Miksi sinusta ei olisi hoitotyöhön?

Vihaan ihmisiä. Ihmiselämä on yliarvostettua.

Olen herkkä vaikka en siltä ehkä näytä. Säälin ja surkuttelen aina heikommassa asemassa olevia ja kaikki toimenpiteet saa aina oksennusrefleksin aikaan, erityisesti jos niihin liittyy sisäelimiä, luita tai eritteitä. Mies hoitaakin meillä kaikki lasten lääkärireissut.

Olen liian empaattinen.

Koska mulla ei ole hoitoviettiä ja monen vammaisen ja oikeasti vanhojen ihmisten kohdalla ajattelen, että olisi parempi, jos olisivat jo kuolleita.

Koska olen tehnyt sitä jo ja en vaan jaksa enää. Alanvaihto vaikka huonommin maksettuun hommaan tai mitä vaan ennemmin :(

Liian stressaavaa. Olen tällä hetkelläkin hoitoalalla ja murehdin liikaa asiakkaiden puolesta. Työ on kiireistä ja pelottaa, että unohdan jotain tärkeää, kun kaikkea ei vaan millään ehdi tehdä hyvin.

En pidä vieraiden ihmisten koskettamisesta vaikka muuten sosiaalinen olenkin. Haluan auttaa ihmisiä, jos on pakko, henkisellä puolella.

En kestä sairaita ja valittavia ihmisiä. Tunnen myös liikaa sääliä et hajoaisin henkisesti.

Koska olen luonnevikainen, enkä pidä ihmisistä. Ihmiset ovat hankalia, koska ikinä ei voi tietää luotettavasti, tarkoittaako ei kyllä vai kyllä ei. Ihmisiä on hankala lukea juuri tämän ristiriitaisen kehonkieli vs. lausutut sanat seikan takia. En myöskään pidä ihmisten koskettamisesta ja monet ihmisen normaalit ruumiintoiminnot saavat minut voimaan pahoin. Työskentelen eläinten parissa ja sen osaan todella hyvin.

[quote author="Vierailija" time="17.06.2015 klo 22:06"]Koska mulla ei ole hoitoviettiä ja monen vammaisen ja oikeasti vanhojen ihmisten kohdalla ajattelen, että olisi parempi, jos olisivat jo kuolleita.
[/quote] niin minäkin ajatteken,mutta siitä huolimatta olen erittäin hyvä ja ammattitaitoinen hoitaja

Perushoitotyö on tylsää ja valta päättää asioista puuttuu, suorittavaa työtä. Siihen vielä se että jos olen poissa, joku muu tekee työt -> ajautuisin varmasti saikuttamaan /sairaslapseilemaan vähän väliä.

Olen epäempaattinen. En jaksa heikkoja ja luusereita. Veri, kusi, paska ja suolenkappaleet inhottavat minua. Olen epäsosiaalinen vaikka usein minua erehdytään pitämään sosiaalisena.

En pidä hoitamisesta yleisesti, ellei kyseessä ole minulle rakas olento.

Itsellä sairaalatrauma, enkä todellskaan haluaisi tehdä mitään ns.toimenpiteitä. Eipä muukaan auttamis-/hoitamistyö kiinnosta.

Olen agressiivinen. Suuttuessani paiskon tavaroita. Olen pitkävihainen. Murehdin työasioita vapaa-ajalla, ja apaa-ajan asioita työajalla.

Jaa-a, mistäköhän aloittaisin. Sairaudet ahdistaa mua, sairaalat ahdistaa mua, kiintyisin ihmisiin varmaan liikaa, stressaisin hirveesti lääkkeistä ja pelkäisin kokoajan että tapan jonkun vahingossa, olen ylipäätään liian neuroottinen

Koska ruumiin eritteet ovat ällöttäviä. Koska ihmiskehoon kajoavat toimenpiteet ovat kammottavia. Teen hoitotyötä psykiatrian puolella.

Pyörryn veren/haavojen/vammojen tms näkemisestä, oli se vuotava haava sitten itsellä tai jollakulla muulla. Neulakammokin mulla on, aiheuttaa puistatuksia jo apteekin hyllyllä. Aiheutan hämminkiä esm. päivystyksessä pyörtymällä jos näen kun joltain otetaan verikoetta tms. Lisäksi olen sellainen herkkis että itken toistenkin puolesta, niin en mä taida soveltua hoitoalalle.

[quote author="Vierailija" time="17.06.2015 klo 22:07"]Koska olen tehnyt sitä jo ja en vaan jaksa enää. Alanvaihto vaikka huonommin maksettuun hommaan tai mitä vaan ennemmin :(
[/quote]

Sama.

En tykkää kosketella vieraita ihmisiä.