kai löytyy tietoa, mutta kun se tieto ei omaa olotilaa muuksi muuta.

Sama kun etsisi tietoa luunmurtumista ja kuvittelisi sen auttamaan kävelemään murtuneella nilkalla. Altistaminen auttaa yhtä paljon kuin se, että yrittäisi päästä krapuloista eroon juopottelemalla säännöllisesti. Ei se niin toimi.

Joo, niinpä. Jostain syystä jotkut ihmiset kuvittelevat, että sosiaalisia tilanteita pelkäävä ihminen pelkää sosiaalista kanssakäymistä, koska siitä ei ole kokemuksia. Tai sitten kuvitellaan, että pelko on jotain lievää jännittämistä, joka menee ohi heti, jos ei tapahdu jotain katastrofia. Oikeastihan ongelma on ainakin minun kohdallani juuri siinä, että minulle tulee sosiaalisista tilanteista huonoja kokemuksia ja siksi olen oppinut pelkäämään ja välttämään niitä. En ole sosiaalisesti taitava ja lisäksi olen huonoitsetuntoinen ja herkkänahkainen -> en tule toimeen ihmisten kanssa, ajaudun tahtomattani ristiriitatilanteisiin ja normaalissakin kanssakäymisessä pahoitan helposti mieleni ja loukkaannun asioista.

Minä kyllä pelkäsin jo pienenä, vaikka ei ollut kokemuksia mistään että olisin nolannut itseni. joten meitä on erilaisia. Muistan kun 7-vuotiaana menin kouluun niin pysyttelin erossa muista lapsista koska he pelotti. En muista lapsuudessani tapahtuvan mitään traumaattista, äitini sanoi että olen aina piileskellyt muilta ihmisiltä, kun tuli vieraita kylään. Mistä lie sitten johtuu?? 

Millainen asenne vanhemmillasi oli muihin ihmisiin?