Miten selviää sosiaalisten tilanteiden pelosta?

Pyydä lääkäriltä lähete nettiterapiaan.

Olen terapiassa ja puhunut asiasta. Terapeutti vain kehoittaa rohkaistumaan joka ei ole niin helppoa. Ap

Vierailija kirjoitti:

Olen terapiassa ja puhunut asiasta. Terapeutti vain kehoittaa rohkaistumaan joka ei ole niin helppoa. Ap

Kuulostaa epäammattimaiselta.

Käsitellään kyllä terapiassa kaikkia asioita jotka vaikuttaa tähän, mm lapsuuden traumat, koulukiusaaminen, väkivaltainen suhde nuorena jne. Mutta koen pelkoni niin vaikeana että en tiedä mitä tekisin. Ap

Mulla on sama ongelma, ajattelen aina jos ja kun lähden ulos, että toivottavasti ei ketään tuttua tule vastaan, onneksi kaupassa voi piiloutua maskin taakse

https://mieli.fi/mielenterveys-koetuksella/kun-sosiaaliset-tilanteet-pe…

Oletko kahlannut nettiä läpi aiheen parissa? Eli itseopiskellut?

Altistaminen on silti ainoa tie ulos peloista. Vähän kerrassaan. Toki oman ajattelun järkeistäminen myös eli koettaa päästä tunteen alle, haastaa sitä.

Varmaan löytyy tietoa aiheesta helposti.

Ei terapiat mitään auta. Nimimerkillä kokemusta on.

Minun onneni on, että olen introvertti, joten välttelen sosiaalisia kohtaamisia muutenkin ihan mielelläni. Kärsin vain pakkotilanteissa, joita onneksi nyt korona-aikana on ollut paljon aiempaa vähemmän. Etätyö ja mahdollisuus pitää palavereissa kamera kiinni on helpotus.

Vierailija kirjoitti:

Käsitellään kyllä terapiassa kaikkia asioita jotka vaikuttaa tähän, mm lapsuuden traumat, koulukiusaaminen, väkivaltainen suhde nuorena jne. Mutta koen pelkoni niin vaikeana että en tiedä mitä tekisin. Ap

Mutta eihän se riitä vaan pitäisi olla kaikenlaisia tehtäviä ja muuta millä nimenomaista vaivaa hoidetaan?

Vierailija kirjoitti:

Altistaminen on silti ainoa tie ulos peloista. Vähän kerrassaan. Toki oman ajattelun järkeistäminen myös eli koettaa päästä tunteen alle, haastaa sitä.

Varmaan löytyy tietoa aiheesta helposti.

Totta kai löytyy tietoa, mutta kun se tieto ei omaa olotilaa muuksi muuta.

Sama kun etsisi tietoa luunmurtumista ja kuvittelisi sen auttamaan kävelemään murtuneella nilkalla. Altistaminen auttaa yhtä paljon kuin se, että yrittäisi päästä krapuloista eroon juopottelemalla säännöllisesti. Ei se niin toimi.

Itsellä sosiaaliset pelot on juontuneet häpeäkokemuksista ja kasvatuksesta, jossa käytettiin nöyryytystä tehokeinona. Lisäksi oma luonne on herkkä.  

Näitä kun olen pohdiskellut sekä yksin, että psykologien kanssa niin pelot on vähentyneet. 

Sun pitää löytää se punainen lanka, joka siellä vaikuttaa ja löydät selvyyden.

Yritä miettiä näitä tilanteita tunteiden yläpuolelta/ulkopuolelta.  Niin, että erottelet tunteet niistä tilanteista pois ja näet ne pelkästään sellaisina neutraaleina ja "mekaanisina".  Tämä ei tietenkään onnistu, jos ahdistus ja paniikki on juuri päällä.  

En tiedä. Minulla määräkohtainen sosiaalinen fobia on mennyt nyt niin pahaksi, että tulee paniikkikohtauksia. En ole vielä hakenut apua, kun hävettää ja ahdistaa sekin ja täällä on mielenterveyspuolen hoito aivan tukossa.

Vierailija kirjoitti:

Itsellä sosiaaliset pelot on juontuneet häpeäkokemuksista ja kasvatuksesta, jossa käytettiin nöyryytystä tehokeinona. Lisäksi oma luonne on herkkä.  

Näitä kun olen pohdiskellut sekä yksin, että psykologien kanssa niin pelot on vähentyneet. 

Sun pitää löytää se punainen lanka, joka siellä vaikuttaa ja löydät selvyyden.

Lisään vielä, että yksi tärkeä seikka oli myös oma arvomaailmani ja aatteet. Minulle oli muodostunut päähäni uskomus, jossa korostui liikaa se, että pitää aina miettiä mitä muut ihmiset minusta ajattelevat ja heidän mielipiteillään oli valtava osa siinä millaiseksi minä määrittelen itseni ja millainen itsetuntoni on.  Tämä aiheutti ikäänkuin traumaperäisiä oirehtimisia myös, sellaisia, ettei omaa käytöstä ja ajatuksia voinut kontrolloida kovinkaan hyvin vaan tunne otti valtaansa ja lamaannutti toimintakyvyttömäksi.

Varmasti jokaisella on omat syynsä sosiaalisiin pelkoihin, mutta joku syy niihin varmasti löytyy.

Kyllä sinä selviät. Askel kerrallaan, juurikin menemällä sosiaalisiin tilanteisiin. Söin itse rauhoittavia n.puoli vuotta ja kun menin ja jouduinkin sos tilanteisiin, keho ei mennyt kierroksille ja aloin huomata että osaankin olla ihan kiva ihmisille. Nyt 10v siitä olen ihmisläheisessä ammatissa.

Tuleeko sinulle ihan jotain oireita esim sydämen tykytyksiä? Minulla propral vähentää jännityksen aiheuttamia oireita ja näin saan myös enemmän itsevarmuutta.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä sinä selviät. Askel kerrallaan, juurikin menemällä sosiaalisiin tilanteisiin. Söin itse rauhoittavia n.puoli vuotta ja kun menin ja jouduinkin sos tilanteisiin, keho ei mennyt kierroksille ja aloin huomata että osaankin olla ihan kiva ihmisille. Nyt 10v siitä olen ihmisläheisessä ammatissa.

Mielenkiintoista. Minä en epäile sosiaalisia taitojani tai pärjäämistäni sosiaalisissa tilanteissa. Ehkä sen vuoksi altistuminen on yhtä tyhjän kanssa, koska se ei auta minua oivaltamaan yhtään mitään. Ahdistunut tunnetila on ja pysyy eikä lievity.

Vierailija kirjoitti:

Altistaminen on silti ainoa tie ulos peloista. Vähän kerrassaan. Toki oman ajattelun järkeistäminen myös eli koettaa päästä tunteen alle, haastaa sitä.

Varmaan löytyy tietoa aiheesta helposti.

Tässä on edellytyksenä, että pelko on perusteetonta. Että oikeasti ihmiset eivät tuomitse sosiaalisista peloista kärsivää. Tämä toimii, jos on vain sattumalta kiusattu tai ollut huonossa suhteessa, mikä on aiheuttanut pelon. Jos on perusteita, joilla joutuu edelleen syrjityksi, altistus ei auta. Riittävän paha sosiaalifobia jo itsessään aiheuttaa ihmettelyä ja syrjintää.

Enpä ole päässyt vielä eroon tästä. Olen nuorena jo ujo ja herkkä, en puhunut kellekään. Olisi varmaan pitänyt saada apua jo siinä 9-12 vuotiaana. Sitten sos. tilanteiden pelot paheni. 22-vuotiaana kävin terapiassa noin 3-4 vuotta. Juttelin siellä niitä näitä ja terapeutin kanssa kävimme kahdestaan kahviloissa ja jouduin jopa esittelemään itseni eräälle ryhmälle. Minulla oli myös käytössä lääkitys joka ei sitten sopinut, sen jälkeen toinen joka teki minut uneliaaksi. Pääsin tämän terapian "kautta" erityisoppilaitokseen, jossa sain opiskeltua ammatin. Mutta nyt olen ollut 4 vuotta työttömänä kun en uskolla edes mennä työhaastatteluihin....Eli näköjään en päässyt peloistani mitenkään eroon. Noin vuosi sitten kävin kyllä juttelemassa hoitajalle kun alkoi ahdistaa niin etten uskoltanut poistua kotoa niin hän vain teki testejä, ja sanoi että "sinun pitää opetella rauhoittumista, ja tehdä hengitysharjoituksia, ja ennen nukkumaanmenoa ota lämmin suihku..." jne. Joo, olen kyllä tehnyt harjoituksia, mutta ei ole auttanut mitään. Jotenkin kun olen ihmisten parissa, koko keho menee "stressi-tilaan" alan hermoilla ja panikoida, hävetä itseäni ja en osaa olla normaalisti. Voisipa tuntea joskus miltä tuntuu olle rento ihmisten parissa, mutta ei. 

Siedätyshoitoa tarvittaessa betasalpaajan tai bentson tukemana. Melko nopeasti et muista enää pelätä tilanteissa ja sitten homma onnistuu myös ilman lääkitystä. Tärkeintä on muistaa, että ei niitä muita ihmisiä kiinnosta sinun asiasi, sen sijaan he arvostavat suuresti jos huomioit heidät ja kuuntelet heitä.